maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kilpailupäivä







Eilen Ompun kotitallilla kilpailtiin Itä-Suomen alueen hallimestaruuksista. Asun alle kilometrin päässä tallilta ja päätin lähteä vapaapäivän kunniaksi ulkoiluttamaan kameraa kisoihin. En harrasta valokuvausta eikä minulla ole kovinkaan kummoista kuvauskalustoa, mutta omiin taitoihini ja kameran tasoon nähden olen kuviin tyytyväinen. Luokkien välissä kävin rapsuttelemassa Omppua, joka niin suloisesti hirnui minut nähdessään ♥ Mieleeni hiipi unelma, voisiko Omppu olla seuraavana vuonna kilpailemassa nuorten hevosten hallimestaruudesta. Se jää nähtäväksi.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoille! 
Kuinka moni teistä oli paikalla katsomassa tai kisaamassa? 

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Uusi ulkoasu ja Ompun jumppatuokio


Tiistaina sain vihdoin päivitettyä blogin ulkoasua uuteen uskoon. Mitäs pidätte? Tätä made by minä ihan itse herkkua on nimittäin harvoin saatavilla. Banneriin en ole ihan 100% tyytyväinen, mutta teen siihen pienen muutoksen (mitä tuskin kukaan muu kuin minä edes huomaa...) joku päivä kun aikaa jää tarpeeksi. Bannerin kuvan ja sivussa olevan pikkukuvan on napannut kukas muukaan kuin Iina, eli iinamakkonenn.kuvat.fi

Tämän postauksen päätarkoitus oli kuitenkin tulla päivittämään Ompun kuulumisia. Jalan lämpö hävisi kuin tuhka tuuleen, joten sen suhteen voidaan huokaista helpotuksesta. Vähän kuitenkin omaa korvien välistä höttöä kuitenkin hoidin, että kävin ostamassa MSM purkin Hankkijalta. Lomalaista olen sen verran liikunnalla vaivannut, että parina päivänä se on juossut rennosti liinassa ja yhtenä päivänä ratsastin sitä vartin verran käynnissä ja ravissa. Liikkeet ovat varsinkin juoksuttaessa muuttuneet aika irtonaisiksi, joten minulla voi olla melkoiset kyydit tiedossa kunhan lomalta palaillaan... Ai niin, kävihän meillä eläinlääkäri rokottamassakin ja tulee toisen kerran kuukauden päästä uusintarokotuksen, sekä vakuutusta varten tehtävän eläinlääkärintarkastuksen vuoksi. Pari postausta (reagointia väittämiin + Ompun kehityspostaus) on jonossa tulossa, mutta ennen kuin löydän niille aikaa, saatte tyytyä muutamiin juoksutuskuviin.









torstai 13. huhtikuuta 2017

Viisas vai hysteerinen?

Kaikki kiitos postauksen kuvista kuuluu jälleen kerran Iinalle (iinamakkonenn.kuvat.fi)
Omppu on treenannut enemmän ja vähemmän ahkerasti nyt puolen vuoden ajan ilman pidempiä lomajaksoja. Viimeisen parin kuukauden sisällä liikuntamäärä on selvästi kasvanut ja päätin viikko sitten, että pääsiäisen tienoilla Omppu saa jäädä lomalle, tai siis tarkennettuna hyvin kevyelle liikutukselle kuukauden loppuun saakka. En halua saattaa nuorta hevosta työuupumuksen partaalle, vaan pikemminkin ennakoida niin, että hevonen saa juuri tarvitsemiaan asioita silloin kun niitä tarvitsee. Kevään ja hurjan kehityspuuskan keskellä tajusin, että nuori ja kehittyvä ratsuni kaipaa lomaa ja sitä hänelle on nyt järjestetty.


Ennen lomaa oli kuitenkin ohjelmassa vielä yhdet estetreenit, jotka kuitenkin peruuntuivat ikävästä syystä. Minulla on tapana tutkia hevosen jalat, lihaksisto ja oikeastaan koko kroppa päivittäin ennen kuin lähden ratsastamaan. En ole koskaan huomannut Ompussa mitään poikkeamaa, paitsi tänään tunnustellessani vasenta takajalkaa. Jalka tuntui kauttaaltaan aavistuksen lämpimälle. Vertasin sitä viereiseen jalkaan ja totesin, että kyllä niissä lämpöeroa on. Heppa narun päähän ja maneesin hölkälle, jotta näen ontuuko se. Mitään ontumista en helpotuksekseni havainnut. Kuitenkin tunsin edelleen jaloissa lämpöeron ja ilmoitin kaverilleni, ettei tänään ratsasteta. Estetreenit vaihtuivat ulkona kävelyyn, sekä uusien pää- ja rakennekuvien ottamiseen. 


Sen verran mystinen tämä lämpö kuitenkin oli, että se on jäänyt kummittelemaan takaraivooni. On erikoista, että koko jalka on tasaisen lämmin kauttaaltaan ihan ylhäältä ruununrajaan asti. Mikään kohta ei ollut tuvonnut, eikä painelemalla tai tunnustelemalla jalasta löytynyt mitään erikoista. Seurailen tilannetta ja liikutan hevosta vasta kun lämpö on laskenut tai jos niin ei käy, aion suunnata klinikalle kysymään ammattilaisen mielipiteen. Tiistaina tallille on kuitenkin tulossa eläinlääkäri muutenkin Ompun rokotuksen tiimoilta ja ehkä voisin kysyä mielipidettä myös häneltä, mikäli oireilua jatkuu. 


Hevosen hyvinvointi on minulle äärimmäisen tärkeää ja yritän puuttua mahdollisiin epäkohtiin heti kun havaitsen pientäkään muutosta ystäväni terveydentilassa. Jonkun mielestä on varmaan ihan älytöntä olla miettimässä klinikka-aikaa sen perusteella, että jalka on yhtenä päivänä aavistuksen lämpimämpi kuin toinen. Minä olen kuitenkin oppinut kantapään kautta näiden hevosten kanssa sen, että mitä aikaisemmin ongelmiin puuttuu, sitä paremmin ne ovat hoidettavissa. Seuraan jalan tilannetta pääsiäisen yli ja jos ensi viikolla tilanne ei ole parantunut entiselleen, aion tehdä asialle jotain. Ostan ilomielin itselleni mielenrauhan tai vaihtoehtoisesti tulen tietoiseksi mahdollisesta vammasta. Koska jalka on kauttaaltaan aavistuksen lämmin, epäilen jotain pientä tärähdys- tai liukastumisvammaa. Loppujen lopuksi näin vaatimattomaan reaktioon voi olla syynä ihan mikä vain mitätön juttu. Jalan lämpö on oikeasti todella pientä, mutta kuitenkin sellainen ero jonka tarkka omistaja huomaa. Minulla on ollut niin paljon epäonnea viimeisimmissä kavioliitoissani, että nyt tahdon olla äärimmäisen tarkka. Tiedän, että en voi suojella tätä pitkäkorvaista ystävääni kaikelta, mutta aion tehdä parhaani niissä asioissa mihin voin vaikuttaa. Meillä oli tänään ihana päivä vaikka ei hyppäämään päästykään. Jokainen hetki tämän ystävän rinnalla on yhtä arvokas, eikä yhdellä ratsastuskerralla ole mitään merkitystä. Meillä on koko loppuelämä aikaa ♥


Miltä tämä teidän mielestä kuulostaa? Olenko ylihysteerinen vai viisas? Tekisittekö itse jotain toisin? Tai onko paikalla joitakin, jotka eivät edes reagoisi tälläiseen pieneen muutokseen?


perjantai 7. huhtikuuta 2017

Perjantain pomput


Tämän viikon estepostaus sisältää enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä. Ranteet kipuilevat edelleen ja oikeasti minun pitäisi olla jo nukkumassa. Huomenna kello soi ennen kuutta ja suuntaan aamulla työpäivälle Jyväskylään, josta kotiuduttuani alkuillasta valmistaudun siihen perään heti yövuoroon. Pitkä päivä taas tulossa, mutta tämän viikonlopun rupeaman jälkeen lupaan vähän vähentää tahtia hetkeksi ja levätä välillä. 

Iina tuli taas kerran kuvaamaan ja auttamaan. Kiitokset siis siihen suuntaan. Itseasiassa Iina auttaa vähän enemmänkin huomenna ja käy kävelyttämässä Ompun kun minä en itse ehdi edes vilkaista tallin suuntaan. Luojan kiitos Iina suostui auttamaan, sillä tajusin vasta hyppäämisen jälkeen, että en ehdi seuraavana päivänä tallille. En mielelläni jätä koskaan estetreenien jälkeen vapaapäivää, mutta ilman Iinan apua ei minulle olisi kovin montaa vaihtoehtoa enää jäänyt. Kyllä ystävät ovat kultaakin kalliimpia ♥


Hyppääminen sujui tänään paljon paremmin kuin viimeksi. Edelleenkään en vaikuta hevoseen tarpeeksi, mutta parempaan päin mennään. Sain ratsastettua vähän paremmalla energialla kuin viimeksi ja hypyt olivat selvästi parempia, mutta ohjastuntuman kanssa riittää edelleen hiomista ja samoin istunnassa. Vähitellen nämä tästä korjaantuu, mutta tänään ollaan tyytyväisiä siitä, että edes yksi asia saatiin parannettua viime viikosta. 







Treenasin ihan yksinkertaista tehtävää, eli kavaletti - 3 askelta - este - 3 askelta - kavaletti. Tällä tehtävällä halusin hakea vain rytmiä ja onnistuneita lähestymisiä. Lähestymisvirheitä ei juurikaan sattunut. Muutama hassu hyppy tuli kun Omppu meinasi ensin kieltää, mutta päättikin naisena vaihtaa mielipidettään ja hyppäsi silti. Minä en ehtinyt reagoida näihin tilanteisiin ollenkaan, mutta onneksi ratsuni ratkaisi kuitenkin tilanteen oikein ja sai hurjasti kehuja kun päätti epäröinnistä huolimatta hypätä rohkeasti.






Lopuksi kavaletit otettiin pois ja harjoittelin lähestymistä yksittäiselle esteelle. Esteen alle lisättiin myös aikaisemmin esteen vierellä olleet valkoiset laatikot (siis maalatut kuormalavan puolikkaat). Tässä vaiheessa Omppu tuntui jo vähän väsyneeltä, joten lopetettiin parin onnistuneen hypyn jälkeen. Hyppäämisen jälkeen ratsastin vielä hevosen energiseksi kaikissa askellajeissa. Lisään alle vielä pari videota. Näettekö eron viimeksi lisäämieni videoiden välillä?






torstai 6. huhtikuuta 2017

Ikimuistoinen päivä



Kävin rapsuttelemassa Omppua tänään päivällä tarhassa. Hetki oli erilainen kuin aikaisemmin. Rapsutin nimittäin ikiomaa hevostani. Enkä muuten malttanut olla tekemättä alarivin korjausta karsinatauluunkaan. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, mitä olen tuntenut koko tämän päivän ajan. Ihan kuin taakka olisi tippunut harteiltani ja minun olisi helpompi hengittää. Poikaystävänikin mainitsi, että minusta huokuu ihan erilainen energia kuin aikaisemmin. Nyt elämästäni ei puutu enää mitään. Se on täydellistä ja olen niin onnellinen siitä. 

Kirjoitan tästä aiheesta paremman postauksen viikonlopun aikana. Jos sinulla on jotain kysyttävää niin se kannattaa kysyä nyt, niin osaan käsitellä myös sen asian tulevassa postauksessa.


maanantai 3. huhtikuuta 2017

Uusia kuvia ja videoita, sekä treenien analysointia

© Iina Makkonen
Katsotaan mitä kirjoittamisesta tulee nyt, kun oikea käsi on melkein kokonaan poissa pelistä. Arkiviholliseni jännetupintulehdus on tullut taas kylään pahempana kuin koskaan aiemmin. Yleensä kahvikupin painoinen kuorma on liikaa, mutta tällä kertaa jopa haarukan paino tekee tiukkaa ja joudun tekemään lähes kaiken vasemmalla kädellä. Tosi turhauttavaa, mutta minkäs teet. Toivottavasti tuttu resepti, eli rannetuet, tulehduskipulääkkeet ja paikallinen tulehdusvoide saisi tilanteen taas hallintaan. Muuten joudun marssimaan lääkäriin. 

© Iina Makkonen
Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin, eli viime viikon tiistaihin ja meidän viikottaisen estetreenin pariin. Harjoitukset olivat monessakin mielessä aika epäonnistuneet, mutta silti kaiken kaikkiaan harjoituksista jäi ihan hyvä fiilis. Omppu on hypännyt niin vähän ja minullakin on ollut pitkä tauko, joten rutiinin puute on ihan ymmärrettävää. Tosin ruosteessa oleva ratsastaja ja kokematon nuori hevonen ei ole kovin hyvä yhdistelmä, mutta sattuuhan niitä huonompia treenejä myös paremmissakin piireissä.

Omppu oli alusta asti vähän laiskan oloinen, enkä saanut sitä missään vaiheessa tarpeeksi pohkeen eteen. Se kostautui huonoina hyppyinä. Hevosen kapasiteetti ja tekniikka eivät pääse oikeuksiinsa silloin, kun en saa ratsastettua sitä tarpeeksi aktiivisena, mutta kuitenkin odottavana esteelle. Näissä treeneissä ajoin laiskaa ja vetelää nuorta päin esteitä, eivätkä hypyt onnistuneet halutulla tavalla. Nyt voitte kysyä miksi ihmeessä tein näin, mutta vastausta ette tule saamaan. En oikeasti tiedä. Videoita katsoessa minua hävetti. 

© Iina Makkonen

© Iina Makkonen
Kerran pientä sarjaa lähestyessäni tajusin, että hyppy a-osalle tulee epäonnistumaan. Hevonen kuitenkin pelasti tilanteen räpiköimällä siitä yli varsin rehellisesti, mutta b-osan jätin suosiolla hyppäämättä ja käänsin hevosen pois esteeltä. Omppu ei selvästikään ymmärtänyt toimintaani (eikä sen tarvitsekaan), ja seuraavalla kerralla ratsuni kiersi b-osan ihan oma-aloitteisesti. Siinä vaiheessa viimeistään tajusin, että nyt on skarpattava. Paransin ratsastusta hieman lähestymisten osalta, mutta vetelyydelle en saanut (siis tajunnut) edelleenkään tehdä mitään. Treeni tunaroitiin loppuun ja vaikka epäonnistumisia tuli, kokonaisuus tuntui ihan kelvolliselta. Hevosen rehellisyys nosti hymyä suupieliin ja kaiken kaikkiaan ratsastus oli äärimmäisen opettavainen. Voisin olla julkaisematta videoita haukuttavaksi, mutta teen sen. En halua pitää yllä mitään kiilloitettua ulkokuorta, sillä välillä me epäonnistutaan ja se kuuluu elämään, sekä varsinkin tähän harrastukseen. 



Heti seuraavana päivänä päätin parantaa ratsastustani. Keskiviikkoiltana vietin erittäin onnistuneet 45 minuuttia maneesissa. Huolehdin, että Omppu pysyy koko ajan pohkeen edessä ja ajattelee itse eteen. Harjoiteltiin ''kokoamista'' ravissa samalla ajatuksella, että kun lopetan pidättämisen, hevosen tulee lähteä eteen ilman erillistä käskyä. Tämä onnistui todella hienosti. Minusta hevonen tuntui niin hyvältä, että päätin pyytää heti seuraavaksi päiväksi kuvaajan paikalle, jotta näen konkreetisesti olenko osannut korjata asian vai onko tunne valheellinen. 

© Tiia Jordan
Tiia lupautui pelastavana enkelinä tallille torstaina, joten sain videomateriaalia meidän menosta analysoitavaksi. Ihan niin hyvältä se ei videolle näytä kuin selkään tuntui, mutta kuitenkin paljon paremmalta kuin aikaisemmin. Ravi näyttää pätkittäin jo ihan hyvältä, mutta laukassa uuden liikkumismallin opettelu vaatii vielä enemmän harjoitusta. Omppu ei ymmärrä, miksi hän ei saa laahustaa turpa maassa ja protestoi heittelemällä välillä päätään. Pätkittäin laukkakin näyttää jo hyvältä, tai siis paremmalta. Hyvään laukkaan on vielä matkaa, mutta se on 4-vuotiaan kanssa itsestäänselvyys. Parempaan päin mennään ja koko ajan kehitytään, vaikka mukaan mahtuu myös niitä epäonnistumisia. Onnistumisista iloitaan ja virheistä opitaan. 

© Tiia Jordan

Omien ratsastusvideoiden analysointi on erittäin hyvä tapa kehittyä ratsastajana. Siihen tarvitaan vain realismia ja tietenkin myös tietoa. Minä ehdin vajaan parin vuoden ajan työskennellä ratsastuskoulussa ja senkin jälkeen olen tehnyt tuurauksia yhdelle tallille, joten opetuskokemusta on ehtinyt kertyä ihan mukavasti. Voin opettaa itse itseäni, mutta tietenkin se vaatii aika paljon. Minun on ensinnäkin katsottava videoita realistisesti ja ehkä jopa kriittisesti. Sen jälkeen minun täytyy muistaa miltä hevonen milläkin hetkellä tuntui ja verrata sitä videolla näkyvään totuuteen. Seuraavalla ratsastuskerralla minun on muistettava ne neuvot, jotka itselleni videoita katsoessa annoin. Mitä säännöllisemmin saan videoita, sitä enemmän voin itseäni opettaa. Kuvatkin ovat kivoja, mutta ne eivät kerro koko totuutta tai ainakaan sovellu opetusmielessä analysointiin niin hyvin kuin videot.

Torstaina kokeilin myös ensimmäistä kertaa kaulanarulla ratsastamista, mikä näkyy videon lopussa. Kääntäminen ei onnistunut kovinkaan hyvin, sillä Omppu reagoi kääntävään pohkeeseen väistämällä. Ei toki huono reaktio sekään. Pysähdykset onnistui istunnalla kuin vettä vain. Olen saanut joskus haukkuja siitä, että ratsastan ainoastaan kädellä. Viimeistään tämä todistaa, ettei tätä hevosta ole voitu kouluttaa pysähtymään ohjasta vetämällä, koska pysähdykset onnistuvat noin hyvin ensimmäisellä kokeilukerralla. Videolla näette ihan ensimmäisen ravipysähdyksen, eli mitään ei treenattu etukäteen. Kääntämiset ja sinne tänne vaeltelut kävellen jätin pois ihan katselumukavuuden takaamiseksi, mutta ravipätkän jätin näytille sellaisenaan. Suitset pidettiin päässä turvallisuuden vuoksi ja ohjat olivat solmulla, mutta minulla kädessä oli vain kaulanaru. Vasta kun kaikki onnistuu, voidaan varusteita vähentää. Turvallisuuden vuoksi kaulanarutreenit sujuvat kuitenkin toistaiseksi näin. 


Tällä viikolla luvassa on kaksi muutakin postausta, mikäli aikatauluihin ei tule suurempia muutoksia ja ranteet kestävät kirjoituskunnossa. Toinen postaus käsittelee sitä vaaratilannetta, joka syntyi kun Omppu pukitti suoraan minua päin karsinassa ja toinen vähän erilaista aihetta, nimittäin muutosta joka minun hevosrintamalle on tulossa. Pysykää kuulolla ja tietty kommentoikaa, mitä mietteitä tästä postauksesta jäi.