torstai 24. heinäkuuta 2014

Miltä hevoseton elämä maistuu?

Viikko sitten jäin hevosettomaksi (onneksi vain väliaikaisesti) ja olo tuntuu varsinaisen oudolta. Iso osa elämästäni puuttuu ja tuntuu, että päivät ovat ihan hirvittävän pitkiä kun siihen ei kuulu enää tuttua parin tunnin tallireissua. Aina tiettyyn kellonaikaan päivästä minulle tulee olo, kuin olisi lähdettävä jonnekin -kun ei heppakaveria ole, korvaan puuttuvan aukon koiran tai perheen kanssa touhutessa. Silti jokainen tauko hevosharrastuksesta vain vahvistaa käsitystäni siitä, etten koskaan voisi luopua harrastuksesta kokonaan. 

Hevoseton elämä tuo mukanaan mahdollisuuksia käyttää aikaa paljon muuhunkin, mutta ainakin minulle se tuo henkilökohtaisesti myös hieman stressiä. Ratsastus on oikeastaan ainut asia, millä pääsen pois kaikista arjen kiireistä ja niiden tuomasta stressistä. Hevosen selässä ajatukset pysyvät juuri siinä mitä on tekemässä, eikä mielessä pyöri yksikään muu asia. Se on varmasti kaikille, mutta erityisesti meille äideille ainutlaatuinen tilaisuus unohtaa arjen kiireet. 


Tänään sain onneksi taas yhden kokemuksen lisää unohtumattomien kesämuistojen listalle. Pääsin vesijetin kyytiin porhaltamaan täyttä vauhtia järvelle. +30 asteen helle ja kova vauhti keskellä tyyntä järveä takaa saman kokemuksen, minkä saan hevosen selässä. Kaikki muu unohtui ja sain nauttia vain vauhdin huumasta, sekä nauraa kun jetti hyppelehti laineiden päällä. Muutamat tiukat kurvit saivat aikaan hyvän adrenaliinipiikin, jonka jälkeen koko keho oli rentoutunut ja ajatuksetkin ainoastaan positiivisia. Ihan mahtavaa! Jokaisella meistä on se oma juttu, jolla pääsee eroon muusta elämästä ja jolloin voi elää vain hetkessä. Minulla se on ehdottomasti sellainen asia, joka vaatii täyden keskittymiseni. Millaisessa tilanteessa juuri sinä voit unohtaa kaiken muun ja keskittyä vain tekemääsi/kokemaasi asiaan? 

Arki rullaa muuten oikein hyvää vauhtia eteenpäin kohti syksyä ja kaikkia sen koitoksia. Päiviini kuuluu paljon valmisteluja tulevaa syksyä varten. Itse pääsen painamaan kunnolla duunia ja se on osittain ruumiillistakin, joten minun on vähän taas terästäydyttävä oman kunnon kanssa ja toki syömisenkin. Tuntuu, että olen ikuinen vehnän ja sokerin vanki. Painoa olisi vielä 8kg pudotettavana tavoitepainoon, eikä ne kilot lähe telkkaria katsoen ja herkkuleivoksia syöden. Aiemmin kesällä pienen tapaturman seurauksena sain nivelsiteisiini vamman, joka ei vieläkään ole parantunut. Voin kävellä ja ratsastaa ihan normaalisti, mutta jalan pienikin taittuminen saa aikaan kovia kipuja. Tahtoisin ehdottomasti lähteä juoksulenkille, mutta en ole ainakaan toistaiseksi ottanut riskiä nilkan toipumisen suhteen. Sen on oltava yhtä ''hyvässä'' kunnossa kuin nytkin, jotta selviän kaikista syksyn koitoksista. 

Ninnin hoitopaikkajärjestelyt ovat myös hyvällä mallilla, sillä tänään käytiin tutustumassa tulevaan hoitopaikkaan ja homma olisi enää vain paperihommista kiinni. Kamppailin kauan yksityisen päiväkodin/perhepäivähoidon välillä, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että yksityinen perhepäivähoito on enemmän Ninnin juttu. Elokuun alussa minulle tuleekin kova paikka eteen, kun Ninni on jätettävä ensimmäisen kerran hoitoon. Voi olla, että silloin lasketaan kyyneleitä ylpeydestä, haikeudesta ja puhtaasta rakkaudesta, mitä omaa lasta kohtaan tuntee enemmän kuin osaa sanoilla edes puoliksikaan kertoa. 


Tietysti myös tuleva talvi Nitan kanssa jännittää, sillä itselläni on niin paljon odotuksia talvelle. En odota niinkään isoja estekorkeuksia tai hevosessa valtavaa muutosta (vaikka toki nekin olisivat toivottavia), vaan odotan oman ratsastustaitojen kaivamista takaisin esiin ison ruostekasan alta. Kuluneen vuoden aikana olen huomannut jatkuvasti itsestäni uusia ratsastusvirheitä ja olen oppinut katsomaan itseäni paljon kriittisemmin kuin aiemmin. Odotan oikeastaan itseltäni parasta ratsastusta mitä koskaan aiemmin, sillä perusratsastustaitoni ja sen kunnioittaminen on parantunut huomattavasti siitä ajasta kun vielä tavoitteellisesti hyppäsin ja valmentauduin. Minulla on aina ollut riittävä rohkeus esteratsastukseen ja hyvä estesilmä, mutta kunnioitus perusratsastusta kohtaan ja sen oikea treenaaminen on ollut puutteellista, joskus jopa mitätöntä. 

Tuleva syksy tuo elämääni paljon uusia haasteita ja muutoksia, mutta aion tarttua niihin innolla. Olen nyt tavoittelemassa unelmiani monessakaan suhteessa, joten panokset ovat kovat. Asenne ja motivaatio minulla on kohdallaan, joten nyt ei tarvita enää muuta kuin tuulta purjeisiin ja kohti uusia haasteita! 

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Blogin uusi alku, sekä vastaukset kysymyksiin!

Niin kuin monet ovat jo ehtineet huomata, olen poistanut vanhat blogipostaukset teidän näkyviltänne. Syy on henkilökohtainen, enkä aio kertoa siitä tarkemmin täällä blogissa ainakaan toistaiseksi. Päivitin blogin muutenkin ajan tasalle, joten esittelytekstit ovat nyt päivitettyinä tuolla yläpalkissa. Pahoittelen muutosta, toivottavasti viihdytte blogissani myös jatkossa, vaikka sen sisältö ehkä hieman muuttuukin. Kommenttien valvonta tulee myös tiukentumaan, joten kaikki asiattomuudet (myös kielenkäytöltään asiattomat) kommentit eivät päädy julkaisuun. Asialliset kritiikit ovat edelleen tervetulleita. Jos kommenttisi ei pääse julkaisuun ja tahdot ehdottomasti saada kysymykseesi vastauksen, voit lähettää sen esimerkiksi sähköpostiini chocky.pony@gmail.com. Nyt kuitenkin postauksen varsinaiseen aiheeseen, eli teidän lähettämien kysymysten vastauksiin.

○ Mitä kissallesi kuuluu? 
Iinalle kuuluu hyvää. Sen päivät koostuvat rapsutuksista, ruoasta ja nukkumisesta. Aina silloin tällöin Iina pääsee myöskin ulkoilemaan meidän aidatulle takapihalle, mutta ehtona on vähintään 2 (mielellään 3) aikuista valvojaa, ettei kisu vain pääse karkuun.


○ Tuleeko Hertta vielä takaisin?
Ainakaan näillä näkymin tamma ei ole tulossa takaisin. Mitään ei kuitenkaan ole kiveen kirjoitettu.

○ Oletko käynyt ulkomailla, missä?
Olen käynyt Espanjassa, Bulgariassa, Irlannissa, Virossa ja Ruotsissa.

○ Mikä sinulle on tärkeintä bloggauksessa? Vai onko mitään erityisen tärkeää? 
Sanotaanko näin, että mitään ihan erityisen tärkeää tässä ei ole. Bloggaaminen on kuitenkin kivaa ajanvietettä ja hauska muoto toteuttaa itseään kun pidän sekä kirjoittamisesta, että valokuvauksesta. Blogi on hyvä paikka itsetutkiskeluun, sekä tietenkin kuvien ja videoiden kautta pystyy analysoimaan omia virheitään paremmin kuin ratsastaessa. Mukavat lukijat ja heidän kanssaan kommunikointi on yksi parhaista puolista bloggaamisessa! 

○ Miten hoidat hevosen ennen ratsastusta? 
Harjaan, puhdistan kaviot ja tarkastan kaikkien kenkien olevan tallessa. Kannattavaa olisi, että tsekkaa kädellä vielä erikseen jalat (onko niissä lämpöä/nestettä) ja varusteiden alle jäävät kohdat huolellisesti. Tätä en kuitenkaan aina muista tehdä, eli siinä on vielä kehittämisen varaa.

○ Haluaisitko perustaa oman tallin? 
Jonain päivänä kyllä. Vielä toistaiseksi en ole siihen tarpeeksi varakas, sekä tahdon kerätä vielä ainakin muutaman vuoden kokemusta lisää, jotta minun tietämättömyydestäni/osaamattomuudestani ei ainakaan missään tapauksessa olisi hevosille haittaa. Oman tallin perustaminen vaatii paljon ja itse haluan vielä ennen sitä askelta kysyä ammattilaisen mielipidettä siihen, olisinko valmis pitämään omaa tallia. 

○ Haluatko vielä oman/omia hevosia?
Ehdottomasti haluan. 

○ Voisitko selittää ihan tarkemmin, että miksi Hertta nyt oikeastaan lähti pois?
Voin kyllä. Hertta alkoi ontumaan keväällä ja klinikalla käytettyämme selvisi, että sen molemmat takapolvet ovat väljät ja toinen polvista on tulehtunut. Hertta hoidettiin ja kuntoutettiin eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti, mutta se alkoi silti ontua kolmen viikon kuluttua kun olimme palanneet normaaliin treeniin. Huolellinen kuntoutus ei siis auttanut takapolviin, vaan ne tarvitsevat aikaa kiristyäkseen (voi viedä montakin vuotta). Herttaa olisi pitänyt liikuttaa käynnissä ja korkeintaan vähän ravissa. Se olisi tarvinnut paljon maastoilua ja ylämäkitreeniä. Tiesin heti ensimmäisestä klinikkakäynnistä lähtien, että tälläinen mahdollisuus on olemassa. Eläinlääkäri piti todennäköisenä, että kuntoutus saa ponin oireettomaksi, mutta kaikkien hevosten kohdalla se ei auta. Joillekin auttaa vain aika, joten seuraava lääke polviongelmiin on antaa vain ajan kulua. Punnitsin kaikki vaihtoehdot ja koin, että on parempi antaa tamma sellaisille ihmisille ja sellaiseen paikkaan missä yllä mainitut asiat liikutuksesta toteutuisivat. Meidän tallilla ei ole hyvä maastoja lähettyvillä, eikä minulla valitettavasti ole äitinä aikaa olla tallilla niin kauan, että ehdittäisiin usein pitkälle maastoihin. En myöskään itse olisi nauttinut enää harrastamisestani niin paljon ja se olisi varmasti peilautunut myöskin hevoseen.


○ Menetkö töihin siis vai miksi Ninni lähtee päiväkotiin?
Töihin/kouluun sen enempää asiaa ainakaan toistaiseksi selvittämättä. 

○ Olen lukenut psykologiaa ja lapsi suositellaan viemään päiväkotiin kun lapsi on vähintään kaksi vuotias. Mitä mieltä olet tästä?
En oikeastaan osaa arvioida onko aikaisesta päiväkotiin viennistä mitään haittaa/hyötyä. Itse en olisi antanut Ninniä päiväkotiin alle vuoden vanhana ja jos tilanne sallisi, odottaisin mielelläni vielä ainakin sinne kahteen ikävuoteen. Sopiva ikä päiväkotiin on varmasti lapsikohtaista. Eiköhän siellä oteta huomioon pienempien lasten tarpeet niin, että niilläkin on ihan hyvä olla.

○ Fiilikset Ninnin päiväkotiin viennistä?
Toisaalta ylpein fiiliksin kun äidin pieni rakas on jo niin ''iso'', mutta toisaalta jännittää ihan hirveästi. Vielä en osaa ennustaa miltä tuntuu ensimmäisen kerran ihan oikeasti fyysisesti jättää se sinne, mutta rohkein mielin tulevaisuutta kohti kuitenkin jännityksestä huolimatta.

○ Mikä oli ensimmäinen ajatus/reaktio kun huomasit/tajusit odottavasi Ninniä?
En muista ajatuksista sen tarkemmin, mutta sen muistan, että kasvoille nousi oikein leveä hymy joka tuntui ylttävän korvasta korvaan. 

○ Mikä on mielestäsi paras tapa rentoutua arjen ulkopuolella?
Lähteä jonkun ystävän luokse rupattelemaan mukavia tai vaikka maastolenkille hevosen kanssa nauttimaan luonnosta. 

○ Aiotko pitää kokonaan taukoa hevosista vai mitä teet hevosten suhteen? 
En aio jäädä tauolle kokonaan. Nyt ratsastan Nitalla epäsäännöllisesti sen kotitallilla ja syyskuusta lähtien se tulee minulle täysipäiväisesti treeniin ensi kevääseen asti. Sen jälkeisiä suunnitelmia minulla ei vielä ole.


○ Ostatko Ninnin vaatteita käytettynä esim. kirppareilta vai uutena kaupasta?
Suurimmaksi osaksi Ninnin vaatteet ovat ostettu vaatepaketteina yksityisiltä henkilöiltä käytettynä netin kautta, mutta joitakin vaatteita on myös kirppareilta ja toki uusiakin ollaan ostettu esim. juhliin/muihin erikoisempiin tilaisuuksiin. Kannatan kuitenkin lasten vaatteiden jälleenmyyntiä, sillä muuten vaatteisiin saisi upotettua ihan tuhottomat määrät rahaa. Pienet pirpanat kasvavat yllättävän nopeasti! 

○ Mitä mieltä olet siitä että osa bloggaajista tienaa rahaa blogin ansiosta mm. yhteistyöpostauksilla ja bannerin teolla? Oletko itse "syyllistynyt" tähän tai haluaisitko/aiotko syyllistyä?
Minusta on jokaisen henkilökohtainen asia mistä kirjoittaa blogissaan tai ottaako rahaa juurikin esimerkiksi bannereista. Olen tehnyt muutaman postauksen verran yhteistyötä yhden hevostarvikeliikkeen kanssa, mutta en kokenut sitä omaksi jutukseni enkä todennäköisesti tule tekemään enää yhteistyöpostauksia. Mielestäni paras tapa näissä asioissa on äänestää vain ''jaloillaan'' ja jättää spekuloinnit pois. Jos et tykkää yhteistyöpostauksista, niin ne voi yhtä hyvin jättää lukematta. Blogien lukeminen on ihmisille vapaaehtoista viihdettä, eikä kenenkään pitäisi lukea sellaisia tekstejä mistä tietää varmasti ärsyyntyvänsä.

○ Mitä sulle kuuluu?
Ihan hyvää. Olen ihan täpinöissäni syksyn suunnitelmista ja tulevasta treenitalvesta Nitan kanssa. Odotan tulevaisuutta ihan turvallisin mielin.

○ Miten sulla Larilla menee?
Ihan niin kuin normaaleissa parisuhteissa -eli sekä ylä, että alamäkiä löytyy. Ollaan nuoria ja opetellaan vasta perhe-elämää. Kaikilla meillä on vielä suuri työ edessä saumattomaan yhteiseloon, mutta ihan toiveikkain mielin ollaan tulevaisuuden suhteen.

○ Osaako Ninni puhua?
Ei osaa vielä. Muutamia yksittäisiä sanoja on sanonut ihan selvästi, mutta varsinaisesti puhetta ei vielä tuota. Ymmärtää kyllä melko hyvin jo kaiken mitä sanotaan.

○ Oletko koskaan ajatellut tehdä hevosista ammatin?
Olen kyllä ja kovaa vauhtia olen siihen suuntaan tähtäämässä. Haluan ensin kartoittaa näkemystäni ja tietämystäni ratsastuksenohjaajana, mutta myöhemmässä elämän vaiheessa haluaisin toimia valmentajana, sekä nuorten hevosten ammattiratsuttajana.

4v tamma Fairy Blue

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kuulumisia ja paljon toivottu kysymyspostaus!


Hertta kesällä 2013
Lupailin teille kuulumisia edellisessa postauksessa ja tässä niitä nyt tulee. Tosiaan perjantaina jouduin sanomaan Hertalle hyvästit sen astellessa uuteen kotiin oman emänsä kanssa samaan paikkaan pienelle maatilalle ihanan perheen hoiviin. Oli helppoa jättää Hertta tutun heppakaverin luokse ihmisille, jotka hoitavat sen varmasti hyvin. Olen tietenkin edelleen surullinen siitä, että asioiden piti mennä näin, mutta uskon tämän olevan sekä Hertalle, että minulle kaikkein paras mahdollinen ratkaisu.

Ajatuskin yli kuukausi hevosettomasta ajasta tuntuu ihan hirvittävän oudolta. Onneksi tekeminen ei lopu ja voinkin keskittyä nyt reilun kuukauden koiran koulutukseen, sekä tietenkin myös Ninniin. Itseasiassa Ninni menee jo alle kuukauden päästä päiväkotiin, joten meidän on pakko nauttia viimeisista yhteisistä kotipäivistä tyllerön kanssa. Ajatus päiväkotiin viemisestä on toisaalta niin karmiva. Onko minun tyttöni oikeasti jo niin iso? Onneksi Ninni on niin reipas ja sosiaalinen, että se pärjää päiväkodissa varmasti ja nauttii kun saa leikkiä toisten lasten kanssa.


Nyt on tapahtunut lyhyen ajan sisällä taas niin paljon, että on varmaan aika kysymyspostaukselle. Kysyä saa mitä vaan, mutta poimin joukosta sitten ne asiallisimmat ja vähiten kysytyimmät kysymykset vastauspostaukseen. Yrittäkää keksiä mahdollisimman persoonallisia kysymyksiä ja muistattehan, että sellaiset kysymykset joihin voi vastata hyvinkin laajasti saavat aikaan ihan omia postauksia.

Hyvää viikon alkua kaikille lukijoille ja palaillaanhan vastauspostauksen muodossa ♥