tiistai 7. kesäkuuta 2016

Back to business


© Tiia Jordan
Mikin kuoleman jälkeen minulle ei ollut itsestäänselvyys palata takaisin siihen samaan hevosenomistajan/ylläpitäjän elämään. Tietty osa minusta ei koskaan tahtonut kokea sitä samaa uudelleen, mutta silti sisimmässäni tiesin koko ajan mitä minun tulisi tehdä. Kolmen kuukauden toipumisen jälkeen aloitin etsimään uutta hevosta ja pian Gemina saapuikin talliin toukokuun loppupuolella. Olen nyt kolmen viikon aikana palannut takaisin normaaliin arkeen ja olo tuntuu hyvin kotoisalta. Aika ilman hevosta oli samalla helpottavaa, mutta mielettömän tyhjää. Enkä aio palata siihen tyhjiöön enää vapaaehtoisesti.

Monipuolinen Gemina

Geminan ja minun tutustuminen on sujunut hyvin. Uskon, että me molemmat pidetään toisistamme ja odotan tulevaisuutta valoisin silmin. Olen saanut harjoitella arkea minulle hieman tuntemattoman hevostyypin kanssa. Olen tottunut työskentelemään herkkien ja helposti kierroksilla käyvien hevosten kanssa, mutta Gemina on toista maata. Se on perusluonteeltaan hyvin rauhallinen ja järkevä. Se ei säiky turhia ja on ehdottomasti hyväkäytöksisin 4-vuotias mitä olen koskaan tavannut. Gemina on hyvin itsevarma hevonen ja olen oppinut luottamaan siihen lyhyen ajan sisällä jo aika paljon. 




Geminan viikko-ohjelmaan on kuulunut vaihtelevasti koulu- ja peltotreenejä, taluttelua maastossa ja yhden kerran ollaan ehditty hyppäämäänkin. Olen tykästynyt Geminan mutkattomaan luonteeseen ja nopeaan oppimiskykyyn. Tuntuu, että vasta ehdin aloittaa jonkun uuden asian opettamisen kun se on oppinut sen jo. Mielettömän kiva hevonen, josta tulee varmasti ihana ystävä ja harrastuskumppani minulle ajan kuluessa. 

Ikävä takapakki

Jotta hevoselämä ei menisi ihan ruusuilla tanssimiseksi, on tähän vähän huoltakin mahtunut mukaan. Gemina tuntui maanantaina hieman haluttomalta ratsastaa, se ei vastannut apuihin yhtä hyvin kuin normaalisti ja se tuntui hermostuvan, mitä aikaisemmin ei ole tapahtunut. Tulin alas selästä ja juoksutin sitä hetken -hevonen liikkui puhtaasti ja mielellään. Palasin takaisin selkään ja jatkoin ratsastusta. Lopputreeni sujui jo paremmin ja ajattelin, että sillä oli vain huono päivä. Pyysin kuitenkin varmuuden vuoksi valmentajaani seuraavaan treeniin mukaan auttamaan, jos vastaavia ongelmia tulisi. 

© Minna Tiitinen (videolta kaapattu)
Ongelmat eivät hävinneet. Protestointi kasvoi ja normaalisti niin rauhallinen Gemina tuntui todella hermostuvan laukkaamisesta ja loppujen lopuksi se ilmoitti totaalisesti, ettei hän aio laukata tai liikkua muutenkaan. Ratsastus lopetettiin oletuksena, että hevonen on jostain kipeä. 

Minulle kävi ihan mielettömän hyvä tuuri kun kuulin, että eräs arvostettu ja ammattitaitoinen hevoshieroja on tulossa tallille tunnin kuluttua. Onneksi hänellä oli aikaa paneutua myös Geminaan, jotta saatiin vastaus ongelmiin pikimmiten. Hän tutki Geminan läpikotaisin ja mitään hälyyttävää hevosesta ei onneksi löytynyt. Hän näytti minulle mistä tärkeistä paikoista hevoselta puuttuu lihasta, ja missä (väärässä paikassa) sitä on hieman liikaakin. Gemina oli myös hieman vino, joka korjautui hierojan käsittelyssä. Jatko-ohjeeksi sain käskyn jumpata hevosta jonkin aikaa käynnissä ja ravissa maapuomien, mäkien ym. takaosan lihaksistoa vahvistavilla harjoituksilla ja laukata vasta sitten, kun lihaksisto on siihen vahvistunut.

Olen onnellinen ja helpottunut, ettei hevosesta ilmennyt mitään vakavaa. Lihasjumit- ja puutokset on helppo saada korjattua, vaikka tietenkin vie jonkin aikaa ennen kuin Geminaa uskaltaa taas rasittaa kunnolla, ettei se kipeydy uudelleen. Onneksi meillä on aikaa ja nyt on vieläpä kesä, joten mäkitreenit onnistuu parhaiten kun lähdetään maastoon kävelemään ja nauttimaan auringosta. 

© Iina Makkonen

Kesä ja kiire

Kesä on alkanut minun osaltani hyvin kiireisesti, tai tarkemmin sanottuna olen tehnyt siitä itselleni kiireistä. Tykkään viettää paljon aikaa kavereiden kanssa ja hengailla kaupungilla, sekä tietty muuallakin ulkona nyt kun kelit ovat sellaiset ettei aina kotoa poistuessa tarvitse käyttää kymmentä minuuttia kerrospukeutumiseen. Myös lapsen kanssa on mukavampi liikkua kun lähteminen on huomattavasti helpompaa. Mikäs sen parempaa kuin kesäyö, ihana ystävä ja puujalkavitsit?

Blogi ei näin hyvillä keleillä ole aina ensimmäisenä mielessä, mutta yritän päivitellä tätäkin aina kun aikaa ja innostusta löytyy. Seuraavat postaukset saattavat käsitelläkin hieman erilaisia aiheita, kuten esimerkiksi sitä takaosan kuntoutusta. Etsiskelen nyt ensin rauhassa sopivia harjoituksia juuri Geminalle ja odottelen, että saan vielä jonkun kameran varteen mukaan. Kuvaajia on nyt kiitettävästi ollutkin, erityiskiitos heille kaikille.