keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Muutoksia suunnitelmissa, klinikkareissu ja uusi satula

Näin kirpeän pakkaspäivän jälkeen sohvan nurkkaan hautautuminen tuntuu ihanalta. Kerrankin minulla ei ole kiire minnekään, eikä kotona ole ketään viemässä huomiotani. Ajattelin, että nyt on oikea hetki tulla kertomaan meidän kuulumisia ja vähän raottamaan ovea varovasti kohti uusia suunntelmiakin, jotka ovat tosin vielä huomiseen asti hieman epävarmoja. Ihan ensimmäisenä haluan kuitenkin jakaa teille maailman suloisimman kuvan rohkeasta tyttärestäni, joka selvisi elämänsä ensimmäisestä oikeasta ratsastustunnistaan niin hienosti ♥ 

Vasemmalla Ninni ja oikealla Rasmuksen pikkusisko Aliisa.

Ompun treenikuulumiset

Omppu on päässyt treenaamaan mukavan vaihtelevasti. Viimeisimmän postauksen jälkeen se on ottanut pari pientä hyppyä, tanssinut koulukuvioita maneesissa, käynyt elämänsä ensimmäisellä maastoreissulla ja opetellut myös ohjasajon alkeita. Tämän lisäksi se on saanut muutaman vapaapäivän ja päässyt revittelemään irtona maneesissa. 

Olen kyllä hurjan tyytyväinen Omppuun ja myös osittain itseeni. Tänään Ompulla ravaillessani tulin ajatelleeksi, että jotain olen osannut tehdä oikein kun tämä on niin helppoa nyt. Omppu kulki omalla moottorilla hyvin itsensä kantaen ja oli kaikin puolin kevyt avuille. Se liikkui pehmeän joustavasti tasaisessa tahdissa. Sain fiilistellä muutaman viimeisen ympyrän vain nauttien ihanasta kyydistä. Tältä ratsastuksen pitää tuntua. En ollut ratsastanut kauaa, mutta halusin lopettaa ehdottomasti tähän tunteeseen. Omppu sai vähän herkkuja ja ison kasan rapsutuksia palkkioksi. 

Lopetin vihdoin myös satuloiden kanssa pelleilemisen ja satsasin kunnon satulaan. Totesin aikani parin sadan euron satuloita pyöritellessäni ja niiden huonoutta jatkuvasti kirotessani, että taitaa olla aika kajota kunnolla säästötilin puolelle ja investoida parempi satula. Ompun selän ja minun kannikoiden välissä lepää nyt Prestige Paris D -estesatula. Sekä minä, että Omppu ollaan tyytyväisiä uuteen hankintaan. 


Koeratsastus ja klinikkareissu

Ompulle tuleekin huomenna uusi ratsastaja kokeilemaan sitä. Mikäli ratsastajan ja Ompun ''kemiat kohtaavat'', se pääsee vähäksi aikaa toisen ratsastajan hoiviin tähän ihan meidän lähelle. Minun olisi tarkoitus ottaa Fiona vähäksi aikaa takaisin maneesitreeniin ja ehkä jopa kilpailla sillä, sekä yksi toinen 6-vuotias ratsutusprojekti olisi tuloillaan kun vaan aikaa ja energiaa riittäisi. Tämä ei siis missään nimessä ole mikään pysyvä muutos ja Omppu on ehdottomasti tulossa takaisin. Fiona, Omppu ja tämä 6-vuotias ovat siis kaikki saman omistajan ja siksi näitä voidaan vaihdella näin päikseen miten tykätään ja kuka milloinkin tarvitsee tehotreeniä maneesilla. Omppu on kuitenkin edelleen se minun ykkösprojekti ja alustavasti muutosta ollaan kaavailtu vain kuukauden mittaiseksi ajaksi. Kaikki tämä riippuu kuitenkin siitä, haluaako Fionan tämän hetkinen ratsastaja Omppua sinne vai ei. 

Perjantaina Ompulla onkin klinikkareissu. Joulukuun hammashoidossa ilmeni kaksi poistettavaa sudenhammasta ja nyt sain vihdoin ja viimein varattua ajan klinikalle. Jos hevosten vaihdos ylipäätään tapahtuu, niin se sovitetaan samoille kyydeille. Infoan klinikkareissun ja hevosten vaihdon tuoreimmat kuulumiset viikonloppuna :)

lauantai 14. tammikuuta 2017

Uusia ratsastuskuvia ja videoita


Omppu ansaitsee eskarilaisena täydet 10 pistettä ja papukaijamerkin! Ajatella, että vielä pari kuukautta sitten oltiin siinä pisteessä ettei selkään voinut nousta yksin muuten kuin karsinassa. Maneesissa täytyi ratsastaa aluksi vain seiniä myöten, koska muuten ratsuni olisi lähtenyt pukkiloikkaa ja olisi ollut vain ajan kysymys koska tipun ja loukkaan itseni. Säännöllinen ratsastus ja tutut rutiinit ovat kuitenkin saaneet aikaan sen, että nyt ratsastus on turvallista ja varsinainen koulutus on voinut alkaa. Selkään voi nousta penkiltä tai maasta, eikä enää tarvitse pitää turvanarua kaulan ympärillä missä roikkua rystyset valkoisina pukkilaukan alkaessa. 





Omppu on ratsastaessa ja kaikessa käsittelyssä jokseenkin tammamainen. Se on enemmän sellasta ''onko pakko'' -tyyppiä, mutta kun sävelet on selvillä, ratsastus on erittäin mukavaa, kevyttä ja vaivatonta. Välillä kuitenkin joutuu käyttämään jämäkämpiä otteita, mutta onneksi samoista asioista ei tarvitse käydä keskustelua montaa päivää. Nyt ollaan siinä pisteessä, että se alkaa päivä päivältä tulla enemmän tuntumalle ja pyöristymään oikealla tavalla kantamaan itseään. Etenkin laukka on kokenut muutaman päivän sisällä hurjan muodonmuutoksen. Ravissa se on kulkenut pätkittäin ihan kivasti jo jonkin aikaa, mutta vasta tällä viikolla laukan kehittyminen on ottanut tuulta alleen. Tiia kävi kuvaamassa meitä pitkästä aikaa perjantaina, joten kaikista koulukuvista ja videoista kuuluu siihen suuntaan!




Tänään vuorossa olikin vuorossa meidän ensimmäiset yhteiset estetreenit. Laukka on kehityksestä huolimatta edelleen niin raakaa, että hypyt tehdään toistaiseksi vain ravista. Olin varannut Hannan mukaan avustajaksi, mutta hieno hevoslapsi hyppäsi niin hienosti ettei avustajaa oltaisi tarvittukaan. Yhtään kertaa puomi ei edes kolahtanut, eikä pientä kiemurtelua lukuun ottamatta (ja oliko sekin ratsastajasta johtuvaa?) Mitään ongelmia ollut. Hyppäsin yhteensä alle kymmenen hyppyä. Enempää ei tarvittu, sillä homma sujui kuin rasvattu. Hanna otti pari videota viimeisistä hypyistä, jotka tosin olivat jo vähän huonompia kuin alkuharjoitusten terävämmät hypyt.


Ihan ruusuilla tanssimista tämä elämä ei tietenkään ole ja nyt painitaan (taas kerran...) satulaongelmien parissa. Ompulle ostettu Supreme osoittautui kuitenkin vähän liian kapeaksi ja vaihdoin sen Ompun omistajan toisen hevosen satulaan, joka on astetta leveämpi yleissatula samalla merkillä. Se on kuitenkin vähän liian leveä, eikä korjausyrityksistä huolimatta oikeen asetu. Leveyden lisäksi se pyörii selässä etenkin toiseen suuntaan ratsastaessa ja on varmasti sanomattakin selvää, ettei ratsastus ole mukavaa kun joutuu polkemaan satulaa jatkuvasti pois kyljeltä ja tarkistamaan vähän väliä onko vyö riittävän kireällä. Kyllä mä niin toivoisin, että saatais nämä satulaongelmat pian lopullisesti selätettyä ja voitaisiin jatkaa harrastamista ilman hidasteita... Viimeisimmät hevosvuodet ovat olleet niin epäonnisia, että nyt toivoisi jo viimeistään vähän parempia tuulia. Kun hevonen on kiva ja toimiva, niin jonkun asian on tietenkin pakko olla samaan aikaan toimimaton. 


Ensi viikolla meillä onkin eka kouluvalmennus! Toivottavasti saadaan siihen mennessä joku ratkaisu satulalle, ettei valmennusta tarvitse kuluttaa sen kanssa painimiseen. Nyt mä taidan aloittaa leffan katsomisen ja mennä ajoissa nukkumaan, että ehdin huomenna suvun yhteisiin pulkkamäkikarkeloihin heti aamusta ja tietty illalla Ompun luokse. Hyvää viikonloppua kaikille!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

1.1.2017

Aamu alkoi ankeissa tunnelmissa. Uudenvuoden juhlat eivät sujuneet ihan suunnitelmien mukaan. Alkuilta sujui mukavasti perhekeskeisesti, mutta baariin olisin voinut jälleen kerran jättää lähtemättä. Mitä enemmän vuosia minun mittariini tulee, sitä alkoholivastaisemmaksi alan muuttua. Yökerhossa itse lähes selvinpäin olevana näkee kuinka alkoholi muuttaa ihmistä. Harvoin parempaan suuntaan. Käytän alkoholia jatkuvasti vähemmän ja vähemmän. Nykyään tilanne on se, että juon korkeintaan 5 annosta iltaa kohden. Harvoin edes niinkään ''paljoa''. Olen harkinnut jatkaa tipatonta tammikuuta aina joulukuun loppuun saakka, eli pitää täysin alkoholittoman vuoden 2017. Osaan pitää hauskaa myös selvinpäin eikä ole mitään sellaista asiaa, mitä en uskaltaisi tehdä ilman tätä surullisen kuuluisaa rohkeusjuomaa. Jätetään tämä asia hautumaan. En aio olla itselleni täysin ehdoton jos joskus tekee mieli juuri jotain mieluisaa drinkkiä, mutta sen voin luvata, että tänä vuonna en juo ainuttakaan alkoholijuomaa vain siksi, että muutkin juovat. En myöskään aio jättää ainuttakaan baarireissua tekemättä siksi etten meinannut juoda siellä. Baareissa ei ainakaan tietääkseni ole humalapakkoa.

Muita muutoksen kohteita tulevalle vuodelle voisi olla vaikkapa aavistuksen terveellisempi ruokavalio... Ihan aavistuskaan ei välttämättä riitä, sillä puolessa vuodessa minuun on tupsahtanut kymmenen kiloa enemmän rakastettavaa. En ihannoi mitään kukkakepin ohuista vartalomallia, mutta tahtoisin terveen hoikahkon vartalon, paremman kehonhallinnan ja tietenkin hyvän peruskunnon. Tykkään terveellisestä ruoasta, mutta jotenkin koen sen aika työlääksi valmistaa. Ranskalaiset ja lenkkimakkara vastaan kanasalaatti. Kun tulee kotiin nälkäisenä ja väsyneenä, sortuu aivan liian usein tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Onneksi minun on helppo laihduttaa, tai ainakin aikaisemmin on ollut. Kymmenen kiloa läskiä haihtuu muutamassa kuukaudessa, kun teen pieniä muutoksia ruokavalioon. Näiden muutosten lisäksi joskus sohvan sijaan voisi valita lenkkipolun. Aktiivisia lenkkikavereita löytyy ihan omasta kotoa, naapurista tai melkein mistä vaan tutuista.

Haluan olla oma itseni myös tänäkin vuonna. Rakastaa ja näyttää rakkauteni, nauraa silloin kun naurattaa, itkeä jos koen olevani surullinen ja huutaa jos tulen vihaiseksi. Vuosi vuodelta arvostan enemmän erilaisia persoonia ja haluan olla vahvasti oma itseni, sekä tietenkin hyväksyä mahdollisimman hyvin myös muiden ihmisten persoonat hyvine ja huonoine puolineen. Toivottavasti vuoden päästä tilanne on sama kuin nytkin. Haluan nähdä saman miehen nukahtavan viereeni iltaisin, yhtä terveen ja elinvoimaisen tyttäreni, sekä tietenkin motivoituneen hevoslapsen, joka kääntyi juuri nyt muuten 4-vuotiaaksi. 


Omppu sai viikonlopun kokonaan lomaa. Huomenna olisi tarkoitus mennä taas ratsastamaan ja tällä viikolla on itseasiassa kuvamateriaaliakin luvassa kun kaverini lupautui tulemaan kameramieheksi mukaan tallille joku päivä. Omppu kehittyy nyt hurjaa vauhtia osaamiseltaan, mutta kunto ei tietenkään kasva ihan samaan tahtiin. Nyt sen kanssa tehdäänkin enemmän kuntoa kohottavia harjoituksia kuin uusien asioiden opettelua. Ajattelin jossain vaiheessa pyytää meille kouluvalmentajan pitämään vaikka puolen tunnin yksityisvalmennuksen, jotta saadaan tsekattua vähän nykytilannetta ja tietenkin ohjeita tuleviin treeneihin. 

Vaikka kirjoitettavaa olisi ollut vielä enemmänkin, on kai pakko mennä jo nukkumaan. Kello soi heti kuuden jälkeen ja suuntana on ensimmäinen koulupäivä joululoman jälkeen. Lähden opiskelemaan motivoituneella asenteella. On mukavaa nähdä taas koulukavereita ja ensimmäisestä kurssista saatu kiitettävä arvosana antoi vähän lisäboostia tuleviin koitoksiin.

Kuinka moni lukijoista teki uudenvuoden lupauksen?