torstai 16. lokakuuta 2014

Selvennystä elämänmuutoksesta ja pitkästä aikaa ratsailla

Minua harmittaa, että joudun kirjoittamaan teille nyt ikävästä elämänmuutoksesta, tai muutos ei itsessään ole ikävä, mutta kuitenkin sellainen mihin en olisi koskaan halunnut ajautua. Ollaan päätetty Larin kanssa erota ja aloittaa uudet elämät molemmat omalla tahollamme. Ollaan yritetty nyt parisuhteen eteen niin paljon, ettei enempää ole enää tehtävissä. Muutamia kuukausia sitten ajauduttiin samaan päätökseen, mutta monien keskustelujen tuloksena päätettiin yrittää vielä kerran. Me molemmat oltaisiin haluttu, että asiat paranevat. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole käynyt ja nyt meidän on rakennettava elämämme uudelleen.

Tahdon olla Larin kanssa hyvissä väleissä ja pysyä hänen kanssaan hyvänä ystävänä, vaikka ei puolisoita enää oltaisikaan. Kummallakaan meillä ei ole harteillamme mitään niin suurta syntiä, ettei sitä voisi antaa toiselle nyt anteeksi. Meidän parisuhteessa oli monet asiat erittäin hyvällä mallilla, mutta se oikeanlainen rakkaus kumppania kohtaan puuttui -ainakin omalta osaltani. Elämä menee eteenpäin ja tullaan olemaan varmasti toistemme kanssa paljon tekemisissä, mutta ystävänä.

Minä olen etsinyt itselleni uuden asunnon ja muutan parin viikon päästä pois yhteisestä kodistamme uuteen, minun ja Ninnin yhteiseen kotiin. Me yritetään elää jatkossa elämä mahdollisimman paljon lasta kuunnellen, mutta ainakin yritämme, että Ninni asuisi meidän molempien luona yhtä paljon, eikä koskaan meille kummallekaan tulisi monen päivän taukoa Ninnin näkemisestä. Tulevaisuus muokkautuu Ninniä kuunnellen ja hänen parastaan ajatellen, mutta toivottavasti saadaan elämänmuutoksesta huolimatta taattua Ninnille tasapainoinen, hyvä ja rakkaudentäyteinen lapsuus.

Näistä muutoksista huolimatta elämäni ei muilta osin muutu. Aion pitää työpaikkani, hevoseni ja kaikki muutkin asiat mitkä elämääni liittyvät nytkin. Meidän yhteinen kissamme Iina muuttaa minun luokseni asumaan ja meidän pitkäaikaishoidossa ollut koira muuttaa nyt omistajalleen takaisin. Muita muutoksia elämään ei ole tulossa, eikä toivottavasti tulekaan. Uskon nauttivani tulevasta elämänmuutoksesta, sillä pääsen pois parisuhteen paineista ja siitä huonosta omatunnosta, ettei parisuhde ole kunnossa. Ninni saa kotona jatkossa jakamattoman huomioni ja ollaan järjestelty Ninnin hoitokuviot niin, että tallille pääsen jatkossa yhtä hyvin kuin ennenkin.


Tänään pääsin itse ratsastamaan viikon tauon jälkeen ensimmäistä kertaa. Olin itse sairaslomalla ja Nitan liikutuksesta huolehtivat muut ihmiset. Eilisestä on pakko mainita sen verran, että pidin Nitalla yhden ratsastustunnin ja voi vitsit miten hienosti se käyttäytyikään. Tamman elämä on nyt sillä mallilla, että sillä ei ole ylimääräistä stressiä ja se näkyy sen käytöksessä positiivisesti. Tunti meni sekä hevoselta, että ratsastajalta hienosti ja minä sain opettaessa vain nauttia siitä, kuinka tasapainoinen ja turvallinen hevonen Nita nykyään onkaan. Tätä päivää en olisi uskonut vielä muutama kuukausi sitten koskaan näkeväni.

Tänään päästyäni itse puikkoihin aloitin pienen koulutreenin merkeissä. Taivuttelin tammaa ja tein paljon siirtymisiä pysähdyksen, käynnin ja ravin välillä. Ensimmäistä kertaa siirtymiset onnistuivat lähes moitteettomasti, eikä Nita jännittynyt ja vastustellut jokaisessa siirtymisessä. Mahtavaa edistystä! Siirtymisten jälkeen laukkasin hieman, mutta sitten en voinut antaa sisäiselle esteratsastajalleni periksi.



Olin niin innoissani siitä, että pääsin taas viikon tauon jälkeen hevosen jälkeen ja halusin hypätä hieman. Aloitin hyppäämällä ympyrällä molempiin suuntiin pientä kavalettia. Nita oli mukava ja rauhallinen, eikä mitään tyhmää käytöstä ilmestynyt. Seuraavaksi hyppäsin pieniä (50-60cm) pystyjä kahdeksikolla hakien vain rytmiä ja sopivaa tempoa lähestymisiin. Nita innostui aika paljon, mutta saatiin ihan mukavia hyppyjä kuitenkin ja pyysin Jullea hieman korottamaan esteitä. Esteet nousivat noin metrisiksi (toinen vähän vajaa ja toinen hieman yli), niin että toinen este oli okseri.

Suurin ongelma Nitan kanssa hypätessä on ollut se, että se ei ole ollut kunnolla ohjan ja pohkeen välissä, enkä ole saanut tasaista rytmiä esteitä lähestyttäessä. Nyt olen ratsastanut sitä esteillä aika reilusti ohjan ja pohkeen väliin, mihin tamma on reagoinutkin jännittymällä. Jännittämisestä huolimatta asiat ovat menneet parempaan suuntaan ja hypyt ovat terävempiä, sekä rauhallisempia kun esteelle päästään vähän paremmin. Seuraava vaihe on se, että pystyttäisiin säilyttämään rytmi paljon pienemmillä avuilla ja rennommalla hevosella, mutta kaikki aikanaan. Nita menee tasaista tahtia koko ajan eteenpäin, eikä minulla ole huolta sen suhteen. Jos ja kun meille tulee ongelmia, turvaudun valmentajan apuun ja itseasiassa tänäänkin näytin heti ratsastuksen jälkeen videot valmentajalleni kysyäkseni, ollaanko menossa oikeaan suuntaan ja häneltä tuli myöntävä vastaus. En ehtinyt ladata enempää videoita näytille, mutta tässä videopätkä kuitenkin muutamista isommista hypyistä.


Huomenna tiedossa olisi kunnon koulutreeniä ja ajattelin, että me kuvattaisiin Jullen kanssa pienimuotoinen videopostaus tallipäivästä. Ehdotuksia saa laittaa, mitä videolla haluaisitte nähdä. Huomiseen siis, tai viimeistään lauantaina saan videon julkaistua. 

tiistai 14. lokakuuta 2014

Mä opin graindaamaan, lentää taivaalla, tippuu alas sieltä ja sitä kaipaamaan

Olen kotiutunut nyt sairaalasta ja luulen, että voiton puolella ollaan. Syömään en ole pystynyt moneen päivään juuri mitään ja se on vetänyt voimia pois oikein olan takaa. Teidän toivepostausehdotukset on tuolla mielessä hautumassa, mutta vielä ei ole niiden aika. Minulla on nyt paljon muuta mietittävää ja en saa ajatuksia pidettyä blogin parissa paria minuuttia kauempaa, joten on fiksumpaa etten kirjoita nyt mitään mikä vaatisi keskittymistä. 


Nita voi hyvin. Eräs tuttuni on ratsastanut sitä nyt muutaman päivän ja kerran kävin itsekin heidän menoaan katsomassa. Hepo on ollut oikein hyvällä hoidolla ja liikutuksella, eikä minun ole huolehtia mistään heppaan liittyvistä asioista muutamaan päivään. Huomenna minulla on yhden ratsastustunnin pito ja torstaista lähtien ratsastelen itse ja pian palaillaan normaaliin treeniin, kunhan saan ensin vähän järjesteltyä asioita uudelleen. 

Sairaslomalla olen vielä tämän viikon, mutta en tiedä tulenko kirjoittelemaan blogin puolelle juurikaan. En varsinaisesti jätä tätä tauolle, mutta tulin vain kertomaan ettei kirjoittaminen juuri nyt onnistu vaikka kuinka haluaisinkin. Elämässä joutuu toisinaan sellaiseen tilanteeseen, että on vain hiljennyttävä ja mietittävä kaikki uudelleen. Elämällä on minulle niin paljon annettavaa, että nyt on pelattava kortit oikein jos tahdon nauttia siitä kaikesta. Kuulemisiin, pysykäähän ruudun takana ja kommenttien välityksellä voidaan jutella ja vaihtaa kuulumisia! 

perjantai 10. lokakuuta 2014

Pakollinen paussi kiireelle


Moikka! Täällä kirjoittelee sairaslomalainen, tai oikeastaan tarkemmin ottaen sairaalalomalainen. Vietän aikaani tällä hetkellä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Minulla on verenmyrkytys, josta ei juurikaan enempää tiedetä. Jatkuvasti minusta otetaan lisätutkimuksia ja selvitetään mikä bakteeri veressäni on ja mikä antibiotti siihen puree.

Yllättäen pääni lyö tyhjyyttä, joten kysyisin teiltä postausehdotuksia? Voisin toteuttaa muutaman postausehdotuksen tässä sairastaessani, mikäli vointi pysyy sellaisena että jaksan kirjoittaa, mutta ainakin toistaiseksi olen voinut ihan hyvin.