lauantai 29. lokakuuta 2016

Mun päiväkirjani (+kysymyspostaus)

Olen aloittanut varmaan kymmenen postausta tässä parin päivän sisällä, mutta julkaisukelpoiseksi niistä on päätynyt vain yksi (jonka muuten vielä vahingossa poistin :D). Blogimaailma on muuttunut monessakin blogissa paljon asiapitoisemmaksi ja nykyään kirjoitukset tuntuvat toisinaan jopa enemmän artikkeleilta tai kolumneilta, eikä virtuaalisen päiväkirjan tekstiltä. Jostain kumman syystä kerään itselleni paineita tästä asiasta ja välillä hylkään tekstini ihan vain siksi, että se ei ole tarpeeksi oikeaoppisesti kirjoitettu tai olen tuonut olevinaan liikaa persoonaani tekstiin. Tämä on kyllä hassua, sillä eniten pidän itse sellaisista blogeista, missä kirjoittaja tuo persoonansa lähelle tekstejä ja kirjoittaa päiväkirjamaisesti omista ajatuksista ja elämästään. Täytyy kai yrittää takoa tähän tyhmään päähän, että ei mun tarvitse tehdä mitään muuta kuin kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa. Tämä on mun julkinen päiväkirja, eikä mikään asiasivusto. En väitä, että artikkelin tyyppiset tekstit olisivat jotenkin huonoja. Ne eivät vain sovi minulle, enkä ymmärrä miksi olen yrittänyt hivuttautua siihen suuntaan.

Onko muut huomannut tätä samaa ''ilmiötä'' blogimaailmassa vai olenko ainut?


Ompun kanssa teenit sujuu hitaassa tahdissa, mutta se on hyvä niin. Oon siirtänyt ratsastusharjoitukset nyt maneesista talliin ihan vaan puhtaasti avustajien puuttumisen vuoksi ja toki myös sen takia, että valmentaja sitä suositteli. Nousen siis karsinassa sen selkään, kääntelen ja vääntelen sitä, sekä totutan kaikkiin ratsastajan liikkeisiin. Heiluttelen pohkeita edestakaisin ja jopa kevyesti potkin sitä, taputtelen kädellä joka puolelle ja kuivaharjoittelen keventämistä. Ensin minusta tuntui, että tästä toiminnasta ei ole juurikaan apua. Omppu ei halunnut ihmisiä enää karsinaansa ja käänsi kankkunsa suoraan ovea kohti kun sen avasi. Onneksi tämä kuitenkin vähentyi päivä päivältä ja nyt se on selvästi jo tottunut siihen, että karsinassakin voidaan tehdä hommia. Viimeisin ratsastusharjoitus sujui jo tosi hyvin. Ensimmäistä kertaa tunsin, että allani on oikeasti rento hevonen joka hyväksyy minut selkäänsä, eikä pelkää tippaakaan. Näitä harjoitteita jatketaan edelleen, kunnes ensi viikolla siirrytään taas vähitellen maneesiin.


Arki sujuu muiltakin osin mukavasti. Olen kelien sallimissa rajoissa käynyt pelaamassa myös fresbeegolffia ja ensimmäiset kisatkin on vajaan kuukauden päästä. Osallistutaan mun poikaystävän kanssa parikisaan ja käytiin viimeksi tänään harjoittelemassa kisaradalla. Koen sen aika isona etuna, että parisuhteessa on joku yhteinen harrastus. Aikaa saa vietettyä huomattavasti enemmän yhdessä, kun arkiset menot ovat melkein samoja. Tietenkin täytyy olla myös sitä omaa aikaa, mitä mä saan useimmiten tallilla tai silloin jos mulla on koulusta vapaata ja Rasmus on töissä päivän. On muuten pakko antaa kymmenen pistettä ja papukaijan merkki ihanalle Rasmukselle, joka huolehtii Ninnistä silloin kun mä käyn tallilla. En osannut edes unelmoida tälläisestä tilanteesta, että joku ottaa mun lapsen niin hyvin ''omakseen''. Erottuani lapsen isästä elin koko ajan sellaisessa mielikuvassa, että kyllä tuleva mies toki hyväksyy lapsen, mutta ei varsinaisesti osallistu sen hoitoon. Toki suurin pääpaino Ninnistä on aina minulla, mutta arkisissa asioissa Rasmus hoitaa Ninniä kyllä melkein puoliksi. Ihan huipputilanne! Tälläisen miehen kaikki tarvitsisivat ;)

Olisikohan kysymyspostaus paikallaan? Sain vähän palautetta viimeksi siitä kun en vastannut kaikkiin kysymyksiin. Nyt voisin korjata sen epäkohdan, joten antaa kuulua vaan. Lupaan vastata kaikkiin kysymyksiin mitkä ei tietenkään ole liian henkilökohtaisia tai muuten asiattomia. Kirjoitan vastauspostauksen heti, kun kysymyksiä on tarpeeksi.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Blogin uusin jäsen esittäytyy


♥ Toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi blogin uusin jäsen Omppu ♥


Essiksi minä tamman alunperin nimitin kun oltiin pakattu heppa kyytiin Hollolasta. Kuitenkin heti seuraavana päivänä kun poikaystäväni näki hevosen, hän sanoi ettei Essi nimi sovi sille ollenkaan. Kuulemma noin pyöreän on pakko olla Omppu, joten sellaiseksi se nyt saikin sitten jäädä. Omppu on 3-vuotias Virossa syntynyt tamma. Se on tullut suomeen kuukausi sitten välittäjälle, jolta tuttuni osti sen viikko sitten. Heppa kuskattiin suoraan mulle treeniin ja tässä se saakin olla ainakin toistaiseksi.


Koeratsastus ei sujunut ihan helpoissa merkeissä, sillä heti selkään päästyäni heppa lähti kuin kuppa töölöstä ja sain ihan tosissaan roikkua kyydissä. En kuitenkaan pudonnut ja sain sen jälkeen jatkettua ratsastusta ihan normaalisti. Ompulla on tosiaan ratsastettu kaikkia askellajeja, mutta päätin aloittaa sen ratsutuksen kuitenkin kokonaan uudelleen. Se on turhan jännittynyt ja varautunut koko ajan, enkä halua kiirehtiä. Mielestäni on järkevää palata koulutuksessa muutama askel taaksepäin, jotta hevonen rentoutuisi enemmän.

''Jännittynyt hevonen ei kykene oppimaan. 

Se voi vaan yrittää noudattaa käskyjä.''



Omppu on luonteeltaan tosi ujo, mutta rohkaistuu kyllä helposti määrätietoisella ja rauhallisella käsittelyllä. Sen käsiteltävyys kehittyy koko ajan. Se on päivä päivältä helpompi taluttaa ja kaikki hoitotoimenpiteet alkavat vähitellen sujua jouhevammin. Jalkojen nostaminen pelottaa sitä ja ylipäätään jalkoihin koskeminen. Tulevien viikkojen aikana opetellaan siis kavioiden puhdistusta, suojien laittoa ja oikeastaan kaikkea mikä on sille uutta ja jännittävää. Tämän hevosen kanssa ei parane kiirehtiä ollenkaan. Olen yleensä hevosten kouluttajana aika rivakka ja haukkaan monesti liian isoja paloja. Tämä onkin minulle siis erittäin hyvää harjoitusta. Aikaisemmin minulla ei näin arkaa hevosta ole ollutkaan. 




Eilen ratsastin Ompulla ensimmäistä kertaa täällä kotona. Aiemmin se on tutustunut maneesiin, olen juoksuttanut sitä liinassa ja yhtenä päivänä se sai hypätä pientä estettä irtona. Tällä hetkellä tilanne on tosiaan se, että tarvitsen jokaiseen ratsastuskertaan avustajan. Omppu ei jännitä selkään nousua, mutta ensimmäiset askeleet ratsastajan kanssa ovat sen mielestä ihan kamalia. Samoin ensimmäinen siirtyminen raviin on yhtä pelottavaa. Avustaja taluttaa aluksi ja sen jälkeen varmistaa liinan päässä, että jos rodeo alkaa niin hän saa sen hallittua. Omppu ymmärtää jarruttavat ja eteenajavat avut ihan hyvin myös ratsastajalta, mutta jännittyessään se ei osaa kuin paeta selässä istuvaa hirviötä. Avustajan kanssa ratsastus on kuitenkin turvallista, joten tällä kaavalla jatketaan niin kauan kunnes hevonen on täysin rento. Yhdeksi turvavarusteeksi on otettu jalustinhihna, joka laitetaan hevosen kaulalle. Pelottavissa tilanteissa otan siitä kiinni, jotta en vahingossa repäise hevosta suusta ja sitä kautta pelottele sitä enempää, mikäli äkkilähtö tulee. 




Tälläistä projektia siis pukkaa tähän väliin. Moni varmaan miettii Geminan tilannetta ja ajattelin lyhyesti selventää sen tähän loppuun. Gemina on tosiaan valmentajani ratsutuksessa edelleen, mutta valitettavasti edelleen liian haastava minun käsiini ainakin tässä tilanteessa. Irtisanoin sen sopimuksen pari päivää sitten, enkä ole vielä varma milloin se lähtee. Minun ei ole järkevää pitää hevosta, millä en voi tehdä mitään. Gemina on ollut minulla toukokuusta asti ja olen ratsastanut sillä yhteensä enintään 15 kertaa näiden kuukausien aikana. Tosi harmi juttu, mutta nyt on osattava ajatella itsekkäästi. Se ei kutienkaan ole minun hevoseni, eikä sen jatkotoimenpiteet minun vastuullani. Toivon Geminalle ja tietenkin myös sen omistajalle kaikkea hyvää. 

Kiitos kaikista postauksen kuvista Iina Makkonen (iinamakkonenn.kuvat.fi)

tiistai 11. lokakuuta 2016

Elämäni hevoset (osa 1)



Elämäni hevoset -postaussarjan ensimmäisessä osassa puhutaan ponista nimeltä Chocky. Poni oli meidän omistuksessa 1.5.2007-2.11.2009. Chocky ostettiin minulle opetusmestariksi ja vähän paremmaksi kisaponiksi.

Olin ennen Chockyä kilpaillut vain rataesteitä ja joitakin helppoja koululuokkia. Chockyn kanssa kilpailin korkeimmillaan 110cm rataesteillä, helppo A koululuokissa ja ponien kansallisissa kenttäluokissa. Parhaiten menestyttiin kenttäratsastuksessa ja mieleen on jäänyt ainakin yksi Itä-Suomen aluemestaruuden kultamitali, kansallisen Ponicupin 5. sija ja osallistuminen ponien SM-kisoihin, jossa kuitenkin jäätiin epäonnistuneen maaston vuoksi ilman mitalia. 




Ratsastettavuudeltaan Chocky ei ollut juurikan minun tyyppinen, mutta omalla tavallaan todella opettavainen. Se ei ollut automaatti, eikä oikeastaan teknisesti kovin helppokaan ratsastaa, mutta se oli rehellinen ja reilu. Muistan kuinka monta kertaa poistuin esteradalta itkien hylätyn suorituksen jälkeen tai kuinka monesti palasin kouluradalta häpeissäni, kun ratsuni ei ollut kulkenut askeltakaan peräänannossa. Tiesin kuitenkin koko ajan, että minun oli vain opeteltava ratsastamaan paremmin. Ja jos ratsastin hyvin, olimme lähes aina palkintosijoilla. 




Minun ponivuodet kuitenkin loppuivat ja Chockynkin oli aika siirtyä vähitellen kevyempiin hommiin 16-vuotiaana. Poni myytiin ihan lähelle opetusmestariksi nuorelle tytölle ja samassa kodissa se on edelleenkin. Me ollaan Chockyn kanssa saman ikäisiä ja poni on edelleen hengissä, ilmeisesti erittäin kevyellä käytöllä. Chocky on nyt 23-vuotias. 

torstai 6. lokakuuta 2016

Takaisin satulaan


En uskalla edes miettiä kuinka kauan aikaa siitä on kun olen viimeksi ratsastanut. Onneksi sain tänään mahdollisuuden ajella ystäväni kivalla lv-tammalla. Painosanalla ajella, sillä ei tätä voinut kyllä ratsastukseksi kutsua.


Ratsastus on sellainen harrastus, ettei tauko tee koskaan hyvää. Vaikka perusasiat tulevatkin ihan selkärangasta, niin istunnasta huomaa kyllä tauon helposti. Ohjiakin oli jopa outoa pitää käsissä ja välillä sanoinkin ääneen, etten tiedä yhtään mistä narusta minun tulisi missäkin tilanteessa vetää. Päädyin sitten ratkaisuun, etten tee juuri mitään ja ajelin ympäri kenttää vain nauttien ratsastamisesta.

Karisma on kuitenkin kokenut ratsu ja se kyyditsi tälläistä täti-ihmistä varsin turvallisesti ja yritti parhaansa mukaan paikkailla mun virheitä. Karisma on toiminut jo monta vuotta ratsuna ja Henna on tehnyt sen kanssa hyvää työtä. Allani oli erittäin korkean työmoraalin omaava reipas ja kiltti tamma. Tälläisellä hevosella on ilo ratsastaa.






Kovin paljoa kerrottavaa kentän ympäri ajelusta ei valitettavasti ole, mutta toivottavasti huomenna palaset löytyisivät jo paremmin paikoilleen. Vaikka en olekaan omaan tekemiseeni tyytyväinen, oli ihan huippua päästä ratsastamaan pitkästä aikaa. Kiitos Hennalle hevosen lainasta ♥

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Puhelimen tyhjennys


1) Laakkosella kahvia juomassa. Maailman huonoimmat autokaupat tuli tehtyä alkukesästä, kun päivitettiin mun auto vähän tuoreempaan versioon. Sain ravata koko kesän Laakkosella säännöllisesti ja loppujen lopuksi syyskuussa päätin investoida itselleni synttärilahjaksi vielä vähän uudemman pirssin, johon ongelmat ovat (ainakin toistaiseksi...) onneksi loppuneet. 

2) Oon ihan hulluna erilaisiin kukkakimppuihin näin syksyisin ja oikeastaan koko ajan joku kimppu napottaa ruokapöydällä. Tänäänkin mun ihana poikaystävä tuli kaupungilta kotiin ruusukimpun kanssa ♥

3) Poikaystävän vanhempien koira oli aavistuksen onnellisen näköinen kun sai maistaa mehujäätä, mikä ei Ninnille kelvannutkaan. 

4) Iinasta te ette ole kuullutkaan pitkään aikaan, mutta mitä siitä voisi edes kirjoittaa? Hengissä ja hyvissä voimissa se porskuttaa edelleen. Ei tuommoisesta möllikästä ole paljon kerrottavaa, mikä syö, nukkuu tai katsoo isoilla sinisillä silmillään tyhmän näköisenä :D


1) Olin kahden hienon kouluhevosen kisahoitajana Siilinjärvellä. Mukava reissu, hyvää seuraa ja hienosti käyttäytyvät heppaset. 

2) Samalta reissulta palatessa kävin moikkaamassa Fionaa sen ylläpitokodissa ja oli kyllä kiva nähdä ponia pitkästä aikaa ♥ Pitäis käydä ponia moikkaamassa useamminkin. 

3) En ole päässyt ratsastamaan ties milloin, enkä tiedä milloin tulen seuraavan kerran Geminan selkään pääsemäänkään, joten me ollaan sit touhuttu välillä kaikkea muuta. En tiedä kuinka hyödyllistä on opettaa seisomaan hevosta jonkun levyn päällä, mutta jos joskus sitä taitoa tullaan koskaan tarvitsemaan niin se on nyt opeteltu!

4) Synttärilahjaks sainkin vähän erilaista heppakyytiä, kun pääsin isän ralliauton hurjaan kyytiin. Oli kyllä kivaa, eikä oikeastaan edes pelottanut. Siinä kohdassa kun yksikään rengas ei tavoittanut enää maata, voi olla et joku lyönti jäi sydämeltä välistä...


1) Minä heti herättyä... Kumma juttu, kun kukaan ei pidä mua aamuihmisenä ja poikaystäväkin pakenee töihin joka päivä ennen kun herään :D

2) Koulun kombo. En edes uskalla miettiä, montako Twix -patukkaa tänä syksynä olen syönyt!

3) Prkl kissa... Mä en oo kovinkaan innostunut tästä sen uudesta villityksestä nukkua keittion pöydällä.

4) Käytiin viikko sitten poikaystävän kanssa drinkeillä ja pelaamassa bilistä. Se taitaa olla ainut laji, jossa mulla on edes mahista voittaa :D Fresbeegolffissa Rasmus vie 6 - 0.


1) Jennan kanssa viihteellä.

2) Maailman ihanin pikkuleipuri ♥ Musta on kivaa kun Ninni on jo sen verran iso, että sitä voi ottaa mukaan kaikkeen toimintaan. Mikäs sen mukavampaa, kun viettää viikonloppua oman tytön kanssa tehden kaikkia kivoja tyttöjen juttuja ♥

3) Niin ihana Gemina, joka on niin kiltti lasten kanssa ♥ Toivon kyllä tosiaan, että Geminan ongelmat ratkeaa. Se on niin ihana heppa Ninniäkin ajatellen. 

4) Tessan kanssa keskittyneinä koulun penkillä :D

lauantai 1. lokakuuta 2016

''Ei myöskään ole väärin olla pettynyt, surra, itkeä tai väsyä''


Kirjoittamisen aloittaminen on vaikeaa. Tuntuu mahdottomalta muodostaa lauseita niille tunteille, mitä nyt koen. Olen turhautunut, väsynyt, pettynyt ja surullinen. Samaan aikaan osaan ajatella kaiken positiivisesti. Yritän löytää ikävistäkin asioista hyviä puolia, mutta ei myöskään ole väärin olla pettynyt, surra, itkeä tai väsyä. On kuitenkin ikävää kerta kerralta tulla kirjoittamaan, kuinka asiat ei sujunutkaan suunnitelmien mukaan. 

Kuukauden koulutusjakso ei tuottanut toivottua tulosta Geminan suhteen, enkä voi vielä itse jatkaa sen ratsastamista. Geminan loppuvuoden suunnitelmat on tehty ja seuraavaksi voin vain toivoa, että pääsen ratsastamaan sillä edes joulukuussa. Voitte vain uskoa, kuinka ikävältä tämä kaikki tuntuu. Minulla on mukava ja laadukas hevonen tallissa, mutta erinäisten ongelmien vuoksi olen pystynyt käyttämään sitä luvattoman vähän ja joudun odottamaan vielä pitkään, ennen kuin edes tiedän meidän jatkosta. En valitettavasti halua kertoa asioista sen yksityiskohtaisemmin, sillä kyseessä ei ole oma hevoseni. Koin kuitenkin järkeväksi ilmoittaa rehellisesti tämän hetken kuulumiset, sillä kaikesta huolimatta haluan jatkaa blogin kirjoittamista. 

Vaikka hevosasiat ovat ihan retuperällä, olen kuitenkin edelleen onnellinen ja tyytyväinen nykyiseen elämääni muilta osin. Asiat eivät muutu murehtimalla mitenkään, joten loppujen lopuksi paha mieli on ihan turhaa. Olen käsitellyt asian omalta osaltani ja tiedän, etten ole kyennyt vaikuttamaan tähän millään tavalla. 


Bloggaamista en halua, enkä aio kuitenkaan lopettaa. Nyt toivoisinkin teiltä mielipiteitä siitä, mistä voisin tänne jatkossa kirjoittaa. Toivoisin, että mahdollisimman moni vastaisi muutamaan alla olevaan kysymykseen.

  • Minkä ikäinen olet? Oletko seurannut blogiani kauan?
  • Oletko hevosihminen? Jos et ole, niin mitkä asiat ovat saaneet sinut blogini pariin? Jos olet hevosihminen, niin lukisitko kuitenkin postauksia mitkä eivät liity ollenkaan hevosiin?
  • Mitkä olisivat sellaisia aiheita, joita haluaisit lukea täällä blogissa? Mitkä aiheet ovat sellaisia, jotka eivät kiinnosta sinua tippaakaan?
  • Loppubonus: Otsikoi minulle postaus valmiiksi. Kirjoitat vain haluamasi otsikon, jonka alle minä keksin tekstin. Otsikko voi olla mikä vaan, kunhan se on asiallinen.