Sivut

perjantai 21. elokuuta 2015

Kertaus on opintojen äiti...

Postauksen otsikko ei liity tähän aiheeseen juurikaan, vaan se on lähinnä noitumista omalle toheloinnille. Kirjoitin postausta ja hyvän matkaa ja olin melkein loppusuoralla, kunnes onnistuin kadottamaan koko tekstin ja en löydä sitä enää edes luonnoksista, joten joudun aloittamaan koko homman alusta. Niin kuin otsikkokin sanoo, kertaus on opintojen äiti, joten kerrataanpa viime päivien tapahtumat uudelleen.


Mikillä oli monta vapaapäivää putkeen ja keskiviikkona ratsastin sen ekaa kertaa vähän pidempien vapaiden jäljiltä ihanassa ilta-auringossa. Kokemus oli varsin positiivinen, eikä mitään pöllöenergiaa ollut kerääntynyt juurikaan. Ratsastettavuus ei ihan niin huippuluokkaa ollut kuin mitä yleensä, mutta se annettakoot anteeksi. Tosin olin itsekin niin innoissani, etten ehkä ihan 110% ratsastukseen keskittynytkään. Mikillä on vain niin kiva ratsastaa, että välillä jään vain matkustelemaan siihen onnen ja tyytyväisyyden tunteeseen ja unohdan kokonaan ratsastaa... No onneksi tämä ei ole niin vakavaa ja minulle on tärkeintä, että me viihdytään yhdessä ja treenit ovat molemmille mukavia.



Mikki on ottanut kyllä isoja kehitysaskelia ratsun urallaan, sillä laukkaan ollaan saatu superpaljon voimaa lisää ja lisämausteena opeteltiin yhtenä päivänä vielä laukanvaihdot. Mikin laukka on sen verran voimakas ja se kantaa itsensä ikäisekseen todella hyvin, joten laukanvaihdot oli helpot opettaa. Tietty vielä epäpuhtaita vaihtoja tulee (takajalat jäävät ristilaukkaan), mutta selvästi yli puolet vaihdoista ovat puhtaita. Uskon, että epäpuhdaat vaihdot johtuvat kuskista, joten hevosta ei käy moittiminen. Alle pieni videoklippi laukasta keskiviikolta. Aino on kuvannut kaksi yllä olevaa kuvaa ja samoin tämän videon. Kiitokset kuuluvat siis siihen suuntaan!


Tänään Mikin treenit jatkuivat, mutta selkään nousikin eri kuski. Halusin käyttää Ainon kyydissä ja kertoa vähän kuinka ponin kanssa parhaiten tulee toimeen, jotta jos joskus satun tarvitsemaan ratsastusapua niin ''perehdytys'' on tehty. Mikin ja Ainon yhteistyö sujui ilman ongelmia, joten saan hyvillä mielin joskus lomailla tallilta jos sitä tarvitsen.


Olen kyllä niin onnellinen tuosta suloisesta länkisäärestä ♥ Sen kanssa on niin kiva touhuta ja saattaapa olla, että olen löytänyt itselleni juuri sen täydellisen hevoskaverin. Toivottavasti, sillä kauan sitä ollaan etsittykin. Seuraavaksi postausvuorossa olisi kouluvalmennuspostaus, mutta ratsuna ei ollutkaan Mikki vaan eräs tamma, jonka kanssa en meinaa millään päästä samalle aaltopituudelle ja sunnuntaina meidän pitäisi tanssahdella kouluradalla... Siitä kuitenkin lisää seuraavalla kerralla, moido! 

tiistai 11. elokuuta 2015

Tilannekatsaus


Moikka! Ajattelin tulla postaamaan vielä näin ennen kuin arki potkaisee taas kunnolla syksyn tullen käyntiin. Meidän elämään tulikin jonkin verran muutoksia, sillä Lari aloitti tällä viikolla uudessa työpaikassa. Larin työ tuo monia lisähaasteita arkeen ja aika tulee olemaan varmasti kortilla tulevan syksyn aikana. Larin työpaikka sijaitsee eri kaupungissa kuin missä asumme ja hän joutuu muutenkin matkustelemaan paljon työnsä takia, joten minunkin elämä muuttuu jonkin verran. Otan muutoksen kuitenkin ihan rennoin mielin ja avosylin vastaan, vaikka varmasti aluksi tottuminen uuteen arkeen tuntuukin raskaalta. Myös minun työni lisääntyvät jälleen syksyn tullen, joten kiirettä tulee varmasti ihan taakaksi asti.

Blogi tulee varmaan joissain määrin hidastamaan tahtiaan, sillä en tahdo ottaa yhtään stressiä tämän ylläpitämisestä. Haluan edelleen kirjoittaa, mutta teen sen silloin kun minulla on siihen oikeasti aikaa. Älkää ymmärtäkö väärin, ei blogi missään tapauksessa ole lopettamassa, mutta haluan vain rehellisyyden nimissä kertoa jo näin etukäteen, että postaustahti saattaa hiljentyä hieman tai ainakin toisinaan postaukset saattavat olla kuvapainotteisempia.

Ennen syksyn virallista käynnistymistä kävin kuitenkin vielä pienellä kesälomareissulla Lahdessa katsomassa Hevoshullu Powercupin finaalia. Työpaikaltani finaaliin oli päässyt kaksi ratsukkoa ja kun minulla kerrankin oli ylimääräistä aikaa, päätin lähteä kannustamaan tyttöjä kisoihin. Molemmat ratsastivat kyllä hienosti ja toinen oppilas sijoittuikin kokonaiskilpailussa toiselle sijalle!


Meidän taitava oppilas Tuuli ja ihana opetushevonen Bingo III ♥
Mikille kuuluu oikein hyvää! Olen niin innoissani kun sillä pääsee ratsastasmaan jo vähän enemmän. Ollaan tutustuttu lyhyessä ajassa taas hurjan paljon lisää kun ollaan päästy paiskimaan vähän duunia yhdessä. Sain myös kokea millainen Mikin huono päivä on, sillä yhtenä tuulisena päivänä sitä kiinnosti kyllä kaikki muu kuin kouluratsastus. Se kipitti kuin notkoselkäinen kameli ja hyppelehti rapisevia oksia karkuun kuin jänöjussi, mutta kaikesta huolimatta siitäkin treenistä selvittiin kunnialla ja taas seuraavan kerran Mikki oli ihan super!

Kuvannut Iina Makkonen
Näiden kuulumisten ja tunnelmien siivittämänä jätän teitä odottamaan vähän uudempaa kuva- ja videomateriaalia, mitä on toivottavasti tulossa ihan pian -heti kun vaan saan jonkun kuvaamaan treenejä. Siihen asti moido :)

torstai 6. elokuuta 2015

Mitä blogimaailma tarvitsee?


Luin jonkin aikaa sitten hevosaiheiselta keskustelupalstalta kirjoituksen, jonka otsikkona oli; ''Mitä blogimaailma tarvitsee?'' ja siitä tämä postauskin juontaa juurensa. En halunnut vastata keskustelupalstalle, mutta mielessä on pyörinyt muutamia juttuja tästä aiheesta, joten annan nyt näppäimistön laulaa. Postausta kuvittaa eilisen hellepäivän ratsastuskuvat, jotka ovat kaverini Emmin käsialaa. Kiitokset hyvistä kuvista ja tietty laatuseurasta!


Hevosaiheisia blogiportaaleja on minun tietääkseni Suomessa tällä hetkellä kolme, mutta yksi on lopettamassa toimintaansa tämän kuun lopussa, joten vain kaksi jää pystyyn. Ensimmäisessä kappaleessa mainitsemani keskustelun taustalla taisi olla juurikin kysymys siitä, että nyt kun yksi ja ilmeisesti suosituin blogiportaali kaatuu, millä voitaisiin sen aukko korvata. Kenties uudella blogiportaalilla, mistä on jo huhuja liikkunutkin? Vai tarvittaisiinko kaupallisuutta ja sponsorointia lisää? Minun mielestäni ei kumpaakaan näistä.

Se on hienoa, että joku saa bloggaamisella itsensä elätettyä tai ainakin lisätienistejä muun työn tai vaikka opiskelun ohelle. Minä näkisin kuitenkin tärkeämpänä, että blogimaailmaan saataisiin rento ja kaikkia kannustava ilmapiiri. Aivan liian usein saan lukea postauksia siitä kuinka bloggaajat ovat väsyneitä ikäviin kommentteihin ja monia on parjattu jopa niin paljon, että he ovat päättäneet tehdä rikosilmoituksen -mitkä eivät ole kuitenkaan loppujen lopuksi edes kannattaneet, sillä poliisilla ei ole ollut aikaa/resursseja tutkia asioita loppuun asti. Se on surullista, mutta sille ei vain voi mitään. Monelle muulle asialle kuitenkin voi.


Minulle hyvä yhteishenki ihmisten välillä on todella tärkeää ihan missä tahansa menenkin. Se vaatii jokaiselta meiltä pienen panostuksen tai jopa asenteen muutosta? On opittava hyväksymään erilaiset tavat toimia ja ymmärtää, että erilaisuus on rikkaus. Toinen ratsastaa kuolaimettomilla suitsilla kengättömällä hevosella, kun taas toinen treenaa tavoitteellisesti kouluratsastusta kankikuolaimet suussa ja hevonen käärittynä pinteleihin. Kumpikaan ei varmasti ole sen arvottomampi tai huonompi ihminen, he ovat vain erilaisia.

Ainakin minä voin omasta puolestani sanoa, että kivat ja positiiviset kommentit piristävät päivääni todella, vaikka ne tulisivatkin täysin tuntemattomilta ja ''kasvottomilta'' anonyymeiltä. Korjausehdotuksia tai hyviä vinkkejä on myös mukavaa ottaa vastaan, kunhan ne on kirjoitettu asiallisesti ja hyvässä hengessä. Ilkeät kommentit sen sijaan voivat pilata koko päivän, surettaa pitkään ja hävittää motivaatiota sekä bloggaamisesta, että toisinaan jopa ratsastuksesta.


Toivottavasti blogimaailma muuttuisi paljon rennommaksi ja suvaitsevaisemmaksi paikaksi. Kaupallistumista en toivoisi enää yhtään, enkä muitakaan pinnallisuuksia. Mukavia tapahtumia bloggaajille järjestetään kyllä, mutta yleensä ne liittyvät varusteisiin ja mukaan pääsevät vain suosituimmat bloggaajat. Missä ovat rennot illanvietot? Entä sellaiset tapahtumat, minne kaikki bloggaajat suosiosta riippumatta ovat tervetulleita? Minusta se on todella väärin, että mukaan kivoihin juttuihin pääsee vain olemalla suosittu. Pitäisi ideoida tapahtumia, minne osallistuminen ei vaatisi erityistä suosiota.

Jokaisella on omalta osaltaan vastuu siitä, että millainen nettimaailma ylipäätään on. Kun jokainen huolehtii omalta osaltaan, että ei aiheuta kenellekään tahallisesti pahaa mieltä, selvittäisiin niin monelta murheelta. Jokainen voisi miettiä toisista ihmisistä (olivatpa he sitten bloggaajia tai vaikka tallikavereita) jotain positiivista. Muistakaa, että erilaisuus on vain rikkaus ja jos meidät kaikki oltaisiin ahdettu samaan muottiin, olisi maailma aika tylsä paikka.


Mitä sinun mielestäsi blogimaailma tarvitsee?