tiistai 22. marraskuuta 2016

Virolainen villihevonen

Maailman isoimmat ja ihanimmat korvat ♥
Voihan virolainen villihevonen ja sen maailman ihanimmat korvat. Jos ei noilla korvilla kuule mörköjen ääniä, ei sitten millään. Ompun hieman persoonallisesta ulkonäöstä huolimatta näen sen todella kauniina. Sillä on erityisen kauniit ja ''puhuttelevat'' silmät. Ehkä se on hieman laihtunut tai vaihtoehtoisesti minä olen tottunut sen lihavaan ulkomuotoon...

Sen koulutus taitaa jäädä jälleen kerran tauolle, sillä sopivaa satulaa ei tunnu löytyvän. Kirjoitin hieman aiemmin huonoista satulakaupoista, mutta kuitenkin satulasta joka sopii hevoselle. Sopihan se tiettyyn pisteeseen asti, mutta käytössä se osoittautui kuitenkin sopimattomaksi. Se pyöri hevosen selässä liikaa ja valui lavoille. Vaihdoin sen uuteen satulaan, joka onkin sopivasta leveysmerkinnästä huolimatta (wide) liian kapea Ompulle. Albionissa wide on sopiva, samoin kun Bates punaisella kaarella. Kuitenkin tämän Princevillen wide taitaa todellisuudessa vastata pikemminkin leveyttä mediumwide. Turhauttavaa olla ratsastamatta nyt kun sekin on alkanut sujumaan niin, että hevosta voisi oikeasti lähteä kouluttamaan eteenpäin. Eipä tästä puutu kuin sopiva satula tai ylimääräinen tonni kukkarosta. Sitä odotellessa laitan myös tänne blogin puolelle myyntiin nykyisen, Ompulle sopimattomaksi todetun estesatulan. 

PRINCEVILLE ESTESATULA
17,5'', leveys wide (vastaa pikemminkin mediumwide)
Hyvä ja laadukas satula.

Hp. 550€/vaihto johonkin este- tai yleissatulaan.

Tiedustelut joko tänne tai malava.laura@gmail.com



maanantai 21. marraskuuta 2016

Blogiexpo -miksi en osallistunut?

Blogiexpo 2016 on puhututtanut ihmisiä tällä viikolla ja toki aikaisemminkin. Päätin tulla selventämään mielipidepostauksen muodossa, miksi en halua tai koe tarvetta osallistua tälläisiin tapahtumiin. Haluan ihan ensimmäisenä mainita, että tarkoitukseni ei ole missään nimessä mollata tapahtumaa tai varsinkaan sen järjestäjiä. Tämä vain sattuu olemaan hevosblogien ainut (?) julkinen tapahtuma ja se nousi siksi esimerkiksi tähän postaukseen.


Minusta on hienoa, että hevosbloggaajille ja tietty myös kaikille niitä lukeville järjestetään tapahtumia. Samaan aikaan näen kuitenkin kolikon kääntöpuolen, joka saa minut surulliseksi. Blogiexpossa oli paljon hyvää ohjelmaa, kuten esimerkiksi luentoja ja paneelikeskusteluja. Jos tapahtuman anti olisi jäänyt tähän ja pieniin leikkimielisiin kilpailuihin, olisin ollut ehdottomasti mukana. Vaikka luentojen aihepiirit eivät kohtaisikaan omia mieltymyksiäni tai kiinnostuksen kohteitani, olisin varmasti ollut paikan päällä rennossa tapahtumassa tapaamassa tuttuja ja vaikka vähän shoppailemassakin. Asia, miksi en halua ottaa osaa tälläisiin tapahtumiin on se, että tapahtumassa oli melko merkittävässä osassa on myös blogien palkitsemiset = kilpaileminen.

Hevosblogien maailma tarvitsee mielestäni kipeästi kaikkea muuta, kuin jatkuvia kilpailuja tai erilaisia seurapiiritapahtumia. Hevosmaailmassa ja varsinkin täällä netissä kateus näyttelee erittäin suurta roolia tässä yhdessä isossa draamanäytelmässä. Mitä enemmän on kilpailuja, sitä enemmän on häviäjiä ja se on taas mielestäni suoraan yhteydessä kateuteen. Enkä usko, että bloggaajat alkavat henkilökohtaisesti riitelemään tai haukkumaan toisiaan, kun joku jäikin itse omassa kategoriassaan toiseksi. Puhun nyt enemmän siitä suuremmasta yleisöstä, eli tavallisista harrastajista ja niistä bloggaajista, joiden blogit eivät syystä tai toisesta ole päätyneet kilpailemaan näiden ''julkkisblogien'' rinnalle. Hevosmaailma kaipaa aitoa yhteisöllisyyttä, eikä tämä mielestäni ole sellaista. Aito yhteisöllisyys on paljon vapaamuotoisempaa ja sellaista, jossa kaikki seisovat samalla viivalla. 

Uskallan väittää jo pelkkiä tapahtumaan liittyviä keskusteluja lukemalla, että joku on varmasti pahoittanut mielensä tästä(kin) tapahtumasta. Joillekin tavallisille harrastajille tai pienemmässä mittakaavassa bloggaaville tulee varmasti joskus sellainen olo, että suosittujen blogien takana on jotenkin erityisen ainutlaatuisia tai tavallista hienompia ihmisiä. Loppujen lopuksi jokainen meistä kävelee samassa loskassa ja on ihan yhtä erehtyväinen ihminen. Tiettyjen ihmisten tai blogien nostaminen jalustalle on mielestäni turhaa ja ajattelematonta. Tietenkin jokaisesta palkitusta bloggaajasta saatu palkinto tuntuu varmasti hienolta, enkä edelleenkään halua vähätellä sitä. En kuitenkaan usko, että heidän elämänsä kaatuisi siihenkään mikäli tälläisiä palkintoja ei jaettaisi. 


Vähintään yhtä suuren kritiikin ellei vielä suuremman saa minulta nämä seurapiiritapahtumat, joista olen jo aiemminkin avannut suuni. Joku tietty bloggaaja päättää kerätä kasaan porukan, jonka kanssa lähtee viettämään iltaa vaikka johonkin tiettyyn hevostarvikeliikkeeseen. Hevostarvikeliike saa mainosta, bloggaajat pääsevät seuraamaan uusinta muotia ja saavat myös yleensä kotiin mukaan jonkun ilmaisen tuotteen. Nämä tuotteet eivät välttämättä ole mitään 10e tuotteita vaan huitelevat useimmiten jopa 100e kantturoilla. Kyllähän jokaiselle bloggaajalle joku ilmainen tuote kelpaa sitä vastaan, että kirjoittaa siitä muutaman kehuvan sanan blogiinsa? Bloggaaja tietenkin haalii tapahtumaan juuri ne ihmiset joista hän pitää eniten ja jättää vaikka muutaman sellaisen henkilön pois, jolta voisi saada eniten mainosta kyseiselle firmalle. Olen ottanut osaa tälläiseen tapahtumaan joskus ja vaikka itse kyseinen tapahtuma hyvin menikin, eikä siinä ollut mitään ihmeellisiä ongelmia, sain kuitenkin sen jälkeen huomata vähän raadollisempaa seurapiirimeininkiä. Päätin poistua tälläisestä toiminnasta ja olen erittäin tyytyväinen päätökseeni.

Jos minulla olisi ylimääräistä aikaa, järjestäisin ehdottomasti bloggaajille ja blogien lukijoille hyvän mielen tapahtuman, jonka sisältö olisi hyvin asiapainotteista ja vaikka tiettyjä bloggaajia joihinkin paneelikeskusteluihin otettaisiinkin, pidettäisiin aihepiiri hyvin maanläheisenä ja sellaisena, että bloggaajat pyrittäisiin tuomaan esille ihan tavallisina ihmisinä. Leikkimieliset kilpailut ovat hauskoja ja tietenkin halukkaille voisi olla niitäkin, mutta varsinaiset palkitsemiset lentäisivät romukoppaan. Kaikki bloggaajat ja niiden lukijat olisivat yhtä arvokkaita, eikä ketään nostettaisi jalustalle. No, tämä jääköön haaveilun asteellle, sillä minun elämässäni tälläiselle ei valitettavasti ole aikaa. 


Joku varmasti jo miettii, että siellä se nyt katkerana marisee kun ei ollut itse paikalla tai varsinkaan palkittu. Jokaisella on toki oikeus siihen päätelmään, mutta valitettavasti se on väärä. Omaan pitkän taustan koulukiusattuna ja osaan oikeasti asettua niiden puolelle, jotka kokevat olevansa jotenkin ulkopuolisia. Se ei ole mikään kevyt tunne hartioilla jos tuntee olevansa johonkin porukkaan kelpaamaton tai kokee olevansa jotenkin huonompi kuin muut. Vahvat negatiiviset tunteet jylläävät usein suruna jonkin aikaa, jonka jälkeen ne muuttavat muotoaan vihaksi tai kateudeksi. Tässä vaiheessa ollaan jo erittäin syvällä suossa ja voisin kuvitella, että näitä ihmisiä löytyy erittäin paljon sekä blogien lukijoista, että keskustelufoorumeilta. Sen sijaan, että heidät unohdetaan tai heitä inhotaan negatiivisten kommentointien perusteella, heitä täytyisi halata ja kertoa kuinka me kaikki ollaan yhtä arvokkaita.  Aikuisetkaan ihmiset eivät aina osaa ajatella asioita niin järkevästi vaan sortuvat sinne vihan ja kateuden tielle, eikä siinä mitään hävettävää olekaan. Se on ihan luonnollinen reaktio ja omalla tavallaan tälläiset tapahtumat ruokkivat sitä, jolloin siitä muodostuu jo isomman mittakaavan ketjureaktio.

En halua osoittaa syyllistävällä sormella tapahtuman järjestäjiä, ketään siellä palkittua tai muuten vaan mukana olleita henkilöitä. Uskon ihan vilpittömästi, että suurin osa ei ole tajunnut ajatella tätä asiaa tältä kantilta, eikä välttämättä ymmärrä sitä tämänkään postauksen jälkeen. Luulen, että joukossa on kuitenkin myös ihmisiä jotka ovat kanssani kokonaan tai vaikka osittain samaa mieltä. Kommenttiboxissa sana on vapaa ja mielipiteet ovat enemmän kuin toivottuja. Tiedän sohivani tällä postauksella nyt muurahaispesää, mutta ainakin teen sen hyvän asian puolesta. Meillä on varmasti erilaisia mielipiteitä tähän asiaan liittyen ja jonkun mielestä saatan ottaa kyseisen asian liian vakavasti, mutta näin se ei ole. Tarkoitukseni ei ole mitenkään moittia tapahtuman vääryyttä, vaan herättää vähän ajatuksia siihen, että myös muita tapahtumia tarvittaisiin ja ehkä hieman erilaisia. 

perjantai 18. marraskuuta 2016

Tilannekatsaus Ompun koulutukseen

Minulla oli eilen vapaapäivä työharjoittelusta koulupäivän vuoksi ja koska koulukin alkoi vasta päivällä, minulle jäi hyvin aikaa kuluttaa koko aamupäivä hevosharratukselle. Hain aamupalan läheiseltä leipomolta ja kurvasin tallin pihaan hieman ennen yhdeksää. Aikaisesta ajankohdasta huolimatta sain kaverin mukaan tallille ja kaikista tämän postauksen kuvista kiitokset kuuluvat Iinalle (iinamakkonenn.kuvat.fi). Juotiin kaikessa rauhassa aamukahvit tallilla, jonka jälkeen laitettiin Ompulle varusteet niskaan ja suunnattiin maneesiin.


Omppu sai ihan ensimmäisenä juosta irrallaan maneesissa vähän aikaa, jonka jälkeen otin sen  vielä juoksutettavaksi liinaan. Omppu jännittää ratsastusta edelleen jonkun verran, joten liikutan sitä aina jonkin verran maastakäsin ennen kuin nousen selkään. Liikkumisen lisäksi tehtiin vielä vähän aivojumppaa ja siedättämisharjoituksia esimerkiksi raipan päässä olevan muovipussin kanssa. 


Tänään ensimmäistä kertaa ratsastus sujui juuri niin kuin olen halunnutkin. Hevonen ei ollut missään vaiheessa jännittynyt. Olen päässyt yhteen tavoitteeseen, eli rentoon hevoseen. Jännittynyt hevonen ei voi oppia mitään, joten ensimmäinen tärkein askel hevosen koulutuksessa on rentous. Ompulle riittää tällä hetkellä, että se liikkuu rennosti jokaisessa askellajissa. Vasta kun tämä asia alkaa olla itsestäänselvyys, voidaan aloittaa opettelemaan muita asioita. 





Ratsastusharjoituksia jatketaan säännöllisesti, mutta myös maastakäsin tehtävää työskentelyä. Ompun pelokkaan luonteen vuoksi se tarvitsee todella paljon siedätystä erilaisiin asioihin ja jopa niinkin arkipäiväiseen asiaan kuin riimun pukemiseen tai vaikka jalkojen nostamiseen. Siedätysharjoituksia ollaan paljon jo tehtykin ja näin aion toimia myös jatkossa. Uskon runsaan maastakäsin työskentelemisen auttaneen ratkaisevasti myös tämän hetkiseen hyvään ratsastettavuuteen. Laitan alle kaksi havainnoillistavaa kuvaa siitä, kuinka hevonen on nyt kehittynyt. Ylempi on kuvattu 21. päivä lokakuuta ja alempi eilen, eli 17. päivä marraskuuta. 



Tätä vuotta on vain reilu kuukausi enää jäljellä ja loppuvuoden tavoitteeksi haluan asettaa ainoastaan sen, että Ompulla voi ratsastaa vuoden loppuun mennessä täysin ongelmitta kaikissa askellajeissa myös niin, että maneesissa on muita hevosia. Yhdeksi tavoitteeksi voisi ottaa myös sen, että juoksutuksen määrää ennen ratsastusta voidaan vähitellen vähentää ja mahdollisesti ensi vuonna sitä ei tarvitsisi tehdä enää ollenkaan. Tavoitteita on aina hyvä asettaa, mutta silti kaikista tärkeintä on edetä päivä kerrallaan hevosta kuunnellen. 


perjantai 11. marraskuuta 2016

Vastaukset osa 2 (minä & muu elämä)

Mihin aiot suuntautua opinnoissasi? Kauan ne kestää?

En ole vielä varma mihin suuntaudun. Minulla on kaksi hyvää vaihtoehtoa, eli mielenterveys- ja päidetyö tai sairaanhoito ja huolenpito. Jos tällä hetkellä pitäisi päättää, haluaisin varmasti mielenterveys- ja päihdetyöhön. Olen kuitenkin edelleen avoin myös toiselle vaihtoehdolle. Opinnot kestää 2018 toukokuun loppuun asti.

Miks lopetit ratsastuksenohjaajaksi opiskelun?

Mikin kuoleman jälkeen motivaatio koko hevosharrastukseen oli niin totaalisesti nollassa, että en kokenut koulun jatkamista mitenkään luonnollisena. Meillä oli loppusuora alkamassa ja tarvittiin paljon työtä, hevosia ja hyvää ratsastusta mikäli halusi loppukokeet selvittää. Minulla oli Mikistä yksi opinnäytetyö kesken ja olin varannut sen sekä koulu- että estehevoseksi loppukokeisiin, joten sen kuoltua minulla oli kaikki palikat auki. Tiesin myös koko ajan varmaksi, että hakisin kouluun heti valmistuttuani enkä jäisi töihin hevosalalle vaikka valmistuisin. Lisäksi minulla oli yksi kurssi kokonaan käymättä, jonka olisin joka tapauksessa joutunut siitämään seuraavalle vuodelle. Yrittäjyyden kurssin missasin, koska Ninnin jalka murtui juuri samana päivänä kun minun olisi pitänyt lähteä kouluun. 

Missä maassa haluisit käydä? Missä kaupungissa/kaupungeissa Suomessa?

En oikeastaan halua käydä välttämättä ollenkaan ulkomailla, mutta jos pitäisi jonnekin lähteä niin Ranskassa olisi kiva käydä viikonloppulomalla tai sitten aurinkorannalla Espanjassa. Suomessa olis kiva käydä Lapissa. Siellä en oo koskaan käynyt. Kuusamossa oon käynyt joskus lapsena, mutta sen ylempänä en koskaan ainakaan muistaakseni.

Minkä ikäinen Ninni on nyt?

Ninni on syntynyt toukokuussa 2013, eli hän on nyt 3-vuotias :)


Haluatko joskus lisää lapsia?

En välttämättä. Kaikki hokee mulle, että kyllä mun mieli tulee vielä muuttumaan, mutta itse en oikein usko siihen. Yksi ihana ja terve lapsi riittää mulle ihan mainiosti!

Voitko kirjoittaa piiiitkän postauksen siitä miten Ninnin synnytys käynnistyi, miltä synnytys tuntui, minkälainen raskaus oli jnejne?

Mun tekis niin mieli toisaalta toteuttaa tämä sun toive, mutta taas toisaalta en oikeestaan haluais enää kirjoittaa siitä enää tänne blogiin kun en muutenkaan Ninnistä enää tänne sen kummemmin kirjoita. Jos haluat jutella näistä asioista muuten tai se on sulle jotenkin ajankohtaista niin toki saat laittaa mulle sähköpostia malava.laura@gmail.com :)

Miten asut nyt? 

Tämmösessä aika isossa rivitalokaksiossa ja meitähän on täällä minä, Rasmus, kissa ja puolet ajasta myös Ninni. Jossain vaiheessa täytyis etsiä vielä isompi asunto, mutta ei nyt vielä ihan ajankohtaista. 

Miten tapasitte miehesi kanssa?

Tinderissä alettiin juttelemaan ja parin päivän viestittelemisen jälkeen nähtiin sit yhdellä parkkipaikalla, jonka jälkeen ei olla sit erossa paljoa oltukaan :D

Oletko tyytyväinen elämäntilanteeseesi, jos et niin mitä muuttaisit?

Olen tyytyväinen. Jos haluaisin elämästäni ihan täydellistä, niin toki siihen kuuluisi oma heppa ja ehkä joku viikonloppuduuni rahatilannetta vielä vähän parantamaan. Muuten kaikki on tosi hyvin :)

Mitä Ninnille kuuluu?

Hyvää! Se on tosi luonteikas ja ihanan huumorintajuinen pieni neiti, jonka kanssa yksikään päivä ei ole tylsä.

Mitkä ovat kaksi parasta sinulle tapahtunutta asiaa tänä vuonna?

Se on kyllä ehdottomasti vuoden kohokohta kun sain Mikin omaksi. Vaikka se kuolikin pian, niin olin kaksi viikkoa maailman onnellisin hevosenomistaja. Toinen kahdesta parhaasta on uusi poikaystävä :)

Oletko enemmän aamu- vai iltaihminen?

Ennen olin selvästi iltaihminen, mutta oon varmaan vähitellen kääntymässä aamuihmiseksi. Mua väsyttää iltaisin monesti jo tosi aikaisin ja aamulla taas huomaan herääväni yhä useammin aikaisin ilman herätyskelloa.


Oletko hyvä piirtämään?

En. Mulla ei oo sitten tippaakaan taiteellisia lahjoja.

Keräätkö itse jotain esineitä tms? Tai oletko kerännyt?

Muumimukeja mulla on muutama ja niistä tykkään, mutta en oikeastaan jaksa käyttää sen kummemmin siihen rahaa kun ihan samalta se kahvi maistuu jokaisesta kupista :D Jos nyt uusia kahvikuppeja kuitenkin tarvitsisin, niin varmaan etsisin niitä muumimukeja. 

Oletko koskaan lasketellut?

En ole koskaan edes kokeillut.

Onko sulla nyt mitään työpaikkaa, vai opiskeletko pelkästään?

Opiskelen vaan. Kunhan oon sen verran opiskellut, että saan alkaa tehdä keikkatöitä hoitoalalla niin varmaan sitten niitä yritän saada. 

Millaisella autolla ajat?

Mun oma auto on 2011 vuosimallin musta farmari Volkswagen Golf.

Kerro 5 faktaa itestäs, mitä et oo ennen paljastanu?

Oon aika hyvä laittamaan ruokaa ja leivon myös paljon, mutta mulle ei oo koskaan tullut mieleenkään jakaa reseptejä tänne blogin puolelle.

Viihdyn hyvin yksin tai vain perheen parissa. Oon karsinut vuoden sisällä muutaman kaverisuhteen kokonaan pois elämästä ja minusta tuntuu, että oon sitä onnellisempi mitä vähemmän mun ympärillä on ihmisiä. Nykyään minulla on myös todella kovat ''vaatimukset'' ystävyydelle. En halua notkua huonoissa ihmissuhteissa enää päivääkään. Minulla on mennyt siihen ihan turhaan aikaa elämässäni.

Minut mielletään usein aika rohkeaksi ratsastajaksi, mutta itse tunnen itseni useimmiten aika vellihousuksi ja vähitellen olen alkanut nimittää itseäni myös tätiratsastajaksi :D

Kolme faktaa saa riittää, en nimittäin keksi yhtään enempää.

Onko opiskelu kivaa?

Onhan se. Toki kaikessa on hyvät ja huonot puolensa, mutta jos ammatin haluaa saada niin on opiskeltava. Kyllä mä koulussa viihdyn ja meillä on mukava luokka.

Mitä sun poikaystävä tekee? Töitä/opiskelu? Onko teillä aikeissa yhteinen lapsi? Asutteko yhdessä? Mitä mieltä hän on blogistasi?

En halua kovinkaan tarkasti puhua Rasmuksesta tai hänen elämästään, sillä se ei varsinaisesti kuulu tänne blogin puolelle. Hän on myös sanonut, ettei häntä kiinnosta tämä blogi tai bloggaaminen muutenkaan millään tavalla, enkä siksi halua vastata suoraan häntä koskeviin kysymyksiin. Sen oon jo tuonne aiemmaksikin vastannut, että asutaan yhdessä.

Onko sulla sisaruksia?

On yksi vuoden vanhempi isoveli.

Mitä ruokaa laitat useiten?

Jauhelihakastike on varmaan aika yleinen ruoka meillä, mutta pyrin kyllä aina laittamaan aika monipuolisesti erilaisia ruokia.

Oletko allerginen jollekin?

Oon rotille, hiirille, hamstereille ym. jyrsijöille. En tietääkseni muille.

Onko sulla muita kotieläimiä kuin Iina?

Ei ole.


Mitä ajattelet omasta nuoruudestasi? Kadutko jotain, mitä?

Tietenkin tekisin monta asiaa toisin, mutta en varsinaisesti kadu mitään.

Mitä muuttaisit elämässäsi, jos saisit valita 2 asiaa?

Ensimmäiseksi haluaisin, että Ninni asuisi koko ajan täällä minun luona. On vaikeaa olla erossa omasta lapsestaan näin paljon. En kuitenkaan saa olla tässä asiassa itsekäs, vaan tietenkin Ninnillä on oikeus olla yhtä paljon isänsä kanssa kuin minunkin. Toinen asia voisi olla vaikkapa oma hevonen.

Kiroiletko?

Jonkin verran. 

Millon teet videopostauksen?

Täytyy katsoa kun sopiva inspiraatio löytyy. En ole mikään videopostausten fani, mutta joskus niitä on ihan mukavaa tehdä. Enemmän mielessäni on pyörinyt ajatus ''päiväni kuvina'' -postauksesta ja sen toteutan varmasti ihan piakkoin. 

Mikä koulussa on vaikeinta, entä helpointa/mukavinta? 

Vaikeinta on keskittyä pitkiin teoriatunteihin ja helpointa on ehkä ryhmätyöt tai käytännön opiskelu.

Minkä väriseks et voisi värjätä hiuksiasi?

En ainakaan vihreäksi tai siniseksi. 

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?

Toivottavasti ainakin mulla on silloin vakituinen työpaikka, oma hevonen ja asuisin Rasmuksen ja Ninnin kanssa jossain isommassa asunnossa. 

maanantai 7. marraskuuta 2016

Maanantain mietteitä

Tänään olin ensimmäistä päivää työharjoittelussa. Hoitoala on minulle entuudestaan jo jotenkin tuttu, mutta sain paljon uutta tietoa ja taitoa. Tapasin ihania vanhuksia ja tunsin, että olen opiskelemassa erittäin tärkeään ammattiin, mikä monessakin suhteessa tuntuu olevan vähän aliarvostettu. Minä olen ainakin ylpeä siitä, että saan auttaa ihmisiä ja kuulla heidän tarinoitaan siitä ajasta kun minä olin vasta pilke isäni silmäkulmassa. Mukava päivä, vaikka omalla tavallaan todella rankka. Uutta asiaa tuli jokaisesta tuutista niin paljon, että työpäivän jälkeen kaaduin tunniksi sänkyyn nukkumaan.

Sain Ompun kasvattajalta ison läjän ihania varsakuvia ♥
Ostin Ompulle satulan. Aiemmin olen lainannut tuttuni satulaa, mutta nyt oli aika löytää jo oma satula. Elämäni ensimmäistä kertaa koen, että en tehnyt kovin hyviä satulakauppoja. Vaihdoin uudenveroisen satulani käytettyyn satulaan. Sain toki välirahaa, sekä hintavat jalustinhihnat ja nahkavyön kauppaan mukaan. Kuitenkin satula ei vastannut odotuksiani, eikä myyjän puheita. Satula myytiin toki käytettynä, mutta siistinä. Sitä se ei todellakaan ollut. Nahka oli monista paikoista aika kulunutta ja satulassa oli kauttaaltaan erikokoisia naarmuja. Uudenveroisena mainostetut hintavat jalustinhihnat ovat todellisuudessa niin käytetyt, että itse olisin mainostanut niitä pikemminkin erittäin käytettynä tai jopa hieman huonokuntoisina. Satulavyökin oli kunnoltaan pettymys. Satula ja sen mukana tulleet varusteet ovat käyttökuntoisia ja ehjiä, mutta minusta jo aika kuluneita. Koen, ettei kyseisen satulan arvo olisi ollut niin paljoa kuin miksi se vaihtokaupan myötä jäi. Se kuitenkin sopii hevoselle, enkä jaksa lähteä riitelemään kauppaan enää enemmän välirahaa tai jotain muita muutoksia. Tämä on kuitenkin hyvä opetus sekä minulle (ja tietenkin myös muille), ettei oikeasti kannata sopia kaupoista ennen kuin on tuotteen nähnyt. Olisin varmasti ostanut satulan joka tapauksessa, mutta hinta-laatusuhde ei tässä kaupassa nyt minun osaltani kohdannut. 

Omppu 2-vuotiaana
Omppu on liikkunut vaihtelevasti irtojuoksutuksen, ratsastuksen ja irtohypytyksen merkeissä. Muutamia juttuja ollaan harjoiteltu myös maastakäsin ja Omppu on osoittautunut jokaisessa suhteessa todella oppivaiseksi, vaikka edelleen se on ajoittain tosi arka ja varautunut. Sain tosiaan Ompun kasvattajaan yhteyden ja ollaan juteltu paljon nykytilanteesta ja myös Ompun varsa-ajoista. Ymmärrän hevosta huomattavasti paremmin kun tiedän, että se on elänyt vain muutaman hevosen tallissa ja koko elämänsä samassa paikassa ennen sen tultua välittäjälle Suomeen ja siitä kuukauden kuluttua tänne. Sillä on nyt aika isot ympyrät haisteltavana. Ei ole ihme, että pienen hevosen pää on ihan sekaisin kaikesta. 


Nyt minun on pakko alkaa siivoamaan ja painua iltatoimien jälkeen nukkumaan, sillä aamulla kello soi taas heti viiden jälkeen.


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Vastaukset osa 1 (hevoset & ratsastus)


Kuuluvatko mielestäsi apuohjat nuoren hevosen koulutukseen?

Ei automaattisesti. On paljon hevosia, joilla en ole koskaan käyttänyt mitään apuohjia ja taas toisten kanssa olen turvautunut niihin enemmän. Käytän ratsastaessa ainoastaan gramaaneja, sillä ne ovat täysin säädeltävissä ratsastajalla, eli niitä voi käyttää helposti vain hetkittäin jossain tietyssä tilanteessa ja tarvittavan avun saatua ne voi löysätä niin, ettei se vaikuta hevoseen enää ollenkaan. 

Juoksutuksessa käytän apuohjia huomattavasti enemmän. Oikeastaan lähes joka kerta jotain. Juoksutuksessa tykkään eniten käyttää joko joustochamponia tai sivuohjia. Pidän kuitenkin apuohjat aina niin löysällä, että ne vain ohjaavat hevosta oikeaan suuntaan. En koskaan sido apuohjaa niin ettei hevonen pääse tarvittaessa nostamaan päätään pystyyn.

En käytä apuohjia siihen tarkoitukseen, että saisin hevosen ratsastettua niiden avulla peräänantoon, eikä mielestäni koskaan sitä pitäisi tehdä. Apuohjat ovat johonkin tiettyyn ongelmaan (esim. jos hevosella tapana paeta pidätteitä nostamalla päätään jne.) hyvä apu, mutta puuttuvaa perusratsastustaitoa ne eivät koskaan korvaa. Apuohjia ei myöskään koskaan kuulu käyttää väkivaltaisesti, eli niillä voi kyllä yrittää ohjata ja neuvoa hevosta, mutta koskaan niillä ei saisi pakottaa hevosen päätä tiettyyn asentoon. 

Miten tärkeänä pidät maastoilua?

Kyllä se on mielestäni ihan tärkeää. Ainakin huomattavasti tärkeämpää mitä minä pystyn hevosilleni toteuttamaan. Täällä on hyvin haastavat maastot ja joutuu kulkemaan koko pienen kylän läpi, ennen kuin pääsee sellaisille pohjille missä voi hyvin ratsastaa ja missä ei ole paljoa liikennettä. Hevosesta riippuen maastoilen, eli varmemmalla hevosella enemmän, mutta aremmat ja maastossa helposti vaaratilanteita aiheuttavat hevoset tyytyvät pääasiassa pellolla ratsastamiseen tai niihin harvoihin maastoreissuihin mihin saan seuraa mukaan. Meidän tallilla ei kovin moni (ehkä kukaan?) maastoile säännöllisesti, eli esimerkiksi kerran viikossa. Se on enemmänkin harvinaista herkkua täällä, vaikka niin sen ei tietenkään pitäisi olla.


Mitä mieltä olet paljon negatiivista huomiota saaneesta "kkk-tyylistä"?

Kuolaimettomuus on mielestäni hieno asia kuka sen nyt on päättänyt hevosellensa täysin toteuttaa. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että pelkästään kuolain hevosen suussa satuttaa hevosta kamalasti. Kuolain on juuri niin kova, mitä ratsastajan käsi. Itse pyrin ratsastamaan aina mahdollisimman hellällä ohjastuntumalla ja olenkin saanut siitä paljon huomautusta kouluvalmentajilta, että ratsastan liian löysällä ohjastuntumalla. Tämä on kuitenkin asia, mitä en tietoisesti halua koskaan muuttaa. Olen kuullut joskus niin hurjan neuvon, että molempien ohjien päässä tulisi olla noin maitopurkin verran ''painoa''. Tämä kuulostaa kyllä vähintäänkin järjettömältä. En siis ole mitenkään kuolaimia vastaan, mutta ymmärrän sen mitä vahinkoa ne voivat väärin käytettynä hevoselle aiheuttaa ja yritän välttää vahingoittamasta hevosia.

Kengättömyydessä ei ole mitään pahaa ja itseasiassa Omppukin on nyt kengättömänä ja tulee saamaan kengät vasta silloin, jos sen kaviot kuluvat liian lyhyiksi. En kengitä hevosta ilman painavaa syytä. Tässäkin asiassa olen vähän sellaisen kultaisen keskitien kannattaja, eli en ole mitenkään kengöttömyyden kannattaja, enkä myöskään nää kengittämistä mitenkään vahingollisena. 

Mitä kannuksiin tulee, niin niihin mulla on ehdottomasti jyrkin mielipide. Kannuksia en käytä koskaan muuten kuin silloin jos on pakko, eli koulukisoissa. Joskus olen ennen kilpailuja yhden kerran ''totuttanut'' hevosta kannuksiin, mikäli sillä ei ole koskaan aikaisemmin ratsastettu kannukset jalassa. Arkitreeneissä tai esimerkiksi estekisoissa en koskaan käytä kannuksia. Pyrin ratsastamaan hevoset aina niin, etten tarvitse niitä ja tähän päivään asti se on onnistunutkin. Aikaisemmin käytin kannuksia enemmän ja joskus estekisoissakin, mutta koskaan ne eivät ole arkitreeneihin vakiovarusteena kuuluneet eivätkä tule kuulumaankaan. Siinä vaiheessa katson peiliin jos en saa hevosta toimimaan ilman niitä inhottavia rautatappeja. 

Kuinka paljon teet maastakäsin juttuja hevostesi kanssa, mitä harjoitteita teet?

Ehkä noin kerran viikossa varsinaisesti, eli lähden ihan maneesiin harjoittelemaan joitain tehtäviä. Huolehdin kuitenkin myös ihan arkikäsittelyssä niistä asioista, mitkä ovat mielestäni tärkeitä. Hevosen tulee siis kunnioittaa minun tilaani, kävellä taluttaessa kauniisti, kuunnella mitä minä yritän sille kertoa ja tarvittaessa sen on osattava pysyä paikallaan tilanteessa kuin tilanteessa. 

Jos lähden maneesiin ihan asiakseni harjoittelemaan näitä asioita, niin harjoittelen toki taluttamista ja sitä, että hevonen väistää minua helposti. Monesti myös siedätän hevosta johonkin, kuten silittelen sitä pressulla tai puen sen hevosen päälle, pyydän sitä kävelemään pressun päältä, hyttysverkkojen läpi tai vaikka seisahtamaan jonkun levyn päälle. Oikeastaan ihan mitä vaan mitä mieleen juolahtaa. Joskus harjoittelen myös lastausta, mikäli se on hevoselle ongelma ja se tarvitsee kuljetuksen suhteen lisäharjoitusta.


Pystyisitkö pitämään hevosiasi pihatossa, vai onko sinulle automaattinen valinta karsinatalli?

Jos pihatto olisi oikeasti laadukas niin tietenkin pystyisin. Valitettavan usein pihatot ovat vain joku kurja katos, missä ei ole tarpeeksi lämpöä ja suojaa. Toki haluan myös katsoa hevosta ja sen viihtyvyyttä. Jos tarpeeksi laadukas pihatto löytyisi järkevän matkan päässä, voisin ehdottomasti harkita sitä. Toki myös ratsastus ym. mahdollisuudet tulee olla sellaiset, että sinne olisi kaikin puolin kannattavaa lähteä. 

Mikä funktio on turparemmeillä ja kuinka kireällä pidät niitä?


En ihan ymmärrä, mitä funktio tässä kysymyksessä tarkoittaa? Jos yritit kysyä, kuinka hyödyllisenä pidän turparemmiä tai onko se minusta tarpeellinen niin omalla tavallaan ei tarpeellinen, mutta tavallaan on. Pidän turparemmiä sellaisella kireydellä, että se ei estä hevosta avaamasta suutaan. Monesti kuitenkin nuorten hevosten kanssa turparemmi on hyvä turvavaruste, sillä jos nuori hevonen todella villiintyy ja sitä pitää kääntää voimakkaasti, voi kuolainrengas lipsahtaa suun puolelle mikäli hevonen pääsee avaamaan suunsa täysin auki. Alaturparemmiä en oikeastaan koskaan käytä tai jos käytän, niin sekin on tavallista löysemmällä. 

Ootko miettinyt, että kävisit joskus jollain tallilla tunnilla?

Onhan sitä tullut tietenkin mietittyä, mutta ei minusta varmaan koskaan olisi siihen. Mielestäni tuntihevosia ei useimmiten (tietenkin poikkeuksia on) kohdella niin kuin itse haluaisin hevosia kohdeltavan. En tietyllä tavalla halua rahoittaa sellaista toimintaa mitä en tue. Joskus voisin mielenvirkistykseksi käydä ''sivistymässä'' jossain ja ottaa esimerkiksi irtotunnin, mutta en välttämättä haluaisi varsinaisesti vakituiseksi tuntiratsastajaksi. Uskon, että on varmasti olemassa ratsastuskouluja joissa hevosia kohdellaan oikeudenmukaisesti, mutta on se enemmän sääntö kuin poikkeus ettei hevosten olot aina niin huippuja ratsastuskouluissa ole.


Lempiväri(t) hevosissa? Entä rodut?


Mulla ei ole mitään tiettyä lempiväriä- tai rotua. En kuitenkaan hirveästi sellaisten hevosten ulkonäöstä, millä ei ole mitään merkkejä päässä tai jaloissa. Näissäkin on poikkeuksia ja monet hevoset ovat merkittöminäkin tosi kauniita. Roduissa melkein kaikki muut menee, mutta kylmäveriset ei ihan oo niitä suosikkeja. Enemmän väriin tai rotuun verrattuna tykkään katsoa hevosen rakennetta ja sen ilmeitä.

Idolisi hevosmaailmassa?

Ei ole mitään yksittäistä idolia. En oikeastaan osaa mainita tähän edes ketään, sillä ei kukaan ole ylitse muiden. Kaikissa hevosharrastajissa on hyviä ja huonoja puolia, enkä katso ketään vaaleanpunaisten lasien läpi suunnattomasti ihaillen. Sanotaanko näin, että jokainen hevostaan hyvin kohteleva on jollain tavalla minun idolini. Yritän ottaa oppia milloin keneltäkin, jos hyviä vinkkejä saan ongittua toisten toiminnasta. Joskus olen ottanut mallia jopa alkeisratsastajasta, joka sitkeästi ja rauhallisesti jaksaa yrittää jotain asiaa mitä ei osaa ollenkaan ja osaa iloita pienimmästäkin edistyksestä. 

Keräätkö jotain tiettyä väriä (tavaroita) hevosille, vai onko ihan sama mitä kaupasta hankkii kunhan tuote ajaa tarkoituksensa?

En varsinaisesti kerää mitään tiettyä väriä. Toki jos tarvitsen uuden satulahuovan niin otan sen värisen mistä satun itse tykkäämään, mutta en sen kummemmin mieti kuinka se sopii muiden varusteiden kanssa yhteen. Minun elämässäni sekään ei ole katastrofi, että suitset ja satula eivät ole saman värisiä :D

Onko sulla pitkä matka tallille?

Jotain 300-400m, eli ei kovin pitkä :D

Meinaatko joskus ostaa oman hevosen?

Kyllä. Niin pian kuin mahdollista. Oman hevosen kanssa harrastaminen on tietyllä tavalla kuitenkin niin erilaista kuin ylläpitohevosen. Ylläpitohevosen tai ratsutettavan kanssa on aina mietittävä mitähän omistaja tästä mahtaa ajatella ja kaikista vähänkään isommissa päätöksissä on aina keskusteltava yhdessä. Jos hevonen on oma, saa sen kanssa tehdä mitä tahansa eikä tarvitse koskaan kysyä keneltäkään.

Miksi haluat ratsuttaa nuoria hevosia? Eikö valmiimpi olis kiva, millä pääsis kisaamaan?

Nuoret hevoset sopii mun elämään paremmin tällä hetkellä. Mulla ei olis rahallisesti, eikä ajallisesti mahdollista kilpailla kovin paljoa. Ja voihan nuorillakin kilpailla, mutta ei toki vielä 3-vuotiaalla. Joskus valmis hevonen olis ehkä kiva, mutta nautin kyllä mielettömästi siitä kun saan katsella oman työn tulosta noiden nuorten kanssa.

Miksi et käy enää Varkauden ratsastuskeskuksella?

Koska en ole töissä siellä enää. Käyn joskus katsomassa kisoja tai jos on muuten asiaa niin tietenkin menen, mutta en käy enää mitenkään säännöllisesti.

3 parasta muistoa hevosten kanssa?

Mä en osaa nimetä kolmea parasta muistoa. Ylipäätään kaikki onnistumisen hetket jäävät parhaimmiksi muistoiksi mieleen. Onnistunut kilpailusuoritus, mukava rapsutteluhetki tai rento maastoreissu voi jäädä pitkäksi ajaksi mieleen. Kaikkihan näissä ihanissa karvapalloissa on parasta ♥


Mitä mieltä olet loimittamisesta? Entä klippaamisesta?

Kyllä mun mielestä sateella, kylmällä tuulella ja pakkasilla hevosta pitää loimittaa sen karvapeitteen paksuuden mukaan. Klippaamisesta en oo oikein mitään mieltä. Kai siitä kovassa treenissä on huomattava hyöty kun hevonen ei hikoa, mutta minun treenimäärillä sitä ei ole koskaan tarvinnut tehdä.

Kumpi mielestäsi on parempi säilö- vai kuivaheinä? 

Tähän asiaan minulla ei ole oikeastaan sen kummempaa mielipidettä kuin, että heinän täytyy olla laadukasta -oli se sitten kuiva-, tai säilöheinää. Jos kuitenkin toinen on valittava, niin valitsen laadukkaan kuivaheinän.