torstai 26. helmikuuta 2015

Balet passikuvissa




Kuinka noin suloinen otus voikaan olla niin rasittava? Eihän se tahallaan olekaan. Tänään koettiin se meidän ensimmäinen yhteinen totaalisen epäonnistumisen päivä. Ratsastuksesta kuvat ovat niin surkeita (ei kuvauksellisesti, vaan ratsukon osalta), että saatte tyytyä nyt tänään pihalla otettuihin kuviin. Tiia (linkki blogiin) oli meitä kuvaamassa ja samalla kuuntelemassa mun vähäistä hirvittävää valitusvirttä.

Eihän siitä ratsastuksesta mitään tullut. Katolta tippuvat lumet ja maneesista poistuva hevostoveri järkyttivät hänen korkeutensa mieltä sen verran, että näin paremmaksi viheltää pelin poikki ja päädyin sitten irtojuoksuttamaan kopottia. Ei ollut minusta reilua, että aina kun Balet hetkeksikään rauhoittui kuuntelemaan apujani, katolta tippuvat lumet taas säikäyttivät sen taas. Aloin itsekin jo hermostua, joten päätin viheltää pelin poikki. En edes muista, koska viimeksi olisin joutunut näin tekemään, mutta nyt koin sen parhaimmaksi ratkaisuksi.



Toivottavasti meidän treenit jatkuu huomenna vähän paremmalla onnella. Minulla on jälleen kerran kamala kiire, enkä ehdi kirjoitella tämän enempää. Toivottavasti huomenna tai viimeistään lauantaina ehtisin kirjoitella vähän laajemman postauksen. Nyt on mentävä, moido!


P.S. Jos joku on innokas tekemään meille bannerin, niin tässä postauksessa olisi muutama oikeinkin sopiva kuva sellaiseen :) otan valmiit bannerit vastaan sähköpostiin malava.laura@gmail.com

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Ekat väistöaskeleet ja edistymistä laukassa

Tänään Baletilla oli taas treenipäivä kahden vapaapäivän jälkeen. Se oli alusta asti tosi virkeä ja innoissaan tekemässä hommia kunhan maneesin nurkille ja pelottaville esteille ensin vähän pöristiin huolestuneena. Balet on niin hassu, kun se jaksaa joka päivä tuijottaa ja kummastella maneesin nurkkia. Ilmeisesti jokin puomi, tolppa tai muu esine on liikahtanut muutaman sentin ja ponin on aina pakko varmistaa missä mikäkin mörkö sijaitsee, ennen kuin se voi keskittyä taas ratsastajaan ja työn tekoon. Tänään meidän työvarustukseen lisättiin bootsit etujalkoihin, sillä hieman holtiton ja isoihin liikkeisiin tottumaton neiti kolauttelee takajaloilla ikävästi välillä etujalkojen kannoille. Vaikka Balet kengätön onkin, ei itsensä potkiminen varmaan siltikään kivalle tunnu.


Julle oli mukanani tallilla kuvaajamiehen roolissa ja tarvittaessa auttamassa meitä maasta käsin, sillä tänään ohjelmassa oli vauvan ensimmäiset väistöaskeleet. Aloitinkin niiden tekemisen heti muutaman kierroksen alkukäyntien jälkeen. Tarkoitus ei ollut tehdä mitään oikeaoppisia pohkeenväistöjä, vaan yksinkertaisesti opettaa kuinka pohjetta tulee väistää sivulle. Ensin Balet yritti tietenkin paeta vain eteenpäin, mutta pidin tasaisen paineen ohjilla, sekä vain toisella pohkeella ja heti kun Balet astui edes pari senttiä haluttuun suuntaan, löysäsin ohjat ja kehuin sitä sekä äänellä, että rapsutuksilla. Poni ymmärsi jutun juonen todella nopeasti ja pian saatiin jo isoja väistöaskelia pienillä avuilla. Hieno vauva! Pienen videopätkän meidän väistöstä näet tämän linkin takaa.


Väistöjen jälkeen ravailin vain muutaman kierroksen molempiin suuntiin, sillä tänään väistöjen lisäksi minun oli tarkoitus keskittyä myös laukkaan. Se on ehdottomasti Baletille vaikein askellaji. Se on niin pieni ja toistaiseksi tasapainoton, että sen iso laukka on välillä neidille itselleen hankalaa. Se työntää takajaloilla niin ison voiman, että etujalkojen on välillä vaikeaa ehtiä alta pois. Tänään laukka sujui kuitenkin tosi hyvin. On niin vaikeaa uskoa, kuinka nopeasti Balet kehittyykään. Se on ihan uskomaton oppilas ja niin mielettömän fiksu.




Baletin laukasta pääset näkemään pienen videopätkän tämän linkin takaa. Laukkojen jälkeen ravasin muutaman ympyrän ekaa kertaa perusistunnassa, jonka jälkeen keventelin hetken ja lopetettiin sitten siihen. Tulin heti alas selästä, haettiin ponille viltti niskaan tallista ja käytiin ulkona taluttelemassa sitä noin kymmenen minuuttia loppukäynneiksi.



Meidän ensi viikon viikko-ohjelma näyttää alustavasti tältä:

Maanantai: Koulua kevyesti. Tahti, tuntuma ja suoruus.
Tiistai: Vapaa
Keskiviikko: Koulua. Siirtymiset ja laukka.
Torstai: Vapaa
Perjantai: Koulua kevyesti. Väistöjä, asettamista.
Lauantai: Vapaa
Sunnuntai: Puomeja, kavaletteja jne. esteisiin tähtäävää juttua.




lauantai 21. helmikuuta 2015

Blogini tilanteesta

Nyt on korkea aika tulla kirjoittamaan fiiliksiä ja faktoja tämän blogin suhteen. Blogihan on täydellisen remontin tarpeessa, sillä ulkoasu on edelleen syksyinen vaikka lujaa vauhtia kevättä kohti mennään ja Baletin esittelysivukin on jäänyt vain luonnoksiin pyörimään. Sivupalkissa oleva pieni teksti on taidettu päivittää pian kaksi vuotta sitten, sillä olen sen päivityshetkellä ollut 20-vuotias ja tänä vuonna täytän 22-vuotta... Missä mättää?

Bloggaamiseni on ollut huipussaan varmaankin vuonna 2012. Silloin elin huoletonta nuoren naisen elämää ilman suurempia velvoitteita tai aikatauluja. Minulla oli tuhottomasti aikaa ja käytin päiväni lähinnä hevosteluun, bloggaamiseen ja yleiseen hengailuun milloin missäkin. Minulla ei silloin ollut perhettä, eikä töitä. Aikatauluja ei ollut ja blogiin kirjoittaminen oli spontaania ja ajasta riippumatonta. Nyt kaikki on kuitenkin toisin.


En enää notku tuntitolkulla kaupungilla tai tallilla miettien mitä seuraavaksi teen, vaan nykyään elämäni on tiukasti aikataulutettua ja tapani mukaan olen kaiken kukkuraksi vieläpä aina aikataulusta myöhässä. Minulla ei ole enää koskaan sellaista tilannetta, että voisin istua koneen ääreen ja käyttää bloggaamiseen aikaa niin paljon kun siihen milloinkin kuluu. Minun on aina pakko katsoa kelloa ja miettiä, mitä minun on tehtävä vähän ajan päästä. Minulla on kyllä vapaa-aikaa ja istun koneen ääressä päivittäin edes jonkun verran, mutta silti kelloa tuijottaessa muistan kuinka minun pitäisi olla jo jossain muualla tai unten mailla keräämässä voimia seuraavaan päivään.

Minun on hyvin vaikeaa oppia spontaanista ja huolettomasta ihmisestä onnelliseksi aikataulujen armoilla eläväksi. Bloggaaminen vaatii tiettyä rentoutumista ja vapautta käyttää ajatuksensa vain kirjoittamiseen ja siihen minulla on mahdollisuus nykyään todella harvoin. Useita kertoja viikossa istun iltaisin jopa tunnin pyöritellen blogiasioita päässä ja tekstejä lojuu luonnoksissa ihan tuhoton määrä, mutta mitään en saa silti valmiiksi. En vain enää kykene rentoutumaan ja vapauttamaan itseäni ruudun ääressä niin kuin ennen.


En halua, että blogi tulee tiensä päähän. Tahdon toden teolla jatkaa tätä harrastusta ja saada blogin jälleen kerran ajan hermoille ja ennen kaikkea toimivaksi päiväkirjakseni, jonne saan purkaa ajatuksiani elämästä ja hevosharrastuksesta. Minun on opeteltava bloggaamaan sen puitteissa, mihin minulla on mahdollisuus. Aikaa minulla on blogille, mutta olen hukannut taidon blogata vapautuneesti. Tämä postaus on lähtenyt tosin käyntiin vähän kuin vanhoina hyvinä aikoina, joten ehkä tästä on suunta vain ylöspäin.

Minua harmittaa, kun en ole pystynyt toteuttamaan teidän lukijoiden toivepostauksia tai ylipäätään edes kertomaan luonnollisesti ja rempseästi elämästäni. Postaukset ovat olleet viime aikoina vain hevosasioihin keskittyviä ja vähän pakkopullamaisesti tuotettuja hutilointeja. Blogin taso on laskenut kuin lehmän häntä, vaikka oikeasti minulla olisi tällä hetkellä ajatuksia ja kuulumisia teille kerrottavaksi enemmän kuin laki sallii. Minun on nyt korkea aika aloittaa bloggaaminen kuin uudestaan ja opetella hyväsymään nykyinen elämäntilanteeni myös blogin kannalta. Minusta tärkeintä bloggaamisessa on aidosti lukijalle välittyvä bloggaajan tunnetila, eikä niinkään faktapohjainen teksti tai väkisin tuotettu treenikertomus. Olen sortunut tuottamaan tekstiä ruudulle väkisin ja sen on nyt loputtava.


Tässä postauksessa on tuskin mitään päätä tai häntää mistä te lukijat saisitte kiinni, mutta halusin tulla nyt rehellisesti kertomaan ajatuksistani blogin suhteen. Bloggaaminen ja hevosharrastus ovat minulle tärkeitä vapaa-ajan aktiviteetteja ja haluan pitää niiden toimivuudesta kiinni kynsin ja hampain. Toivottavasti ymmärrätte ja osaatte antaa minulle aikaa herätellä tämän blogin jälleen ajan hermoille. Palaillaanhan taas ja vaihdetaan ajatuksia kommenttikentässä!