lauantai 3. joulukuuta 2016

Itkupotkuraivarit


Voi hemmetin hemmetti. Työharjoittelu alkaisi olla loppusuoralla ja näyttötilaisuutta varten olisi kerättävä ahkerasti lisää kokemusta erilaisista työtehtävistä. Flunssa ja kuume ajoivat minut kuitenkin kotiin torstaina jo kesken työpäivän ja myös perjantai kului sairaslomaillessa. Tämän päivän työharjoitteluvuoron siirsin jo huomiselle, mutta vakavasti alkaa näyttää siltä, että en pääse huomennakaan paikalle. Ai että mua ärsyttää... Eipä tälle mitään voi, mutta silti ottaa vaan niin päähän. Toivottavasti pääsisin kuitenkin näytöt kunnialla läpi ja sen jälkeen voisi taas reilun kuukauden huilata koulun penkillä ennen seuraavaa harjoittelujaksoa. Aina kun tuntuu vaikealta niin yritän vaan ajatella sitä hetkeä, kun saan kilistellä omissa valmistujaisissa kuohuvaa ylpeänä uudesta ammatista. Juuri nyt matka sinne tuntuu niin kohtuuttoman pitkältä, mutta tiedän pystyväni siihen. 

Heitteille jätetty hevonen


Viimeisimmästä ratsastuskerrasta on aikaa kaksi viikkoa... Voi kun kyseessä olisin taukoa ainoastaan ratsastuksesta, mutta kyllä koko hevonen on jäänyt paria juoksutuskertaa lukuun ottamatta ihan ''heitteille''...


No, eihän tässä mitään eläinsuojelurikosta ole tapahtunut, vaikka se minusta henkisesti siltä välillä tuntuukin. Omppu asuu tosiaan täysihoitotallissa, jossa siitä huolehditaan vaikka en kuukauteen edes astuisi tallin pihamaalle. Kaikki tunnolliset hevosenomistajat kuitenkin tiedostavat sen faktan, että hyvään hevosen hoitoon ei riitä pelkästään säännöllinen ulkoilu, laadukkaat rehut ja hyvät talliolosuhteet. Näiden peruspilareiden lisäksi hevonen kaipaa myös liikuntaa tai muita aktiviteettejä. Omppu tarhaa vuorokaudesta vain pienen osan, jonka jälkeen se seisoo toimettomana karsinassa suurimman osan vuorokaudesta. Minun pitäisi pystyä järjestämään sille liikuntaa useamman kerran viikossa, jotta voisin nukahtaa illalla tyytyväisin mielin. Pari viimeisintä viikkoa ovat kuitenkin olleet niin kiireiset ja omalla tavallaan hyvin stressaavat, että tallilla käynti on jäänyt naurettavan vähäiseksi. Onneksi tiedän, että tämä on vain väliaikainen vaihe, mutta silti en haluaisi hyväksyä sitä itseltäni. 

Pyysin loppuviikosta valmentajaani nousemaan Ompun selkään, jotta se saisi edes jotain ratsastusta minun saamattomuudesta huolimatta. Niin kuin arvelinkin, ei se ihan niin hyvin ollut toiminut kuin ennen taukoa. Valmentaja oli sitä mieltä, ettei näin pitkä tauko tee hevoselle hyvää ja nyt työn joutuu aloittamaan ikään kuin ''alusta''. Hän myös kehotti ratsastamaan minua mahdollisimman pian itse, jotta rutiini säilyisi ja saataisiin heppaa kehitettyä eteenpäin. Flunssasta huolimatta kolusin tänään tallille, mutta jouduin luovuttamaan jo hevosta hoitaessani. Voimat ovat vaan niin totaalisesti loppu. Pelkkä hevosen harjaus tuntui ylitsepääsemättömältä urheilusuoritukselta ja tallilta jouduin poistumaan jälleen kerran ratsastamatta, pettymyksen kyyneliä niellen. 

Ei auta itku markkinoilla


Ihan ensimmäiseksi minun on levättävä itseni kuntoon. Palaan työharjoitteluun ja hevostelun pariin vasta kun olen täysin terve. Yritän nyt seuraavat viikot paneutua Omppuun ahkerammin ja jättää vaikka jotain muita asioita sitten vuorostaan huonolle hoidolle. Seuraavaksi vaikka imuri saa luvan lomailla :D Jos kuitenkin tuntuu, etten vaan yksinkertaisesti ehdi panostaa hevoseen niin paljon kun minun pitäisi, on keksittävä jotain muuta. Olen harkinnut kuukauden ratsutusjaksoa, sillä tarpeeksi taitavaa liikuttajaa/vuokraajaa ei varmasti löyty. Vaikka Omppu kiltti onkin, ei sen aran luonteen kanssa ole aina kovin helppoa toimia. Tässäkin asiassa pyrin katsomaan vaikka ensi kesään, jolloin Omppu on jo varmasti helpompi ratsastettava ja koulutuskin on päässyt etenemään. 

Nöyrimmät anteeksipyynnöt tälläisestä vuodatuksesta, mutta ainakaan tämän blogin takana elämä ei ole ruusuilla tanssimista. En aio hävetä päivääkään sitä, etten aina pysty/voi/jaksa hoitaa kaikkea tarpeeksi hyvin. Niin kauan olen oikeilla jäljillä, kun tiedostan puutteeni ja pyrin korjaamaan niitä mahdollisuuksien mukaan. Onko muilla samanlaisia ajatuksia? Onko talvi tehnyt tulonsa raskaana jollekin muullekin?

tiistai 22. marraskuuta 2016

Virolainen villihevonen

Maailman isoimmat ja ihanimmat korvat ♥
Voihan virolainen villihevonen ja sen maailman ihanimmat korvat. Jos ei noilla korvilla kuule mörköjen ääniä, ei sitten millään. Ompun hieman persoonallisesta ulkonäöstä huolimatta näen sen todella kauniina. Sillä on erityisen kauniit ja ''puhuttelevat'' silmät. Ehkä se on hieman laihtunut tai vaihtoehtoisesti minä olen tottunut sen lihavaan ulkomuotoon...

Sen koulutus taitaa jäädä jälleen kerran tauolle, sillä sopivaa satulaa ei tunnu löytyvän. Kirjoitin hieman aiemmin huonoista satulakaupoista, mutta kuitenkin satulasta joka sopii hevoselle. Sopihan se tiettyyn pisteeseen asti, mutta käytössä se osoittautui kuitenkin sopimattomaksi. Se pyöri hevosen selässä liikaa ja valui lavoille. Vaihdoin sen uuteen satulaan, joka onkin sopivasta leveysmerkinnästä huolimatta (wide) liian kapea Ompulle. Albionissa wide on sopiva, samoin kun Bates punaisella kaarella. Kuitenkin tämän Princevillen wide taitaa todellisuudessa vastata pikemminkin leveyttä mediumwide. Turhauttavaa olla ratsastamatta nyt kun sekin on alkanut sujumaan niin, että hevosta voisi oikeasti lähteä kouluttamaan eteenpäin. Eipä tästä puutu kuin sopiva satula tai ylimääräinen tonni kukkarosta. Sitä odotellessa laitan myös tänne blogin puolelle myyntiin nykyisen, Ompulle sopimattomaksi todetun estesatulan. 

PRINCEVILLE ESTESATULA
17,5'', leveys wide (vastaa pikemminkin mediumwide)
Hyvä ja laadukas satula.

Hp. 550€/vaihto johonkin este- tai yleissatulaan.

Tiedustelut joko tänne tai malava.laura@gmail.com



maanantai 21. marraskuuta 2016

Blogiexpo -miksi en osallistunut?

Blogiexpo 2016 on puhututtanut ihmisiä tällä viikolla ja toki aikaisemminkin. Päätin tulla selventämään mielipidepostauksen muodossa, miksi en halua tai koe tarvetta osallistua tälläisiin tapahtumiin. Haluan ihan ensimmäisenä mainita, että tarkoitukseni ei ole missään nimessä mollata tapahtumaa tai varsinkaan sen järjestäjiä. Tämä vain sattuu olemaan hevosblogien ainut (?) julkinen tapahtuma ja se nousi siksi esimerkiksi tähän postaukseen.


Minusta on hienoa, että hevosbloggaajille ja tietty myös kaikille niitä lukeville järjestetään tapahtumia. Samaan aikaan näen kuitenkin kolikon kääntöpuolen, joka saa minut surulliseksi. Blogiexpossa oli paljon hyvää ohjelmaa, kuten esimerkiksi luentoja ja paneelikeskusteluja. Jos tapahtuman anti olisi jäänyt tähän ja pieniin leikkimielisiin kilpailuihin, olisin ollut ehdottomasti mukana. Vaikka luentojen aihepiirit eivät kohtaisikaan omia mieltymyksiäni tai kiinnostuksen kohteitani, olisin varmasti ollut paikan päällä rennossa tapahtumassa tapaamassa tuttuja ja vaikka vähän shoppailemassakin. Asia, miksi en halua ottaa osaa tälläisiin tapahtumiin on se, että tapahtumassa oli melko merkittävässä osassa on myös blogien palkitsemiset = kilpaileminen.

Hevosblogien maailma tarvitsee mielestäni kipeästi kaikkea muuta, kuin jatkuvia kilpailuja tai erilaisia seurapiiritapahtumia. Hevosmaailmassa ja varsinkin täällä netissä kateus näyttelee erittäin suurta roolia tässä yhdessä isossa draamanäytelmässä. Mitä enemmän on kilpailuja, sitä enemmän on häviäjiä ja se on taas mielestäni suoraan yhteydessä kateuteen. Enkä usko, että bloggaajat alkavat henkilökohtaisesti riitelemään tai haukkumaan toisiaan, kun joku jäikin itse omassa kategoriassaan toiseksi. Puhun nyt enemmän siitä suuremmasta yleisöstä, eli tavallisista harrastajista ja niistä bloggaajista, joiden blogit eivät syystä tai toisesta ole päätyneet kilpailemaan näiden ''julkkisblogien'' rinnalle. Hevosmaailma kaipaa aitoa yhteisöllisyyttä, eikä tämä mielestäni ole sellaista. Aito yhteisöllisyys on paljon vapaamuotoisempaa ja sellaista, jossa kaikki seisovat samalla viivalla. 

Uskallan väittää jo pelkkiä tapahtumaan liittyviä keskusteluja lukemalla, että joku on varmasti pahoittanut mielensä tästä(kin) tapahtumasta. Joillekin tavallisille harrastajille tai pienemmässä mittakaavassa bloggaaville tulee varmasti joskus sellainen olo, että suosittujen blogien takana on jotenkin erityisen ainutlaatuisia tai tavallista hienompia ihmisiä. Loppujen lopuksi jokainen meistä kävelee samassa loskassa ja on ihan yhtä erehtyväinen ihminen. Tiettyjen ihmisten tai blogien nostaminen jalustalle on mielestäni turhaa ja ajattelematonta. Tietenkin jokaisesta palkitusta bloggaajasta saatu palkinto tuntuu varmasti hienolta, enkä edelleenkään halua vähätellä sitä. En kuitenkaan usko, että heidän elämänsä kaatuisi siihenkään mikäli tälläisiä palkintoja ei jaettaisi. 


Vähintään yhtä suuren kritiikin ellei vielä suuremman saa minulta nämä seurapiiritapahtumat, joista olen jo aiemminkin avannut suuni. Joku tietty bloggaaja päättää kerätä kasaan porukan, jonka kanssa lähtee viettämään iltaa vaikka johonkin tiettyyn hevostarvikeliikkeeseen. Hevostarvikeliike saa mainosta, bloggaajat pääsevät seuraamaan uusinta muotia ja saavat myös yleensä kotiin mukaan jonkun ilmaisen tuotteen. Nämä tuotteet eivät välttämättä ole mitään 10e tuotteita vaan huitelevat useimmiten jopa 100e kantturoilla. Kyllähän jokaiselle bloggaajalle joku ilmainen tuote kelpaa sitä vastaan, että kirjoittaa siitä muutaman kehuvan sanan blogiinsa? Bloggaaja tietenkin haalii tapahtumaan juuri ne ihmiset joista hän pitää eniten ja jättää vaikka muutaman sellaisen henkilön pois, jolta voisi saada eniten mainosta kyseiselle firmalle. Olen ottanut osaa tälläiseen tapahtumaan joskus ja vaikka itse kyseinen tapahtuma hyvin menikin, eikä siinä ollut mitään ihmeellisiä ongelmia, sain kuitenkin sen jälkeen huomata vähän raadollisempaa seurapiirimeininkiä. Päätin poistua tälläisestä toiminnasta ja olen erittäin tyytyväinen päätökseeni.

Jos minulla olisi ylimääräistä aikaa, järjestäisin ehdottomasti bloggaajille ja blogien lukijoille hyvän mielen tapahtuman, jonka sisältö olisi hyvin asiapainotteista ja vaikka tiettyjä bloggaajia joihinkin paneelikeskusteluihin otettaisiinkin, pidettäisiin aihepiiri hyvin maanläheisenä ja sellaisena, että bloggaajat pyrittäisiin tuomaan esille ihan tavallisina ihmisinä. Leikkimieliset kilpailut ovat hauskoja ja tietenkin halukkaille voisi olla niitäkin, mutta varsinaiset palkitsemiset lentäisivät romukoppaan. Kaikki bloggaajat ja niiden lukijat olisivat yhtä arvokkaita, eikä ketään nostettaisi jalustalle. No, tämä jääköön haaveilun asteellle, sillä minun elämässäni tälläiselle ei valitettavasti ole aikaa. 


Joku varmasti jo miettii, että siellä se nyt katkerana marisee kun ei ollut itse paikalla tai varsinkaan palkittu. Jokaisella on toki oikeus siihen päätelmään, mutta valitettavasti se on väärä. Omaan pitkän taustan koulukiusattuna ja osaan oikeasti asettua niiden puolelle, jotka kokevat olevansa jotenkin ulkopuolisia. Se ei ole mikään kevyt tunne hartioilla jos tuntee olevansa johonkin porukkaan kelpaamaton tai kokee olevansa jotenkin huonompi kuin muut. Vahvat negatiiviset tunteet jylläävät usein suruna jonkin aikaa, jonka jälkeen ne muuttavat muotoaan vihaksi tai kateudeksi. Tässä vaiheessa ollaan jo erittäin syvällä suossa ja voisin kuvitella, että näitä ihmisiä löytyy erittäin paljon sekä blogien lukijoista, että keskustelufoorumeilta. Sen sijaan, että heidät unohdetaan tai heitä inhotaan negatiivisten kommentointien perusteella, heitä täytyisi halata ja kertoa kuinka me kaikki ollaan yhtä arvokkaita.  Aikuisetkaan ihmiset eivät aina osaa ajatella asioita niin järkevästi vaan sortuvat sinne vihan ja kateuden tielle, eikä siinä mitään hävettävää olekaan. Se on ihan luonnollinen reaktio ja omalla tavallaan tälläiset tapahtumat ruokkivat sitä, jolloin siitä muodostuu jo isomman mittakaavan ketjureaktio.

En halua osoittaa syyllistävällä sormella tapahtuman järjestäjiä, ketään siellä palkittua tai muuten vaan mukana olleita henkilöitä. Uskon ihan vilpittömästi, että suurin osa ei ole tajunnut ajatella tätä asiaa tältä kantilta, eikä välttämättä ymmärrä sitä tämänkään postauksen jälkeen. Luulen, että joukossa on kuitenkin myös ihmisiä jotka ovat kanssani kokonaan tai vaikka osittain samaa mieltä. Kommenttiboxissa sana on vapaa ja mielipiteet ovat enemmän kuin toivottuja. Tiedän sohivani tällä postauksella nyt muurahaispesää, mutta ainakin teen sen hyvän asian puolesta. Meillä on varmasti erilaisia mielipiteitä tähän asiaan liittyen ja jonkun mielestä saatan ottaa kyseisen asian liian vakavasti, mutta näin se ei ole. Tarkoitukseni ei ole mitenkään moittia tapahtuman vääryyttä, vaan herättää vähän ajatuksia siihen, että myös muita tapahtumia tarvittaisiin ja ehkä hieman erilaisia.