tiistai 9. helmikuuta 2016

Kiitos kaikesta Mikki ♥

Koskaan ei voi tietää onko aikaa paljon vai vähän
Yht' äkkiä huomaa, se päättyikin tähän

Lepää rauhassa rakas ystävä, ihana hevoseni Mikki.


Aamuni alkoi painajaisella, kun huomasin hevoseni kärsivän ähkystä. Myöhemmin tänään taivas putosi niskaani. Mikki nukutettiin ikiuneen leikkauspöydällä, kun mitään ei ollut enää tehtävissä.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Irtohypytys ja estevalmennus

Sunnuntaina Mikin ohjelmaan kuului irtohypytystä. Tallin omistajat hypyttivät ensin pari muuta hevosta ja niiden jälkeen vuorossa oli Mikki. Seisoin itse koko ajan kameran takana ja nautin kun sain vain katsella ihanaa hevostani. 


Irtohypytyksestä jäi monia mietteitä. Kuvittelin hyppytekniikan olevan parempi. Oikeastaan kaikesta tekemisestä tuntui puuttuvan viimeinen silaus, vaikka tosin oikeaoppista takajalkojen tekniikkaa ei ollut lainkaan havaittavissa. Kuitenkin Mikki hyppäsi varmasti tehden tasaista jälkeä aina 140cm okserille asti hipaisematta kertaakaan puomia. Hyppääminen näytti kaiken kaikkiaan vaivattomalta ja tuntui, ettei näillä korkeuksilla päästy vielä lähellekään hevosen todellista hyppykapasiteettia. 

Oikeaoppinen hyppytekniikka on ilo silmälle, mutta se ei ole kilpahevoselle välttämättömyys. Tärkeintä on se, että hevonen kykenee selviytymään sen eteen asetetuista tehtävistä pudottamatta puomia. Valmentajani pitää hevosta edelleen hyvin laadukkaana jolla on kykyä selviytyä tulevaisuudessa isoistakin esteradoista. Tiedän, että Mikin kapasiteetti tulee riittämään minun käyttööni helposti ja se on nyt tärkeintä. Haaveilen silti näkeväni Mikin tulevaisuudessa jonkun ammattilaisen alla näyttämässä mihin sen kapasiteetti oikeasti riittää. 


Maanantaina Mikki hölkkäsi kevyesti kaverini toimesta ja eilen osallistuttiin estevalmennukseen. Vapaiden, irtohypytyksen ja kevyen hölkän jälkeen hevonen tuntui syystäkin hieman normaalia huonommalta. Liike ei ollut tarpeeksi irtonainen ja selän lihaksisto tuntui poikkeuksellisen jäykältä. Onneksi kaverini oli kuitenkin ratsastanut hevosen edellisenä päivänä, sillä muuten tilanne olisi ollut varmasti huonompi. Laukassa hevonen tuntui kuitenkin ihan normaalilta, joten jatkoin valmennusta normaalisti. 

Olin asettanut itselleni tavoitteeksi, että käytän tällä kertaa mahdollisimman paljon kevyttä istuntaa. Esteistuntani on ollut aina liian raskas, mutta nuoren ja istuntaan helposti reagoivan hevosen kanssa on kyllä viimeistään opeteltava istumaan mahdollisimman eleettömästi. Lyhensin vielä jalustimia ja tunsin oloni vähintäänkin epämukavaksi. Noin puolet valmennuksesta sain istuttua pelkästään kevyessä istunnassa, jonka jälkeen palasin lopputunnista takaisin vanhaan tyyliini. Tehtävät alkoivat olla sen verran monimutkaisia, että halusin palata takaisin istuntaan jossa kykenen vaikuttamaan hevoseen paremmin. Jään kevyessä istunnassa matkustamaan liikaa ja siitä täytyy opetella pois. Istunnan radikaali muuttaminen vie kuitenkin aikansa ja tästä on hyvä lähteä.

Muiltakin osin valmennus oli onnistuneempi kuin aiemmin. Kirjoitinkin aiemmin siitä, että ohjasotteeni on Mikille liian voimakas ja saan usein ratsuni vastustamaan sitä. Tällä kertaa meno oli kaikilta osin huomattavasti rauhallisempaa ja vastustelua ei esiintynyt juuri ollenkaan. Videon katsoessani olen kuitenkin sitä mieltä, että ratsastin alkuvalmennuksen paljon siistimmin ja loppua kohti otteeni hieman herpaantuu. Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen sekä itseeni, että hevoseen.


Tänään Mikille tuli harmillisesti vapaapäivä, sillä Ninni sairastui vesirokkoon ja päivän suunnitelmat menivät ihan uusiksi. En tahtoisi jättää hyppäämisen jälkeen vapaapäivää, mutta ei tähän oikeen muutakaan ratkaisua löydy. Harmittaa ihan vietävästi, sillä selkä olisi todellakin kaivannut tänään jumppaa. Minkäs teet, kun ei ole ketään sopivaa ratsastajaakaan nyt kenet voisin pyytää tuuraamaan minua täksi päiväksi. Toivottavasti loppuviikon saan kuitenkin liikutettua hevosta normaalisti, ettei selän tilanne ainakaan pahenisi.

Lopuksi haluan vielä tätäkin kautta sanoa suuret kiitokset Sennille uudesta ulkoasusta! Minun silmääni nykyinen ulkoasu miellyttää ainakin kovasti. Mitäs te olette mieltä?


perjantai 29. tammikuuta 2016

Viikkokatsaus

Kaikkien kuvien copyt; Aleksi Vänttinen
Kaikki tuntuu vieläkin kuin unelta. Hevosrintamalla elän tällä hetkellä unelmaani. Minulla on lupaava nuori hevonen kasvamassa ja saan kouluttaa siitä rauhassa itselleni sopivan treenikumppanin ja mikä tärkeintä, nyt uskallan panostaa kaikkeni ja vielä enemmänkin, kun tiedän ettei kukaan vie tätä minulta pois. Hehkutukset sikseen, ihan tavallista tämä meidän arki on edelleen.


Tiistaina käytiin Ainon ja Laran kanssa reipas tunnin mittainen maastolenkki lumisateessa. Meillä on mennyt jo pitkään Ainon kanssa aikataulut ristiin eikä olla päästy yhteiselle maastolenkille. Silloin kun aikataulut olisivat natsanneet yhteen, pohjat oli niin huonona että lähteminen ei olisi ollut kovin viisasta. Tahdon maastoilla Mikillä mahdollisimman paljon, mutta se tarvitsee kuitenkin vielä varman vetohevosen mukaan ja siksi maastoon tulee lähdettyä liian harvoin. Se on kuitenkin nuorelle hevoselle todella tärkeä osa treeniä. Sen verran voin ottaa asiaa omalle kontolleni, että voisin kuitenkin maastoilun korvikkeena yrittää ratsastaa vaikka edes kerran viikossa pihalla. Ainainen maneesissa pyöriminen tappaa nuoren hevosen innon varmasti jossain vaiheessa. 



Viikon ehdoton inhokkipäivä on Mikin mielestä keskiviikko. Hain pahaa-aavistamattoman ruunan tarhasta normaalisti talliin, kunnes se tunsi tutun tuoksun nenässään ja alkoi heti hermoilla. Mikin mielestä koko kyseinen ammattikunta pitäisi ampua raketilla kuuhun. Kyseessä oli siis rokotuspäivä ja Mikille niin rakkaan eläinlääkärin vierailu. Oli suorastaan omituista vain rokottaa hevonen, kun viimeisimmät vierailut eläinlääkäreillä ovat aina liittyneet johonkin vakavampaan. En valita. Olen onnellinen, ettei minulla ole pienintäkään huolta hevosen terveydentilasta tällä hetkellä. 



Torstai kului maastakäsin työskentelyn merkeissä. Rajasin maneesista yhteen päätyyn pyöröaitauksen tyyppisen tilan, lainasin valmentajaltani sekä naruriimun, että köyden ja otin ratsuni matkaan yhteiselle kuiskutteluhetkelle. Hevosta olisi hyvä työstää maastakäsin säännöllisin väliajoin ja varsinkin Mikin tyyppiselle hevoselle se kuuluisi sisältyä ihan viikottaiseen treeniohjelmaan. 

Olen erittäin tyytyväinen hevoseeni. Sillä ei varmaan ole koskaan tehty mitään tuollaista, mutta silti se ymmärsi kaikki pyytämäni asiat hienosti. Aloitettiin tietenkin ihan perusasioista. En tiedä kiinnostaako ketään, mutta voin lyhyesti selittää mitä harjoiteltiin.

  • Harjoitus 1: Vauhdilla ei olennaista väliä, mutta suunnan päättää ihminen. Aina kun Mikki keskittyi johonkin epäolennaiseen, pyysin sitä vaihtamaan suuntaa. Kun vaihdoin suuntaa tarpeeksi usein, tajusi Mikki ottaa enemmän kontaktia minuun ja sitä kautta kuunnella paremmin käskyjäni. Suunnan vaihtaminen toimii hyvin myös jarruttavana keinona silloin jos hevonen juoksee pää viidentenä jalkana.
  • Harjoitus 2: Edelliseen harjoitukseen lisätään vauhdin kontrollointi ääniavuilla. Tällä kertaa pidin siirtymiset vain ravin ja laukan välillä, sillä energisen hevosen käyntiin siirtäminen tuntui liian vaativalta harjoitukselta. Suunan lisäksi askellajin päättäminen lisää vielä hevosen ja ihmisen keskinäistä kommunikointia syvällisemmäksi.
  • Harjoitus 3: Kun hevonen alkoi liikkua rennon rauhallisesti, siirryin seuraavaan tehtävään. Minulla oli porkkanoita taskussani ja pyysin Mikkiä hidastamaan ja samalla kutsuin sitä luokse. Jos Mikki ei tullut luokseni vaan meni haistelemaan esimerkiksi nurkkia, ajoin sen uudestaan liikkeelle ja yritin pian uudestaan. Aika nopeasti Mikki tajusi idean ja vaikka se ei jokaisella kerralla tullut ihan luokse, niin ainakin se tuli lähettyvilleni seisomaan. 
Näiden tehtävien jälkeen otin Mikin narun päähän ja tehtiin vielä muutama harjoitus jakkaran kanssa. Mikin selkään on hyvin hankalaa nousta, sillä se ei malttaisi seisoa hetkeäkään jakkaran vieressä ilman, että joku pitää sitä kiinni. Niimpä se pääsi viimeiseksi harjoitukseksi. Laitoin jakkaran Mikin viereen, nousin sen päälle ja jos se pysyi paikallaan, oli luvassa porkkanaa ja rapsutuksia. Mikäli ruuna liikkui, toistettiin sama uudelleen niin kauan, että se malttoi pysyä paikallaan. 


Tänään ohjelmassa oli kameran edessä patsastelua, sillä uutta banneria varten tarvittiin minusta ja Mikistä onnistunut yhteiskuva. Ihan helppoa se ei ollut, sillä minä en ollut kovin kuvauksellisella päällä ja Mikistäkin paikallaan seisominen oli maailman tylsintä puuhaa. Onneksi saatiin kuitenkin kaikesta huolimatta hyviäkin kuvia ja minulle uutta ulkoasua väsäävä Senni sai sellaisen kuvan mitä banneriin halusikin. Jännityksellä odotan mitä sieltä tulee, minulla ei ole mitään hajua lopputuloksesta! Senni on niin taitava, että lopputuloksesta tulee varmasti upea!

Huomenna Mikki viettää vapaapäivää minun ahertaessa töissä pitkän päivän. Sunnuntaiksi Mikille olisikin hyppyjä luvassa, nimittäin pidetään valmentajani kanssa pienimuotoiset irtohypytystalkoot Mikille, sekä parille ratsutuksessa olevalle hevoselle. Jos vain suinkin kädet riittävät, pyrin kuvaamaan Mikistä jotain materiaalia tänne blogin puolelle. Nyt minun on hylättävä tämä nettimaailma ja painuttava peiton alle valmistautumaan huomiseen työpäivään. 

P.S. Voidaan varmaan olla yksimielisiä siitä, kumpi meistä osaa poseerata paremmin :D