lauantai 25. lokakuuta 2014

Mitä meille kuuluu?

Vähänkään pidemmän postaustauon jälkeen on aina vaikeaa aloittaa kirjoittamista, enkä enää edes muista mitä kaikkea minun pitikään tänne kirjoittaa. Ehkä kirjoittelen mitä päästä juolahtaa ja katsotaan mitä saan aikaiseksi.

Olen kolhinut itseäni taas oikein olan takaa, sillä onnistuin töissä reväyttämään pohjelihakseni ja se on vihoitellut jo monta päivää. Sen lisäksi jäin eilen oikein komeasti yhden hevosen alle, että piti kaksi kertaa miettiä siinä likaisessa maassa maatessani ammatinvalintaa ja sitä mitä harrastaa. Tosin tapaturma oli ihan oma vikani, nimittäin talutin hevosta aivan liian löysin rantein, enkä ollut yhtään valppaana mahdollista vaaratilannetta ajatellen. Se kostautuikin niin, että pian sain reppuselkääni hevosen ja seuraavaksi olinkin jo maassa turvallani huutamassa työkaverille, että voisiko hän ottaa hepan kiinni. Loppupäivän könkkäsin ihana luuta kävelykeppinäni, mutta luojan kiitos pää- ja lihaskivuilla selvittiin tälläkin kertaa. Ehkä seuraavalla kerralla pitää olla taas vähän tarkkaavaisempi, niin ei tarvitse kirota maassa omaa typeryyttään.

Eilisen kolhun vuoksi en itse voinut ratsastaa ja menin tallille kärkkymään mahdollista uhria jonka voisin tyrkätä tamman selkään. Onnekseni eräs taitava, kansallisen tason esteratsastaja suostui liikuttmaaan tamman nopeasti. Kaikki ei mennytkään kuitenkaan suunnitelmien mukaan, sillä hän ihastui tammaan ja ratsasti paljon pidempään kuin oltiin alunperin suunniteltu. Olin niin iloinen nähdessäni, kuinka hienosti tamma liikkuu ja miten upealta se näyttääkin kun selässä on oikeasti osaava ratsastaja. Minua alkoi jo harmittaa, että minulla ei ole varaa käyttää Nitaa ratsuttajalla tarpeeksi usein, mutta ilokseni tämä ihana ihminen haluaa ratsastaa Nitalla useamminkin, mikä käy minulle paremmin kuin hyvin. Ihanaa kun joku kokeneempi vähän tuunaa tammaa välillä, niin minä saan sitten vinkkejä mitä pitää taas omiin treeneihin parantaa. Ihan huippua!

Photo by Aleksi Vänttinen
Ollaan me ehditty käydä muuten yhdessä yksityisestevalmennuksessakin. Keskiviikkona suunnattiin Tiian (linkki blogiin) kanssa tallille, laiteltiin Nita kuntoon ja mentiin maneesiin. Valmentajani tuli melko pian meidän jälkeemme maneesiin ja alkoi rakentamaan tehtäviä.

Valmennus oli meille oikein hyödyllinen, sillä olen aika paljon yrittänyt parantaa Nitan ratsastettavuutta ja hyppytyyliä yksin, ilman valvovaa silmää. Viimeksi kun käytiin valmennuksessa, Nita hyppäsi aika huonosti ja sen takia tiputteli paljon. Hyppy oli aivan liian kiireinen, eikä takajalkojen tekniikka toiminut oikein. Olen yrittänyt korjata takajalkojen tekniikkaa etsimällä hevoseen lisää rauhaa, rentoutta ja malttia. Olen hypännyt paljon pieniä esteitä ja keskittynyt vain siihen, että tamma on rento ja rauhallinen koko tehtävän ajan. Selän pyöreyttä hain lisää mm. juoksuttamalla Nitaa apuohjien kanssa liinassa ja samalla hyppäämään jumppatehtäviä. Meillä on ollut aivan oikea resepti tamman ongelmiin, sillä saatiin valmentajalta ihan huippuhyvää palautetta.



Olen tyytyväinen valmennukseen. Erittäin monia ongelmia on nyt korjattu tai ainakin pikkuhiljaa mennään parempaan suuntaan. Edelleen riittää monta pulmaa ratkaistavaksi, mutta tamman hypyssä on tapahtunut niin iso muutos, ettei ihan hakoteillä voida olla. Valmentaja kehui, että hän ei ole koskaan nähnyt tuon hevosen hyppäävän näin hyvin mitä nyt valmennuksessa. Olen niin iloinen, että ollaan onnistuttu ainakin esteillä kehittymään eteenpäin. Tässä vielä video valmennuksesta.


Tänään ohjelmassa on puunata Nita huomiseksi, sillä meillä on taas kisat tiedossa. Kotitallilla järjestetään alue-estekisat, joissa mennään vain pelkkä 100cm luokka. Huh, kun jännittää! Olisin mielummin mennyt 90cm luokkaan, sillä meillä on niin vähän yhteistä ratakokemusta takana. Ninnin hoitokuviot järjestyvät kuitenkin niin, etten ehdi vielä pienempiin luokkiin, joten pitää lähteä roiskimaan meille ehkä turhan iso luokka. Valmentaja kuitenkin sanoi, ettei esteiden korkeus ole ongelma ja ainakin hänen mielestään meillä on ihan hyvät mahdollisuudet selvitä radasta kunnialla ja vaikka ei selvittäisikään, sehän on vain elämää ja kisoja tulee vielä eteen monia.

Huomenna palataan siis kisapostauksen merkeissä! Siihen asti moido ☺ Ai niin, ja muistakaahan kysellä kommenteissa jos joku asia jäi taas epäselväksi.

torstai 16. lokakuuta 2014

Selvennystä elämänmuutoksesta ja pitkästä aikaa ratsailla

Minua harmittaa, että joudun kirjoittamaan teille nyt ikävästä elämänmuutoksesta, tai muutos ei itsessään ole ikävä, mutta kuitenkin sellainen mihin en olisi koskaan halunnut ajautua. Ollaan päätetty Larin kanssa erota ja aloittaa uudet elämät molemmat omalla tahollamme. Ollaan yritetty nyt parisuhteen eteen niin paljon, ettei enempää ole enää tehtävissä. Muutamia kuukausia sitten ajauduttiin samaan päätökseen, mutta monien keskustelujen tuloksena päätettiin yrittää vielä kerran. Me molemmat oltaisiin haluttu, että asiat paranevat. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole käynyt ja nyt meidän on rakennettava elämämme uudelleen.

Tahdon olla Larin kanssa hyvissä väleissä ja pysyä hänen kanssaan hyvänä ystävänä, vaikka ei puolisoita enää oltaisikaan. Kummallakaan meillä ei ole harteillamme mitään niin suurta syntiä, ettei sitä voisi antaa toiselle nyt anteeksi. Meidän parisuhteessa oli monet asiat erittäin hyvällä mallilla, mutta se oikeanlainen rakkaus kumppania kohtaan puuttui -ainakin omalta osaltani. Elämä menee eteenpäin ja tullaan olemaan varmasti toistemme kanssa paljon tekemisissä, mutta ystävänä.

Minä olen etsinyt itselleni uuden asunnon ja muutan parin viikon päästä pois yhteisestä kodistamme uuteen, minun ja Ninnin yhteiseen kotiin. Me yritetään elää jatkossa elämä mahdollisimman paljon lasta kuunnellen, mutta ainakin yritämme, että Ninni asuisi meidän molempien luona yhtä paljon, eikä koskaan meille kummallekaan tulisi monen päivän taukoa Ninnin näkemisestä. Tulevaisuus muokkautuu Ninniä kuunnellen ja hänen parastaan ajatellen, mutta toivottavasti saadaan elämänmuutoksesta huolimatta taattua Ninnille tasapainoinen, hyvä ja rakkaudentäyteinen lapsuus.

Näistä muutoksista huolimatta elämäni ei muilta osin muutu. Aion pitää työpaikkani, hevoseni ja kaikki muutkin asiat mitkä elämääni liittyvät nytkin. Meidän yhteinen kissamme Iina muuttaa minun luokseni asumaan ja meidän pitkäaikaishoidossa ollut koira muuttaa nyt omistajalleen takaisin. Muita muutoksia elämään ei ole tulossa, eikä toivottavasti tulekaan. Uskon nauttivani tulevasta elämänmuutoksesta, sillä pääsen pois parisuhteen paineista ja siitä huonosta omatunnosta, ettei parisuhde ole kunnossa. Ninni saa kotona jatkossa jakamattoman huomioni ja ollaan järjestelty Ninnin hoitokuviot niin, että tallille pääsen jatkossa yhtä hyvin kuin ennenkin.


Tänään pääsin itse ratsastamaan viikon tauon jälkeen ensimmäistä kertaa. Olin itse sairaslomalla ja Nitan liikutuksesta huolehtivat muut ihmiset. Eilisestä on pakko mainita sen verran, että pidin Nitalla yhden ratsastustunnin ja voi vitsit miten hienosti se käyttäytyikään. Tamman elämä on nyt sillä mallilla, että sillä ei ole ylimääräistä stressiä ja se näkyy sen käytöksessä positiivisesti. Tunti meni sekä hevoselta, että ratsastajalta hienosti ja minä sain opettaessa vain nauttia siitä, kuinka tasapainoinen ja turvallinen hevonen Nita nykyään onkaan. Tätä päivää en olisi uskonut vielä muutama kuukausi sitten koskaan näkeväni.

Tänään päästyäni itse puikkoihin aloitin pienen koulutreenin merkeissä. Taivuttelin tammaa ja tein paljon siirtymisiä pysähdyksen, käynnin ja ravin välillä. Ensimmäistä kertaa siirtymiset onnistuivat lähes moitteettomasti, eikä Nita jännittynyt ja vastustellut jokaisessa siirtymisessä. Mahtavaa edistystä! Siirtymisten jälkeen laukkasin hieman, mutta sitten en voinut antaa sisäiselle esteratsastajalleni periksi.



Olin niin innoissani siitä, että pääsin taas viikon tauon jälkeen hevosen jälkeen ja halusin hypätä hieman. Aloitin hyppäämällä ympyrällä molempiin suuntiin pientä kavalettia. Nita oli mukava ja rauhallinen, eikä mitään tyhmää käytöstä ilmestynyt. Seuraavaksi hyppäsin pieniä (50-60cm) pystyjä kahdeksikolla hakien vain rytmiä ja sopivaa tempoa lähestymisiin. Nita innostui aika paljon, mutta saatiin ihan mukavia hyppyjä kuitenkin ja pyysin Jullea hieman korottamaan esteitä. Esteet nousivat noin metrisiksi (toinen vähän vajaa ja toinen hieman yli), niin että toinen este oli okseri.

Suurin ongelma Nitan kanssa hypätessä on ollut se, että se ei ole ollut kunnolla ohjan ja pohkeen välissä, enkä ole saanut tasaista rytmiä esteitä lähestyttäessä. Nyt olen ratsastanut sitä esteillä aika reilusti ohjan ja pohkeen väliin, mihin tamma on reagoinutkin jännittymällä. Jännittämisestä huolimatta asiat ovat menneet parempaan suuntaan ja hypyt ovat terävempiä, sekä rauhallisempia kun esteelle päästään vähän paremmin. Seuraava vaihe on se, että pystyttäisiin säilyttämään rytmi paljon pienemmillä avuilla ja rennommalla hevosella, mutta kaikki aikanaan. Nita menee tasaista tahtia koko ajan eteenpäin, eikä minulla ole huolta sen suhteen. Jos ja kun meille tulee ongelmia, turvaudun valmentajan apuun ja itseasiassa tänäänkin näytin heti ratsastuksen jälkeen videot valmentajalleni kysyäkseni, ollaanko menossa oikeaan suuntaan ja häneltä tuli myöntävä vastaus. En ehtinyt ladata enempää videoita näytille, mutta tässä videopätkä kuitenkin muutamista isommista hypyistä.


Huomenna tiedossa olisi kunnon koulutreeniä ja ajattelin, että me kuvattaisiin Jullen kanssa pienimuotoinen videopostaus tallipäivästä. Ehdotuksia saa laittaa, mitä videolla haluaisitte nähdä. Huomiseen siis, tai viimeistään lauantaina saan videon julkaistua. 

tiistai 14. lokakuuta 2014

Mä opin graindaamaan, lentää taivaalla, tippuu alas sieltä ja sitä kaipaamaan

Olen kotiutunut nyt sairaalasta ja luulen, että voiton puolella ollaan. Syömään en ole pystynyt moneen päivään juuri mitään ja se on vetänyt voimia pois oikein olan takaa. Teidän toivepostausehdotukset on tuolla mielessä hautumassa, mutta vielä ei ole niiden aika. Minulla on nyt paljon muuta mietittävää ja en saa ajatuksia pidettyä blogin parissa paria minuuttia kauempaa, joten on fiksumpaa etten kirjoita nyt mitään mikä vaatisi keskittymistä. 


Nita voi hyvin. Eräs tuttuni on ratsastanut sitä nyt muutaman päivän ja kerran kävin itsekin heidän menoaan katsomassa. Hepo on ollut oikein hyvällä hoidolla ja liikutuksella, eikä minun ole huolehtia mistään heppaan liittyvistä asioista muutamaan päivään. Huomenna minulla on yhden ratsastustunnin pito ja torstaista lähtien ratsastelen itse ja pian palaillaan normaaliin treeniin, kunhan saan ensin vähän järjesteltyä asioita uudelleen. 

Sairaslomalla olen vielä tämän viikon, mutta en tiedä tulenko kirjoittelemaan blogin puolelle juurikaan. En varsinaisesti jätä tätä tauolle, mutta tulin vain kertomaan ettei kirjoittaminen juuri nyt onnistu vaikka kuinka haluaisinkin. Elämässä joutuu toisinaan sellaiseen tilanteeseen, että on vain hiljennyttävä ja mietittävä kaikki uudelleen. Elämällä on minulle niin paljon annettavaa, että nyt on pelattava kortit oikein jos tahdon nauttia siitä kaikesta. Kuulemisiin, pysykäähän ruudun takana ja kommenttien välityksellä voidaan jutella ja vaihtaa kuulumisia!