lauantai 20. syyskuuta 2014

Nitan treenikuulumiset

Kulunut viikko on sujunut treenien suhteen ihan normaalisti, vaikken ole tänne blogin puolelle mitään treenikuulumisia päivitellytkään. Nitan ostoa harkittiin ja pyöriteltiin monta päivää, enkä ajatellutkaan blogia sillä välin. Kommentit kävin välillä julkaisemassa, mutta muuten ajatukset pyöri ihan jossain muualla. Minulla on takataskussa video irtohypytyksestä ja estetreeneistä, mutta ne odottavat vielä omaa postaustaan. Nyt haluan kirjoittaa tämän päivän koulutreeneistä. Tiia (linkki blogiin) oli kuvaamassa meitä ja hän räpsikin yli 700 kuvaa, joista oli vaikea valita parikymmentä parhainta otosta tänne blogin puolelle. Kiitos Tiialle hyvistä kuvista!




Juoksutin Nitaa ensin, jotta näen miten se liikkuu. Juoksuttaessa näen helposti jos se on esimerkiksi jäykkä tai liikkuu epäpuhtaasti. Kaikki oli kunnossa ja Nita liikkui rennon letkeästi molempiin suuntiin ja kaikissa askellajeissa. Laukkaan saisi tulla vielä tuplasti lisää voimaa, mutta lihasten lisääntyessä ja monipuolisella liikunnalla asia korjaantuu varmasti pian.



Aloitin ratsastuksen ravaamalla tuttuun tapaan keventäen. Inhoan nykyään keventämistä! En osaa vaikuttaa hevoseen läheskään yhtä hyvin keventäen ja Nita toimii juurikin parhaiten, mitä enemmän siihen pystyy istunnalla vaikuttamaan. Keventelin muutaman kierroksen vain vähän taivutellen ja sitten istuin jo perusistuntaan tekemään oikeasti töitä.




Ravissa Nita oli ihan normaali oma itsensä. Ei se huono ollut, mutta tosin mitään huippufiilistäkään ei jäänyt. Nitan kanssa ongelmana on saada se rehellisesti pohkeen eteen kantamaan itseään tuntumalle ja vielä siitä moodissa pysymään. Me ollaan kuitenkin tehty vasta vähän aikaa töitä yhdessä ja on muistettava, että alla on haastava hevonen joka vaatii ratsastajalta 110% keskittymisen toimiakseen. Nita on hyvä opetusmestari siinä suhteessa, että jokainen askel on ratsastettava, eikä selässä voi paljon huokailla. Ratsastajana kaipaan välillä niitä ''aivot narikkaan päiviä'', mutta jos sellaisen haluaa on tyydyttävä vain rapsuttelemaan. Maastossakin on oltava jatkuvasti skarppina kun ei tiedä mistä vihreä mies hyökkää ja koska talli sijaitsee kylän keskellä, on niitä vihreitä miehiä jokaisen korttelin kulmalla. Sellaistahan se elämä on vatipäätammojen kanssa, mutta onhan ne omalla tavalla vaan niin parhaita :)



Laukassa käytiin taas vaihteeksi ''pieni'' keskustelu siitä kuinka kuuluisi kulkea. Nita haluaisi kulkea pää pitkällä, häntä tötteröllä ja korvat hörössä, mutta kun sitä ei neidille sallita niin saan pienet pomppuloikat vastalauseeksi. Minulla ei ole vielä mitään ''kikkakolmosta'' tämän asian suhteen, mutta jotain olisi keksittävä miten saisin Nitan kuuntelemaan laukassa nopeammin kuin monen kierroksen tappelun jälkeen. Toisina päivinä tätä ongelmaa ei ole ollenkaan, mutta taas toisina ensimmäiset 5-10 minuuttia laukasta kuluu keskustellessa, tai oikeastaan riidellessä.



Tänäänkin, niin kuin aina meidän keskustelut päättyvät kuitenkin positiivisesti ja saan Nitan laukassakin kuulolle. Laukassa se on edelleen todella räjähdysaltis, mutta pikkuhiljaa päästään laukassakin harjoittelemaan erilaisia tehtäviä. Tänään kokeiltiin muuten vastalaukkoja toista kertaa. Ensimmäisellä kerralla Nita menetti hermonsa niin totaalisesti, että se kieltäytyi laukkaamasta askeltakaan ''väärää'' laukkaa. Estehevosen pieneen päähän ei vain voinut mahtua se fakta, että joskus olisi kouluratsastuksessa mentävä ihan tarkoituksella väärää laukkaa.



En muuten olisi uskonut, että päivän parhain suoritus löytyy meiltä vastalaukoista. Nita ei tänään edes lähtenyt tappelemaan vastaan, vaan se ymmärsi alusta asti hyvin mitä siltä pyysin. Muutaman kerran se vähän horjahti ja vaihtoi etupään myötälaukaksi, mutta korjasi itse tosi näppärästi ravin kautta laukan takaisin vastalaukaksi. Nita on niin ihanan positiivinen työntekoon aina sille päälle satuttuaan, että se olisi valmis menemään vaikka solmuun miellyttääkseen minua. Painotan kuitenkin sanoja ''aina sille päälle satuttuaan''.




Nita oli niin rentona vastalaukkojen jälkeen, että ehdin jo päässäni harmitella kavaletin/puomin puuttumista kentältä kunnes näinkin vähän tukevamman puoleisen maapuomin, mutta meidän tarkoitukseen varsin passelin. Kirjoitan estepostauksessa vähän enemmän tästä ongelmasta, mutta pääpiirteittäin Nitan ongelma on hypätä vähän selättä ja tehdä tosi paljon takajalkavirheitä jännittyessään. Siksi sen jännitys esteisiin pitäisi saada laukeamaan ja mikäs sen parempi tapa, kuin kunnon treenin jälkeen muutamat pikkuhypyt mahdollisimman pitkällä ja rennolla hevosella. Pari ensimmäistä kertaa lähestyttäessä pikkutukille Nita kuumui, mutta pian se rauhoittui ja saatiin muutama tosi rauhallinen ja jopa löysä hyppy, mistä ollaan nyt tosi onnellisia. Huipputamma!



Loppuun vielä hyvänmielen ravailuja ympäri kenttää pitkällä, mutta kuitenkin itsensä kantavalla hevosella. Kylläpä yli tunnin koulutreenit tekivät terää niin hepalle, kuin ratsastajallekin. Nitalla on nyt muuten vähän inhottavaa ihottumaa, joka jää aavistuksen satulan alle, joten pari päivää vietellään nyt vähän kevyemmällä meiningillä juoksutellen tai miksei ratsastaenkin, jos uskallan kiivetä ruutitynnyrin selkään ilman satulaa... Yritän kirjoitella taas mahdollisimman pian! Hyvää viikonloppua vielä kaikille :)

perjantai 19. syyskuuta 2014

Kun sanat eivät riitä puoliksikaan kertomaan


They say that good things take time
But really great things happen in a blink of an eye




En löydä sanoja. Mitkään sanat eivät riitä puoliksikaan kertomaan sitä tunnetta mitä tunnen juuri nyt. Olen niin kiitollinen kaikille niille ihmisille, jotka tekivät tästä mahdollista. 


Minun ihanistakin ihanin heppa ♥

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Ajatuksia elämästä


Tälläiseksi tämä ulkoasu nyt sitten jäi. Olen itse kyllä tyytyväinen, sillä mielestäni ulkoasu on kivan syksyinen, olematta kuitenkaan liian synkkä. Suuri kiitos kaikille bannereiden tekijöille vielä kerran, palataanhan taas talvella asiaan kun tarvitaan ulkoasuun taas päivitystä.

Ajattelin tulla kirjoittamaan vähän kuulumisia ennen yöunia. Huomenna haluan herätä virkeänä, sillä meillä on Ninnin kanssa äiti-tytär päivä tiedossa! Aiotaan käydä ravintolassa syömässä, leikkiä puistossa ja tavata meille tärkeitä ihmisiä. Ihan huippua! Meillä arki rullaa mielestäni oikein hienosti siihen nähden, että meille monelle tilanne on ihan uusi. Minä olen ensimmäistä kertaa töissä niin, että olen samalla äiti ja Ninnikin on aloittanut uuden päivärytmin kun päivähoito otettiin mukaan kuvioidin. Meidän koirallakin oli vähän ongelmaa olla yksin, mutta sekin on parempaan päin koko ajan. Lari on kyllä sellainen arjen sankari, että oksat pois! Me muut kun ollaan väsyneitä tai stressaantuneita, niin Lari jaksaa pitää talon pystyssä ja huolehtia siitä, että kaikki jaksetaan. Juttelin muuten koulussa muutaman muun äidin kanssa ja luin jotain juttuja keskustelupalstoiltakin, että äidit eivät voi jättää lapsiaan syystä tai toisesta isien kanssa viettämään yhtä päivää pidempää aikaa. Meidän perheessä oli itsestäänselvyys, että Lari jää Ninnin kanssa kotiin. Lari pärjäsi hienosti koko viikon yksin tämän ruletin kanssa ja minä pystyin iltaisin koulun asuntolassa nukahtaessani vain miettimään, että aikamoisen aarteen olen rinnalleni löytänyt.

Olen viihtynyt työssäni erittäin hyvin. Mielestäni työpaikka on mukava, tulen työkavereiden kanssa hyvin juttuun ja hevoset ovat kaikki tosi ihania. Asiat ei voi vaan olla huonosti, jos aamuisin tallissa on vastassa parikymmentä karvaturpaa, joista jokainen hörisee kuin huomenta toivottaakseen (okei, ehkä ne niitä kauroja kuitenkin kinuaa, mutta älkää tiputtako mua tästä pilvilinnasta pliis :D). Olen saanut harjoitella tulevaa ammattia varten erittäin monipuolisesti ja olen päässyt hoitamaan hevosia ja saanut aika kokonaisvaltaista kuvaa ratsastuskoulun arkielämästä, sekä olen saanut harjoittaa taitojani sekä ratsastamalla, että ratsastustunteja pitämällä. Työasioiden puolesta elän lähes kuin unelmaani, eikä minun tarvitse yhtään liioitella sanoessani, etten voisi parempaa työtilannetta itselleni toivoakaan tähän hetkeen. Joskus se onni vain potkaisee, kun siihen tarpeeksi jaksaa uskoa!

Kerran heppatyttö, aina heppatyttö
Se niistä ruusuisista elämän asioista, nyt niihin asioihin, mitkä vetää suupielet alaspäin ja saa välillä kyyneleet silmäkulmaan. Uskokaa tai älkää, hevosasiat jäivät nyt tälle puolelle. Nitan kanssa kulkee treenit hienosti ja se on minulle sopiva hevonen josta pidän paljon. Missä sitten mättää? 

Pelkään sitä päivää kun tämä kaikki loppuu. Olen saanut harrastaa niin monta vuotta tätä ihanaa lajia ja rakastan hevosia koko sydämestäni, mutta mikään ei kestä ikuisesti. Tiedostan täysin sen faktan, että omaan/ylläpitohevoseen ei minulla ole mahdollisuutta enää kouluni loppumisen jälkeen. Nyt läheiseni ovat halunneet tukea minua rahallisesti, jotta saan opinnot suoritettua, mutta koulun jälkeen kun minun olisi kustannettava kaikki itse, on sanottava omille hepoille hyvästi. 

Tulevaan kahteen vuoteen on panostettava paljon, on annettava kaikkensa. En halua ajatella muutaman vuoden päästä, että olisi pitänyt toimia toisin. En halua tuntea sitä tunnetta, etten panostanut tähän harrastukseen täysillä silloin kun siihen oli mahdollisuus. Toki voin aina jäädä ratsastastamaan pienemmässä mittakaavassa kuten ratsastuskoulussa tai vuokrahevosen merkeissä, mutta se ei korvaa koskaan oman hevosen mentävää aukkoa. Olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni, että he ovat mahdollistaneet minulle näin upean harrastuksen, mutta samalla olen sisimmissäni katkera. Olen niin koukussa hevosharrastukseen, ratsastukseen ja vain ison eläimen läsnäoloon, että jos tämän kaiken menetän jää sydämeeni ikuisesti iso aukko. Jos en olisi koskaan tätä harrastusta aloittanutkaan, en osaisi pelätä nyt muutaman vuoden päästä tapahtuvia asioita. Se, että tätäkin tekstiä kirjoittaessani pala nousee kurkkuun tai se, että itken joskus yksin näitä asioita miettiessäni kertoo minulle sen, että olen valmis antamaan kaikkeni tämän harrastuksen eteen niissä puitteissa, mihin minulla on mahdollisuus. Sen aion tehdä kuluvien vuosien aikana ja kun jossain vaiheessa joudun tämän harrastuksen omien hevosten osalta lopettamaan, voin todeda lopettaneeni voittajana.