sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Kisakuulumiset ja suunnitelmia tuleviin treeneihin


Aino osallistui tänään Nitan kanssa meidän kotitallilla järjestettyihin kilpailuihin. Kisapäivä oli kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut ja ollaan saatu olla kyllä todella tyytyväisiä varsinkin hevoseen ja sen tsemppaamiseen.

Ensimmäisessä, eli 80cm luokassa hevonen oli radalla erittäin hyvä ja kuuliainen. Nita ei juurikaan kuumunut, mutta oli kuitenkin sen verran innokas, että laukka eteni hyvää mallia läpi koko radan. Sarjalle Aino mokasi tien kanssa ja sen vuoksi Nita luisui b-osalta ohi. Uudella yrittämällä ja paremmalla tiellä sarja ylitettiin onnistuneesti ilman suurempia ongelmia. Nitalla oli hyvä tsemppi koko radan ajan päällä ja vaikka välillä ponnistuspaikat olivatkin vähän pielessä, jaksoi heppa tosi hienosti nostella jalkojaan ja skarpata vähän vaikeammistakin paikoista. Aino pysyi itsekin koko radan ajan rauhallisena, jolloin Nita sai enemmän tilaa tehdä omia ratkaisujaan. Sekä minä, että Aino oltiin kyllä huipputyytyväisiä suoritukseen!

90cm luokassa rata sujui myöskin ihan hyvin, vaikka Nita olikin hieman väsyneen oloinen. Yhdessä kaarteessa Aino jäi kääntämään Nitaa vähän turhan pitkään ja unohti ratsastaa jalalla, joten huonon ponnistuspaikan ja löysän laukan seurauksena yksi puomi putosi. Loppurata taas paremmalla tsempillä ja tuloksena siis neljä virhepistettä.

Kokonaisuudessaan kisapäivä oli tosi onnistunut ja erityisesti hevonen sai superkiitokset! Molempien luokkien virhepisteet johtuivat kuskin hetkellisestä huolimattomuudesta, mutta niistä ei pidä lannistua, sillä tänään oli vasta ratsukon kolmas yhteinen hyppykerta. Nita on myöskin haastava heppa ja on enemmän keskityttävä siihen, millainen tamma on ratsastaa kuin katsottava virhepisteiden määrää. Kiitokset Ainolle minun tuuraamisesta! Alle vielä kisavideot.




Huomisesta alkaen ajattelin yrittää liikuttaa Nitan pääsääntöisesti itse. Olen nyt muutaman kerran mennyt onnistuneesti 15-20 minuuttia ilman huimauksia, joten olen ihan toiveikas sen suhteen, että pystyisin itsekin ratsastamaan jo. Minulla on aika paljon huolia ja murheita elämässäni juuri nyt ja olisi minulle tärkeää, että pääsisin hepan selkään tuulettamaan omia ajatuksia edes hetkeksi kauemmas. Oikeastaan ratsastus on ainut sellainen asia, joka saa vietyä minulta murheet pois 100% varmasti.


Loppuvuosi tehdään Nitan kanssa perusjuttuja ja treenataan vielä lisää kuuliaisuutta esteille. Tarkoitus on maastoilla paljon, sillä nyt kun tänne on tullut lunta niin maastoilla voi oikeastaan missä vaan. Vielä olisi yhdet kisat tänä vuonna parin viikon päästä, joissa menen todennäköisesti vain 80cm luokan. Kisat järjestetään paikassa, jossa on melko pieni maneesi ja Nitalle olisi tärkeää, että se pääsisi etenemään radoilla tarpeeksi ja luulen, että tuo 80cm on meille tähän vaiheeseen ihan tarpeeksi suuri pienessä maneesissa ja ensimmäistä kertaa ulkopuolisissa kisoissa. Lisää rutiinia vaan, esteitä voidaan nostaa sitten kunhan kaikki onnistuu näillä pienemmillä hyvin.

Vastaan teidän lukijoiden kysymyksiin mahdollisimman pian, toivottavasti jo heti alkuviikosta. Sinne asti moido!

perjantai 21. marraskuuta 2014

Nitan treenikuulumisia

Ajattelin tulla näin perjantai-illan kunniaksi päivittelemään Nitan treenikuulumisia tänne blogin puolelle. Itse en ole tosiaan tamman treeniin juurikaan osallistunut muuten kuin koutsin muodossa, mutta olen kyllä ollut ihan tyytyväinen rooliini ja onhan tämä ainakin kivaa vaihtelua! 


Torstaille oltiin sovittu Ainon kanssa, että verkkaan hänelle Nitan valmiiksi ja sen jälkeen neuvon Ainoa vähän parempaan työskentelyyn Nitan kanssa. Aloitin verkkaamisen ihan tuttuun tapaan ja Nita tuntui ihan normaalilta omalta itseltään. Se ei ollut mitenkään huono, mutta mitään huippufiilistäkään ei kyllä tullut. Olin tosin yllättynyt, että kertaakaan noin vartin ratsastamisen aikana minua ei huimannut, joten ehkä parempaan suuntaan ollaan menossa! Ajattelin ratsastaa tammaa itse tulevilla viikoilla vähän enemmän ja katsoa kuinka oma terveys kestää. Luulen, että tekisi Nitallekin ihan hyvää välillä saada selkäänsä se ratsastaja, joka sen ajatusmaailman tuntee tällä hetkellä parhaiten.




Minun pikaratsastuksen jälkeen vaihdettiin Aino ohjaamoon ja aloin vähän opettamaan Ainolle kuinka tammaa (ja monta muutakin hevosta) tulisi ratsastaa ja miten ne saadaan oikeasti rehellisesti avuille ja selän yli kulkemaan kantaen itseään. Oli mukavaa seurata Nitaa itse liikkeessä, sillä voi vitsit miten hienolta se näyttääkään oikein toimiessaan! Minua niin harmittaa, kun minulla ei ole varaa valmentautua, sillä vaikka itse käytän samoja niksejä kuin opetan, ei se aina itse tekemällä ole yhtä helppoa ja välillä jonkun oleellisen asian unohtaa. Otan valmentajapulan kylläkin enemmän haasteena, sillä minusta on hienoa kehittää ratsastustani itse ja ainakin silloin voin sanoa, että kaikki kehitys on oman itseni ansiota. Se on minulle tärkeää. Pyysin Ainoa kirjoittamaan vähän fiiliksiä ylös tunnilta, jotta tekin saisitte vähän käsitystä siitä, mitä mieltä Aino oli tunnista. Sovittiin, että pidän Ainolle joku päivä tunnin hänen omalla hevosellaan ja sitten nähdään, kuinka hyvin osaan neuvoa kun kyseessä ei ole hevonen minkä itse tunnen lähes läpikotaisin. En ole koskaan Ainon hevosta ratsastanutkaan, enkä tarkasti heidän touhuja seurannutkaan. Mutta sitten itse asiaan, tässäpä Ainon fiiliksiä tunnista;

''Plussana pakko mainita ekana se, että sain tosi paljon vinkkejä miten mun tulee jatkossa ratsastaa Nitaa. Huomasin että jään keskittymään liikaa jarrutteluun, vaikka nimenomaan pitäisi ratsastaa enemmän eteen. Laura osasi antaa selkeitä ja tosi hyödyllisiä neuvoja, joilla sain Nitan liikkumaan parhaiten mitä se on mun alla liikkunut. Oli helppo totella Lauran neuvoja kun ne olivat niin selkeesti selitettyjä. Mulla on helposti tapana yrittää vähän luistaa annetuista tehtävistä, mutta Laura jakso kyllä pitää pintansa ja pistää mut oikeasti ratsastamaan..

Jos jotain kehittämisen kohteita koitan keksiä, niin toivoisin jatkossa enemmän vinkkejä omaan istuntaan liittyen sekä vähän enemmän erilaisia tehtäviä. Tosin nyt olikin pääasiana saada hevonen toimimaan mun alla paremmin, joten..   

Jäi kyllä tosi hyvät fiilikset tästä päivästä ja sain kyllä paljon apua jatkoon niin Nitan ratsastuksessa kuin muutenkin oman istunnankäytöstä. Ootan kyllä innolla mitä neuvoja Laura antaa meille ratsukkona oman hepan kanssa!''


Tänään treenit jatkuivat, sillä edessä oli viimeistelytreenit sunnuntain kisoihin. Ainon blogista (linkki) voitte lukea ja katsoa videomateriaalia enemmän treenien kulusta, sillä minä tahdon jäädä vain analysoimaan mun superheppaa! 

Mistä aloittaisin? Olen niin tyytyväinen ja ylpeä Nitasta. Hevonen, joka oli vielä alku vuonna keskari pystyssä oleva kiukkutamma, on nyt muuttunut kuin eri hevoseksi. Nita ei aluksi sietänyt yhtäkään virhettä ratsastajalta ja juuri sen vuoksi me oltiin jatkuvasti ongelmissa. Virheitä kun meillä ratsastajilla riittää. Tänään näin, kuinka se yritti parhaansa auttaa ratsastajaa ja teki Ainon kanssa hienoa yhteistyötä ratsukkona, vaikka moni hevonen olisi jossain vaiheessa vähän jo ratsastajaa huomauttanutkin. Täysin sama kuvio toistuu minun kanssa, sillä itsekin teen joskus esteillä aivan typeriä virheitä, mutta Nita on oppinut tsemppaamaan ja ymmärtämään. Se ei enää kulje keskari pystyssä, eikä haistattele ratsastajalle vaan se ihan oikeasti yrittää ja haluaa hypätä. Niin kuin Aino blogissaan kirjoittaakin; ''Nita on kyllä ihan superkiltti, vaikka kuski vähän mokaileekin se jaksaa niin iloisesti vaan jatkaa ja menee korvat hörössä loppuun asti. Sen kanssa on kyllä kiva hypätä, se tekee tuota niin rehellisesti ja suurella sydämellä vaikka vaikeeta mulla onkin.''

Monia varmasti mietityttää, miten tälläinen muutos on tapahtunut? Se ei ole tullut vain hyvällä ratsastuksella (onko sitä edes ollut?), vaan hevosen henkinen hyvinvointi on ollut tärkeimmällä sijalla. En ole halunnut riidellä sen kanssa, enkä pakottaa sitä. Olen yrittänyt aina löytää ongelmatilanteisiin ratkaisun niin, että se on hevoselle mahdollisimman helppo ja yksinkertainen ymmärtää. En ole halunnut silitellä sen päätä, mutta en myöskään ole tehnyt sen elämää liian vaikeaksi. Iso osa Nitan henkistä hyvinvointia on melko luonnonmukainen hevosenelämä. Nita tarhaa isossa laumassa, se saa heinää syödäkseen niin paljon kun vain jaksaa ja sen ruokinta on pyritty pitämään luonnonmukaisena ja yksinkertaisena. Se elää tallissa, jossa on hyvä ilmanvaihto ja sen ansiosta aina raikas ilma. Tarhausaika voisi olla mielestäni huomattavasti pidempikin, mutta kaikkea ai voi aina saada. Ensiluokkaiset tarhausolot korvaavat sen puuttuvan ajan, sillä Nita tarhaa tällä hetkellä noin 6-7h päivässä (en tiedä ihan tarkkaa päivärytmiä), vaikka mielestäni tarhausajan kuuluisi olla vähintään kymmenen tuntia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kymmenen tunnin tarhaus loimitettuna postimerkkitarhassa yksin on huonompi vaihtoehto, kuin lyhyempi tarhaus paremmissa olosuhteissa. 

Tässä vähän ajatuksiani Nitasta ja siitä, kuinka tähän pisteeseen ollaan päästy. Tästä on vielä pitkä matka eteenpäin, mutta nyt on hyvä huokaista ja todeta, että moni asia on meillä erittäin hyvällä mallilla. Aino pyysi vielä, että menisin vielä huomenna valvomaan heidän treenejä ja heittelemään neuvoja, joten huomenna meikäläisellä on taas kylmettymistä tiedossa maneesin keskellä seistessä. No, ensi viikolla itse hepan selkään! 


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kuulumisia, kuvia ja videoita

Moikka! Blogiin kirjoitaminen on jäänyt monestakin syystä. Minulla on aika todella kortilla, sillä Ninni on ollut nyt tosi paljon luonani hänen isänsä jouduttua isänpäivänä auto-onnettomuuteen. Lari on edelleen hengissä ja nyt jo kotona toipumassa, mutta olen tietenkin luonnollisesti ottanut Ninnistä aika suuren vastuun parin viime viikon aikana. Minulla ei myöskään ole juurikaan mitään iloisia kuulumisia kerrottavana, joten ehkä myös siksi blogiin kirjoittaminen on tuntunut aika työläältä ja ikävältä ajatukselta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja nyt olen täällä selvittämässä meidän tilannetta.


Olen joutunut antamaan Nitan toistaiseksi täysin toiselle ihmiselle ratsastettavaksi. Oma terveydentilani ei tällä hetkellä kestä ollenkaan ratsastamista tai jos kestääkin, niin muutaman ravikierroksen verran. Minulla on ollut selittämättömiä huimauskohtauksia jo kauan ja ne ilmenevät eniten ratsastaessa, vaikka toki muukin elämä on välillä melko haastavaa. Oireena on huimaus, näkökyvyn heikkeneminen, raajojen osittainen tunnottomuus ja äänten ''kaikuminen'' päässä. Ratsastus on hengenvaarallista tälläisen kohtauksen kanssa ja muutaman kerran olen joutunut pysäyttämään hevosen ja rojahtamaan vain kaulalle toivoen, etten pyörry.

Nitaa liikuttaa tällä hetkellä kaverini Aino (linkki blogiin). Olen tuntenut Ainon jo monta vuotta ja hän on aikaisemminkin hoitanut hevosiani jos en itse ole päässyt paikalle. Aino on 100% luotettava talliapu, sillä hän noudattaa annettuja ohjeita, pitää tavaroita siististi ja hoitaa hevosen huolella, sekä soittaa minulle aina jos jotain ongelmaa ilmenee. Aino ratsastaa Nitaa nyt niin paljon kuin ehtii ja minä menen tallille aina auttamaan ja koutsaamaan Ainoa aina kun ehdin, sillä haluaisin olla edelleen mahdollisimman paljon tamman liikunnassa mukana, vaikka en itse selässä voi juuri ollakaan. Aino osallistuu Nitalla viikonloppuna järjestettäviin alue-estekisoihin ja hyppää siellä pienet 80- ja 90cm luokat ihan vain ajatuksella, että Nita saa kisatilanteesta lisää kokemusta.


Ennen kun uskoin terveydentilaani, ehdin vielä yhdet estetreenit tehdä Nitan kanssa viime viikolla. Täytyy kyllä sanoa, että olen tyytyväinen tammaan ja siihen, kuinka paljon se onkaan kegittynyt. Alkutilanne Nitan kanssa oli suoraan sanottuna sieltä ja syvältä, mutta nyt se alkaa hypätessäkin olemaan jo ''normaali'' hevonen kun se on saanut lisää rutiinia ja sellaista ratsastusta, mistä se ei hermostu. Sileälläkin Nita alkaa olla perusasioissa minulle jo lähes automaatti, mutta saan sen kyllä hermostumaan edelleen jos tehdään yhtään mitään vaikeampaa.




Hyppäsin Nitalla viime estetreeneissä ensin pientä (ehkä 70-80cm?) rataa, joka sujui hyvin ja rauhallisesti kun oma olonikin oli vielä ihan siedettävä, vaikka huimasikin. Kerjättiin verta nenästä ja nostettiin esteet 100-115cm korkuisiksi. Selvittiin nekin ihan hengissä, mutta puomeja tuli muutama ja hyppääminen alkoi olla jo vaikeaa kun välillä edessä oleva este muuttui ihan puuroksi. Yhden melko hurjan loikan jälkeen päätinkin, että nyt riittää ja annoin Jullen loppuverkata tamman. Toivon kovasti, että saisin oman terveydentilani nyt kuntoon, sillä haluaisin enemmän kuin mielelläni jatkaa Nitan kanssa siihen mihin ollaan jääty. Se alkoi olla nyt jo niin hyvällä mallilla, että eteenpäin olisi päästävä. Lisään alle vielä videon pienemmästä radanpätkästä. Eikö ole aika iso muutos tamman liikkumisessa?


Aino on tainnut ratsastaa Nitaa nyt kolme (?) kertaa sileällä ja kerran hypännyt. Olen ollut ihan tyytyväinen Ainon työskentelyyn tamman kanssa ja uskon, että kunhan vielä vähän harjoitellaan ja Aino oppii ajelemaan tammaa oikein, niin ihan hyvä parivaljakko näistä tulee.


Päätettiin tosiaan aika extempore, että aino voisi hypätä tammalla pikkuluokat kisoissa ja sovittiin nyt kahdet estetreenit ennen kisoja. Toiset hypättiin jo ja toiset hypätään nyt tulevana perjantaina. Ainon blogista (linkitin aiemmin) voitte liukea Ainon fiiliksiä treenien suhteen, mutta lisään tännekin blogin puolelle videon heidän hypyistään.


Mitähän vielä? Ai niin, kävin kokeilemassa tuttujeni uutta hevosta. Patukaksi nimeämäni kimo ruuna oli varsin hauska tapaus, vaikka itse en tuon tyyppisistä hevosista juuri pidäkään. Minä pidän enemmän vähän kevytrakenteisemmista tapauksista, mutta aina toisinaan on ihana vierailla näiden punkeroidenkin selässä!



Hain Iinalle myös kaveriksi, sekä meille uudeksi lemmikiksi uuden ragdollin! Se on Iinan ikäinen narttu, joka tottelee nimeä Siiri. Hän ei valitettavasti tullut omaksemme, sillä Siirillä on ensi kesälle vauvasuunnitelmia. Ajattelin kuitenkin ostaa Siirin pentueesta yhden ihan omaksi ja pysyväksi perheenjäseneksi, sillä Iina tarvitsee kyllä kaverin. Siiri on sopeutunut meille hyvin ja siitä on kyllä paljon iloa sekä minulle, että Iinalle.


Nyt nukkumatti jo kutsuu, mutta palaillaanhan mahdollisimman pian vastauspostauksen merkeissä! Ja viikonlopun jälkeen luvassa on kisakuulumisia :)