keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulu tulla jollottelee


Harjoittelu, näytöt ja vuoden viimeinen koulupäivä on nyt taputeltu. Mun pitäis tosiaan olla nyt joululomalla, mutta ei tämä ole kyllä lomalta ainakaan vielä tuntunut. Tiistaina, eli ensimmäisenä lomapäivänä heräsin vaille 7 ja lähdin tallille vähän ennen puolta kahdeksaa. Illalla kotiuduin vasta seitsemän jälkeen, eli päivän menot kestivät noin 12 tuntia. Tänään olin buukannut itselleni työpäivän, jotta saan vähän lisää rahaa joululahjaostoksia varten ja pääsin niinkin oman alan hommaan kun remonttireiskaksi ja mun urakkana oli sisäkattoon tehtävät toimenpiteet. Suoriuduin kuitenkin alan pikaisesta vaihdosta ihan kunnialla ja nyt toivottavasti huomisesta alkaen pääsen vähitellen pienoisesta kiireestä huolimatta rauhoittumaan joulun viettoon. 

Tiistain aikainen tallille lähtö johtui Ompun hammashoidosta, kun hevoshammasteknikko Marika tuli tallille raspaamaan ja tsekkaamaan muutenkin hevosten suut. Omppua ei tietääkseni ole raspattu koskaan (?), joten tämä oli nyt viimeistään ajankohtaista. Kyllähän sieltä sanomista löytyi matalan kitalaen ja sudenhampaiden verran, eli semmoisia huolia meillä nyt jatkossa. Matala kitalaki ei ainakaan tietääkseni vaikuta oikeastaan muuhun kun kuolainten valintaan, eli missään nimessä Ompun suuhun ei saa niveltä laittaa tai mitään kuolainta joka voi painaa kitalakea. Sudenhampaat joudutaan poistamaan pikimmiten, joten tammi- tai helmikuussa meillä olisi sellainen operaatio edessä. Kunnaneläinlääkäri ei suostu niitä edes poistamaan, joten minun on saatava joku toinen eläinlääkäri tallille tai vaihtoehtoisesti kuskata heppa klinikalle. Onneksi hintatietoja selvittäessäni kivi vierähti sydämeltä, sillä eipä tämä kovin kallis operaatio taida olla. 


Vielä olisi kaksi arkipäivää edessä, jonka jälkeen saadaan rauhoittua joulun viettoon. Torstai ja perjantai vaikuttavat jo valmiiksi aika kiireisiltä, mutta tekeminen on kuitenkin mieluisaa. Täytyy käydä joululahjaostoksilla, askarrella muutama joululahja, tehdä joulusiivous ja tietenkin liikuttaa Omppu. Huomenna saan Ompun ratsastuksesta videota ensimmäistä kertaa. Tamman toinen ratsastaja Hanna tulee avuksi tallille ja lupasi olla hetken myös kamera kädessä. Päivän päätehtävä on kuitenkin totuttaa Omppu maneesin ohi ajaviin autoihin, eli toinen on Ompun kanssa maneesissa ja toinen ajaa autolla edestakaisin maneesin vierestä. Maneesin ulkopuolelta kuuluvat äänet pelottavat hevoslasta edelleen aika paljon ja mielestäni näihin on parempi totutella kun odotella, että joku tippuu hepan säikähtäessä tai muuten vain sattuu jotain. Perjantaina Ompulla joko ratsastetaan kevyesti tai se juoksutetaan, jonka jälkeen se saa jäädä kolmen päivän lomalle, jolloin käyn korkeintaan taluttelemassa sitä tai vaihtoehtoisesti se saa itsestään liikkua irtona. 


Lauantaina onkin jo jouluaatto. Se ei juurikaan herätä minussa iloa, vaikka yritän ajatella positiivisesti. En näe Ninniä koko jouluaattona, sillä se suuntaa isänsä kanssa sukuloimaan yli sadan kilometrin päähän. Olen yrittänyt vältellä tätä asiaa, sillä aina sitä miettiessäni kyynel meinaa vierähtää väkisin silmäkulmasta. Ajatus jouluaatosta ilman omaa lasta ei ole millään muotoa minulle ok, mutta tietenkin nämä asiat on mentävä tasan eron jälkeen ja nyt on isän vuoro viettää joulua lapsensa kanssa. Jouluaatto kuluu meidän osalta Rasmuksen vanhempien luona, eli ei meidän onneksi tarvitse ihan kotona mököttää. Joulupäivänä käydään aamulla minun mummoni luona syömässä, jonka jälkeen haetaan Ninni ja suunnataan Rasmuksen mummon luokse syömään. Meidän perhe viettää joulun vasta tapaninpäivänä. Vaikka joulu onkin erilainen kun ennen, on siihen vain asennoiduttava positiivisesti. En voi tälle tilanteelle mitään vaikka kuinka mököttäisin, joten yritän nauttia tästä ajasta kaikesta huolimatta. Tietenkin itken jos itkettää, eikä ole mikään ihme jos ikävöi jouluna omaa lastaan. Ninniä tämä tilanne ei haittaa, hän saa kahden suvun joulukekkerit ja näkee joulupukin kahdesti, joten sillehän nämä joulut juhlitaan aina tuplana. 

Joutuuko joku muu viettämään joulun ilman lastaan? 


lauantai 17. joulukuuta 2016

Painonhallintaongelmia


Olen saanut nukuttua yöni rauhassa. Omppu on saanut säännöllisempää liikuntaa ja nyt minusta tuntuu, että sen liikuntarytmi on sellainen niin kuin pitääkin. Sen käytös on muuttunut paljon parempaan suuntaan säännöllisen työskentelyn myötä ja kaikki hoitotoimenpiteet ovat helpottuneet huomattavasti, eli oikeaan suuntaan ollaan menossa. Tänään harjasin sen käytävällä irrallaan, eikä se liikkunut kertaakaan. Sain harjattua koko hevosen, laitettua suojat ja muut varusteet suitsia lukuun ottamatta (ne on edelleen kamalat :D) ilman mitään ongelmia. Muistelin Omppua harjatessani sitä aikaa kun saattoi mennä vartti, ennen kuin sille sai riimun puettua ja toinen vartti siihen, että sai sen muuten varustettua. Ei puhettakaan, että jalkoja olisi voinut harjata tai saati pukea suojia. Ja sen oli oltava kiinni, eikä hoitaminen silti ollut aina helppoa. Nyt en sido sitä enää kiinni, sillä se sai muutama viikko sitten sellaisen vetopaniikin, että sitomisleikit ovat nyt toistaiseksi tässä. Se saa möllöttää irrallaan niin kauan, että aletaan uudestaan panostamaan/kouluttamaan sitä kiinni seisomiseen. Kaikki aikanaan. Nyt nautitaan siitä, että ollaan päästy ratsastamaan säännöllisesti. 


Edellisessä postauksessa kertomani selkäännousuongelmat ovat nyt jo taakse jäänyttä elämää. Paneuduin asiaan yhtenä päivänä yksin ja seuraavana vielä Hannan kanssa ja sitä seuraavana päivänä Hanna taas yksin, eikä nyt ongelmia enää ole. Omppu oppii kaiken kyllä tosi nopeasti ja se on muutenkin vaikuttanut kaikin puolin kivalta hevoselta, vaikka se ei tyypiltään edustakaan sitä hevosmallia mihin itse olen tottunut. Tai ehkä edustaakin, mutta erittäin lihavana sellaisena.

Painonhallintaongelmia on meillä molemmilla. Minä olen lihonnut talven aikana neljä kiloa ja Omppu huomattavasti enemmän. Oli se lihava jo minulle tullessaan, mutta kun vertasin näitä kuvia yli kuukauden takaisiin kuviin, on ero huomattava. Lihavuus ei koskaan ole hyvästä hevosille, eikä ihmisille ja minun on nyt tehtävä parhaani, että Omppu saataisiin laihdutettua. Kohta alkaa sellainen klinikkaralli tulehtuneiden nivelten osalta, että kukkaro ratkeaa nyöreistään. Halvempi ja parempi ratkaisu on saada heppa laihtumaan, mutta näin nuoren kanssa se ei ihan helppoa tietenkään ole. Liikuntaa ei voi lisätä määräänsä enempää ja nyt ollaan jo varmaan aika tapissa, eikä heinääkään voi äkillisesti kovin paljoa vähentää. Toki heinämäärässä varmasti vähennettävää on, mutta se on tehtävä hiljakseen.



Ratsastus sujui hyvin. Omppu liikkuu mielellään ja jumittelee vain kuvaajan kohdalla kysyen, olisiko kameramiehen taskussa herkkuja. Aikansa kyseltyään se tajusi, ettei mitään irtoa ja jatkoi työskentelyä normaalisti. Laukka on edelleen tosi voimatonta, mutta nyt voidaan laukata jo useampi ympyrä putkeen. Nämä on pieniä asioita, mutta edistysaskeleina suuria. Ravissa se kulkee pääosin jo tosi hyvin, mutta tietenkin ajoittain aika epätasaisesti. Eihän se kovin rehellisesti jaksa itseään kantaa, mutta suunta on jo oikea. Tästä on hyvä jatkaa.


Kiitos kaikista postauksen kuvista jälleen Iina Makkoselle! Me päästäänkin kohta jatkamaan juttuja drinkkien ääreen paikallisen baarin pikkujouluihin. 

Miltäs Omppu teidän silmään näyttää? Onko vinkkejä nuoren hevosen laihduttamiseen? 

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Mulla on kaikki hyvin tänään

Ihana vapaapäivä takana. Sain viettää koko aamupäivän rauhassa yksin kotona. Aloitin päiväni soittamalla yli tunnin puhelun ystävälleni, jonka jälkeen makoilin sängyssä katsoen telkkaria. Meille on ilmestynyt makuuhuoneeseen sellainen parisuhteen tappaja, toisin sanoen telkkari. Ei sitä paljon tule käytettyä, mutta joskus aamuisin on ihana katsoa ohjelmia kaikessa rauhassa oman lämpimän peiton alla. Päivän ainoa ''revin hiukset päästä'' -hetki oli ruoan laitto ja hemmetin mozzarellatikut. Se yliluonnollinen olento voisi tulla kokkaamaan meillekin, joka saa valmistettua ne ilman, että juusto karkaa sieltä tikun sisältä. Oon kokeillut uunissa, pannulla, miedolla ja suurella lämmöllä, mutta olen kohdannut voittajani. Jos kuitenkin joku on näiden kanssa täysissä sielun ja ruumiin voimin selvinnyt, niin mulle saa heittää vinkkejä. Vapaapäiväni sisälsi myös tallilla käynnin, omien rakkaiden seuraa, tallin pikkujoulut ja monta kuppia kahvia. 


Tallilla minua odotti isot korvat omistava positiivinen nuorukainen. Päivitellen kaikki hoitotoimet alkavat helpottua. Sitä ei tarvitse enää pyydystää karsinasta, vaan se tulee ovelle vastaan ja antaa pukea riimun helposti. Harjatessa ei tarvitse enää varoa jokaista ylimääräistä liikettä, eikä satulan laittokaan ole Ompun mielestä enää mitenkään tavatonta. Kavioit saa nosteltua melko helposti ja isojen tyttöjen tapaan meillä käytetään jo suojia joka jalassa. 

Kehujen jälkeen on pakko palata todellisuuteen. Selkäännousussa on ilmennyt nyt ongelmia. Ei mitään kovin isoja, mutta kuitenkin. Tänään taisin kuluttaa siihen vartin. Ollaan sovittu huomiseksi Ompun toisen ratsastajan kanssa treffit tallille yhtä aikaa, jotta saadaan yhdessä vähän ratkottua tätä ongelmaa. Ratsastus sujui tänään kyllä hyvin. Omppu kehittyy tosi nopeasti kun sen kanssa vaan pääsee tekemään. Tämänkin ratsastuskerran aikana se tajusi monta juttua. Täytyy tosin tarkistaa, onko sillä hyvä muisti ja osaako se niitä enää huomenna :D Ratsastuksen jälkeen nousin vielä kahdesti uudestaan kyytiin ja se sujui jo paremmin. Ehkä se taas tajuaa, ettei siinä mitään niin kamalaa olekaan. Säännöllinen liikutus on tehnyt Ompulle kyllä muuten tosi hyvää. Olen tyytyväinen, että löysin Ompulle toisenkin ratsastajan. Tosin olisin vielä tyytyväisempi jos ehtisin itse tehdä kaiken, mutta kun en siihen pysty niin silloin se vaan on niin. Kevään myötä kiireet kyllä helpottaa ja kun valoa tulee enemmän, niin muutenkin piristyy. 


Satulaongelmakin ollaan nyt ainakin toistaiseksi selätetty. Tämän ikäiselle satulan ostaminen on yhtä helvettiä, sillä selkä muuttuu niin nopeasti ihan mihin tahansa suuntaan. Toivottavasti päästäisiin nykyisellä satulalla nyt ainakin muutama kuukausi eteenpäin, niin saisin minäkin hengähtää näistä stressaavista satulakaupoista. Sopivaksi satulaksi osoittautui Supreme Rolly estesatula. Ihan kiva se oli istuakin ainakin tämän päivän perusteella. 

Illaksi suunnistettiin vielä poikaystäväni, Ninnin ja äitini kanssa tallin pikkujouluihin. Kyseessä oli pienimuotoiset kahvit tallin satulahuoneessa, mutta Ninnille reissu oli sitäkin mielenkiintoisempi. Ihanat tallinomistajat olivat ajatelleet Ninniä etukäteen ja tonttu oli käynyt piilottamassa pienen lahjapaketin ulos traktorin taakse Ninniä varten. Oman lapsen näkeminen onnellisena on parasta mitä tiedän ♥ 

Iloiset nauravat kasvosi nään
Ja usein pysähdyn miettimään
Mua mistä palkitaan näin
Kun saan nähdä sut kasvavan vierelläin 


Viikonloppuna olisi luvassa pitkästä aikaa myös kuvamateriaalia, sillä Iina lupaili ainakin alustavasti tulla kuvaamaan meitä. Palaillaan siis viimeistään silloin. Hyvää viikkoa kaikille lukijoille ♥

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Ompun viikko-ohjelman suunnittelua

Hevosen liikunnan tarve jakaa varmasti hevosihmisten keskuudessa paljon eriäviä mielipiteitä. Minä ajattelen tämän (ja oikeastaan kaiken muunkin) niin, että liikunnan tarve on jokaiselle hevoselle yksilöllinen. Ajattelin pohtia nyt kuinka paljon 3-vuotias hevonen todella tarvitsee liikuntaa ja missä menee liiallisuuden raja. Asia on juuri nyt itselleni ajankohtainen ja sain tähän asiaan liittyen vähän oudon kommentin, jonka jälkeen pysähdyin miettimään tätä vielä perusteellisemmin.

Pihatto vai postimerkkitarha?


Hevosen asuinolosuhteet vaikuttavat mielestäni ratkaisevasti siihen kuinka paljon liikuntaa se ihmisen järjestämänä tarvitsee. Hyvässä pihatossa ympärivuorokautisesti lajitovereidensa seurassa tarhaava hevonen tarvitsee huomattavasti vähemmän järjestettyä ohjelmaa, kuin suurimman osan vuorokaudesta karsinassa seisova, yksin postimerkkitarhassa oleva hevonen. Eihän se niinkään toki ole, ettei pihatossa olevaa hevosta voi ratsastaa juuri ollenkaan tai että karsinassa pääasiallisesti majailevaa hevosta tulisi ratsastaa viisi tuntia päivässä. Joissain määrin kuitenkin koen, että tälläiset asiat on otettava huomioon. 

Omppu asuu tallilla, jossa hevosille on annettu kaksi tarhausmahdollisuutta. Joko tamma- tai ruunalaumassa hevosen sukupuolen mukaan tai vaihtoehtoisesti yksin pienemmässä tarhassa. Tarhausaika on kaikille sama, eli ne laitetaan aamulla ulos ja otetaan iltapäivällä sisälle. Olen aikaisemmin puhunut paljonkin laumatarhauksen perään ja edelleen olen sitä mieltä, että se on hevosta ajatellen paras vaihtoehto. Olen tässä asiassa itsekäs ja tarhaan Omppua yksin. Minulla on kaksi vähän turhan huonoa kokemusta laumatarhauksesta, sekä lukuisia pienempiä haavereita. Yksi puikkoluun totaalinen katkeaminen ja toinen sääriluumurtuma saivat sisäisen kukkahattutätini valloilleen ja nyt käärin Omppua pumpuliin tarhauksen osalta, joten se tarhaa yksin. Tiedostan, että tämä ei missään nimessä ole paras vaihtoehto nuorelle hevoselle. Päädyin tähän ratkaisuun siksi, etten tahdo enää isompia haavereita tai pahimmassa tapauksessa pysyviä vammoja hevoselleni. Niin kauan kun Omppu viihtyy omassa yksiössään, saa se siinä myös pysyä. Tiedän paljon hevosia joille ei yksin tarhaus sovi missään muodossa, mutta Omppua se ei tunnu juurikaan näkyvästi häiritsevän. Voisin ihan hyvin tarhata Ompun jonkun yhden kiltin kaverin kanssa, mutta sellainen vaihtoehto ei ole toistaiseksi mahdollista. Ompulla on kuitenkin välittömässä läheisyydessä muitakin yksin tarhaavia hevosia, eli ei se mitenkään eristyksissä ole vaikka ei toisten kanssa kosketuksiin pääsekään.


Missä ja miten liikutaan?


Omppu asuu maneesitallilla ja on tällä hetkellä kengätön, joten ulkona liikkuminen ei näillä liukkauksilla tule kysymykseen. Kunhan on tarpeeksi lunta niin jotain peltoa voi tietysti hyödyntää, mutta juuri nyt sen liikkuminen rajoittuu ainoastaan maneesiin. Maneesissakin voi liikkua monella eri tavalla, mutta Ompun liikuntaan kuuluu irtojuoksutus, liinassa juoksuttaminen (joko apuohjilla tai ilman), ratsastus, irtohypytys tai pelkkä kävely taluttaen. Kaikkea edellä mainittua voi tehdä joko raskaasti tai erittäin kevyesti. Joskus esimerkiksi irtojuoksutus on pelkkä lisäjaloittelu normaalin tarhaamisen ohelle ja joskus sen tarkoitus on nostaa kunnolla hikeä pintaan ja purkaa ylimääräisiä paineita. 

Tykkäisin liikuttaa hevosta huomattavasti monipuolisemmin ja myös ulkona, mutta tämä talvi pysytään nyt maneesissa tai tosiaan siellä pellolla, mikäli lunta tulee tarpeeksi. Omppu tuli sen verran myöhään syksyllä, että ensimmäisiksi kengiksi olisi pitänyt laittaa hokkikengät eikä se kukkahattutädin mielestä kuulostanut taaskaan yhtään kivalta vaihtoehdolta... Täytyy siis vain odottaa, että lumet sulavat tai vaihtoehtoisesti sitä tulee riittävästi.

Mikä on tarpeeksi ja mikä on liikaa?


Kun aikaisemmin kertomieni olosuhteiden mukaan miettii mikä sitten on tarpeeksi ja mikä taas liikaa, niin voidaan päästä moneen eri lopputulokseen. Nyrkkisääntö on, että 3-vuotiaalla saa ratsastaa kolmesti viikossa tai jotkut ovat käsittäneet asian ilmeisesti niin, että kolme kertaa viikossa saa tehdä ylipäätään mitään, eli loput neljä päivää hevonen liikkuu ainoastaan karsinan ja tarhan välisen matkan. Pienehkö tarhakaan ei yksinäistä hevosta houkuta liikkumaan tai ainakaan Omppua. Aina kun olen käynyt katsomassa, se vain möllöttää paikoillaan tai ottaa korkeintaan muutamia löntystäviä. Se on kiistaton fakta, että jatkuva paikallaan seisominen ei tee hyvää, sillä hevonen on luotu liikkumaan. Näiden olosuhteiden mukaan Ompun viikko-ohjelma saisi minun mielestäni näyttää esimerkiksi seuraavalta;
  • Ratsastusta noin 20 minuuttia 2-4 kertaa viikossa (alle juoksutus 5-20 minuuttia)
  • Rento juoksutus irtona/kevyt hölkkä liinassa 2-3 kertaa viikossa
  • Täysin vapaa/kävelytys 1-2 kertaa viikossa
Tämä voisi olla ainakin seuraavan kuukauden suunnitelma. Peruskunnon kohotessa ratsastuksen kestoa voi lisätä ja pian Omppu kääntyy muutenkin jo 4-vuotiaaksi. Kiireisen aikatauluni vuoksi etsin Ompulle toisen ratsastajan/liikuttajan ja yllättävän kivuttomasti sen löysinkin. Meidän remmiin hyppäsi ratsastuksenohjaaja Hanna, joka on parin ensimmäisen ratsastuskerran perusteella oikein oiva lisä tähän sirkukseen. Tervetuloa mukaan Hanna ja toivottavasti saat paljon hyviä ja antoisia hetkiä meidän (tai siis lähinnä Ompun :D) seurassa!

lauantai 3. joulukuuta 2016

Itkupotkuraivarit


Voi hemmetin hemmetti. Työharjoittelu alkaisi olla loppusuoralla ja näyttötilaisuutta varten olisi kerättävä ahkerasti lisää kokemusta erilaisista työtehtävistä. Flunssa ja kuume ajoivat minut kuitenkin kotiin torstaina jo kesken työpäivän ja myös perjantai kului sairaslomaillessa. Tämän päivän työharjoitteluvuoron siirsin jo huomiselle, mutta vakavasti alkaa näyttää siltä, että en pääse huomennakaan paikalle. Ai että mua ärsyttää... Eipä tälle mitään voi, mutta silti ottaa vaan niin päähän. Toivottavasti pääsisin kuitenkin näytöt kunnialla läpi ja sen jälkeen voisi taas reilun kuukauden huilata koulun penkillä ennen seuraavaa harjoittelujaksoa. Aina kun tuntuu vaikealta niin yritän vaan ajatella sitä hetkeä, kun saan kilistellä omissa valmistujaisissa kuohuvaa ylpeänä uudesta ammatista. Juuri nyt matka sinne tuntuu niin kohtuuttoman pitkältä, mutta tiedän pystyväni siihen. 

Heitteille jätetty hevonen


Viimeisimmästä ratsastuskerrasta on aikaa kaksi viikkoa... Voi kun kyseessä olisin taukoa ainoastaan ratsastuksesta, mutta kyllä koko hevonen on jäänyt paria juoksutuskertaa lukuun ottamatta ihan ''heitteille''...


No, eihän tässä mitään eläinsuojelurikosta ole tapahtunut, vaikka se minusta henkisesti siltä välillä tuntuukin. Omppu asuu tosiaan täysihoitotallissa, jossa siitä huolehditaan vaikka en kuukauteen edes astuisi tallin pihamaalle. Kaikki tunnolliset hevosenomistajat kuitenkin tiedostavat sen faktan, että hyvään hevosen hoitoon ei riitä pelkästään säännöllinen ulkoilu, laadukkaat rehut ja hyvät talliolosuhteet. Näiden peruspilareiden lisäksi hevonen kaipaa myös liikuntaa tai muita aktiviteettejä. Omppu tarhaa vuorokaudesta vain pienen osan, jonka jälkeen se seisoo toimettomana karsinassa suurimman osan vuorokaudesta. Minun pitäisi pystyä järjestämään sille liikuntaa useamman kerran viikossa, jotta voisin nukahtaa illalla tyytyväisin mielin. Pari viimeisintä viikkoa ovat kuitenkin olleet niin kiireiset ja omalla tavallaan hyvin stressaavat, että tallilla käynti on jäänyt naurettavan vähäiseksi. Onneksi tiedän, että tämä on vain väliaikainen vaihe, mutta silti en haluaisi hyväksyä sitä itseltäni. 

Pyysin loppuviikosta valmentajaani nousemaan Ompun selkään, jotta se saisi edes jotain ratsastusta minun saamattomuudesta huolimatta. Niin kuin arvelinkin, ei se ihan niin hyvin ollut toiminut kuin ennen taukoa. Valmentaja oli sitä mieltä, ettei näin pitkä tauko tee hevoselle hyvää ja nyt työn joutuu aloittamaan ikään kuin ''alusta''. Hän myös kehotti ratsastamaan minua mahdollisimman pian itse, jotta rutiini säilyisi ja saataisiin heppaa kehitettyä eteenpäin. Flunssasta huolimatta kolusin tänään tallille, mutta jouduin luovuttamaan jo hevosta hoitaessani. Voimat ovat vaan niin totaalisesti loppu. Pelkkä hevosen harjaus tuntui ylitsepääsemättömältä urheilusuoritukselta ja tallilta jouduin poistumaan jälleen kerran ratsastamatta, pettymyksen kyyneliä niellen. 

Ei auta itku markkinoilla


Ihan ensimmäiseksi minun on levättävä itseni kuntoon. Palaan työharjoitteluun ja hevostelun pariin vasta kun olen täysin terve. Yritän nyt seuraavat viikot paneutua Omppuun ahkerammin ja jättää vaikka jotain muita asioita sitten vuorostaan huonolle hoidolle. Seuraavaksi vaikka imuri saa luvan lomailla :D Jos kuitenkin tuntuu, etten vaan yksinkertaisesti ehdi panostaa hevoseen niin paljon kun minun pitäisi, on keksittävä jotain muuta. Olen harkinnut kuukauden ratsutusjaksoa, sillä tarpeeksi taitavaa liikuttajaa/vuokraajaa ei varmasti löyty. Vaikka Omppu kiltti onkin, ei sen aran luonteen kanssa ole aina kovin helppoa toimia. Tässäkin asiassa pyrin katsomaan vaikka ensi kesään, jolloin Omppu on jo varmasti helpompi ratsastettava ja koulutuskin on päässyt etenemään. 

Nöyrimmät anteeksipyynnöt tälläisestä vuodatuksesta, mutta ainakaan tämän blogin takana elämä ei ole ruusuilla tanssimista. En aio hävetä päivääkään sitä, etten aina pysty/voi/jaksa hoitaa kaikkea tarpeeksi hyvin. Niin kauan olen oikeilla jäljillä, kun tiedostan puutteeni ja pyrin korjaamaan niitä mahdollisuuksien mukaan. Onko muilla samanlaisia ajatuksia? Onko talvi tehnyt tulonsa raskaana jollekin muullekin?

tiistai 22. marraskuuta 2016

Virolainen villihevonen

Maailman isoimmat ja ihanimmat korvat ♥
Voihan virolainen villihevonen ja sen maailman ihanimmat korvat. Jos ei noilla korvilla kuule mörköjen ääniä, ei sitten millään. Ompun hieman persoonallisesta ulkonäöstä huolimatta näen sen todella kauniina. Sillä on erityisen kauniit ja ''puhuttelevat'' silmät. Ehkä se on hieman laihtunut tai vaihtoehtoisesti minä olen tottunut sen lihavaan ulkomuotoon...

Sen koulutus taitaa jäädä jälleen kerran tauolle, sillä sopivaa satulaa ei tunnu löytyvän. Kirjoitin hieman aiemmin huonoista satulakaupoista, mutta kuitenkin satulasta joka sopii hevoselle. Sopihan se tiettyyn pisteeseen asti, mutta käytössä se osoittautui kuitenkin sopimattomaksi. Se pyöri hevosen selässä liikaa ja valui lavoille. Vaihdoin sen uuteen satulaan, joka onkin sopivasta leveysmerkinnästä huolimatta (wide) liian kapea Ompulle. Albionissa wide on sopiva, samoin kun Bates punaisella kaarella. Kuitenkin tämän Princevillen wide taitaa todellisuudessa vastata pikemminkin leveyttä mediumwide. Turhauttavaa olla ratsastamatta nyt kun sekin on alkanut sujumaan niin, että hevosta voisi oikeasti lähteä kouluttamaan eteenpäin. Eipä tästä puutu kuin sopiva satula tai ylimääräinen tonni kukkarosta. Sitä odotellessa laitan myös tänne blogin puolelle myyntiin nykyisen, Ompulle sopimattomaksi todetun estesatulan. 

PRINCEVILLE ESTESATULA
17,5'', leveys wide (vastaa pikemminkin mediumwide)
Hyvä ja laadukas satula.

Hp. 550€/vaihto johonkin este- tai yleissatulaan.

Tiedustelut joko tänne tai malava.laura@gmail.com



maanantai 21. marraskuuta 2016

Blogiexpo -miksi en osallistunut?

Blogiexpo 2016 on puhututtanut ihmisiä tällä viikolla ja toki aikaisemminkin. Päätin tulla selventämään mielipidepostauksen muodossa, miksi en halua tai koe tarvetta osallistua tälläisiin tapahtumiin. Haluan ihan ensimmäisenä mainita, että tarkoitukseni ei ole missään nimessä mollata tapahtumaa tai varsinkaan sen järjestäjiä. Tämä vain sattuu olemaan hevosblogien ainut (?) julkinen tapahtuma ja se nousi siksi esimerkiksi tähän postaukseen.


Minusta on hienoa, että hevosbloggaajille ja tietty myös kaikille niitä lukeville järjestetään tapahtumia. Samaan aikaan näen kuitenkin kolikon kääntöpuolen, joka saa minut surulliseksi. Blogiexpossa oli paljon hyvää ohjelmaa, kuten esimerkiksi luentoja ja paneelikeskusteluja. Jos tapahtuman anti olisi jäänyt tähän ja pieniin leikkimielisiin kilpailuihin, olisin ollut ehdottomasti mukana. Vaikka luentojen aihepiirit eivät kohtaisikaan omia mieltymyksiäni tai kiinnostuksen kohteitani, olisin varmasti ollut paikan päällä rennossa tapahtumassa tapaamassa tuttuja ja vaikka vähän shoppailemassakin. Asia, miksi en halua ottaa osaa tälläisiin tapahtumiin on se, että tapahtumassa oli melko merkittävässä osassa on myös blogien palkitsemiset = kilpaileminen.

Hevosblogien maailma tarvitsee mielestäni kipeästi kaikkea muuta, kuin jatkuvia kilpailuja tai erilaisia seurapiiritapahtumia. Hevosmaailmassa ja varsinkin täällä netissä kateus näyttelee erittäin suurta roolia tässä yhdessä isossa draamanäytelmässä. Mitä enemmän on kilpailuja, sitä enemmän on häviäjiä ja se on taas mielestäni suoraan yhteydessä kateuteen. Enkä usko, että bloggaajat alkavat henkilökohtaisesti riitelemään tai haukkumaan toisiaan, kun joku jäikin itse omassa kategoriassaan toiseksi. Puhun nyt enemmän siitä suuremmasta yleisöstä, eli tavallisista harrastajista ja niistä bloggaajista, joiden blogit eivät syystä tai toisesta ole päätyneet kilpailemaan näiden ''julkkisblogien'' rinnalle. Hevosmaailma kaipaa aitoa yhteisöllisyyttä, eikä tämä mielestäni ole sellaista. Aito yhteisöllisyys on paljon vapaamuotoisempaa ja sellaista, jossa kaikki seisovat samalla viivalla. 

Uskallan väittää jo pelkkiä tapahtumaan liittyviä keskusteluja lukemalla, että joku on varmasti pahoittanut mielensä tästä(kin) tapahtumasta. Joillekin tavallisille harrastajille tai pienemmässä mittakaavassa bloggaaville tulee varmasti joskus sellainen olo, että suosittujen blogien takana on jotenkin erityisen ainutlaatuisia tai tavallista hienompia ihmisiä. Loppujen lopuksi jokainen meistä kävelee samassa loskassa ja on ihan yhtä erehtyväinen ihminen. Tiettyjen ihmisten tai blogien nostaminen jalustalle on mielestäni turhaa ja ajattelematonta. Tietenkin jokaisesta palkitusta bloggaajasta saatu palkinto tuntuu varmasti hienolta, enkä edelleenkään halua vähätellä sitä. En kuitenkaan usko, että heidän elämänsä kaatuisi siihenkään mikäli tälläisiä palkintoja ei jaettaisi. 


Vähintään yhtä suuren kritiikin ellei vielä suuremman saa minulta nämä seurapiiritapahtumat, joista olen jo aiemminkin avannut suuni. Joku tietty bloggaaja päättää kerätä kasaan porukan, jonka kanssa lähtee viettämään iltaa vaikka johonkin tiettyyn hevostarvikeliikkeeseen. Hevostarvikeliike saa mainosta, bloggaajat pääsevät seuraamaan uusinta muotia ja saavat myös yleensä kotiin mukaan jonkun ilmaisen tuotteen. Nämä tuotteet eivät välttämättä ole mitään 10e tuotteita vaan huitelevat useimmiten jopa 100e kantturoilla. Kyllähän jokaiselle bloggaajalle joku ilmainen tuote kelpaa sitä vastaan, että kirjoittaa siitä muutaman kehuvan sanan blogiinsa? Bloggaaja tietenkin haalii tapahtumaan juuri ne ihmiset joista hän pitää eniten ja jättää vaikka muutaman sellaisen henkilön pois, jolta voisi saada eniten mainosta kyseiselle firmalle. Olen ottanut osaa tälläiseen tapahtumaan joskus ja vaikka itse kyseinen tapahtuma hyvin menikin, eikä siinä ollut mitään ihmeellisiä ongelmia, sain kuitenkin sen jälkeen huomata vähän raadollisempaa seurapiirimeininkiä. Päätin poistua tälläisestä toiminnasta ja olen erittäin tyytyväinen päätökseeni.

Jos minulla olisi ylimääräistä aikaa, järjestäisin ehdottomasti bloggaajille ja blogien lukijoille hyvän mielen tapahtuman, jonka sisältö olisi hyvin asiapainotteista ja vaikka tiettyjä bloggaajia joihinkin paneelikeskusteluihin otettaisiinkin, pidettäisiin aihepiiri hyvin maanläheisenä ja sellaisena, että bloggaajat pyrittäisiin tuomaan esille ihan tavallisina ihmisinä. Leikkimieliset kilpailut ovat hauskoja ja tietenkin halukkaille voisi olla niitäkin, mutta varsinaiset palkitsemiset lentäisivät romukoppaan. Kaikki bloggaajat ja niiden lukijat olisivat yhtä arvokkaita, eikä ketään nostettaisi jalustalle. No, tämä jääköön haaveilun asteellle, sillä minun elämässäni tälläiselle ei valitettavasti ole aikaa. 


Joku varmasti jo miettii, että siellä se nyt katkerana marisee kun ei ollut itse paikalla tai varsinkaan palkittu. Jokaisella on toki oikeus siihen päätelmään, mutta valitettavasti se on väärä. Omaan pitkän taustan koulukiusattuna ja osaan oikeasti asettua niiden puolelle, jotka kokevat olevansa jotenkin ulkopuolisia. Se ei ole mikään kevyt tunne hartioilla jos tuntee olevansa johonkin porukkaan kelpaamaton tai kokee olevansa jotenkin huonompi kuin muut. Vahvat negatiiviset tunteet jylläävät usein suruna jonkin aikaa, jonka jälkeen ne muuttavat muotoaan vihaksi tai kateudeksi. Tässä vaiheessa ollaan jo erittäin syvällä suossa ja voisin kuvitella, että näitä ihmisiä löytyy erittäin paljon sekä blogien lukijoista, että keskustelufoorumeilta. Sen sijaan, että heidät unohdetaan tai heitä inhotaan negatiivisten kommentointien perusteella, heitä täytyisi halata ja kertoa kuinka me kaikki ollaan yhtä arvokkaita.  Aikuisetkaan ihmiset eivät aina osaa ajatella asioita niin järkevästi vaan sortuvat sinne vihan ja kateuden tielle, eikä siinä mitään hävettävää olekaan. Se on ihan luonnollinen reaktio ja omalla tavallaan tälläiset tapahtumat ruokkivat sitä, jolloin siitä muodostuu jo isomman mittakaavan ketjureaktio.

En halua osoittaa syyllistävällä sormella tapahtuman järjestäjiä, ketään siellä palkittua tai muuten vaan mukana olleita henkilöitä. Uskon ihan vilpittömästi, että suurin osa ei ole tajunnut ajatella tätä asiaa tältä kantilta, eikä välttämättä ymmärrä sitä tämänkään postauksen jälkeen. Luulen, että joukossa on kuitenkin myös ihmisiä jotka ovat kanssani kokonaan tai vaikka osittain samaa mieltä. Kommenttiboxissa sana on vapaa ja mielipiteet ovat enemmän kuin toivottuja. Tiedän sohivani tällä postauksella nyt muurahaispesää, mutta ainakin teen sen hyvän asian puolesta. Meillä on varmasti erilaisia mielipiteitä tähän asiaan liittyen ja jonkun mielestä saatan ottaa kyseisen asian liian vakavasti, mutta näin se ei ole. Tarkoitukseni ei ole mitenkään moittia tapahtuman vääryyttä, vaan herättää vähän ajatuksia siihen, että myös muita tapahtumia tarvittaisiin ja ehkä hieman erilaisia. 

perjantai 18. marraskuuta 2016

Tilannekatsaus Ompun koulutukseen

Minulla oli eilen vapaapäivä työharjoittelusta koulupäivän vuoksi ja koska koulukin alkoi vasta päivällä, minulle jäi hyvin aikaa kuluttaa koko aamupäivä hevosharratukselle. Hain aamupalan läheiseltä leipomolta ja kurvasin tallin pihaan hieman ennen yhdeksää. Aikaisesta ajankohdasta huolimatta sain kaverin mukaan tallille ja kaikista tämän postauksen kuvista kiitokset kuuluvat Iinalle (iinamakkonenn.kuvat.fi). Juotiin kaikessa rauhassa aamukahvit tallilla, jonka jälkeen laitettiin Ompulle varusteet niskaan ja suunnattiin maneesiin.


Omppu sai ihan ensimmäisenä juosta irrallaan maneesissa vähän aikaa, jonka jälkeen otin sen  vielä juoksutettavaksi liinaan. Omppu jännittää ratsastusta edelleen jonkun verran, joten liikutan sitä aina jonkin verran maastakäsin ennen kuin nousen selkään. Liikkumisen lisäksi tehtiin vielä vähän aivojumppaa ja siedättämisharjoituksia esimerkiksi raipan päässä olevan muovipussin kanssa. 


Tänään ensimmäistä kertaa ratsastus sujui juuri niin kuin olen halunnutkin. Hevonen ei ollut missään vaiheessa jännittynyt. Olen päässyt yhteen tavoitteeseen, eli rentoon hevoseen. Jännittynyt hevonen ei voi oppia mitään, joten ensimmäinen tärkein askel hevosen koulutuksessa on rentous. Ompulle riittää tällä hetkellä, että se liikkuu rennosti jokaisessa askellajissa. Vasta kun tämä asia alkaa olla itsestäänselvyys, voidaan aloittaa opettelemaan muita asioita. 





Ratsastusharjoituksia jatketaan säännöllisesti, mutta myös maastakäsin tehtävää työskentelyä. Ompun pelokkaan luonteen vuoksi se tarvitsee todella paljon siedätystä erilaisiin asioihin ja jopa niinkin arkipäiväiseen asiaan kuin riimun pukemiseen tai vaikka jalkojen nostamiseen. Siedätysharjoituksia ollaan paljon jo tehtykin ja näin aion toimia myös jatkossa. Uskon runsaan maastakäsin työskentelemisen auttaneen ratkaisevasti myös tämän hetkiseen hyvään ratsastettavuuteen. Laitan alle kaksi havainnoillistavaa kuvaa siitä, kuinka hevonen on nyt kehittynyt. Ylempi on kuvattu 21. päivä lokakuuta ja alempi eilen, eli 17. päivä marraskuuta. 



Tätä vuotta on vain reilu kuukausi enää jäljellä ja loppuvuoden tavoitteeksi haluan asettaa ainoastaan sen, että Ompulla voi ratsastaa vuoden loppuun mennessä täysin ongelmitta kaikissa askellajeissa myös niin, että maneesissa on muita hevosia. Yhdeksi tavoitteeksi voisi ottaa myös sen, että juoksutuksen määrää ennen ratsastusta voidaan vähitellen vähentää ja mahdollisesti ensi vuonna sitä ei tarvitsisi tehdä enää ollenkaan. Tavoitteita on aina hyvä asettaa, mutta silti kaikista tärkeintä on edetä päivä kerrallaan hevosta kuunnellen. 


perjantai 11. marraskuuta 2016

Vastaukset osa 2 (minä & muu elämä)

Mihin aiot suuntautua opinnoissasi? Kauan ne kestää?

En ole vielä varma mihin suuntaudun. Minulla on kaksi hyvää vaihtoehtoa, eli mielenterveys- ja päidetyö tai sairaanhoito ja huolenpito. Jos tällä hetkellä pitäisi päättää, haluaisin varmasti mielenterveys- ja päihdetyöhön. Olen kuitenkin edelleen avoin myös toiselle vaihtoehdolle. Opinnot kestää 2018 toukokuun loppuun asti.

Miks lopetit ratsastuksenohjaajaksi opiskelun?

Mikin kuoleman jälkeen motivaatio koko hevosharrastukseen oli niin totaalisesti nollassa, että en kokenut koulun jatkamista mitenkään luonnollisena. Meillä oli loppusuora alkamassa ja tarvittiin paljon työtä, hevosia ja hyvää ratsastusta mikäli halusi loppukokeet selvittää. Minulla oli Mikistä yksi opinnäytetyö kesken ja olin varannut sen sekä koulu- että estehevoseksi loppukokeisiin, joten sen kuoltua minulla oli kaikki palikat auki. Tiesin myös koko ajan varmaksi, että hakisin kouluun heti valmistuttuani enkä jäisi töihin hevosalalle vaikka valmistuisin. Lisäksi minulla oli yksi kurssi kokonaan käymättä, jonka olisin joka tapauksessa joutunut siitämään seuraavalle vuodelle. Yrittäjyyden kurssin missasin, koska Ninnin jalka murtui juuri samana päivänä kun minun olisi pitänyt lähteä kouluun. 

Missä maassa haluisit käydä? Missä kaupungissa/kaupungeissa Suomessa?

En oikeastaan halua käydä välttämättä ollenkaan ulkomailla, mutta jos pitäisi jonnekin lähteä niin Ranskassa olisi kiva käydä viikonloppulomalla tai sitten aurinkorannalla Espanjassa. Suomessa olis kiva käydä Lapissa. Siellä en oo koskaan käynyt. Kuusamossa oon käynyt joskus lapsena, mutta sen ylempänä en koskaan ainakaan muistaakseni.

Minkä ikäinen Ninni on nyt?

Ninni on syntynyt toukokuussa 2013, eli hän on nyt 3-vuotias :)


Haluatko joskus lisää lapsia?

En välttämättä. Kaikki hokee mulle, että kyllä mun mieli tulee vielä muuttumaan, mutta itse en oikein usko siihen. Yksi ihana ja terve lapsi riittää mulle ihan mainiosti!

Voitko kirjoittaa piiiitkän postauksen siitä miten Ninnin synnytys käynnistyi, miltä synnytys tuntui, minkälainen raskaus oli jnejne?

Mun tekis niin mieli toisaalta toteuttaa tämä sun toive, mutta taas toisaalta en oikeestaan haluais enää kirjoittaa siitä enää tänne blogiin kun en muutenkaan Ninnistä enää tänne sen kummemmin kirjoita. Jos haluat jutella näistä asioista muuten tai se on sulle jotenkin ajankohtaista niin toki saat laittaa mulle sähköpostia malava.laura@gmail.com :)

Miten asut nyt? 

Tämmösessä aika isossa rivitalokaksiossa ja meitähän on täällä minä, Rasmus, kissa ja puolet ajasta myös Ninni. Jossain vaiheessa täytyis etsiä vielä isompi asunto, mutta ei nyt vielä ihan ajankohtaista. 

Miten tapasitte miehesi kanssa?

Tinderissä alettiin juttelemaan ja parin päivän viestittelemisen jälkeen nähtiin sit yhdellä parkkipaikalla, jonka jälkeen ei olla sit erossa paljoa oltukaan :D

Oletko tyytyväinen elämäntilanteeseesi, jos et niin mitä muuttaisit?

Olen tyytyväinen. Jos haluaisin elämästäni ihan täydellistä, niin toki siihen kuuluisi oma heppa ja ehkä joku viikonloppuduuni rahatilannetta vielä vähän parantamaan. Muuten kaikki on tosi hyvin :)

Mitä Ninnille kuuluu?

Hyvää! Se on tosi luonteikas ja ihanan huumorintajuinen pieni neiti, jonka kanssa yksikään päivä ei ole tylsä.

Mitkä ovat kaksi parasta sinulle tapahtunutta asiaa tänä vuonna?

Se on kyllä ehdottomasti vuoden kohokohta kun sain Mikin omaksi. Vaikka se kuolikin pian, niin olin kaksi viikkoa maailman onnellisin hevosenomistaja. Toinen kahdesta parhaasta on uusi poikaystävä :)

Oletko enemmän aamu- vai iltaihminen?

Ennen olin selvästi iltaihminen, mutta oon varmaan vähitellen kääntymässä aamuihmiseksi. Mua väsyttää iltaisin monesti jo tosi aikaisin ja aamulla taas huomaan herääväni yhä useammin aikaisin ilman herätyskelloa.


Oletko hyvä piirtämään?

En. Mulla ei oo sitten tippaakaan taiteellisia lahjoja.

Keräätkö itse jotain esineitä tms? Tai oletko kerännyt?

Muumimukeja mulla on muutama ja niistä tykkään, mutta en oikeastaan jaksa käyttää sen kummemmin siihen rahaa kun ihan samalta se kahvi maistuu jokaisesta kupista :D Jos nyt uusia kahvikuppeja kuitenkin tarvitsisin, niin varmaan etsisin niitä muumimukeja. 

Oletko koskaan lasketellut?

En ole koskaan edes kokeillut.

Onko sulla nyt mitään työpaikkaa, vai opiskeletko pelkästään?

Opiskelen vaan. Kunhan oon sen verran opiskellut, että saan alkaa tehdä keikkatöitä hoitoalalla niin varmaan sitten niitä yritän saada. 

Millaisella autolla ajat?

Mun oma auto on 2011 vuosimallin musta farmari Volkswagen Golf.

Kerro 5 faktaa itestäs, mitä et oo ennen paljastanu?

Oon aika hyvä laittamaan ruokaa ja leivon myös paljon, mutta mulle ei oo koskaan tullut mieleenkään jakaa reseptejä tänne blogin puolelle.

Viihdyn hyvin yksin tai vain perheen parissa. Oon karsinut vuoden sisällä muutaman kaverisuhteen kokonaan pois elämästä ja minusta tuntuu, että oon sitä onnellisempi mitä vähemmän mun ympärillä on ihmisiä. Nykyään minulla on myös todella kovat ''vaatimukset'' ystävyydelle. En halua notkua huonoissa ihmissuhteissa enää päivääkään. Minulla on mennyt siihen ihan turhaan aikaa elämässäni.

Minut mielletään usein aika rohkeaksi ratsastajaksi, mutta itse tunnen itseni useimmiten aika vellihousuksi ja vähitellen olen alkanut nimittää itseäni myös tätiratsastajaksi :D

Kolme faktaa saa riittää, en nimittäin keksi yhtään enempää.

Onko opiskelu kivaa?

Onhan se. Toki kaikessa on hyvät ja huonot puolensa, mutta jos ammatin haluaa saada niin on opiskeltava. Kyllä mä koulussa viihdyn ja meillä on mukava luokka.

Mitä sun poikaystävä tekee? Töitä/opiskelu? Onko teillä aikeissa yhteinen lapsi? Asutteko yhdessä? Mitä mieltä hän on blogistasi?

En halua kovinkaan tarkasti puhua Rasmuksesta tai hänen elämästään, sillä se ei varsinaisesti kuulu tänne blogin puolelle. Hän on myös sanonut, ettei häntä kiinnosta tämä blogi tai bloggaaminen muutenkaan millään tavalla, enkä siksi halua vastata suoraan häntä koskeviin kysymyksiin. Sen oon jo tuonne aiemmaksikin vastannut, että asutaan yhdessä.

Onko sulla sisaruksia?

On yksi vuoden vanhempi isoveli.

Mitä ruokaa laitat useiten?

Jauhelihakastike on varmaan aika yleinen ruoka meillä, mutta pyrin kyllä aina laittamaan aika monipuolisesti erilaisia ruokia.

Oletko allerginen jollekin?

Oon rotille, hiirille, hamstereille ym. jyrsijöille. En tietääkseni muille.

Onko sulla muita kotieläimiä kuin Iina?

Ei ole.


Mitä ajattelet omasta nuoruudestasi? Kadutko jotain, mitä?

Tietenkin tekisin monta asiaa toisin, mutta en varsinaisesti kadu mitään.

Mitä muuttaisit elämässäsi, jos saisit valita 2 asiaa?

Ensimmäiseksi haluaisin, että Ninni asuisi koko ajan täällä minun luona. On vaikeaa olla erossa omasta lapsestaan näin paljon. En kuitenkaan saa olla tässä asiassa itsekäs, vaan tietenkin Ninnillä on oikeus olla yhtä paljon isänsä kanssa kuin minunkin. Toinen asia voisi olla vaikkapa oma hevonen.

Kiroiletko?

Jonkin verran. 

Millon teet videopostauksen?

Täytyy katsoa kun sopiva inspiraatio löytyy. En ole mikään videopostausten fani, mutta joskus niitä on ihan mukavaa tehdä. Enemmän mielessäni on pyörinyt ajatus ''päiväni kuvina'' -postauksesta ja sen toteutan varmasti ihan piakkoin. 

Mikä koulussa on vaikeinta, entä helpointa/mukavinta? 

Vaikeinta on keskittyä pitkiin teoriatunteihin ja helpointa on ehkä ryhmätyöt tai käytännön opiskelu.

Minkä väriseks et voisi värjätä hiuksiasi?

En ainakaan vihreäksi tai siniseksi. 

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?

Toivottavasti ainakin mulla on silloin vakituinen työpaikka, oma hevonen ja asuisin Rasmuksen ja Ninnin kanssa jossain isommassa asunnossa. 

maanantai 7. marraskuuta 2016

Maanantain mietteitä

Tänään olin ensimmäistä päivää työharjoittelussa. Hoitoala on minulle entuudestaan jo jotenkin tuttu, mutta sain paljon uutta tietoa ja taitoa. Tapasin ihania vanhuksia ja tunsin, että olen opiskelemassa erittäin tärkeään ammattiin, mikä monessakin suhteessa tuntuu olevan vähän aliarvostettu. Minä olen ainakin ylpeä siitä, että saan auttaa ihmisiä ja kuulla heidän tarinoitaan siitä ajasta kun minä olin vasta pilke isäni silmäkulmassa. Mukava päivä, vaikka omalla tavallaan todella rankka. Uutta asiaa tuli jokaisesta tuutista niin paljon, että työpäivän jälkeen kaaduin tunniksi sänkyyn nukkumaan.

Sain Ompun kasvattajalta ison läjän ihania varsakuvia ♥
Ostin Ompulle satulan. Aiemmin olen lainannut tuttuni satulaa, mutta nyt oli aika löytää jo oma satula. Elämäni ensimmäistä kertaa koen, että en tehnyt kovin hyviä satulakauppoja. Vaihdoin uudenveroisen satulani käytettyyn satulaan. Sain toki välirahaa, sekä hintavat jalustinhihnat ja nahkavyön kauppaan mukaan. Kuitenkin satula ei vastannut odotuksiani, eikä myyjän puheita. Satula myytiin toki käytettynä, mutta siistinä. Sitä se ei todellakaan ollut. Nahka oli monista paikoista aika kulunutta ja satulassa oli kauttaaltaan erikokoisia naarmuja. Uudenveroisena mainostetut hintavat jalustinhihnat ovat todellisuudessa niin käytetyt, että itse olisin mainostanut niitä pikemminkin erittäin käytettynä tai jopa hieman huonokuntoisina. Satulavyökin oli kunnoltaan pettymys. Satula ja sen mukana tulleet varusteet ovat käyttökuntoisia ja ehjiä, mutta minusta jo aika kuluneita. Koen, ettei kyseisen satulan arvo olisi ollut niin paljoa kuin miksi se vaihtokaupan myötä jäi. Se kuitenkin sopii hevoselle, enkä jaksa lähteä riitelemään kauppaan enää enemmän välirahaa tai jotain muita muutoksia. Tämä on kuitenkin hyvä opetus sekä minulle (ja tietenkin myös muille), ettei oikeasti kannata sopia kaupoista ennen kuin on tuotteen nähnyt. Olisin varmasti ostanut satulan joka tapauksessa, mutta hinta-laatusuhde ei tässä kaupassa nyt minun osaltani kohdannut. 

Omppu 2-vuotiaana
Omppu on liikkunut vaihtelevasti irtojuoksutuksen, ratsastuksen ja irtohypytyksen merkeissä. Muutamia juttuja ollaan harjoiteltu myös maastakäsin ja Omppu on osoittautunut jokaisessa suhteessa todella oppivaiseksi, vaikka edelleen se on ajoittain tosi arka ja varautunut. Sain tosiaan Ompun kasvattajaan yhteyden ja ollaan juteltu paljon nykytilanteesta ja myös Ompun varsa-ajoista. Ymmärrän hevosta huomattavasti paremmin kun tiedän, että se on elänyt vain muutaman hevosen tallissa ja koko elämänsä samassa paikassa ennen sen tultua välittäjälle Suomeen ja siitä kuukauden kuluttua tänne. Sillä on nyt aika isot ympyrät haisteltavana. Ei ole ihme, että pienen hevosen pää on ihan sekaisin kaikesta. 


Nyt minun on pakko alkaa siivoamaan ja painua iltatoimien jälkeen nukkumaan, sillä aamulla kello soi taas heti viiden jälkeen.


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Vastaukset osa 1 (hevoset & ratsastus)


Kuuluvatko mielestäsi apuohjat nuoren hevosen koulutukseen?

Ei automaattisesti. On paljon hevosia, joilla en ole koskaan käyttänyt mitään apuohjia ja taas toisten kanssa olen turvautunut niihin enemmän. Käytän ratsastaessa ainoastaan gramaaneja, sillä ne ovat täysin säädeltävissä ratsastajalla, eli niitä voi käyttää helposti vain hetkittäin jossain tietyssä tilanteessa ja tarvittavan avun saatua ne voi löysätä niin, ettei se vaikuta hevoseen enää ollenkaan. 

Juoksutuksessa käytän apuohjia huomattavasti enemmän. Oikeastaan lähes joka kerta jotain. Juoksutuksessa tykkään eniten käyttää joko joustochamponia tai sivuohjia. Pidän kuitenkin apuohjat aina niin löysällä, että ne vain ohjaavat hevosta oikeaan suuntaan. En koskaan sido apuohjaa niin ettei hevonen pääse tarvittaessa nostamaan päätään pystyyn.

En käytä apuohjia siihen tarkoitukseen, että saisin hevosen ratsastettua niiden avulla peräänantoon, eikä mielestäni koskaan sitä pitäisi tehdä. Apuohjat ovat johonkin tiettyyn ongelmaan (esim. jos hevosella tapana paeta pidätteitä nostamalla päätään jne.) hyvä apu, mutta puuttuvaa perusratsastustaitoa ne eivät koskaan korvaa. Apuohjia ei myöskään koskaan kuulu käyttää väkivaltaisesti, eli niillä voi kyllä yrittää ohjata ja neuvoa hevosta, mutta koskaan niillä ei saisi pakottaa hevosen päätä tiettyyn asentoon. 

Miten tärkeänä pidät maastoilua?

Kyllä se on mielestäni ihan tärkeää. Ainakin huomattavasti tärkeämpää mitä minä pystyn hevosilleni toteuttamaan. Täällä on hyvin haastavat maastot ja joutuu kulkemaan koko pienen kylän läpi, ennen kuin pääsee sellaisille pohjille missä voi hyvin ratsastaa ja missä ei ole paljoa liikennettä. Hevosesta riippuen maastoilen, eli varmemmalla hevosella enemmän, mutta aremmat ja maastossa helposti vaaratilanteita aiheuttavat hevoset tyytyvät pääasiassa pellolla ratsastamiseen tai niihin harvoihin maastoreissuihin mihin saan seuraa mukaan. Meidän tallilla ei kovin moni (ehkä kukaan?) maastoile säännöllisesti, eli esimerkiksi kerran viikossa. Se on enemmänkin harvinaista herkkua täällä, vaikka niin sen ei tietenkään pitäisi olla.


Mitä mieltä olet paljon negatiivista huomiota saaneesta "kkk-tyylistä"?

Kuolaimettomuus on mielestäni hieno asia kuka sen nyt on päättänyt hevosellensa täysin toteuttaa. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että pelkästään kuolain hevosen suussa satuttaa hevosta kamalasti. Kuolain on juuri niin kova, mitä ratsastajan käsi. Itse pyrin ratsastamaan aina mahdollisimman hellällä ohjastuntumalla ja olenkin saanut siitä paljon huomautusta kouluvalmentajilta, että ratsastan liian löysällä ohjastuntumalla. Tämä on kuitenkin asia, mitä en tietoisesti halua koskaan muuttaa. Olen kuullut joskus niin hurjan neuvon, että molempien ohjien päässä tulisi olla noin maitopurkin verran ''painoa''. Tämä kuulostaa kyllä vähintäänkin järjettömältä. En siis ole mitenkään kuolaimia vastaan, mutta ymmärrän sen mitä vahinkoa ne voivat väärin käytettynä hevoselle aiheuttaa ja yritän välttää vahingoittamasta hevosia.

Kengättömyydessä ei ole mitään pahaa ja itseasiassa Omppukin on nyt kengättömänä ja tulee saamaan kengät vasta silloin, jos sen kaviot kuluvat liian lyhyiksi. En kengitä hevosta ilman painavaa syytä. Tässäkin asiassa olen vähän sellaisen kultaisen keskitien kannattaja, eli en ole mitenkään kengöttömyyden kannattaja, enkä myöskään nää kengittämistä mitenkään vahingollisena. 

Mitä kannuksiin tulee, niin niihin mulla on ehdottomasti jyrkin mielipide. Kannuksia en käytä koskaan muuten kuin silloin jos on pakko, eli koulukisoissa. Joskus olen ennen kilpailuja yhden kerran ''totuttanut'' hevosta kannuksiin, mikäli sillä ei ole koskaan aikaisemmin ratsastettu kannukset jalassa. Arkitreeneissä tai esimerkiksi estekisoissa en koskaan käytä kannuksia. Pyrin ratsastamaan hevoset aina niin, etten tarvitse niitä ja tähän päivään asti se on onnistunutkin. Aikaisemmin käytin kannuksia enemmän ja joskus estekisoissakin, mutta koskaan ne eivät ole arkitreeneihin vakiovarusteena kuuluneet eivätkä tule kuulumaankaan. Siinä vaiheessa katson peiliin jos en saa hevosta toimimaan ilman niitä inhottavia rautatappeja. 

Kuinka paljon teet maastakäsin juttuja hevostesi kanssa, mitä harjoitteita teet?

Ehkä noin kerran viikossa varsinaisesti, eli lähden ihan maneesiin harjoittelemaan joitain tehtäviä. Huolehdin kuitenkin myös ihan arkikäsittelyssä niistä asioista, mitkä ovat mielestäni tärkeitä. Hevosen tulee siis kunnioittaa minun tilaani, kävellä taluttaessa kauniisti, kuunnella mitä minä yritän sille kertoa ja tarvittaessa sen on osattava pysyä paikallaan tilanteessa kuin tilanteessa. 

Jos lähden maneesiin ihan asiakseni harjoittelemaan näitä asioita, niin harjoittelen toki taluttamista ja sitä, että hevonen väistää minua helposti. Monesti myös siedätän hevosta johonkin, kuten silittelen sitä pressulla tai puen sen hevosen päälle, pyydän sitä kävelemään pressun päältä, hyttysverkkojen läpi tai vaikka seisahtamaan jonkun levyn päälle. Oikeastaan ihan mitä vaan mitä mieleen juolahtaa. Joskus harjoittelen myös lastausta, mikäli se on hevoselle ongelma ja se tarvitsee kuljetuksen suhteen lisäharjoitusta.


Pystyisitkö pitämään hevosiasi pihatossa, vai onko sinulle automaattinen valinta karsinatalli?

Jos pihatto olisi oikeasti laadukas niin tietenkin pystyisin. Valitettavan usein pihatot ovat vain joku kurja katos, missä ei ole tarpeeksi lämpöä ja suojaa. Toki haluan myös katsoa hevosta ja sen viihtyvyyttä. Jos tarpeeksi laadukas pihatto löytyisi järkevän matkan päässä, voisin ehdottomasti harkita sitä. Toki myös ratsastus ym. mahdollisuudet tulee olla sellaiset, että sinne olisi kaikin puolin kannattavaa lähteä. 

Mikä funktio on turparemmeillä ja kuinka kireällä pidät niitä?


En ihan ymmärrä, mitä funktio tässä kysymyksessä tarkoittaa? Jos yritit kysyä, kuinka hyödyllisenä pidän turparemmiä tai onko se minusta tarpeellinen niin omalla tavallaan ei tarpeellinen, mutta tavallaan on. Pidän turparemmiä sellaisella kireydellä, että se ei estä hevosta avaamasta suutaan. Monesti kuitenkin nuorten hevosten kanssa turparemmi on hyvä turvavaruste, sillä jos nuori hevonen todella villiintyy ja sitä pitää kääntää voimakkaasti, voi kuolainrengas lipsahtaa suun puolelle mikäli hevonen pääsee avaamaan suunsa täysin auki. Alaturparemmiä en oikeastaan koskaan käytä tai jos käytän, niin sekin on tavallista löysemmällä. 

Ootko miettinyt, että kävisit joskus jollain tallilla tunnilla?

Onhan sitä tullut tietenkin mietittyä, mutta ei minusta varmaan koskaan olisi siihen. Mielestäni tuntihevosia ei useimmiten (tietenkin poikkeuksia on) kohdella niin kuin itse haluaisin hevosia kohdeltavan. En tietyllä tavalla halua rahoittaa sellaista toimintaa mitä en tue. Joskus voisin mielenvirkistykseksi käydä ''sivistymässä'' jossain ja ottaa esimerkiksi irtotunnin, mutta en välttämättä haluaisi varsinaisesti vakituiseksi tuntiratsastajaksi. Uskon, että on varmasti olemassa ratsastuskouluja joissa hevosia kohdellaan oikeudenmukaisesti, mutta on se enemmän sääntö kuin poikkeus ettei hevosten olot aina niin huippuja ratsastuskouluissa ole.


Lempiväri(t) hevosissa? Entä rodut?


Mulla ei ole mitään tiettyä lempiväriä- tai rotua. En kuitenkaan hirveästi sellaisten hevosten ulkonäöstä, millä ei ole mitään merkkejä päässä tai jaloissa. Näissäkin on poikkeuksia ja monet hevoset ovat merkittöminäkin tosi kauniita. Roduissa melkein kaikki muut menee, mutta kylmäveriset ei ihan oo niitä suosikkeja. Enemmän väriin tai rotuun verrattuna tykkään katsoa hevosen rakennetta ja sen ilmeitä.

Idolisi hevosmaailmassa?

Ei ole mitään yksittäistä idolia. En oikeastaan osaa mainita tähän edes ketään, sillä ei kukaan ole ylitse muiden. Kaikissa hevosharrastajissa on hyviä ja huonoja puolia, enkä katso ketään vaaleanpunaisten lasien läpi suunnattomasti ihaillen. Sanotaanko näin, että jokainen hevostaan hyvin kohteleva on jollain tavalla minun idolini. Yritän ottaa oppia milloin keneltäkin, jos hyviä vinkkejä saan ongittua toisten toiminnasta. Joskus olen ottanut mallia jopa alkeisratsastajasta, joka sitkeästi ja rauhallisesti jaksaa yrittää jotain asiaa mitä ei osaa ollenkaan ja osaa iloita pienimmästäkin edistyksestä. 

Keräätkö jotain tiettyä väriä (tavaroita) hevosille, vai onko ihan sama mitä kaupasta hankkii kunhan tuote ajaa tarkoituksensa?

En varsinaisesti kerää mitään tiettyä väriä. Toki jos tarvitsen uuden satulahuovan niin otan sen värisen mistä satun itse tykkäämään, mutta en sen kummemmin mieti kuinka se sopii muiden varusteiden kanssa yhteen. Minun elämässäni sekään ei ole katastrofi, että suitset ja satula eivät ole saman värisiä :D

Onko sulla pitkä matka tallille?

Jotain 300-400m, eli ei kovin pitkä :D

Meinaatko joskus ostaa oman hevosen?

Kyllä. Niin pian kuin mahdollista. Oman hevosen kanssa harrastaminen on tietyllä tavalla kuitenkin niin erilaista kuin ylläpitohevosen. Ylläpitohevosen tai ratsutettavan kanssa on aina mietittävä mitähän omistaja tästä mahtaa ajatella ja kaikista vähänkään isommissa päätöksissä on aina keskusteltava yhdessä. Jos hevonen on oma, saa sen kanssa tehdä mitä tahansa eikä tarvitse koskaan kysyä keneltäkään.

Miksi haluat ratsuttaa nuoria hevosia? Eikö valmiimpi olis kiva, millä pääsis kisaamaan?

Nuoret hevoset sopii mun elämään paremmin tällä hetkellä. Mulla ei olis rahallisesti, eikä ajallisesti mahdollista kilpailla kovin paljoa. Ja voihan nuorillakin kilpailla, mutta ei toki vielä 3-vuotiaalla. Joskus valmis hevonen olis ehkä kiva, mutta nautin kyllä mielettömästi siitä kun saan katsella oman työn tulosta noiden nuorten kanssa.

Miksi et käy enää Varkauden ratsastuskeskuksella?

Koska en ole töissä siellä enää. Käyn joskus katsomassa kisoja tai jos on muuten asiaa niin tietenkin menen, mutta en käy enää mitenkään säännöllisesti.

3 parasta muistoa hevosten kanssa?

Mä en osaa nimetä kolmea parasta muistoa. Ylipäätään kaikki onnistumisen hetket jäävät parhaimmiksi muistoiksi mieleen. Onnistunut kilpailusuoritus, mukava rapsutteluhetki tai rento maastoreissu voi jäädä pitkäksi ajaksi mieleen. Kaikkihan näissä ihanissa karvapalloissa on parasta ♥


Mitä mieltä olet loimittamisesta? Entä klippaamisesta?

Kyllä mun mielestä sateella, kylmällä tuulella ja pakkasilla hevosta pitää loimittaa sen karvapeitteen paksuuden mukaan. Klippaamisesta en oo oikein mitään mieltä. Kai siitä kovassa treenissä on huomattava hyöty kun hevonen ei hikoa, mutta minun treenimäärillä sitä ei ole koskaan tarvinnut tehdä.

Kumpi mielestäsi on parempi säilö- vai kuivaheinä? 

Tähän asiaan minulla ei ole oikeastaan sen kummempaa mielipidettä kuin, että heinän täytyy olla laadukasta -oli se sitten kuiva-, tai säilöheinää. Jos kuitenkin toinen on valittava, niin valitsen laadukkaan kuivaheinän.

lauantai 29. lokakuuta 2016

Mun päiväkirjani (+kysymyspostaus)

Olen aloittanut varmaan kymmenen postausta tässä parin päivän sisällä, mutta julkaisukelpoiseksi niistä on päätynyt vain yksi (jonka muuten vielä vahingossa poistin :D). Blogimaailma on muuttunut monessakin blogissa paljon asiapitoisemmaksi ja nykyään kirjoitukset tuntuvat toisinaan jopa enemmän artikkeleilta tai kolumneilta, eikä virtuaalisen päiväkirjan tekstiltä. Jostain kumman syystä kerään itselleni paineita tästä asiasta ja välillä hylkään tekstini ihan vain siksi, että se ei ole tarpeeksi oikeaoppisesti kirjoitettu tai olen tuonut olevinaan liikaa persoonaani tekstiin. Tämä on kyllä hassua, sillä eniten pidän itse sellaisista blogeista, missä kirjoittaja tuo persoonansa lähelle tekstejä ja kirjoittaa päiväkirjamaisesti omista ajatuksista ja elämästään. Täytyy kai yrittää takoa tähän tyhmään päähän, että ei mun tarvitse tehdä mitään muuta kuin kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa. Tämä on mun julkinen päiväkirja, eikä mikään asiasivusto. En väitä, että artikkelin tyyppiset tekstit olisivat jotenkin huonoja. Ne eivät vain sovi minulle, enkä ymmärrä miksi olen yrittänyt hivuttautua siihen suuntaan.

Onko muut huomannut tätä samaa ''ilmiötä'' blogimaailmassa vai olenko ainut?


Ompun kanssa teenit sujuu hitaassa tahdissa, mutta se on hyvä niin. Oon siirtänyt ratsastusharjoitukset nyt maneesista talliin ihan vaan puhtaasti avustajien puuttumisen vuoksi ja toki myös sen takia, että valmentaja sitä suositteli. Nousen siis karsinassa sen selkään, kääntelen ja vääntelen sitä, sekä totutan kaikkiin ratsastajan liikkeisiin. Heiluttelen pohkeita edestakaisin ja jopa kevyesti potkin sitä, taputtelen kädellä joka puolelle ja kuivaharjoittelen keventämistä. Ensin minusta tuntui, että tästä toiminnasta ei ole juurikaan apua. Omppu ei halunnut ihmisiä enää karsinaansa ja käänsi kankkunsa suoraan ovea kohti kun sen avasi. Onneksi tämä kuitenkin vähentyi päivä päivältä ja nyt se on selvästi jo tottunut siihen, että karsinassakin voidaan tehdä hommia. Viimeisin ratsastusharjoitus sujui jo tosi hyvin. Ensimmäistä kertaa tunsin, että allani on oikeasti rento hevonen joka hyväksyy minut selkäänsä, eikä pelkää tippaakaan. Näitä harjoitteita jatketaan edelleen, kunnes ensi viikolla siirrytään taas vähitellen maneesiin.


Arki sujuu muiltakin osin mukavasti. Olen kelien sallimissa rajoissa käynyt pelaamassa myös fresbeegolffia ja ensimmäiset kisatkin on vajaan kuukauden päästä. Osallistutaan mun poikaystävän kanssa parikisaan ja käytiin viimeksi tänään harjoittelemassa kisaradalla. Koen sen aika isona etuna, että parisuhteessa on joku yhteinen harrastus. Aikaa saa vietettyä huomattavasti enemmän yhdessä, kun arkiset menot ovat melkein samoja. Tietenkin täytyy olla myös sitä omaa aikaa, mitä mä saan useimmiten tallilla tai silloin jos mulla on koulusta vapaata ja Rasmus on töissä päivän. On muuten pakko antaa kymmenen pistettä ja papukaijan merkki ihanalle Rasmukselle, joka huolehtii Ninnistä silloin kun mä käyn tallilla. En osannut edes unelmoida tälläisestä tilanteesta, että joku ottaa mun lapsen niin hyvin ''omakseen''. Erottuani lapsen isästä elin koko ajan sellaisessa mielikuvassa, että kyllä tuleva mies toki hyväksyy lapsen, mutta ei varsinaisesti osallistu sen hoitoon. Toki suurin pääpaino Ninnistä on aina minulla, mutta arkisissa asioissa Rasmus hoitaa Ninniä kyllä melkein puoliksi. Ihan huipputilanne! Tälläisen miehen kaikki tarvitsisivat ;)

Olisikohan kysymyspostaus paikallaan? Sain vähän palautetta viimeksi siitä kun en vastannut kaikkiin kysymyksiin. Nyt voisin korjata sen epäkohdan, joten antaa kuulua vaan. Lupaan vastata kaikkiin kysymyksiin mitkä ei tietenkään ole liian henkilökohtaisia tai muuten asiattomia. Kirjoitan vastauspostauksen heti, kun kysymyksiä on tarpeeksi.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Blogin uusin jäsen esittäytyy


♥ Toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi blogin uusin jäsen Omppu ♥


Essiksi minä tamman alunperin nimitin kun oltiin pakattu heppa kyytiin Hollolasta. Kuitenkin heti seuraavana päivänä kun poikaystäväni näki hevosen, hän sanoi ettei Essi nimi sovi sille ollenkaan. Kuulemma noin pyöreän on pakko olla Omppu, joten sellaiseksi se nyt saikin sitten jäädä. Omppu on 3-vuotias Virossa syntynyt tamma. Se on tullut suomeen kuukausi sitten välittäjälle, jolta tuttuni osti sen viikko sitten. Heppa kuskattiin suoraan mulle treeniin ja tässä se saakin olla ainakin toistaiseksi.


Koeratsastus ei sujunut ihan helpoissa merkeissä, sillä heti selkään päästyäni heppa lähti kuin kuppa töölöstä ja sain ihan tosissaan roikkua kyydissä. En kuitenkaan pudonnut ja sain sen jälkeen jatkettua ratsastusta ihan normaalisti. Ompulla on tosiaan ratsastettu kaikkia askellajeja, mutta päätin aloittaa sen ratsutuksen kuitenkin kokonaan uudelleen. Se on turhan jännittynyt ja varautunut koko ajan, enkä halua kiirehtiä. Mielestäni on järkevää palata koulutuksessa muutama askel taaksepäin, jotta hevonen rentoutuisi enemmän.

''Jännittynyt hevonen ei kykene oppimaan. 

Se voi vaan yrittää noudattaa käskyjä.''



Omppu on luonteeltaan tosi ujo, mutta rohkaistuu kyllä helposti määrätietoisella ja rauhallisella käsittelyllä. Sen käsiteltävyys kehittyy koko ajan. Se on päivä päivältä helpompi taluttaa ja kaikki hoitotoimenpiteet alkavat vähitellen sujua jouhevammin. Jalkojen nostaminen pelottaa sitä ja ylipäätään jalkoihin koskeminen. Tulevien viikkojen aikana opetellaan siis kavioiden puhdistusta, suojien laittoa ja oikeastaan kaikkea mikä on sille uutta ja jännittävää. Tämän hevosen kanssa ei parane kiirehtiä ollenkaan. Olen yleensä hevosten kouluttajana aika rivakka ja haukkaan monesti liian isoja paloja. Tämä onkin minulle siis erittäin hyvää harjoitusta. Aikaisemmin minulla ei näin arkaa hevosta ole ollutkaan. 




Eilen ratsastin Ompulla ensimmäistä kertaa täällä kotona. Aiemmin se on tutustunut maneesiin, olen juoksuttanut sitä liinassa ja yhtenä päivänä se sai hypätä pientä estettä irtona. Tällä hetkellä tilanne on tosiaan se, että tarvitsen jokaiseen ratsastuskertaan avustajan. Omppu ei jännitä selkään nousua, mutta ensimmäiset askeleet ratsastajan kanssa ovat sen mielestä ihan kamalia. Samoin ensimmäinen siirtyminen raviin on yhtä pelottavaa. Avustaja taluttaa aluksi ja sen jälkeen varmistaa liinan päässä, että jos rodeo alkaa niin hän saa sen hallittua. Omppu ymmärtää jarruttavat ja eteenajavat avut ihan hyvin myös ratsastajalta, mutta jännittyessään se ei osaa kuin paeta selässä istuvaa hirviötä. Avustajan kanssa ratsastus on kuitenkin turvallista, joten tällä kaavalla jatketaan niin kauan kunnes hevonen on täysin rento. Yhdeksi turvavarusteeksi on otettu jalustinhihna, joka laitetaan hevosen kaulalle. Pelottavissa tilanteissa otan siitä kiinni, jotta en vahingossa repäise hevosta suusta ja sitä kautta pelottele sitä enempää, mikäli äkkilähtö tulee. 




Tälläistä projektia siis pukkaa tähän väliin. Moni varmaan miettii Geminan tilannetta ja ajattelin lyhyesti selventää sen tähän loppuun. Gemina on tosiaan valmentajani ratsutuksessa edelleen, mutta valitettavasti edelleen liian haastava minun käsiini ainakin tässä tilanteessa. Irtisanoin sen sopimuksen pari päivää sitten, enkä ole vielä varma milloin se lähtee. Minun ei ole järkevää pitää hevosta, millä en voi tehdä mitään. Gemina on ollut minulla toukokuusta asti ja olen ratsastanut sillä yhteensä enintään 15 kertaa näiden kuukausien aikana. Tosi harmi juttu, mutta nyt on osattava ajatella itsekkäästi. Se ei kutienkaan ole minun hevoseni, eikä sen jatkotoimenpiteet minun vastuullani. Toivon Geminalle ja tietenkin myös sen omistajalle kaikkea hyvää. 

Kiitos kaikista postauksen kuvista Iina Makkonen (iinamakkonenn.kuvat.fi)