keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulu tulla jollottelee


Harjoittelu, näytöt ja vuoden viimeinen koulupäivä on nyt taputeltu. Mun pitäis tosiaan olla nyt joululomalla, mutta ei tämä ole kyllä lomalta ainakaan vielä tuntunut. Tiistaina, eli ensimmäisenä lomapäivänä heräsin vaille 7 ja lähdin tallille vähän ennen puolta kahdeksaa. Illalla kotiuduin vasta seitsemän jälkeen, eli päivän menot kestivät noin 12 tuntia. Tänään olin buukannut itselleni työpäivän, jotta saan vähän lisää rahaa joululahjaostoksia varten ja pääsin niinkin oman alan hommaan kun remonttireiskaksi ja mun urakkana oli sisäkattoon tehtävät toimenpiteet. Suoriuduin kuitenkin alan pikaisesta vaihdosta ihan kunnialla ja nyt toivottavasti huomisesta alkaen pääsen vähitellen pienoisesta kiireestä huolimatta rauhoittumaan joulun viettoon. 

Tiistain aikainen tallille lähtö johtui Ompun hammashoidosta, kun hevoshammasteknikko Marika tuli tallille raspaamaan ja tsekkaamaan muutenkin hevosten suut. Omppua ei tietääkseni ole raspattu koskaan (?), joten tämä oli nyt viimeistään ajankohtaista. Kyllähän sieltä sanomista löytyi matalan kitalaen ja sudenhampaiden verran, eli semmoisia huolia meillä nyt jatkossa. Matala kitalaki ei ainakaan tietääkseni vaikuta oikeastaan muuhun kun kuolainten valintaan, eli missään nimessä Ompun suuhun ei saa niveltä laittaa tai mitään kuolainta joka voi painaa kitalakea. Sudenhampaat joudutaan poistamaan pikimmiten, joten tammi- tai helmikuussa meillä olisi sellainen operaatio edessä. Kunnaneläinlääkäri ei suostu niitä edes poistamaan, joten minun on saatava joku toinen eläinlääkäri tallille tai vaihtoehtoisesti kuskata heppa klinikalle. Onneksi hintatietoja selvittäessäni kivi vierähti sydämeltä, sillä eipä tämä kovin kallis operaatio taida olla. 


Vielä olisi kaksi arkipäivää edessä, jonka jälkeen saadaan rauhoittua joulun viettoon. Torstai ja perjantai vaikuttavat jo valmiiksi aika kiireisiltä, mutta tekeminen on kuitenkin mieluisaa. Täytyy käydä joululahjaostoksilla, askarrella muutama joululahja, tehdä joulusiivous ja tietenkin liikuttaa Omppu. Huomenna saan Ompun ratsastuksesta videota ensimmäistä kertaa. Tamman toinen ratsastaja Hanna tulee avuksi tallille ja lupasi olla hetken myös kamera kädessä. Päivän päätehtävä on kuitenkin totuttaa Omppu maneesin ohi ajaviin autoihin, eli toinen on Ompun kanssa maneesissa ja toinen ajaa autolla edestakaisin maneesin vierestä. Maneesin ulkopuolelta kuuluvat äänet pelottavat hevoslasta edelleen aika paljon ja mielestäni näihin on parempi totutella kun odotella, että joku tippuu hepan säikähtäessä tai muuten vain sattuu jotain. Perjantaina Ompulla joko ratsastetaan kevyesti tai se juoksutetaan, jonka jälkeen se saa jäädä kolmen päivän lomalle, jolloin käyn korkeintaan taluttelemassa sitä tai vaihtoehtoisesti se saa itsestään liikkua irtona. 


Lauantaina onkin jo jouluaatto. Se ei juurikaan herätä minussa iloa, vaikka yritän ajatella positiivisesti. En näe Ninniä koko jouluaattona, sillä se suuntaa isänsä kanssa sukuloimaan yli sadan kilometrin päähän. Olen yrittänyt vältellä tätä asiaa, sillä aina sitä miettiessäni kyynel meinaa vierähtää väkisin silmäkulmasta. Ajatus jouluaatosta ilman omaa lasta ei ole millään muotoa minulle ok, mutta tietenkin nämä asiat on mentävä tasan eron jälkeen ja nyt on isän vuoro viettää joulua lapsensa kanssa. Jouluaatto kuluu meidän osalta Rasmuksen vanhempien luona, eli ei meidän onneksi tarvitse ihan kotona mököttää. Joulupäivänä käydään aamulla minun mummoni luona syömässä, jonka jälkeen haetaan Ninni ja suunnataan Rasmuksen mummon luokse syömään. Meidän perhe viettää joulun vasta tapaninpäivänä. Vaikka joulu onkin erilainen kun ennen, on siihen vain asennoiduttava positiivisesti. En voi tälle tilanteelle mitään vaikka kuinka mököttäisin, joten yritän nauttia tästä ajasta kaikesta huolimatta. Tietenkin itken jos itkettää, eikä ole mikään ihme jos ikävöi jouluna omaa lastaan. Ninniä tämä tilanne ei haittaa, hän saa kahden suvun joulukekkerit ja näkee joulupukin kahdesti, joten sillehän nämä joulut juhlitaan aina tuplana. 

Joutuuko joku muu viettämään joulun ilman lastaan? 


lauantai 17. joulukuuta 2016

Painonhallintaongelmia


Olen saanut nukuttua yöni rauhassa. Omppu on saanut säännöllisempää liikuntaa ja nyt minusta tuntuu, että sen liikuntarytmi on sellainen niin kuin pitääkin. Sen käytös on muuttunut paljon parempaan suuntaan säännöllisen työskentelyn myötä ja kaikki hoitotoimenpiteet ovat helpottuneet huomattavasti, eli oikeaan suuntaan ollaan menossa. Tänään harjasin sen käytävällä irrallaan, eikä se liikkunut kertaakaan. Sain harjattua koko hevosen, laitettua suojat ja muut varusteet suitsia lukuun ottamatta (ne on edelleen kamalat :D) ilman mitään ongelmia. Muistelin Omppua harjatessani sitä aikaa kun saattoi mennä vartti, ennen kuin sille sai riimun puettua ja toinen vartti siihen, että sai sen muuten varustettua. Ei puhettakaan, että jalkoja olisi voinut harjata tai saati pukea suojia. Ja sen oli oltava kiinni, eikä hoitaminen silti ollut aina helppoa. Nyt en sido sitä enää kiinni, sillä se sai muutama viikko sitten sellaisen vetopaniikin, että sitomisleikit ovat nyt toistaiseksi tässä. Se saa möllöttää irrallaan niin kauan, että aletaan uudestaan panostamaan/kouluttamaan sitä kiinni seisomiseen. Kaikki aikanaan. Nyt nautitaan siitä, että ollaan päästy ratsastamaan säännöllisesti. 


Edellisessä postauksessa kertomani selkäännousuongelmat ovat nyt jo taakse jäänyttä elämää. Paneuduin asiaan yhtenä päivänä yksin ja seuraavana vielä Hannan kanssa ja sitä seuraavana päivänä Hanna taas yksin, eikä nyt ongelmia enää ole. Omppu oppii kaiken kyllä tosi nopeasti ja se on muutenkin vaikuttanut kaikin puolin kivalta hevoselta, vaikka se ei tyypiltään edustakaan sitä hevosmallia mihin itse olen tottunut. Tai ehkä edustaakin, mutta erittäin lihavana sellaisena.

Painonhallintaongelmia on meillä molemmilla. Minä olen lihonnut talven aikana neljä kiloa ja Omppu huomattavasti enemmän. Oli se lihava jo minulle tullessaan, mutta kun vertasin näitä kuvia yli kuukauden takaisiin kuviin, on ero huomattava. Lihavuus ei koskaan ole hyvästä hevosille, eikä ihmisille ja minun on nyt tehtävä parhaani, että Omppu saataisiin laihdutettua. Kohta alkaa sellainen klinikkaralli tulehtuneiden nivelten osalta, että kukkaro ratkeaa nyöreistään. Halvempi ja parempi ratkaisu on saada heppa laihtumaan, mutta näin nuoren kanssa se ei ihan helppoa tietenkään ole. Liikuntaa ei voi lisätä määräänsä enempää ja nyt ollaan jo varmaan aika tapissa, eikä heinääkään voi äkillisesti kovin paljoa vähentää. Toki heinämäärässä varmasti vähennettävää on, mutta se on tehtävä hiljakseen.



Ratsastus sujui hyvin. Omppu liikkuu mielellään ja jumittelee vain kuvaajan kohdalla kysyen, olisiko kameramiehen taskussa herkkuja. Aikansa kyseltyään se tajusi, ettei mitään irtoa ja jatkoi työskentelyä normaalisti. Laukka on edelleen tosi voimatonta, mutta nyt voidaan laukata jo useampi ympyrä putkeen. Nämä on pieniä asioita, mutta edistysaskeleina suuria. Ravissa se kulkee pääosin jo tosi hyvin, mutta tietenkin ajoittain aika epätasaisesti. Eihän se kovin rehellisesti jaksa itseään kantaa, mutta suunta on jo oikea. Tästä on hyvä jatkaa.


Kiitos kaikista postauksen kuvista jälleen Iina Makkoselle! Me päästäänkin kohta jatkamaan juttuja drinkkien ääreen paikallisen baarin pikkujouluihin. 

Miltäs Omppu teidän silmään näyttää? Onko vinkkejä nuoren hevosen laihduttamiseen? 

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Mulla on kaikki hyvin tänään

Ihana vapaapäivä takana. Sain viettää koko aamupäivän rauhassa yksin kotona. Aloitin päiväni soittamalla yli tunnin puhelun ystävälleni, jonka jälkeen makoilin sängyssä katsoen telkkaria. Meille on ilmestynyt makuuhuoneeseen sellainen parisuhteen tappaja, toisin sanoen telkkari. Ei sitä paljon tule käytettyä, mutta joskus aamuisin on ihana katsoa ohjelmia kaikessa rauhassa oman lämpimän peiton alla. Päivän ainoa ''revin hiukset päästä'' -hetki oli ruoan laitto ja hemmetin mozzarellatikut. Se yliluonnollinen olento voisi tulla kokkaamaan meillekin, joka saa valmistettua ne ilman, että juusto karkaa sieltä tikun sisältä. Oon kokeillut uunissa, pannulla, miedolla ja suurella lämmöllä, mutta olen kohdannut voittajani. Jos kuitenkin joku on näiden kanssa täysissä sielun ja ruumiin voimin selvinnyt, niin mulle saa heittää vinkkejä. Vapaapäiväni sisälsi myös tallilla käynnin, omien rakkaiden seuraa, tallin pikkujoulut ja monta kuppia kahvia. 


Tallilla minua odotti isot korvat omistava positiivinen nuorukainen. Päivitellen kaikki hoitotoimet alkavat helpottua. Sitä ei tarvitse enää pyydystää karsinasta, vaan se tulee ovelle vastaan ja antaa pukea riimun helposti. Harjatessa ei tarvitse enää varoa jokaista ylimääräistä liikettä, eikä satulan laittokaan ole Ompun mielestä enää mitenkään tavatonta. Kavioit saa nosteltua melko helposti ja isojen tyttöjen tapaan meillä käytetään jo suojia joka jalassa. 

Kehujen jälkeen on pakko palata todellisuuteen. Selkäännousussa on ilmennyt nyt ongelmia. Ei mitään kovin isoja, mutta kuitenkin. Tänään taisin kuluttaa siihen vartin. Ollaan sovittu huomiseksi Ompun toisen ratsastajan kanssa treffit tallille yhtä aikaa, jotta saadaan yhdessä vähän ratkottua tätä ongelmaa. Ratsastus sujui tänään kyllä hyvin. Omppu kehittyy tosi nopeasti kun sen kanssa vaan pääsee tekemään. Tämänkin ratsastuskerran aikana se tajusi monta juttua. Täytyy tosin tarkistaa, onko sillä hyvä muisti ja osaako se niitä enää huomenna :D Ratsastuksen jälkeen nousin vielä kahdesti uudestaan kyytiin ja se sujui jo paremmin. Ehkä se taas tajuaa, ettei siinä mitään niin kamalaa olekaan. Säännöllinen liikutus on tehnyt Ompulle kyllä muuten tosi hyvää. Olen tyytyväinen, että löysin Ompulle toisenkin ratsastajan. Tosin olisin vielä tyytyväisempi jos ehtisin itse tehdä kaiken, mutta kun en siihen pysty niin silloin se vaan on niin. Kevään myötä kiireet kyllä helpottaa ja kun valoa tulee enemmän, niin muutenkin piristyy. 


Satulaongelmakin ollaan nyt ainakin toistaiseksi selätetty. Tämän ikäiselle satulan ostaminen on yhtä helvettiä, sillä selkä muuttuu niin nopeasti ihan mihin tahansa suuntaan. Toivottavasti päästäisiin nykyisellä satulalla nyt ainakin muutama kuukausi eteenpäin, niin saisin minäkin hengähtää näistä stressaavista satulakaupoista. Sopivaksi satulaksi osoittautui Supreme Rolly estesatula. Ihan kiva se oli istuakin ainakin tämän päivän perusteella. 

Illaksi suunnistettiin vielä poikaystäväni, Ninnin ja äitini kanssa tallin pikkujouluihin. Kyseessä oli pienimuotoiset kahvit tallin satulahuoneessa, mutta Ninnille reissu oli sitäkin mielenkiintoisempi. Ihanat tallinomistajat olivat ajatelleet Ninniä etukäteen ja tonttu oli käynyt piilottamassa pienen lahjapaketin ulos traktorin taakse Ninniä varten. Oman lapsen näkeminen onnellisena on parasta mitä tiedän ♥ 

Iloiset nauravat kasvosi nään
Ja usein pysähdyn miettimään
Mua mistä palkitaan näin
Kun saan nähdä sut kasvavan vierelläin 


Viikonloppuna olisi luvassa pitkästä aikaa myös kuvamateriaalia, sillä Iina lupaili ainakin alustavasti tulla kuvaamaan meitä. Palaillaan siis viimeistään silloin. Hyvää viikkoa kaikille lukijoille ♥

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Ompun viikko-ohjelman suunnittelua

Hevosen liikunnan tarve jakaa varmasti hevosihmisten keskuudessa paljon eriäviä mielipiteitä. Minä ajattelen tämän (ja oikeastaan kaiken muunkin) niin, että liikunnan tarve on jokaiselle hevoselle yksilöllinen. Ajattelin pohtia nyt kuinka paljon 3-vuotias hevonen todella tarvitsee liikuntaa ja missä menee liiallisuuden raja. Asia on juuri nyt itselleni ajankohtainen ja sain tähän asiaan liittyen vähän oudon kommentin, jonka jälkeen pysähdyin miettimään tätä vielä perusteellisemmin.

Pihatto vai postimerkkitarha?


Hevosen asuinolosuhteet vaikuttavat mielestäni ratkaisevasti siihen kuinka paljon liikuntaa se ihmisen järjestämänä tarvitsee. Hyvässä pihatossa ympärivuorokautisesti lajitovereidensa seurassa tarhaava hevonen tarvitsee huomattavasti vähemmän järjestettyä ohjelmaa, kuin suurimman osan vuorokaudesta karsinassa seisova, yksin postimerkkitarhassa oleva hevonen. Eihän se niinkään toki ole, ettei pihatossa olevaa hevosta voi ratsastaa juuri ollenkaan tai että karsinassa pääasiallisesti majailevaa hevosta tulisi ratsastaa viisi tuntia päivässä. Joissain määrin kuitenkin koen, että tälläiset asiat on otettava huomioon. 

Omppu asuu tallilla, jossa hevosille on annettu kaksi tarhausmahdollisuutta. Joko tamma- tai ruunalaumassa hevosen sukupuolen mukaan tai vaihtoehtoisesti yksin pienemmässä tarhassa. Tarhausaika on kaikille sama, eli ne laitetaan aamulla ulos ja otetaan iltapäivällä sisälle. Olen aikaisemmin puhunut paljonkin laumatarhauksen perään ja edelleen olen sitä mieltä, että se on hevosta ajatellen paras vaihtoehto. Olen tässä asiassa itsekäs ja tarhaan Omppua yksin. Minulla on kaksi vähän turhan huonoa kokemusta laumatarhauksesta, sekä lukuisia pienempiä haavereita. Yksi puikkoluun totaalinen katkeaminen ja toinen sääriluumurtuma saivat sisäisen kukkahattutätini valloilleen ja nyt käärin Omppua pumpuliin tarhauksen osalta, joten se tarhaa yksin. Tiedostan, että tämä ei missään nimessä ole paras vaihtoehto nuorelle hevoselle. Päädyin tähän ratkaisuun siksi, etten tahdo enää isompia haavereita tai pahimmassa tapauksessa pysyviä vammoja hevoselleni. Niin kauan kun Omppu viihtyy omassa yksiössään, saa se siinä myös pysyä. Tiedän paljon hevosia joille ei yksin tarhaus sovi missään muodossa, mutta Omppua se ei tunnu juurikaan näkyvästi häiritsevän. Voisin ihan hyvin tarhata Ompun jonkun yhden kiltin kaverin kanssa, mutta sellainen vaihtoehto ei ole toistaiseksi mahdollista. Ompulla on kuitenkin välittömässä läheisyydessä muitakin yksin tarhaavia hevosia, eli ei se mitenkään eristyksissä ole vaikka ei toisten kanssa kosketuksiin pääsekään.


Missä ja miten liikutaan?


Omppu asuu maneesitallilla ja on tällä hetkellä kengätön, joten ulkona liikkuminen ei näillä liukkauksilla tule kysymykseen. Kunhan on tarpeeksi lunta niin jotain peltoa voi tietysti hyödyntää, mutta juuri nyt sen liikkuminen rajoittuu ainoastaan maneesiin. Maneesissakin voi liikkua monella eri tavalla, mutta Ompun liikuntaan kuuluu irtojuoksutus, liinassa juoksuttaminen (joko apuohjilla tai ilman), ratsastus, irtohypytys tai pelkkä kävely taluttaen. Kaikkea edellä mainittua voi tehdä joko raskaasti tai erittäin kevyesti. Joskus esimerkiksi irtojuoksutus on pelkkä lisäjaloittelu normaalin tarhaamisen ohelle ja joskus sen tarkoitus on nostaa kunnolla hikeä pintaan ja purkaa ylimääräisiä paineita. 

Tykkäisin liikuttaa hevosta huomattavasti monipuolisemmin ja myös ulkona, mutta tämä talvi pysytään nyt maneesissa tai tosiaan siellä pellolla, mikäli lunta tulee tarpeeksi. Omppu tuli sen verran myöhään syksyllä, että ensimmäisiksi kengiksi olisi pitänyt laittaa hokkikengät eikä se kukkahattutädin mielestä kuulostanut taaskaan yhtään kivalta vaihtoehdolta... Täytyy siis vain odottaa, että lumet sulavat tai vaihtoehtoisesti sitä tulee riittävästi.

Mikä on tarpeeksi ja mikä on liikaa?


Kun aikaisemmin kertomieni olosuhteiden mukaan miettii mikä sitten on tarpeeksi ja mikä taas liikaa, niin voidaan päästä moneen eri lopputulokseen. Nyrkkisääntö on, että 3-vuotiaalla saa ratsastaa kolmesti viikossa tai jotkut ovat käsittäneet asian ilmeisesti niin, että kolme kertaa viikossa saa tehdä ylipäätään mitään, eli loput neljä päivää hevonen liikkuu ainoastaan karsinan ja tarhan välisen matkan. Pienehkö tarhakaan ei yksinäistä hevosta houkuta liikkumaan tai ainakaan Omppua. Aina kun olen käynyt katsomassa, se vain möllöttää paikoillaan tai ottaa korkeintaan muutamia löntystäviä. Se on kiistaton fakta, että jatkuva paikallaan seisominen ei tee hyvää, sillä hevonen on luotu liikkumaan. Näiden olosuhteiden mukaan Ompun viikko-ohjelma saisi minun mielestäni näyttää esimerkiksi seuraavalta;
  • Ratsastusta noin 20 minuuttia 2-4 kertaa viikossa (alle juoksutus 5-20 minuuttia)
  • Rento juoksutus irtona/kevyt hölkkä liinassa 2-3 kertaa viikossa
  • Täysin vapaa/kävelytys 1-2 kertaa viikossa
Tämä voisi olla ainakin seuraavan kuukauden suunnitelma. Peruskunnon kohotessa ratsastuksen kestoa voi lisätä ja pian Omppu kääntyy muutenkin jo 4-vuotiaaksi. Kiireisen aikatauluni vuoksi etsin Ompulle toisen ratsastajan/liikuttajan ja yllättävän kivuttomasti sen löysinkin. Meidän remmiin hyppäsi ratsastuksenohjaaja Hanna, joka on parin ensimmäisen ratsastuskerran perusteella oikein oiva lisä tähän sirkukseen. Tervetuloa mukaan Hanna ja toivottavasti saat paljon hyviä ja antoisia hetkiä meidän (tai siis lähinnä Ompun :D) seurassa!

lauantai 3. joulukuuta 2016

Itkupotkuraivarit


Voi hemmetin hemmetti. Työharjoittelu alkaisi olla loppusuoralla ja näyttötilaisuutta varten olisi kerättävä ahkerasti lisää kokemusta erilaisista työtehtävistä. Flunssa ja kuume ajoivat minut kuitenkin kotiin torstaina jo kesken työpäivän ja myös perjantai kului sairaslomaillessa. Tämän päivän työharjoitteluvuoron siirsin jo huomiselle, mutta vakavasti alkaa näyttää siltä, että en pääse huomennakaan paikalle. Ai että mua ärsyttää... Eipä tälle mitään voi, mutta silti ottaa vaan niin päähän. Toivottavasti pääsisin kuitenkin näytöt kunnialla läpi ja sen jälkeen voisi taas reilun kuukauden huilata koulun penkillä ennen seuraavaa harjoittelujaksoa. Aina kun tuntuu vaikealta niin yritän vaan ajatella sitä hetkeä, kun saan kilistellä omissa valmistujaisissa kuohuvaa ylpeänä uudesta ammatista. Juuri nyt matka sinne tuntuu niin kohtuuttoman pitkältä, mutta tiedän pystyväni siihen. 

Heitteille jätetty hevonen


Viimeisimmästä ratsastuskerrasta on aikaa kaksi viikkoa... Voi kun kyseessä olisin taukoa ainoastaan ratsastuksesta, mutta kyllä koko hevonen on jäänyt paria juoksutuskertaa lukuun ottamatta ihan ''heitteille''...


No, eihän tässä mitään eläinsuojelurikosta ole tapahtunut, vaikka se minusta henkisesti siltä välillä tuntuukin. Omppu asuu tosiaan täysihoitotallissa, jossa siitä huolehditaan vaikka en kuukauteen edes astuisi tallin pihamaalle. Kaikki tunnolliset hevosenomistajat kuitenkin tiedostavat sen faktan, että hyvään hevosen hoitoon ei riitä pelkästään säännöllinen ulkoilu, laadukkaat rehut ja hyvät talliolosuhteet. Näiden peruspilareiden lisäksi hevonen kaipaa myös liikuntaa tai muita aktiviteettejä. Omppu tarhaa vuorokaudesta vain pienen osan, jonka jälkeen se seisoo toimettomana karsinassa suurimman osan vuorokaudesta. Minun pitäisi pystyä järjestämään sille liikuntaa useamman kerran viikossa, jotta voisin nukahtaa illalla tyytyväisin mielin. Pari viimeisintä viikkoa ovat kuitenkin olleet niin kiireiset ja omalla tavallaan hyvin stressaavat, että tallilla käynti on jäänyt naurettavan vähäiseksi. Onneksi tiedän, että tämä on vain väliaikainen vaihe, mutta silti en haluaisi hyväksyä sitä itseltäni. 

Pyysin loppuviikosta valmentajaani nousemaan Ompun selkään, jotta se saisi edes jotain ratsastusta minun saamattomuudesta huolimatta. Niin kuin arvelinkin, ei se ihan niin hyvin ollut toiminut kuin ennen taukoa. Valmentaja oli sitä mieltä, ettei näin pitkä tauko tee hevoselle hyvää ja nyt työn joutuu aloittamaan ikään kuin ''alusta''. Hän myös kehotti ratsastamaan minua mahdollisimman pian itse, jotta rutiini säilyisi ja saataisiin heppaa kehitettyä eteenpäin. Flunssasta huolimatta kolusin tänään tallille, mutta jouduin luovuttamaan jo hevosta hoitaessani. Voimat ovat vaan niin totaalisesti loppu. Pelkkä hevosen harjaus tuntui ylitsepääsemättömältä urheilusuoritukselta ja tallilta jouduin poistumaan jälleen kerran ratsastamatta, pettymyksen kyyneliä niellen. 

Ei auta itku markkinoilla


Ihan ensimmäiseksi minun on levättävä itseni kuntoon. Palaan työharjoitteluun ja hevostelun pariin vasta kun olen täysin terve. Yritän nyt seuraavat viikot paneutua Omppuun ahkerammin ja jättää vaikka jotain muita asioita sitten vuorostaan huonolle hoidolle. Seuraavaksi vaikka imuri saa luvan lomailla :D Jos kuitenkin tuntuu, etten vaan yksinkertaisesti ehdi panostaa hevoseen niin paljon kun minun pitäisi, on keksittävä jotain muuta. Olen harkinnut kuukauden ratsutusjaksoa, sillä tarpeeksi taitavaa liikuttajaa/vuokraajaa ei varmasti löyty. Vaikka Omppu kiltti onkin, ei sen aran luonteen kanssa ole aina kovin helppoa toimia. Tässäkin asiassa pyrin katsomaan vaikka ensi kesään, jolloin Omppu on jo varmasti helpompi ratsastettava ja koulutuskin on päässyt etenemään. 

Nöyrimmät anteeksipyynnöt tälläisestä vuodatuksesta, mutta ainakaan tämän blogin takana elämä ei ole ruusuilla tanssimista. En aio hävetä päivääkään sitä, etten aina pysty/voi/jaksa hoitaa kaikkea tarpeeksi hyvin. Niin kauan olen oikeilla jäljillä, kun tiedostan puutteeni ja pyrin korjaamaan niitä mahdollisuuksien mukaan. Onko muilla samanlaisia ajatuksia? Onko talvi tehnyt tulonsa raskaana jollekin muullekin?