keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Itsehoitotallin arkea


Jo yli kolmen kuukauden ajan allekirjoittaneen elämä on ollut varsin kiireistä. Siirtyminen itsehoitotallille oli ollut haaveissani jo pitkään ja syyskuun alussa toiveeni vihdoin toteutui. Suunnittelin paljon sitä, millaista meidän arki tulee olemaan ja osa suunnitelmista on pysynyt, mutta muutama juttu on myös muuttunut matkan varrella. Tässä postauksessa kerron meidän päivästä ja siitä, mitä kaikkea itsehoitotalli lopulta vaatiikaan.

Itsehoitotalli ei sovi torkuttajille


On sanomattakin selvää, että itsehoitotalli ei sovi kaikille. Mikäli aikoo hoitaa hevosensa itse, on oltava ehdottoman tunnollinen -sekä tietenkin tiedettävä hevosista paljon. Itsehoitotallilla ei ole kokenutta tallityöntekijää, joka auttaa tarvittaessa vaan lähtökohtaisesti kaikesta on selvittävä itse. Monet itsehoitotallit toimivat myös kimppatalleina, eli omistajat hoitavat vuorollaan kaikki tallin hevoset. Minä olen monestakin syystä päätynyt hoitamaan hevoseni täysin itse ja olen ollut tyytyväinen siihen ratkaisuun.

Hevoset rakastavat rutiineja ja tasaista päivärytmiä. Minuuttitarkan aikataulun tarjoaminen hevosille ei sovi kuin ehkä työttömille, mutta melko tasaisen elämän voi järjestää kuka vain, mikäli on valmis uhraamaan omaa vapaa-aikaansa ja on tarpeeksi periksiantamaton. 

Minun hevosteni aamu alkaa normaalisti klo 7:30-8:00. Toisinaan menen aamutalliin jo seitsemältä, mikäli minun on oltava töissä/koulussa normaalia aiemmin. Viikonloppuisin rytmi on sama kuin arkena. En ole pyytänyt tallille tuuraajaa, vaikka olisin kotiutunut baarista vasta valomerkin jälkeen ja yöunet olisivat jääneet parin tunnin mittaisiksi. Parina viikonloppuna ollaan jaettu tallikaverin kanssa tallivuoroja, mutta en ole kokenut sitä kovinkaan toimivaksi ratkaisuksi. En osaa olla huolehtimatta hevosista vaikka olisin vapaalla ja olenkin aina varmistanut tallikaverilta, onko hän hoitanut hevoset ja onko kaikki ollut ok. Vastuu on aina kuitenkin minulla ja mikäli tallikaveri on syystä tai toisesta estynyt menemään tallille, täytyy minun olla valmis menemään paikan päälle. 

Ensimmäisenä aamutallissa jaan hevosille kivennäiset. Lopetin jonkin aikaa sitten väkirehujen syöttämisen lähes täysin ja nykyään hevoseni eivät syö kuin kivennäistä ja ratsastuksen päätteeksi ne juotetaan vedellä, johon on sekoitettu pari desiä Mash-rehua. Kivennäisen lisäksi Omppu syö Ekygardia oletettuun vatsahaavaan. Samaan aikaan kun hevoset syövät sisällä, loimitan niitä tarpeen mukaan. Omppu on loimitettuna päivittäin, Fiona vain tuulella, sateella tai kovalla pakkasella. Mikäli en ole laittanut aamuheiniä edellisenä iltana valmiiksi, on heinien säkittäminen vuorossa loimien pukemisen jälkeen. Vien hevoset ja heinät tarhaan, sekä näin talvisin kannan ulos myös lämpimän veden. Sammuttelen tallista valot ja tarkistan, että tarhan portti on kunnolla kiinni vielä ennen kuin lähden päivän muihin menoihin. 


Hevosia voi hoitaa niin monella eri tavalla


Hevosten hoitoon on monia mieltymyksiä, eikä yhtä oikeaa tapaa ole varmasti olemassa. Hurjimmillaan olen kuullut, että itsehoitotalli toimii vain kahdella tallivuorolla päivittäin. Yleisin systeemi taitaa olla, että tallivuoroja on kolme eli aamu-, päivä -ja iltatalli. Meidän arkeen on kauhukseni muodostunut viisi tallivuoroa, joka äärimmäisessä kiireessä tai erittäin huonolla kelillä pudotetaan neljään tallivuoroon. Listaan alle tallivuorot tarkemmin, sekä mitä mihinkin käyntiin kuuluu. Aamutallin selitys tulikin jo aiemmin, mutta kertaus on opintojen äiti. 

Aamutalli klo 7:30-8:00 

- Väkirehujen antaminen karsinoihin
- Loimitus tarvittaessa 
- Hevoset ulos
- Heinät tarhoihin
- Vesien kanto tarhoihin

○ Tallivuoro kestää noin 15-30 minuuttia riippuen siitä, mitä kaikkea on tehty edellisenä iltana valmiiksi.

Päivätalli klo 11:30-12:00

- Heinät tarhoihin
- Vesien tarkistaminen ja tarvittaessa lisääminen

○ Tallivuoro kestää noin 10 minuuttia

Iltapäivätalli noin klo 15:00

- Heinät tarhoihin
- Vesien tarkistaminen ja tarvittaessa lisääminen

Tallivuoro kestää noin 10 minuuttia

Ensimmäinen iltatalli klo 18:00

- Hevoset sisälle
- Loimet tarvittaessa kuivamaan

○ Tallivuoro kestää noin 15-20 minuuttia

Toinen iltatalli klo 20:30-21:00

- Iltaheinät karsinoihin

○ Tallivuoro kestää noin 5-10 minuuttia


Elämä ei tietenkään mene aina suunnitelmien mukaan ja muutoksia tulee väkisin kuvioihin. Yllätävän hyvin minä olen saanut tämän sirkuksen arkeeni sovitettua. Tallivuoroihin on tullut muutoksia vain muutaman kerran ja silloinkin suurimmaksi osaksi vain huonon kelin vuoksi. Pari kertaa on käynyt niin, että kukaan ei ole päässyt antamaan päiväheiniä ja silloin alkuiltapäivään on selvitty suuremmalla heinämäärällä ja heinien jakamisella muutamaan eri kasaan. Tärkeintä tässä touhussa on tietenkin se, ettei tallivuorot vain unohdu tai jää tekemättä. Ennakoimalla arkea saa muutettua niin, etteivät hevoset kärsi siitä. Mikäli en pääse itse tallille, sovin ajoissa jonkun muun kanssa esimerkiksi päiväheinien annosta ja varmistan aina, että se on tullut tehtyä ja tallilla on kaikki ok. En halua nipottaa, mutta haluan huolehtia hevosista hyvin ja kantaa vastuuni. Olen kuullut kauhutarinoita kimppatalleista ja siitä, kuinka esimerkiksi iltatalli on vain unohtunut ja aamutallin tekijä on huomannut, että hevoset ovat seisseet koko yön pakkasessa ilman ruokaa ja vedet jäätyneinä. Näin ei saa koskaan tapahtua minun hevosilleni ja siitä aion pitää huolen. 


Eikä tässä vielä kaikki


Tallivuorojen lisäksi päivittäisiin hommiin kuuluvat tietenkin normaalit tallityöt. Kerran päivässä jonkin tallivuoron yhteydessä (tietenkin ennen hevosten ottamista takaisin sisälle) siivoan karsinat ja valmistelen tallivuorot mahdollisimman hyvin, jotta ne kestäisivät edellä mainittujen kellonaikojen puitteissa. Tallihommien tekemiseen kuluu yleensä noin tunnin verran aikaa. 

Karsinoiden siivouksen ja kuivituksen lisäksi tarkistan juoma- ja ruokakuppien siisteyden päivittäin. Lakaisen tallin lattian, laitan karsinaan ensimmäisen iltatallin heinät valmiiksi ja tuon karsinoiden eteen toisen iltatallin heinät. Aamuheinät laitan käytävälle valmiiksi säkkeihin ja mikäli joku muu käy antamassa päiväheinät, laitan nekin valmiiksi. Laitan kivennäiset aamuksi valmiiksi ja Ompun ruokakuppiin tiputan myös iltaa varten pari mittaa Ekygardia. 

Tallin siisteydestä on myös huolehdittava, sekä tietenkin tavaroiden järjestelemisestä oikeille paikoilleen. Hevosten hyvästä hoidosta en tingi koskaan, mutta käytävän saatan lakaista joskus suurpiirteisemmin tai jättää varusteet lajittelematta omille paikoilleen, mikäli olen kovin kiireinen. Usein tässäkin käy tosin niin, että tallilla teen kaiken rauhassa ja jään touhuamaan ylimääräisiäkin hommia, mutta muualla juoksenkin sitten pää kolmantena jalkana :D


Pääsääntoisesti hoidan kaiken siis itse, mutta päiväheinien antamiseen tarvitsen melko usein apua. Niiden antaminen on hoitunut kätevästi äitini, poikaystäväni, hevosten ratsastajien tai tallikaverin toimesta. Muihin tallivuoroihin en ole joutunut montaa kertaa apua pyytämään, mutta onneksi olen pyydettäessä sitä kuitenkin saanut. Onneksi minulla on ihana perhe ja poikaystävä. Tänäänkin jätin viimeisen iltatallin poikaystäväni vastuulle, sillä hän ajeli omilta harrastuksiltaan joka tapauksessa vasta illalla kotiin ja lupasi pyörähtää tallin kautta. 

Päivittäisten tallihommien lisäksi on huolehdittava heinien ja kuivikkeiden hommaamisesta, sekä tarhan siivoamisesta. Minä käytän kuvikkeena purua, jota ostin yhden kuorma-autollisen verran läheiseltä sahalta. Sama kuorma on ollut minulla alusta asti ja sillä tulen pärjäämään vielä jonkin aikaa. Heinät tulevat läheiseltä maajussilta isoissa paaleissa toimitettuna suoraan heinälatoon. Minulla on käynyt hyvä tuuri heinien ja purujen suhteen. Purut eivät juurikaan pölise ja heinäkin on ollut todella hyvää. Olin valmistautunut etsimään tarpeeksi hyvää heinää vaikka kauempaakin, mutta onnekseni se löytyikin lähimmältä toimittajalta.

Kuka tähän kaikkeen pystyy?


Kuka tahansa, joka välittää hevosistaan tarpeeksi ja osaa myös hoitaa niitä. Itsehoitotallilla hevosiaan pitävän hevosenomistajan on oltava vastuullinen, periksiantamaton ja aika tasaiseen elämään tyytyväinen ihminen. Kovinkaan pitkiä lomamatkoja ei ole mahdollisuus tehdä ja esimerkiksi tässä minun arjessani edes vuorokaudeksi häipyminen maisemista tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta. Tietenkin jos oikein kovasti haluaisin sen toteutuvan, saisin varmasti asiat järjesteltyä. Viihdyn kuitenkin arjessani ja näiden hevosten kanssa, joten en näe tarvetta jatkuville lomamatkoille tai muille huvitteluille. 

Tietenkin myös auttavat kädet ovat suuressa roolissa. Minusta on tärkeää, että lähimmäiseni tietävät miten tämä homma toimii ja jos joutuisin äkisti vaikkapa sairaalaan, ei heillä menisi sormi suuhun heti ensimmäisenä hevosten hoidon kanssa. Erittäin iso vastuu minulla tästä tietenkin on, mutta tarvittaessa on oltava joku muu kuka osaisi hoitaa nämä edes suunnilleen niin kuin minä olen hoitanut. 

Vaikka itsehoitotalliin kuluu paljon aikaa ja se on todella sitovaa, en vaihtaisi päivääkään pois. Tiedän tarkalleen miten hevosteni päivät menevät ja mitä niille kuuluu. Olen oppinut niistä paljon tämän tallimuodon myötä ja tulen oppimaan varmasti vielä lisää. Minun olisi vaikeaa kuvitella itseäni enää täysihoitotallille ja toivottavasti me pystytään jatkamaan mahdollisimman pitkään tällä systeemillä. Unelmissa tietenkin on, että joskus minulla on se ikioma talli. 


Tämän kaiken lisäksi hevoset on tietenkin myös liikutettava. Olen nyt vähän aikaa lomaillut ratsastuksesta, mutta pian palataan taas normaaliin päiväjärjestykseen ja alan vastata hevosten liikutuksesta enemmä itse. On toisaalta ollut mukavaa vain hoidella hevosia, mutta kaipuu myös ratsaille alkaa käymään päivittäin vain suuremmaksi ja suuremmaksi. Vielä minä maltan kuitenkin lomailla hetken, sillä kokonaisuudessaan se on tehnyt minulle ja ajatuksilleni todella hyvää. 

Millaisella tallilla sinun hevosesi asuu ja oletko ollut tyytyväinen siihen? 

perjantai 8. joulukuuta 2017

Miten hevonen opetetaan hyppäämään?


Ajattelin aloittaa tälläisen uuden ''postaussarjan'' hevosten koulutukseen liittyen. Yritän miettiä aina aihe kerrallaan, kuinka olen jonkun asian hevosilleni tai vieraileville ratsuille opettanut ja olenko onnistunut siinä, vaiko en.

Ihan ensimmäisenä haluan sanoa, että en ole todellakaan mikään ammattilainen tai edes lähelläkään oikeaa ratsuttajaa. Olen täysi amatööri ja nykyään ennemminkin tätiratsastaja, kun hevosen kouluttaja. Silti koen, että minulla saattaa olla muutamia hyviä ajatuksia ja vinkkejä jaettavaksi, minkä vuoksi tämäkin postaus sai alkunsa.


Omien hevosteni kanssa aloitan aina irtohypyttämällä niitä. Irtohypyttäessä näen kuinka ne suhtautuvat esteisiin ja miltä niiden hyppy näyttää. Innostuuko hevonen nähdessään esteitä vai pelkääkö se niitä? Haluaako se lisätä vauhtia ja hyppää suunnilleen esteiden läpi vai onko se äärimmäisen varovainen? On ehdottoman tärkeää huomioida myös, onko hevosella itsellään ''esteälyä'', eli suomeksi sanottuna osaako se arvioida etäisyyksiä esteille ollenkaan. Enemmän innokas kuin älykäs hevonen roiskii miten sattuu ja joskus ehkä hyppää esteen sekaankin. Äärimmäisen varovainen hevonen haluaa päästä aina hyvään ponnistuspaikkaan ja sille sattuu harvoin virheitä, mutta saattaa kieltää enemmän kuin yli-innokas hevonen. On myös tärkeä huomioida kuinka hevonen korjaa virheensä, eli esimerkiksi puomin putoamisen. Hyppääkö se seuraavan kerran varovaisemmin, yhtä välinpitämättömästi vai jättääkö se kenties hyppäämättä? Irtohypytyksen havainnot ovat tärkeitä, mutta eivät tietenkään kerro koko totuutta, sillä hevonen voi käyttäytyä täysin eri tavalla ratsastaja selässään.

Hyppääminen ratsastajan kanssa kannattaa aloittaa jostain sellaisesta tehtävästä, mitä ollaan harjoiteltu jo maastakäsin. Minä olen itse aloittanut lähes poikkeuksetta pienellä ristikolla, jonka edessä on maapuomi. Puomin ja ristikon väliin olen hevosesta riippuen jättänyt 2,5-3,5 metriä. Kun sopiva este on pystytetty ja hevonen verrytelty, ei auta kuin ottaa reipasta ravia ja suunnistaa hevosen turpa tolppien väliin. Tässä vaiheessa ammattilainen tietää mitä tekee, mutta amatöörinä minä otan hevosta harjasta kiinni ja uskottelen itselleni, että Jeesus pitää kyllä huolen omistaan.




Ensimmäisten hyppyjen jälkeen homma (yleensä) helpottuu. Ihan alussa hyppyjä ei kannata ottaa kuin muutama kerrallaan ja lopettaa aina onnistuneeseen suoritukseen, sekä mielummin tietenkin liian ajoissa, kuin liian myöhään. Minun mielestäni on järkevämpää hypätä vaikka joka päivä pari pientä estettä, kuin hypätä nuorella tai muuten vain kokemattomalla hevosella yhden päivän aikana kymmeniä hyppyjä.

Kun apupuomin kautta ristikon hyppääminen alkaa tulla tutuksi, voidaan vaatimustasoa lisätä hieman. Tähän koulutusvaiheeseen mielestäni paras tehtävä on lisätä parin laukka-askeleen päähän ristikosta toinen este ja lähestyä ristikolle edelleen ravissa. Ristikon päällä laukka nousee monesti luonnostaan, mutta jos ei nouse niin hevosta voi auttaa vähän maiskuttamalla, käyttämällä pohkeita tai vaikka nostamalla estettä hieman. Kun laukka nousee ristikon päällä ja etäisyys seuraavalle esteelle on ennalta mitattu, on sekä ratsastajalle, että hevoselle helppo lähestyä ja keskittyä vain hyppäämiseen. Jos hevonen kiemurtelee, voi esteeseen tehdä puomeista ''johteet'' mitkä ohjaavat hevosta paremmin esteelle.


Laukasta lähestyminen onkin sitten oma juttunsa. Nuoren hevosen kanssa askeleen pidentäminen ja lyhentäminen on yleensä haasteellista, joten se kannattaa ottaa huomioon laukasta hypättäessä. Koen kuitenkin järkeväksi ratkaisuksi ottaa hyppäämisen mukaan treeneihin heti koulutukseen alkuvaiheessa, vaikka monet ovat tästä varmasti eri mieltä. Minusta hevonen on silloin valmis hyppäämään pieniä esteitä ratsastajan kanssa, kun se on oppinut kantamaan ratsastajaa pelottomasti jokaisessa askellajissa ja sitä on irtohypytetty muutamia kertoja. Monet odottavat hyppäämisen aloittamista aika kauan ja tekevät siitä muutenkin hevoselle vähän liian ''suuren numeron'', vaikka loppujen lopuksi kyseessä on hevosille täysin luonnollinen asia. Tietenkin mitä nuorempi ja kokemattomampi hevonen on kyseessä, tarvitsee se varsinkin laukassa hypätessä kokeneen ratsastajan.


Aina ei kuitenkaan mene niin kuin strömsössä ja joskus siinä vain käy niin, että hevonen pysähtyy esteen eteen eli kieltäytyy hyppäämästä. Siinä vaiheessa on huokaistava syvään ja muistettava se fakta, että hevosta ei voi pakottaa hyppäämään. Mikäli tässä vaiheessa otat raipan kauniiseen käteen ja alat mättämään ratsuasi persuksille, ei se todennäköisesti pian hyppää enää ollenkaan (siis ilman sitä lyömistä ja ilman, että se hyppää pelätäkseen sinua). Hevosta rankaisemista tärkeämpää on miettiä mistä pysähtyminen johtui. Pelkäsikö hevonen? Ratsastinko sen itse esteelle huonosti? Onkohan se kipeä jostain?

Mikäli hevonen pelkää, tulee sinun tehdä enemmän töitä totuttaaksesi sitä erilaisiin esteisiin ja muihin kummituksiin maastakäsin ja ihan pienten esteiden avulla. Kannattaa muistaa, ettei hevonen voi tietää syökö vesimatto sitä ennen kuin sinä olet sen kaikessa rauhassa sille kertonut. Mikäli menet lyömään pelkäävää hevosta, se pelkää todennäköisesti seuraavalla kerralla kahta kauheammin. Joskus pelkkä esteen edessä seisoskelu ja siihen tutustuminen auttavat hevosta ymmärtämään, ettei siinä ole mitään pelättävää.

Joillakin ihmisillä on hassu ajatus hevosen kieltelyyn liittyen. Minuakin on joskus ohjeistettu, että hevosen pää vain tulee nostaa pystyyn ja puskea sitä kohti estettä niin, ettei se ehtisi tuijottaa. Varmasti monissa tilanteissa ihan toimiva ajatus, mutta pitkällä tähtäimellä aika heikko tekniikka. Minusta järkevämpää on opettaa hevoselle alusta asti, ettei mikään esteen alla oleva tee sille pahaa ja se voi huoletta hypätä turvallisesti kaiken mitä ratsastaja pyytää. Yksikään minun kouluttama hevonen ei ole koskaan oppinut kieltelemään, sillä olen ottanut erikoisesteitä mukaan aikaisessa vaiheessa jo irtohypytyksen tai vaikka juoksutusliinan kanssa hypytyksen merkeissä. Hevosten kanssa ei sovi oikoa, eikä niiltä voi vaatia äkisti liikoja. Mitä huolellisemmin perustyön jaksaa tehdä, sitä varmempi hyppääjä hevosesta tulee.



Esteelle lähestyminen on sitten oma taiteen lajinsa. Esteen edessä tapahtuvaa viimeistelyä tärkeämpää on ratsastaa hyvä kaarre ja edetä sopivassa laukassa estettä kohti. Hevosta ei saa usuttaa liikaa, muttei myöskään jarrutella tarpeettomasti. Laukan on oltava ponnekasta ja eteenpäinpyrkivää, mutta kuitenkin sellaista jossa hevoselle jää vähän tilaa katsoa estettä ja arvioida lähestymistä. Ratsastajan tehtävä on auttaa hevosta tulemaan esteelle niin, että hyppääminen olisi sille mahdollisimman helppoa. Loppujen lopuksi jää kuitenkin hevosen päätettäväksi, hyppääkö se estettä vai ei. Kevyt kannustaminen ja pieni rohkaisu ei ole pahitteeksi, mutta pakottaaa ei saa. Onnistuneiden suoritusten jälkeen hevosta on aina kehuttava, jotta se rohkaistuu entisestään.

Lisään alle pari videota Fionan viimeisimmistä hyppytreeneistä vuokraajan kanssa. Videoiden avulla voin näyttää konkreettisemmin mitä tarkoitan. Ensimmäisessä videossa Fionalle ja ratsastajalle sattuu virhe, jonka seurauksena se hyppää esteen läpi ja kompuroi sen jälkeen. Tilanne ratkaistiin sillä, että otin okserista takapuomin pois ja pyysin ratsastajaa lähestymään uudelleen. Käskin pitää ponin vain suorana kohti estettä yhtään sitä paineistamatta vain katsoakseen, miten poni päättää ratkaista tilanteen. Mikäli Fionaa oltaisiin tässä tilanteessa alettu usuttamaan kohti estettä, olisi se saattanut pelätä ratsastajan äkisti muuttuvia apuja ja kieltäytyä hyppäämästä. Nyt se ratsastettiin esteelle yhtä normaalisti kuin aina ennenkin ja sille annettiin mahdollisuus valita itse aikooko se hypätä, vai jättää hyppäämättä. Este nostettiin vielä kerran okseriksi ja sen hypättyään poni saikin aloittaa loppuverryttelemään.




Lopuksi haluan painottaa vielä kerran sitä, että hyppäämisen on oltava sekä ratsastajalle, että hevoselle mukavaa. Esteiden tulee olla tarpeeksi matalia ja tehtävien tarpeeksi helppoja, että hyppääminen säilyy mielekkäänä. Kun sekä ratsastajan, että hevosen kokemus karttuu, esteiden nostaminen ja tehtävien vaikeuttaminen on helppoa. Kun perustyö on tehty rauhassa ja hevonen ymmärtää mitä siltä halutaan, se kehittyy usein nopeastikin ja loppujen lopuksi korkeus ei ole ongelma. Liian äkisti korkeiksi nostetut esteet epävarmalle hevoselle tappavat sen innon hyppäämiseen ja kyllästynyt hevonen on vaikeaa saada kiinnostumaan hyppäämisestä enää uudelleen. 

Fiona on mainio esimerkki siitä, millainen hevonen voi parhaillaan olla. Esteen sekaan hypättyäänkään se ei menetä uskoaan tai säikähdä, vaan on valmiina yrittämään uudelleen yhtä suurella innolla kuin aiemmin. Lisään tähän vielä yhden videon, mistä tulee minulle hyvä mieli. Hevonen lähestyy estettä innokkaasti ja nauttii selvästi hyppäämisestä. Koen onnistuneeni ainakin tämän ponin koulutuksessa, sillä se ei todellakaan ole alusta asti nauttinut hyppäämisestä. Sekä irtona, että ratsastajan kanssa ensimmäiset hyppykerrat sujuivat vain ristikon ihmettelyyn ja miettimiseen, voiko siitä mennä yli vai ei. 


Eiköhän tässä ole tarpeeksi luettavaa yhdelle kerralle. Kertokaa ihmeessä omia mietteitänne hyppäämisen suhteen ja voitte kommentoida, kuulostaako minun ajatukseni ihan hölmöiltä. Mikäli kiinnostusta riittää, voin jatkaa tätä postaussarjaa joko hyppäämisen tai ihan minkä tahansa muun aiheen parissa. 

tiistai 5. joulukuuta 2017

Ompun treenikuulumiset


Ompun ilmeestä saattaa päätellä, että kaikki on ihan sieltä ja syvältä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä treenit kulkee tosi hyvin. Ehkä heppa mielummin lomailisi ja söisi kilon porkkanoita päivässä, mutta valitettavasti sitä iloa ei hänelle nyt suoda. Syysloman hän sai klinikalla ja seuraavan kerran lomaillaan ehkä keväällä. Siihen asti on luvassa totista ja välillä vähän vähemmän totista treeniä. Satulan tamma saa selkäänsä tällä hetkellä useamman kerran viikossa ja vieläpä lähes täysin vieraiden ratsastajien toimesta. Olen tilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen. Toivottavasti vierailevat tähdet pysyvät edes osittain remmissä mukana silloinkun kun aloitan itse taas ratsastamaan. 

Hanna ja Omppu
Pahoittelen, että tällä kertaa saatte tyytyä vain puhelimella otettuihin videoihin ja niistä napattuihin kuvakaappauksiin. En ole kantanut kameraa mukana, sillä vasta tänään sain aikaiseksi kysyä ratsastajilta luvan kuvien ja videoiden julkaisuun. Molemmat hepat ja ratsastajat ovat lähdössä maneesitreeniin torstaina ja jos muistaisin ottaa kameran mukaan niin sieltä voisin sitten kuvailla vähän parempia kuvia ja videoita. 

Tosiaan Omppua on ratsastanut nyt kaksi eri ratsastajaa, eli Hanna ja Minttu. Hanna on ratsastellut pari viikkoa useamman kerran viikossa ja Minttu ratsasti Ompulla kolmatta kertaa nyt sunnuntaina (kaksi aiempaa ratsastuskertaa oli syyskuussa).


Omppuhan on tavallaan vähän haastava ratsastaa, sillä se on hyvin kaavoihin kangistunut hevonen. Omppu on sitä mieltä, että jos joku pyytää jotain asiaa eri tavalla kuin ''oma mamma'', ei se voi olla oikeassa ja reagoi tilanteeseen pukittamalla, jumimalla tai viskomalla päätään. Mikäli käväisen kentällä pyörähtämäsä ja antamassa sille rapsutukset kesken treenin, saattaa nuori ratsun alku kiikuttaa ratsastajan kentältä ulos ilmoittaen selvästi, että minäpä lähden tuon oman ihmisen mukana talliin ja sinä voit jäädä treenailemaan keskenäsi. 

On sanomattakin selvää, että Ompun kanssa tarvitaan hieman rutkasti huumorintajua ja pitkäpinnaisuutta. Vähitellen se kuitenkin alkaa ymmärtämään vieraitakin ratsastajia ja toimii yleensä tosi kivasti. Edelleenkään se ei ole kenenkään muun ratsastustyyliin taipunut, vaan ratsastajien on opeteltava Ompun tavat toimia. Tässä on ollut minullakin iso opetteleminen, sillä Omppu on hyvin erilainen hevonen mihin olen tottunut. Kaikesta huolimatta Omppu osaa olla tosi kivan tuntuinen ratsastaa ja toimiessaan se saakin kaikilta ratsastajilta paljon kehuja. 

Minttu ja Omppu
Hanna ratsastaa Omppua useamman kerran viikossa itsenäisesti ja Minttu satunnaisesti. Pääasiassa Minttu on Fionan vuokraajan, mutta annoin hänelle luvan ratsastaa myös Omppua mikäli haluaa. Hannan ja Mintun lisäksi käyn itse satunnaisesti pyörähtämässä satulassa joko tsekkaamassa miltä heppa tuntuu tai sitten palauttelen heppaa rankemman treenipäivän päätteeksi maastossa. 

Olen ollut tyytyväinen molempien ratsastajien panostukseen. Hanna on jaksanut kärsivällisesti opetella hevosteni sielunelämää ja tehnyt niiden kanssa lyhyessä ajassa paljon töitä, sekä auttanut muutaman kerran tallihommissa antamalla hevosille päiväheinät. Minttu ei ole kauaa käynyt, mutta viimeksi käydessään antoi minulle tosi hyvän fiiliksen. Hän oli ratsastamassa sateessa ja kun kysyin haluaako hän ratsastaa vielä Ompun, märissä vaatteissa oleva nuori ratsastaja lupautui hetkessä kastumaan uudelleen. Ratsastuksen päätteeksi hän kehui hevosta ja kiitti minua neuvoista, mistä minulle tuli tosi hyvä mieli. Lisään tähän alle muutaman videon Mintun ratsastuksesta.




Kaikista parhain mieli minulla on kuitenkin siitä, että molemmat hevoset saavat nyt paljon liikuntaa ja ne vaikuttavat olevan muutenkin tosi hyvässä kunnossa. Liikunta on tehnyt niille hyvää, sillä ne käyttäytyvät siivosti ja vaikuttavat muutenkin tyytyväisiltä. 

Ratsastajien puolesta en tietenkään voi puhua, mutta ainakin minun mielestäni tämä on hyvä diili. Minä tarjoan mahdollisuuden ratsastaa, apuni ja tukeni asiassa kuin asiassa ja ratsastaja saa parhaimmillaan pitkäaikaisen ja monia mahdollisuuksia avaavan yhteistyön. Minä puolestani hyödyn tästä niin, että saan yöni nukuttua paremmin kun tiedän että hevoset saavat tarpeeksi liikuntaa ja silloin kun haluan ratsastaa itse, ei minun tarvitse tapella villihevosen kanssa vaan saan alleni kuuliaisen ja nöyrän ratsun. 


Ompulla riittää vientiä nyt vaikka kuinka paljon, sillä myös ystäväni Saija kysyi saako ottaa Ompun mukaan reilun viikon päästä olevaan Matti Eklundin valmennusviikonloppuun Ratsastuskeskus Lupikselle. Vastasin tietenkin myöntävästi ja niin Omppu lähteekin hyppäämään esteitä hyvän ratsastajan kanssa ammattilaisen silmän alle. Lähden tietenkin itse mukaan, joten kuvia ja videoita sieltäkin on luvassa.

Miltäs teistä näyttää ja kuulostaa? Minusta kaikki on Ompun suhteen juuri nyt paremmin kuin hyvin!