maanantai 27. maaliskuuta 2017

Tavoitteellista harrastamista ilman tavoitteita?


Halusin tulla kirjoittamaan tarkemmin omasta harrastuksestani, tavoitteistani ja siitä mitä kaikkea tämä harrastus minulta oikeasti vaatii. Kirjoitan aika harvoin tänne blogiin tarinoita kulissien takaa, sillä yritän pitää yksityiselämäni nykyään kaukana nettimaailmasta. Tällä kertaa haluan kuitenkin raapaista hieman pintaa syvemmälle ja uskon, että siellä ruudun takana on monta kohtalotoveria.


Minulla on tälle harrastukselle kaksi suurta ja erittäin rajoittavaa tekijää -nimittäin aika ja raha. Raha-asioita en halua sen yksityiskohtaisemmin tuoda blogiin esille, muuten kuin että se ei käytettävissä oleva raha tuhottoman pitkälle riitä. Minulla on hyvä mahdollisuus harrastaa laadukkaissa puitteissa täysihoitotallilla. Hevoseni saa tarvittavat kengitykset, rokotukset, madotukset ja kaiken muunkin välttämättömän hoidon. Hierojaakin olen käyttänyt ja epäsäännöllisen säännöllisesti käyn myös valmennuksissa. Jos minulla on joku ongelma mitä en osaa ratkaista yksin, ostan tarvittavan avun ratsuttajalta. Eläinlääkäriä käytän aina jos hevonen sitä tarvitsee ja usein ehkä turhaankin. Huolehdin myös, että hevosella on kaikki tarvittavat varusteet. Tämän (mielestäni hyvän ja riittävän) perushoidon lisäksi paukkuja ei kovin pitkälle jää. Minulla on varaa käydä ehkä satunnaisesti kilpailuissa tai jossain kalliimmassa valmennuksessa, mutta siihen se jääkin. 

Rahan lisäksi minua vaivaa usein myös aikatauluongelmat. Opiskelen ja teen opiskelujen ohella töitä moneen eri paikkaan. Tällä hetkellä teen töitä kolmelle eri taholle ja kesäloman ajaksi mukaan hyppää neljäs työpaikka. Näiden lisäksi minulla on joko koulua tai kouluun liittyvää palkatonta työharjoittelua, jotka pitävät minut arkipäivisin hyvin varattuna. Tämän kaiken lisäksi olen myös äiti ja avopuoliso. Ollakseen hyvä tai edes kohtalaisen hyvä kaikessa mitä tekee, on uhrauduttava täysillä. Joka viikko joku jää hieman vähemmälle huomiolle. Saatan olla töissä vähän omissa ajatuksissani, parisuhteen laatutaso tippuu, saatan kokea etten ole antanut Ninnille tarpeeksi huomiota tai vaihtoehtoisesti hevonen on jäänyt vähemmälle. Kaikesta huolimatta koen, että olen saanut pidettyä tämän sirkuksen tarpeeksi hyvin kasassa. Osaan onneksi myös ottaa toisinaan vähän omaa aikaa ja levätä kunnolla. Hevosharrastus painottuu sille ajalle kun Ninni on isänsä luona ja työt painottuvat viikonlopuille, sekä arki-illoille. Koulujaksoina meillä on myös joitakin etäpäiviä, jotka ovat hyvää aikaa tehdä rästihommia. Saan paljon apua poikaystävältäni, vanhemmilta ja milloin miltäkin auttavalta taholta. Yksin en tästä kaikesta selviytyisi. Ja vaikka tämä kaikki kirjoitettuna niin hullulta kuulostaakin, on minulla oikeasti välillä aikaa myös nauttia elämästä, läheisistä, harrastuksista ja kivoista työpäivistäkin. 


Tämä kaikki vaikuttaa harrastukseeni niin, että minun on mentävä aikataulujen ja mahdollisuuksien mukaisesti. Hevosen viikko-ohjelma muovautuu muiden menojen mukaan ja välillä viikon suunnitellut liikunnat menevätkin ihan retuperälle, jos kiire vie voiton. Toisinaan saatan ehtiä ratsastaa ja touhuta paljonkin, kun taas toisina viikkoina käyn tallilla vain pyörähtämässä ja ehkä käyn nopeasti maneesissa vaikkapa kevyen irtojuoksutuksen merkeissä. Silti koen, että kykenen harrastamaan ihan tavoitteellisesti. Pidän harjoituskerrat monesti aika lyhyinä, mutta tehokkaina. Lyhyessäkin ajassa ehtii opetella nopeasti jonkun uuden asian, kun taas pidemmillä tallireissulla on aikaa keskittyä kestävyyttä vaativiin harjoituksiin. Joskus jos muu elämä tuo stressiä, saatan touhuta hevosen kanssa jotain helppoa, nopeaa ja kivaa. 


Harrastan tavoitteellisesti koko ajan itseäni ja hevosta kehittäen, mutta en ota paineita mistään pitkän tähtäimen tavoitteista. Ainoa tavoite on, että Ompusta tulee mukava ja mutkaton harrasteratsu. Sitä se on jo tavallaan nytkin, mutta kehitettävää riittää vielä pitkäksi aikaa. Siinä sivussa me treenataan myös koulu- ja esteratsastusta tähtäimenä tulevaisuudessa pienet kilparadat, mutta me ei harmistuta vaikkei koskaan kilpakenttiä nähtäisikään. 

Minusta tuntuu, että monesti muille ihmisille on vaikeampaa hyväksyä tälläinen rento asenne harrastamiseen kuin minulle itselleni. Meidän talli on täynnä toinen toistaan hienompia kilpahevosia ja hyviä ratsastajia. Joskus minusta tuntuu, ettei tälläinen kovasti tätiratsastajaksi kategorioitumassa oleva harrastaja kuulu välttämättä joukkoon. Tallilaisten kesken meillä on kuitenkin hyvä yhteishenki, eikä ketään sorsita harrastusmuodon tai motiivien vuoksi, mutta joskus tuntuu hassulta köpötellä tälläisellä torinhevosen ja lämminverisen risteytyksellä vaikkapa 130-140cm esteradan keskellä, jota joku on hypännyt maneesissa vain hetkeä aikaisemmin. Samaan aikaan minä olen tyytyväinen tahdikkaaseen raviin kun joku sipsuttaa toisessa päädyssä piffejä ja paffeja. Okei, ehkä minä nyt vähän kärjistin tämän asian ja on meidän tallilla on myös niitä tavan harrastelijoita. Minulla on vain usein tapana kokea itseni jotenkin huonommaksi tai alempiarvoisemmaksi kuin muut. Tästä ajatuksesta olisi ehkä päästävä eroon, mutta se on sitten taas toinen tarina. 


En tiedä oliko tässä postauksessa nyt sen kummempaa päätä tai häntää? Pointtina oli kuitenkin se, että vaikka uhraan tälle hevosharrastukselle paljon, en pysty mahdottomiin. Hevoset ovat minulle kaikki kaikessa enkä harkitsekaan lopettavani. Päinvastoin suunnitelmissa on oman hevosen ostoa ja kun Ninni kasvaa, me voidaan panostaa tähän harrastukseen yhdessä. Kesäksi olen muuten varannut lyhyen reissunkin minulle ja Ninnille hevosharrastukseen liittyen, mutta siitä lisää lähempänä. Huomenna minulle on tulossa tallille kiva päivä, koska olen varannut tallireissuun rutkasti aikaa ja tarkoitus on harjoitella vähän pieniä esteitä ja kavaletteja. Iina on lupaunut avuksi ja kameramieheksi, joten jotain kuvia/videoita on myöhemmin myös saatavilla. Tähän loppuun haluan laittaa pari kuvaa tämän päivän kiireisestä hevospäivästä, kun minulla oli tarkoitus käydä juoksuttamassa Omppu nopeasti maneesissa. Siellä sattui kuitenkin olemaan irtohypytyskuja ja päästin Ompun pari kertaa pompuille. Pidättekö näkemästänne? Minun silmiä näkymä ainakin hiveli. Omppu hyppäsi tasaisen varmasti ja tyylikkäästi 120-130cm tasolle asti. Joskus ajan kanssa katsotaan mihin tästä paukut riittää kunhan saadaan enemmän rutiinia ja kokemusta myös irtohyppäämisestä. Lupaavalta näyttää ainakin minusta. 



torstai 23. maaliskuuta 2017

Villivarsasta luottoratsuksi


Hevosharrastus on saanut osakseen tällä viikolla poikkeuksellisen paljon huomiota. Kävin tänään jo kolmatta iltaa putkeen tallilla niin, että minulla ei ollut minnekään kiire. Rajatonta huomiota olisi ollut Ompulle tarjolla myös maanantaina, mutta se oli onnistunut saamaan kenkänsä niin vinksalleen, ettei liikkumaan ollut mitään asiaa. Onneksi tallinomistaja kiinnitti kengän uudelleen heti seuraavana päivänä. Tiistaista lähtien me ollaankin treenattu tosi tunnollisesti. Ninni on ollut isällään ja Rasmus on painanut iltavuoroa töissä, joten mulle mahdollistui yht'äkkiä rutkasti hyvää aikaa harrastaa. Eikä pari vapaapäivää koulustakaan ole ollut pahitteeksi, sillä olen ehtinyt tehdä töitä päivällä ja illat ovat jääneet ihan vapaiksi. Kuluneet päivät ovat hemmotelleet sisäistä heppatyttöäni ihan olan takaa.


Tänään sain tallille kaveriksi Iinan (iinamakkonenn.kuvat.fi) ja olin suunnitellut etukäteen, että tänään on vuorossa estetreenit. Olen hypännyt Ompulla paristi aiemmin ristikkoa ravista, jonka korkeus on huidellut 20-30cm tienoilla. Tänään vuorossa oli kuitenkin ensimmäiset oikeat estetreenit. Ihan ensimmäiseksi me odoteltiin tunnin verran tallissa, että edellinen hyppääjä lähtee pois maneesista. Sain hyvää aikaa siivota oman varustelaatikon, sekä putsata vähän varusteita. Siivouksen lomassa aikaa jäi myös Iinan kanssa rupatteluun ja olikin mukavaa vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa ihan ajan kanssa. Kun edellinen hyppääjä oli lopettelemassa, lähdettiin varustamaan Omppu ja suunnattiin maneesiin. 


Aloitin ratsastuksen ravailemalla rennosti molempiin suuntiin tehden vain suuria kaarteita pienillä taivutuksilla. Tarkoitus oli tehdä nopeat alkuverkat hevosta väsyttämättä, joten lyhyen ravailun jälkeen laukkasin pari ympyrää rentoa laukkaa molempiin suuntiin ja sen jälkeen me oltiin valmiita hyppäämään. Ihan ensimmäisenä tulin pientä ristikkoa apupuomilla varustettuna ravissa. Omppu hyppäsi tasaisen varmasti ja rennon letkeästi. 


Muutaman onnistuneen hypyn päätteeksi siirryttiin seuraavalle esteelle, eli pienelle lankulle. Tahtia antamassa myös tämän esteen edestä löytyi maapuomi, joka on erittäin hyvä apu nuoren hevosen koulutuksessa. Lankku oli aluksi todella pienenä, mutta parin onnistuneen hypyn jälkeen se nostettiin noin 70-80cm korkeaksi. Ekalla kerralla isommalle lankulle Omppu otti etujalkavirheen ja sai lankun nilkoillensa. Toisella kerralla se fiksuna tyttönä korjasi virheensä ja kun se oli tehnyt kaksi hyvää hyppyä lankulle, lopetettiin sen hyppääminen ja siirryttiin taas seuraavaan tehtävään.



Viimeisenä tehtävänä hyppäsin laukasta samaa ristikkoa kuin alussa ravista. Vaikka jouduin lähestymään ristikkoa huonomman laukan suunnasta, sain jokaisella kerralla tosi hyvän lähestymisen. Ompun laukka ei ole vielä kovinkaan kummoisesti säädeltävissa, mutta omalla säätöasteikollaan se vastaa pyyntöihin todella nopeasti ja jos en pyydä mitään, se etenee tasaisen rytmikästä laukkaa. Esteelle lähestyminen oli helpompaa kuin kenenkään nuoren kanssa aiemmin. Lähestymiset löytyivät kuin itsestään. Toki tämä voi olla tuuriakin, sillä taisin ottaa vain 4 tai 5 hyppyä ennen loppuverkkoja. 



Loppuverryttelyissä pyysin Iinaa kuvaamaan videota Ompun laukasta. Jos joku ei vielä tiedä, niin Omppuhan on puoliksi ravisukuinen. Siitä johtuen sen laukan kehittyminen kiinnostaa minua eniten. Tällä hetkellä Omppu laukkaa ikäisekseen hyvää ja tasapainoista laukkaa. Ei kovinkaan monen minulla olleen nuoren hevosen kanssa laukkaaminen ole ollut näin tasaista ja helppoa. Mitäs te olette mieltä?


Omppu on kehittynyt lyhyen ajan sisällä ihan valtavasti. Sen ratsastettavuus alkaa olla jo tosi hyvä ja eniten se on kasvanut minusta henkisesti. Selkäännousut onnistuu nyt ongelmitta ja harrastaminen on oikeasti mukavaa. On vaikeaa ajatella, että muutama kuukausi sitten ratsastin villihevosella ja nyt allani on varsinainen luottoratsu. Treenimotivaatio on enemmän kuin kohdallaan ja seuraavat estetreenit ollaan sovittu seuraavan viikon tiistaille.



Kyllä mun elämä on vaan niin mahtavaa kun mulla on näin ihana ystävä ♥

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kiitos kysymästä! Jatketaanko väittämillä?


Hevoset


○ Kenellä näistä ratsastettavista pidät eniten?
Ratsastettaviahan mulla ei oo ollu nyt kun Siro ja Fiona. Omppu on mulla ylläpidossa, eikä se sen puolesta kuulu näihin ratsastettavien joukkoon. Siro ja Fiona on molemmat ihan kivoja hevosia, mutta ehkä enemmän pidän kuitenkin Fionasta. Kummankaan hevosen kanssa ei olla sovittu mitään varmoja jatkosuunnitelmia, enkä ole varma haluanko Ompun lisäksi enää muita oikeastaan ratsastellakaan. 

○ Oletko ajatellut ostaa omaa hevosta? Minkälaisen hevosen haluaisit?
Kyllä oon ja koko ajan yritän tehdä paljon duunia sen eteen, että saisin heppakassaa säästettyä. Haluan mukavan harrastehevosen, jossa on sopivasti työstettävää, mutta mikä ei kuitenkaan ole missään nimessä ongelmahevonen. Hevosen ei tarvitsisi olla kovin lahjakas (tulevaisuudessa HeA/120cm), vaan hyvä yleishevonen riittää. 

○ Mitä lajia haluaisit kisata? 
Ihan tasapuolisesti sekä koulua, että esteitä. 

○ Oletko ollut kenttäkisoissa?
Poni-ikäisenä kilpailin ponien kansallisia kenttäluokkia säännöllisesti ja silloin kenttäratsastus oli mun ''päälaji'', eli kyllä olen.

○ Valmentaudutko usein?
En. Ihannetilanne olisi, jos pystyisin valmentautumaan edes pari kertaa kuussa, mikä on kyllä ihan toteutettavissa nyt kun mulla on jonkun verran töitä ja sitä kautta enemmän tuloja.

○ Korkein hyppäämäsi este?
En kyllä muista tarkkaan. Ainakin 130cm oon hypännyt ihan useamman kerran mutta voi joukossa olla joku korkeampikin. 

○ Pahin onnettomuus hevosen kanssa?
Onneks ei oo kovin pahoja onnettomuuksia sattunut, mutta ehkä pahin on kun olkaluu on katkennut tippuessani ponin selästä. Tilanne oli vielä niin typerä, että ratsastin väärinpäin kun kaverit juoksuttivat liinassa... Ponin ei tarvinnut kovin kovasti pukittaa kun muksahdin vähän kohtalokkain seurauksin. Olin tapahtumahetkellä joko 13 tai 14-vuotias.

○ Oletko koskaan kieltäytynyt ratsastamatta jollakin hevosella?
Kyllä olen. Kerran minua pyydettiin ratsastamaan yhtä hevosta, jonka selässä ei ollut kestänyt kukaan, ei edes ratsastuksenopettajat. Näin jo kilometrien päähän, että hevonen oli kipeä enkä nähnyt siksi mitään syytä miksi minun olisi pitänyt itseäni satuttaa kun syy käytökseen oli nähtävissä helposti. Jonkun ajan päästä tapahtuneesta kiipesin kyllä kyseisen hevosen selkään vähän läpiratsastamaan sitä (kun sen selkävammaa oltiin jo vähän kuntoutettu), enkä pukeilta säästynyt. En kuitenkaan onneksi tippunut. Toinen tilanne oli ihan vähän aikaa sitten kun minulta kysyttiin kiipeäisinkö tuntemattoman 3-vuotiaan selkään ensimmäistä kertaa. Vastasin, että jos saan hevosen ''omalle'' tallille niin voin tottakai kiivetä kun olen ensin saanut tutustua siihen ja tehdä töitä maastakäsin, mutta en nouse tuntemattoman 3-vuotiaan selkään kun en edes tunne sen omistajaa/tiedä mitä kaikkea hän on hevosen kanssa aiemmin tehnyt ja miten se on toiminut. Mä en itseasiassa ole tippunut kuuteen vuoteen, saas nähdä milloin muksahdan seuraavan kerran :D

○ Minkälaisista hevosista et pidä?
Sellaisista laiskoista ja ''tunnottomista'' hevosista, eli sellaisista jotka eivät kovin herkästi reagoi ihmiseen missään tilanteessa. En myöskään tykkää epäsosiaalisista tai raskasrakenteisista hevosista. 

○ Mieleenpainuvin hevonen? Miksi juuri se?
Ehdottomasti Mikki. Sen kanssa tuli koettua niin monta ilon ja onnen hetkeä, mutta myös vähintään yhtä paljon epäonnistumisia ja murheita. Mikin kanssa sain muodostettua sellaisen ystävyyden, mitä en ole saanut kokea vielä yhdenkään hevosen kanssa aiemmin tai sen jälkeenkään. Mikki oli myös ehdottomasti kaunein hevonen jonka tiedän ja myös lahjakkain hevonen, joka minulla on koskaan ollut.

○ Suosikkisi kaikista hepoista jotka sulla on ollut omana tai ratsastettavana? 
Ehdottomasti Mikki.


○ Ori, tamma vai ruuna? Perustelut? 
Ei oo oikeestaan mitään väliä. Tammoja mulla on eniten ollu. 

○ Poni vai hevonen? 
Ihan jo mun iän ja koon puolesta hevonen. 

○ Vaikein hevonen jolla olet ratsastanut? 
Mä en oikeastaan halua vastata tähän, sillä ne vaikeimmat hevoset ovat olleet myös ne kipeimmät. Enkä halua julkisesti tässä kenenkään hevosten terveysongelmia kertoa. Yksikään fyysisesti terve hevonen ei ole ollut vaikea ratsastaa -ehkä ymmärtämätön ja kouluttamaton, mutta en käsitä kouluttamattomuutta vaikeutena. 

○ Kaipaatko kilpailemista? Oletko ajatellut vielä joskus kilpailevasi tavoitteellisesti?
Ainakaan tällä hetkellä en kaipaa, enkä ole sen kummempia tulevaisuuden suunnitelmiakaan tehnyt.

○ Paras valmentaja joka sinulla on ollut? 
Ei ole mitään yhtä ja parasta. Monelta olen saanut hyviä vinkkejä ja opetusta, mutta ei kukaan sen selvemmin ole noussut ylitse muiden. 

○ Oletko ratsastanut islanninhevosella? 
Kyllä mä joskus nuorempana oon jossain vaelluksella käynyt.

○ Mielipide lv ratsuista? 
En oo mitenkään puolesta, enkä vastaan. Mulle itselleni lähtökohtaisesti kolme puhdasta askellajia ovat aika tärkeitä, mutta kyllä monet lämppäritkin on tosi kivoja. Onhan mulla itsellänikin ollut 2 lämminveristä ja Omppukin on puoliksi lv, joten ei mitään sen kummempaa vastalausetta niihin ole. Ompulla on kuitenkin rodusta huolimattaan puhtaat askellajit ja kouluvalmentaja on kehunut laukkaa jopa sen vahvimmaksi askellajiksi. Ravihevosta siitä ei näe muusta kuin tolkuttoman isoista korvista :D

○ Milloin aiot hankkia oman hevosen?
Jos jaksan painaa tolkuttoman paljon töitä opiskelujen ohella koko kevään ja kesän, niin hevosen osto voisi olla ajankohtaista syksyllä. 

○ Kyllästyttääkö aina vaan ratsastaa muiden hevosia?
Kyllä. Mä en todellakaan harrastaisi näin, jos mulla olisi ollut aina mahdollisuus omaan. 


Minä ja perhe


○ Jos sinulla olisi rajattomasti rahaa käytössä, mitä tekisit sillä? 
Ostaisin oman pienehkön hevostilan. Ratsastaisin paljon ja mahdollistaisin hevostelua sellaisille lahjakkaille ratsastajille, joilla ei syystä tai toisesta ole itsellään rahallisesti mahdollisuutta harrastaa/kilpailla. Mulla olis hieno auto, sekä muutenkin kaikki pelit ja vehkeet ihan vimpan päälle. En välttämättä kävis palkkatöissä (koska sitä rahaa olis jo rajattomasti :D), mutta voisin tehdä joitakin vapaaehtoishommia silloin tällöin kun aikaa jää. Kävisin ehkä joskus myös ulkomailla tai ainakin kotimaassa matkustelisin säännöllisin väliajoin. Kävisin paljon ulkona syömässä, shoppailemassa, elokuvissa ja vaikka missä. 

○ Missä ja miten asut? Kenen kanssa?
Asun Kuvansissa rivitalokaksiossa yhdessä poikaystäväni Rasmuksen ja tyttäreni Ninnin kanssa.

○ Miten Ninni asuu?
Ninni asuu puoliksi minun ja puoliksi isänsä kanssa. Lähiaikoina se on kuitenkin vähän enemmän ollut minun luona, mutta pääasiallisesti koitetaan se kuitenkin puoliksi hoitaa. Minähän ottaisin Ninnin asumaan koska vain vaikka kokonaan luokseni, mutta toki lapselle on tärkeää saada säilyttää suhteet molempiin vanhempiinsa.

○ Onko sulle ja uudelle miehelle tulossa lapsi?
Ei ole.

○ Haluatko joskus lisää lapsia? 
En. Olen kyllä valmis vaihtamaan mielipidettäni, mutta ainakaan toistaiseksi se ei tunnu yhtään kiinnostavalta ajatukselta. Ninnissä on kaikki mitä tarvitsen ♥ Enkä halua, että Ninni joutuu jakamaan huomiotaan kenenkään kanssa minun luona ollessaan. Ninnillä on sekä sisko-, että velipuoli joiden kanssa hän saa olla tekemisissä isänsä luona.


○ Missä näet itsesi viiden vuoden päässä?
Toivottavasti mulla on edelleen sama poikaystävä, Ninnillä olisi kaikki hyvin ja olisin saanut vakituisen työpaikan. Viiden vuoden päästä olisi mukava asua jo omakotitalossa maalla tai ainakin vakavissaan harkita sellaiseen muuttoa. Mulla on myös oma hevonen jo tuolloin ollut muutaman vuoden. 

○ Aiotko työskennellä hevosalalla tulevaisuudessa?
En vakituisesti. Saman verran voin tehdä heppahommia kuin nytkin, eli toimia satunnaisena tuuraajana ratsastuskoulussa.

○ Oletko tyytyväinen elämän tilanteeseesi?
Jos Ninni asuisi koko ajan minun luonani ja minulla olisi myös oma hevonen, elämäni olisi täydellistä. Jos näitä juttuja ei oteta huomioon niin olen nykytilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen.

○ Voisitko joskus kertoa näitä rankkoja asioita menneisyydestäsi mitä et ole moneen vuoteen enää kirjoittanut blogiin?
En. Voin toki kirjoittaa vaikeistakin asioista jos sellaisia tapahtuu, mutta vanhoihin asioihin ei ole mitään mielenkiintoa palata. 

○ Tiedätkö mitä kaikille vanhoille omistamillesi/pidemmän aikaa elämässäsi olleille hevosille kuuluu? 
En tiedä kaikkia. Joistakin tiedän ja osa asuu edelleen tässä ihan lähettyvillä, mutta en läheskään kaikista tiedä yhtään mitään.

○ Onko sulla ollut joskus epätoivon paikkoja hevosten kanssa? Jos ei ratsastuksellisesti ajatella.
On. Mikin kanssa tilanne oli yhdessä vaiheessa jopa se, etten kyennyt itse taluttamaan hevosta. Kovat pakkaset, lyhyet tarhausajat ja puuttellinen varsa-ajan koulutus saivat sen toisinaan lähes hengenvaaralliseksi käsitellä. Toisen tallinomistajan se murjoi jo kerran ja kun halusin mennä ratsastamaan, jouduin pyytämään valmentajalta apua viemään hevosen maneesiin. Kun pahin tilanne oli mennyt ohi, pystyin taluttamaan sitä pieniä matkoja ketjuriimunnarun ja raipan kanssa. Ei puhettakaan, että sen kanssa oltaisiin voitu tehdä mitään taluttelulenkkejä.

○ Onko sulla joku hevosiin liittyvä unelma tai sellanen tavote jota oot kauan halunnu?
Oma hevonen, jonka kanssa voin harrastaa monipuolisesti. Ei sen kummempia. 

○ Mieleenpainuvin hevoskokemus?
Koska kysymyksessä ei rajattu sitä tulisiko kokemuksen olla negatiivinen vai positiivinen, päädyn nyt negatiivisuuden puolelle. Mikin kuolema oli niin iso asia minulle, etten olisi koskaan voinut uskoa kuinka vaikeaa kaikki tulee olemaan. Asia on minulle mielettömän vaikea edelleen, vaikka siitä on jo yli vuosi aikaa. 

○ Missä tilanteessa tai millä tasolla koet tällä hetkellä olevasi hevosten kanssa?
Tällä hetkellä olen tasolla puskaÖ ja motivaatio meinaa katoilla kun ei sitä omaa heppaa ole. Tai motivaatiota ratsastamiseen ja hevosen kouluttamiseen kyllä on, mutta mitään suunnitelmia en tahdo tehdä minkään hevosen osalta tehdä ennen kuin se on oma. 

Opiskelu


○ Oletko viihtynyt lähihoitajaopiskelijana ja oletko miettinyt mihin suuntaat opinnoissa? 
Kyllä mä oon viihtynyt ihan hyvin. Tosin nämä harjoittelut mitkä oon nyt suorittanut (vanhukset ja lapset), ei ehkä oo sitä mun suosikkihommaa, mutta ihan kiva fiilis näistäkin on jäänyt. Aion suuntautua mielenterveys- ja päihdealalle. 

○ Tarviko oppisopimuksella rats ohjaajaksi opiskelevalla olla oma hevonen? Miten työt käytännössä sujui kun olit oppisopimuksella, seurasiko joku kun pidit tunteja tai opetti sua? 
Ei mun käsittääkseni tarvitse, mutta sitä en tiedä täytyykö työnantajan hoitaa tarvittavat hevoset vai saisko ne mahdollisesti koululta. Varmasti on myös koulukohtaisia eroja, mutta mä ainakin sain heppoja sit työpaikalta mikäli ei ollu semmosta omaa jonka olis voinut kouluun ottaa. Mun työhaastatteluun kuului esim. ratsastustunnin pito ja parilla ekalla tunnilla tais olla joku oikee ope valvomassa, mut sen jälkeen pidin tunteja kyllä itsekin. Palautetta sain sit oppilailta ja satunnaisesti pomolta jos se kävi vilkasemassa tuntia maneesissa/kentällä.


P.S. Pari kysymystä jäi vaille vastausta. Kohtasin muistaakseni 1 tai 2 kysymystä joihin en olisi osannut vastata oikein millään tavalla ja niihin jätin myös vastaamatta mitkä eivät koskeneet suoranaisesti minua tai tämän hetkistä elämääni.

Jatkettaisiinko tästä väittämillä? Eli te kirjoitatte minulle jonkun väittämän johon minä reagoin. Esimerkki: Hyvät äidit eivät ratsasta -johon minä voisin vastata, että oikeilla järjestelyillä voi olla sekä hyvä äiti, että hevosenomistaja jne. Väittämien on tarkoitus olla ehkä aavistuksen provosoivia tai ainakin sellaisia, jotka herättävät minussa mielipidettä ja keskusteluita.  Vastausten on tarkoitus olla huomattavasti pidempiä ja syvällisempiä kuin tässä postauksessa. Nyt saatte ihan luvan kanssa kirjoitella ikäviä toteamuksia minusta, tavastani harrastaa tai ihan yleisesti jostakin aiheesta. Tämän postauksen myötä voin reagoida itse väittämiin haluamallani tavalla. Jos idea jäi epäselväksi, kysykää rohkeasti. TÄSTÄ LINKISTÄ näette ystäväni tekemän postauksen, joka ollaan toteutettu juuri näiden väittämien perusteella.