sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Mahtavia fiiliksiä treeneistä

Mikin kanssa on lähtenyt rullaamaan tosi hienosti. Ihan uskomatonta, kuinka paljon olen tähän hevoseen lyhyessä ajassa ihastunutkaan. Selässä olo on kotoisa ja mielettömän onnellinen. Näyttäisi vahvasti siltä, että nyt vihdoin se oikea peli on takamuksen alle löytynyt, mutta en halua hehkuttaa liikaa sillä tiedän, että mitä vain voi vielä tapahtua. Toivottavasti kaikki jatkuu hyvin ja pääsen Mikin kanssa tulevaisuudessa ihan tosissaan kilpailemaan. Odotan sitä kuin kuuta nousevaa ja pelkään, jos se kuu ei koskaan nousekaan.

Perjantaina ratsastin Mikin ensimmäistä kertaa kotona. Talutellessa Mikki ei ole mikään enkeli, mutta kun nousee selkään se alkaa keskittyä työntekoon täysin, eikä välitä enää mistään muusta. Enpä ole ennen tavannut näin hyvin asennoitunutta nuorta hevosta, joka ei edes ihmettele uutta maneesia ja vieraita hevosia.

En oikeastaan tehnyt selässä mitään muuta kuin hymyilin ja haahuilin... Ratsastin vain hetken käyden jokaisen askellajin läpi, sillä en nähnyt mitään järkeä jäädä maneesiin kovin pitkäksi aikaa kun siellä käyttäydyttiin niin hienosti. Ensimmäinen kerta meni kuitenkin vain tutustumisen piikkiin ja varsinainen jatkokoulutus ja treenit aloitetaan rauhassa ajan kanssa.

Aino niin rohkeana pojan kanssa ulkona lenkkeilemässä :) Tätä kuvaa lukuun ottamatta kaikki postauksen kuvat c) Aino
Lauantaina Mikki vietti vapaapäivää ja tänään treenit jatkuivat jo astetta totisemmissa merkeissä. Aloitettiin käynnissä maistellen vähän muutamia väistöaskeleita, mitkä sujuivat ihan hyvin kun Mikki sai niiden ideasta kiinni. Ravissa yritin saada sitä mahdollisimman hyvin etenemään läpi koko kropan ja tulemaan samalla tasaisemmaksi edestä. Kun ravissa ja käynnissä kaikki oli ok, aloitin laukkaamaan.

Laukassa työstettiin tänään vähän enemmänkin ja Mikki oli ihan super! Se alkoi pätkittäin tulla tosi hyvin takajaloilleen ja kevyemmäksi edestä. Ihan muutamia askeleita kerrallaan, mutta olen kyllä tosi yllättynyt kuinka helppoa se loppujen lopuksi olikaan. Mikki on kyllä ihan supernopea pieni oppilas.

Koska laukka tuntui niin mukavalta ja helpolta, pyysin Ainoa väsäämään meille miniristikon. Ristikossa nyt ei varsinaisesti mitään hypättävää ollutkaan, mutta halusin silti alkaa totuttelemaan Mikkiä vähitellen kirkkaisiin puomeihin, johteisiin ja ylipäätään siihen, että oli mitä tahansa tolppien välistä niin sinne olisi tähdättävä. Ihan normaalin nuoren hevosen tavoin Mikki välillä vähän kyseenalaisti reittiä, mutta pienillä rohkaisuilla aina kuitenkin päästiin perille asti.


Lopuksi vielä ravailin hetken ja Mikki sai kyllä isot kiitokset Se on niin ihana ja yritteliäs tyyppi, vaikka muuten käytökseltään aika rasittava onkin :D Uskon kuitenkin, että kunhan orimaisuus vähenee, tulee herrasta ihan kelpo kansalainen. Aino kuvasi tämän päivän ratsastuksesta vähän videota ja se vielä tähän alle.


torstai 21. toukokuuta 2015

Iloa ja onnea kerrakseen!


Lähdettiin tänään iltapäivällä Emmin kanssa hakemaan Mikkiä vihdoin kotiin. Vaikka kaikki tapahtuikin nopeasti, on herran saapumista odotettu kuin kuuta nousevaa. Laskin öitä ja hyvä etten rakentanut aamukampaa herran saapumista odotellessa. Toinen paikka aamukammalle olisi ehdottomasti ollut Ninnin kipsin poisto, minkä aika on vihdoin huomenna. Nyt ollaan vietetty reilu kuukausi hieman erilaista elämää tytön kanssa, mutta on kyllä annettava iso hatunnosto Ninnille. Hän on kivusta ja kipsin vaikeudesta huolimatta ollut todella reipas ja hyväntuulinen tyttö. Meidän aikuisten pitäisi oikeasti ottaa mallia näistä pienistä auringoista, he kun osaavat olla niin positiivisia ja iloisia samalla hetkellä kun aikuinen valittelisi ja kiroilisi elämän kurjuutta.


Ennakko-odotuksista huolimatta Mikki käyttäytyi uudessa paikassa kyllä erittäin fiksusti. Tallin käytävällä piti kyllä vähän huudella ja pörhistellä tytöille, mutta sehän nyt on ihan sallittua kun on noin komea poika kyseessä. Käväistiin tallissa pyörähtämässä, jonka jälkeen suunnattiin tutustumaan ja riehumaan maneesiin vähäksi aikaa. Vauhtia ja äkkikäännöksiä kyllä riitti, mutta narussa ollessaan poika käyttäytyi koko ajan kyllä tosi fiksusti.

Odotan innolla huomista, sillä kiipeän ensimmäistä kertaa herran selkään kotona. Toki pitää vielä huomenna katsoa tilanne uudelleen ja jos Mikki näyttää turhan rauhattomalta, jätetään ratsastus myöhemmäksi. Hevosen ehdoilla mennään, mutta ainakin tämän päivän perusteella luulen, että huomiseen ratsastukseen ei ole esteitä.



Kiitokset kaikista postauksen kuvista Emmille/http://enmi.kuvat.fi/

Palaillaanhan pian :)


maanantai 18. toukokuuta 2015

Mikä ihmeen Mikki?!

Kaikista postauksen kuvista suuri kiitos Ainolle/aiinon.blogspot.fi
En ihmettele yhtään, että lukijoilla vilisee tällä hetkellä pään sisällä miljoonia kysymysmerkkejä. Vihdoin on kuitenkin koittanut aika, kun voin kaiken paljastaa. On ollut minustakin kurjaa, että en ole voinut pitää teitä ajan tasalla, mutta joskus kun asioihin liittyy muita ihmisiä ja asiat ovat vielä epävarmoja, ei niistä vaan voi kertoa. Esimerkiksi Baletin lähdön syy on sellainen asia, mikä en tule tänne blogiin kirjoittamaan omistajan toiveesta. Hän on myös toivonut, että Baletista en muutenkaan tänne kirjoita, joten tästä lähtien blogi käsittelee vain uutta hevosta.

Palataan kuitenkin itse aiheeseen, eli uuteen hevoseen. Cobre del Minero, eli ''Mikki'' on syksyllä 2011 syntynyt estesukuinen ruuna. Mikki on osoittanut kykyjään varsinkin estepuolelle, sillä se on hypännyt varsin mallikkaasti irtona. Olen itsekin nähnyt Mikin hyppäävän tallillamme helmikuussa ja muistan kuinka ihailin sitä jo silloin. Enpä vaan arvannut, että parin kuukauden päästä istuisin koeratsastamassa ruunaa.


Ja nyt asiat ovat todellakin niin, että ruuna saapuu minulle torstaina. Mikki ei tule omistuksellisesti minun nimiini, mutta se on ostettu minulle käyttöön ja eteenpäin ratsastettavaksi. Tavallaan se on kuitenkin kuin oma hevoseni, sillä se tulee täysin minun vastuulleni ja pidän sitä ihan kuin omaa hevostani (ja varmasti lellin ihan pilalle :D).


Mikki on varsinainen Vaahteramäen Eemeli ja Vili Vilperi, sillä se on vasta tämän vuoden puolella ruunattu ja orin elkeet ovat ainakin toistaiseksi vielä pinnalla. Tekemistä siis riittää, sekä maasta käsin, että ratsain, mutta onneksi ruuna vaikuttaa kuitenkin kaikin puolin kehityskelpoiselta kaverilta. Uskon, että me tullaan ihan hyvin toimeen kunhan vähän keskustellaan yhteisistä pelisäännöistä ja tutustutaan muutenkin toisiimme.




Mikki on tällä hetkellä oikeastaan vasta sisäänratsastettu. Sen koulutus on aloitettu myöhässä, joten 4-vuotiaan tasolla ei vielä olla. Se kuitenkin liikkuu ihan kivassa tasapainossa jokaisessa askellajissa ja muutaman kerran sillä ollaan hypätty ihan pienen ristikon yli selästä käsin. Mikki vaikuttaa kuitenkin jo nyt tosi laadukkaalta, sillä sen on helppo kantaa itsensä eikä ole tippaakaan niin tasapainottoman oloinen mitä monet muut ratsastamani nuoret.



Tässä nyt pieni tietoisku, lisää infoa tulee varmasti kunhan saan ruunan kotiin ja pääsen kunnolla herraan tutustumaan. Kysymyksiä saa kuitenkin esittää! ☺