lauantai 3. joulukuuta 2016

Itkupotkuraivarit


Voi hemmetin hemmetti. Työharjoittelu alkaisi olla loppusuoralla ja näyttötilaisuutta varten olisi kerättävä ahkerasti lisää kokemusta erilaisista työtehtävistä. Flunssa ja kuume ajoivat minut kuitenkin kotiin torstaina jo kesken työpäivän ja myös perjantai kului sairaslomaillessa. Tämän päivän työharjoitteluvuoron siirsin jo huomiselle, mutta vakavasti alkaa näyttää siltä, että en pääse huomennakaan paikalle. Ai että mua ärsyttää... Eipä tälle mitään voi, mutta silti ottaa vaan niin päähän. Toivottavasti pääsisin kuitenkin näytöt kunnialla läpi ja sen jälkeen voisi taas reilun kuukauden huilata koulun penkillä ennen seuraavaa harjoittelujaksoa. Aina kun tuntuu vaikealta niin yritän vaan ajatella sitä hetkeä, kun saan kilistellä omissa valmistujaisissa kuohuvaa ylpeänä uudesta ammatista. Juuri nyt matka sinne tuntuu niin kohtuuttoman pitkältä, mutta tiedän pystyväni siihen. 

Heitteille jätetty hevonen


Viimeisimmästä ratsastuskerrasta on aikaa kaksi viikkoa... Voi kun kyseessä olisin taukoa ainoastaan ratsastuksesta, mutta kyllä koko hevonen on jäänyt paria juoksutuskertaa lukuun ottamatta ihan ''heitteille''...


No, eihän tässä mitään eläinsuojelurikosta ole tapahtunut, vaikka se minusta henkisesti siltä välillä tuntuukin. Omppu asuu tosiaan täysihoitotallissa, jossa siitä huolehditaan vaikka en kuukauteen edes astuisi tallin pihamaalle. Kaikki tunnolliset hevosenomistajat kuitenkin tiedostavat sen faktan, että hyvään hevosen hoitoon ei riitä pelkästään säännöllinen ulkoilu, laadukkaat rehut ja hyvät talliolosuhteet. Näiden peruspilareiden lisäksi hevonen kaipaa myös liikuntaa tai muita aktiviteettejä. Omppu tarhaa vuorokaudesta vain pienen osan, jonka jälkeen se seisoo toimettomana karsinassa suurimman osan vuorokaudesta. Minun pitäisi pystyä järjestämään sille liikuntaa useamman kerran viikossa, jotta voisin nukahtaa illalla tyytyväisin mielin. Pari viimeisintä viikkoa ovat kuitenkin olleet niin kiireiset ja omalla tavallaan hyvin stressaavat, että tallilla käynti on jäänyt naurettavan vähäiseksi. Onneksi tiedän, että tämä on vain väliaikainen vaihe, mutta silti en haluaisi hyväksyä sitä itseltäni. 

Pyysin loppuviikosta valmentajaani nousemaan Ompun selkään, jotta se saisi edes jotain ratsastusta minun saamattomuudesta huolimatta. Niin kuin arvelinkin, ei se ihan niin hyvin ollut toiminut kuin ennen taukoa. Valmentaja oli sitä mieltä, ettei näin pitkä tauko tee hevoselle hyvää ja nyt työn joutuu aloittamaan ikään kuin ''alusta''. Hän myös kehotti ratsastamaan minua mahdollisimman pian itse, jotta rutiini säilyisi ja saataisiin heppaa kehitettyä eteenpäin. Flunssasta huolimatta kolusin tänään tallille, mutta jouduin luovuttamaan jo hevosta hoitaessani. Voimat ovat vaan niin totaalisesti loppu. Pelkkä hevosen harjaus tuntui ylitsepääsemättömältä urheilusuoritukselta ja tallilta jouduin poistumaan jälleen kerran ratsastamatta, pettymyksen kyyneliä niellen. 

Ei auta itku markkinoilla


Ihan ensimmäiseksi minun on levättävä itseni kuntoon. Palaan työharjoitteluun ja hevostelun pariin vasta kun olen täysin terve. Yritän nyt seuraavat viikot paneutua Omppuun ahkerammin ja jättää vaikka jotain muita asioita sitten vuorostaan huonolle hoidolle. Seuraavaksi vaikka imuri saa luvan lomailla :D Jos kuitenkin tuntuu, etten vaan yksinkertaisesti ehdi panostaa hevoseen niin paljon kun minun pitäisi, on keksittävä jotain muuta. Olen harkinnut kuukauden ratsutusjaksoa, sillä tarpeeksi taitavaa liikuttajaa/vuokraajaa ei varmasti löyty. Vaikka Omppu kiltti onkin, ei sen aran luonteen kanssa ole aina kovin helppoa toimia. Tässäkin asiassa pyrin katsomaan vaikka ensi kesään, jolloin Omppu on jo varmasti helpompi ratsastettava ja koulutuskin on päässyt etenemään. 

Nöyrimmät anteeksipyynnöt tälläisestä vuodatuksesta, mutta ainakaan tämän blogin takana elämä ei ole ruusuilla tanssimista. En aio hävetä päivääkään sitä, etten aina pysty/voi/jaksa hoitaa kaikkea tarpeeksi hyvin. Niin kauan olen oikeilla jäljillä, kun tiedostan puutteeni ja pyrin korjaamaan niitä mahdollisuuksien mukaan. Onko muilla samanlaisia ajatuksia? Onko talvi tehnyt tulonsa raskaana jollekin muullekin?

11 kommenttia:

  1. Kyllähän syksyt tuntuu olevan aina jotenkin raskaita.. Kyllä se siitä, pian on joulu ja sitten mennään jo kevättä kohti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on! Voi kun näihin syksyihin osaisi asennoitua jotenkin paremmin... Se tulee aina yhtä yllätyksenä, kuinka pimeää ja kylmää onkaan :D

      Poista
  2. Minusta on parempi, ettei nuoren hevosen kanssa lähteä hutiloimaa sinneppäin (meinaan nyt ratsastusta ja sitä, kun olet kipeänä) Aikatauluista en sano mitään.. Opiskelu vaatii kyllä veronsa ja ne on vain mukautettava harrastuksen kanssa aikatauluun.. Oletko ajatellut, että kiireisinä päivinä tekisit vaikka 15 min maastakäsinjutuja. Sekin on
    paljon nuorelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oonhan mä ajatellut, mutta sille ajatuksen tasolle se on jäänytkin... Täytyy nyt tosissaan ottaa itseään niskasta kiinni mikäli meinaa, että tuo heppa tuosta johonkin kehittyisi. Eihän siinä mitään jos olisi vain opiskelu ja hevonen, mutta sen lisäksi on vielä lapsi, parisuhde ja muut asiat hoidettavana. Mutta nyt saa tosiaan se imuri lomailla ja vaikka jonkun viikon poikaystäväkin :D Lapsi on aina tärkein, se ei koskaan saa jäädä vähemmälle minkään takia, mutta muut jutut on kyllä sumplittavissa jotenkin.

      Poista
    2. On sulla kyllä sirkus pyöritettävänä :D siltä ainaki tuntuu, itellä pelkät opiskelut mutta silti tuntuu ettei ehi tarpeeksi xD

      Poista
    3. Niin onhan tässä yhdelle ihan tarpeeks 😂

      Poista
    4. Ymmärrän kiireen :) Mutta tiiät varmaa mun sanomattakin, et joku aika heppaan järjestettävä, kun sen ottanut :) vaikka sit se harjaus ja 15 min maastakäsittelyä /juoksutus :)

      Poista
    5. Niin kuin tekstissäkin kirjoitin, en aio hävetä päivääkään sitä etten aina pysty/jaksa hoitaa kaikkea tarpeeksi hyvin :) en näkisi syytä sille, että hevonen olisi laitettava pois jos tulee muutaman viikon, max kuukauden sellainen jakso ettei ehdi niin usein kun haluaisi. Niin kun postauksessakin sanoin, kyllä mun pitäis useammin ehtiä ja oon tehnyt sen eteen jo muutoksia, mutta en kyllä turhaan ala itseäni soimaamaan.

      Poista
  3. Niin tiedän ton tunteen! Mulla on vaan pientä flunssaa, mutta tällä viikolla en ole jaksanut tehdä oikeastaan mitään yliopiston eteen -ja juuri tenttiviikoa ennen.. Sen sijaan olen hoitanut hevoshommat todella hyvin ja katellut telkkaria :D Toivottavasti en joudu kaikkia tenttejä rästimään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun flunssa on ollu kyllä sellasta leveliä ettei tule kuulonkaan mikään ratsastus tms. :D

      Poista
  4. Itsellä sama tilannr hepan kanssa, muiden kiireiden vuoksi heppa jäänyt aivan liian vähälle huomiolle jo liki parin kk ajan. Nyt alkaa helpottaa, mutta kyllä tässä vielä varmaan pari viikkoa on kiirettä. Olen itse yrittänyt ajatella, että myöhään sisäänratsastettu nuori voi ottaa lomaa ja aletaan sit vaikka koko ratsutushomma alusta, jos niikseen on. Ahdistaa ja harmittaa kun ei pysty repeämään kunnolla tallille, mutta nyt tilanne on itsellä mikä on. Kun ei sinne tallille kuitenkaan kauhealla kiireelläkään viitsi mennä.

    Paranemisia sinne, helpompi panostaa heppaankin sit, kun on itse terve:)

    VastaaPoista

En julkaise asiattomia ja törkeitä kommentteja. Arvostella saa, mutta se tulee tehdä asiallisesti ja hyvää kielenkäyttöä kunnioittaen. En myöskään julkaise kommentteja, jotka ovat osoitettu toisille kommentoijille.

Kiitos kun kommentoit ☺