torstai 24. toukokuuta 2018

Ympäri mennään ja yhteen tullaan

 ''Tänään en tullut näppäimistön ääreen kertomaan iloisia uutisia. Tulin nimittäin ilmoittamaan, että aion jättää blogin kirjoittamisen tauolle. Minun tekisi mieli sanoa, että aion lopettaa kokonaan. Annan kuitenkin itselleni mahdollisuuden palata kirjoittamisen pariin, jos se jonkun ajan päästä tuntuu luontevalta.''
Kaksi kuukautta sitten päätin sulkea bloggerin. En halunnut tehdä lopullista päätöstä, sillä tunnen itseni liian hyvin ja arvasin, että tässä saattaisi käydä näin. Yritin asettua ensin uudelle Instagram-tililleni, mutta se ei ottanut tuulta alleen. Olen päivittänyt tiliä kyllä ahkerasti, mutta pidemmät pohdinnat ovat puuttuneet. Päätin luoda yksityisen Facebook-ryhmän, mikä on yllättänyt odotukseni. Ryhmään on tullut mukava porukka ja muutaman vähän syvällisemmän pohdinnan ehdin sinne raapustaakin, kunnes senkin somekanavan heikkoudet kirjoittamista ajatellen tulivat esiin. Facebookissa uusin postaus ei automaattisesti ole sivun ensimmäinen, vaan aikajanalla ylös nousevat ne julkaisut, mistä on viimeisimmäksi tykätty tai mihin on kommentoitu. Lisäksi Facebookin julkaisujen tekstikenttään on vaikeaa kirjoittaa, eikä puuromaista tekstiä voi keskeyttää jakamalla tekstin keskelle vaikka muutamaa kuvaa, niin kuin täällä bloggerissa on tapana tehdä. Itselleni on tärkeää, että lukemani teksti on tarpeeksi kevyttä ja helppoa luettavaa, eikä romaanin mittaiset tekstit Facebookissa ole sitä.

En ollut aluksi varma siitä, haluaisinko palata takaisin bloggeriin. Minulla oli kuitenkin painavat syyt lähteä täältä. Blogin suljettuani menetin kuitenkin myös paljon hyvää. Olisi ollut ''turvallisinta'' jättäytyä vaikka kokonaan taka-alalle somettamisen parista, mutta heittäytyvänä persoonana päätin kuitenkin tarttua härkää sarvista ja tulla takaisin. En osaa sanoa, millaista sisältöä tulen tänne tuottamaan. Ainakaan ihan entisellään blogi ei tule missään nimessä jatkamaan. Minulla on kuitenkin kevyen toiveikkaat fiilikset kaiken suhteen ja uskon, että kyllä tänne vielä jotain eloa saadaan aikaiseksi! Lämpimästi tervetuloa kaikille takaisin ♥


Blogin ollessa kiinni on tapahtunut tietysti paljon, mutta isoimpina asioina mielessä on tietenkin oma valmistumiseni ja vakituisen työpaikan löytäminen. Hevoset tarhaavat nykyään yhdessä ja niin kuin yllä olevasta kuvasta näkyy, heistä on tullut hyviä ystäviä. Molemmille hevosille kuuluu muutenkin todella hyvää. Uuden yöpainotteisen kolmivuorotyöni parin ensimmäisen viikon ajan hepat saivat pääasiassa lomailla ja minä keskityin täysillä uuteen työhön ja tietenkin lepäämiseen kaiken sen uuden infon jälkeen. Hoidan hevoset edelleen neljästi päivässä, mikä tietenkin tekee elämästä edelleen aika kiireistä. Viihdyn kuitenkin omassa arjessani niin hyvin, ettei hevosten hoito kuormita minua niin kuin sen voisi kuvitella tekevän. Tietenkin minusta olisi mukavaa joskus nukkua aamulla pitkään, mutta kyllä minä nautin myös siitä, että unisena tallin ovea avatessani sisältä kuuluu vaimeat hörähdykset kuin sanoen; ''Hyvää huomenta''. Tiedostan myös sen, ettei missään täysihoitotallilla voitaisi suuren hevosmäärän vuoksi tarjota juuri näille hevosille sitä parhaiten sopivaa ja hyvin yksilöityä hoitoa. Minä olen pystynyt sen tekemään ja olen kiitollinen siitä mahdollisuudesta.

Muutamat synttäritkin on vietetty, sillä Omppu ja meidän kissa Iina täyttivät 5-vuotta huhtikuussa ja tyttäreni Ninni samaisen lukeman pari päivää sitten. Fionakin siirtyy 5-vuotiaiden kerhoon kolmen kuukauden päästä, joten melkoinen lapsilauma meillä sitten onkin!


Pidemmittä puheitta, vielä kerran tervetuloa kaikille ♥