perjantai 19. toukokuuta 2017

Lastaus- ja kuljetuspohdintaa (osa 1)


 Vaikea lastattava?

Vaikealla lastattavuudella voidaan tarkoittaa miljoonaa eri ongelmaa. On olemassa hevosia, joita ei auta kuin kiikuttaa Vepsän oppiin ja hevosia, jotka tarvitsisivat vain ripauksen johdonmukaisuutta. Hevonen on kuitenkin käsittelijälleen vaikea silloin, kun hevosen lastaamiseen kuluu tarpeettoman pitkä aika, lastaukseen tarvitaan useampia käsipari tai mahdollisesti jopa väkivaltaa. 

Jokaisella on tietenkin oma vaatimustasonsa sille, kuinka helppoa hevosen kanssa matkustamisen tulee olla. Hyvin lastautuva hevonen ei tarvitse toimenpiteeseen yhtä ihmistä enempää ja koko projektin on oltava ohi alle viidessä minuutissa. Jos tämä toistuu vielä useammin (ettei vain käynyt vahingossa), voidaan hevonen todeta helpoksi lastattavaksi. 

Miksi se ei sitten toimi?

Minä uskallan väittää, että vähintään puolet hevosten lastaus- ja kuljetusongelmista johtuu puutteellisesta varsa-ajan koulutuksesta ja toinen puolikas siitä, että ihminen on aiheuttanut hevoselle myöhemmin tarpeeksi monia epämukavia tilanteita lastauksessa/kuljetuksessa. 

Hevoselle ei ole millään muotoa luonnollista ahtautua pieneen traileriin vapaaehtoisesti. Ajaessa koko helahoito heiluu ja kopissa vallitsee hevosen kuulolle melkoinen meteli. Kuinkakohan moni hevonen kokee olonsa mukavaksi näissä olosuhteissa? Ei varmasti kovinkaan moni. Jotenkin meidän ihmisten on siis osattava siedättää hevonen näihin olosuhteisiin ja saada motivoitua niin, että ihmisen pyyntöjen toteuttaminen on hevoselle kannattavaa. 


Miten se käytännössä onnistuu?

1) Väkivalloin, eli survomalla. Tähän on keinoja miljoonia, suosituimmat ovat varmasti liinoilla vetäminen, luudalla piiskaaminen, kaulapannalla koppiin vetäminen jne... Mitä väkivaltaisia keinoja te olette nähneet? Väkivallan ei pitäisi tietenkään koskaan olla hyväksyttävää, mutta en minä ainakaan mikään puhdas pulmunen tässä asiassa ole. Jos hevonen on ostettu tai se täytyy saada vaikkapa kisapaikalta kotiin, eikä sitä saada kyytiin hyvällä niin kyllä se jotenkin sinne laitetaan. Ihan kilon paloina vielä yhtäkään hevosta ei olla kopitettu, mutta muuten varmasti kaikki on tehty. Tämä ei tietenkään mikään ylpeilyn aihe ole, mutta enpä viitsi omaa kuvaa kiillottakaan valheellisesti. Hevosia olen lastaustilanteissa hakannut ja sillä selvä. 

2) Positiivinen vahvistaminen. Tämähän on pitkä tie, mutta ei varmastikaan huonoin vaihtoehto. Periaatteena positiivisessa vahvistamisessa on se, että hevosta ei millään tavalla rankaista tai kovasti paineisteta, vaan sen annetaan itse keksiä keino saada sitä positiivista vahvistetta -mikä on hevoskohtaisesti sitten varmasti joko herkut tai rapsutukset. Ihan hyvä vaihtoehto, mutta ei toimi ihan kaikille hevosille. Jos hevonen ei ole perso herkuille tai rapsutuksille, on sen mielestä aika kannattamatonta kävellä traileriin kun sen ulkopuolella seisomistakaan ei kukaan kiellä. 

3) Oikeasta käytöksestä rauhaa ja kehuja, väärästä vauhtia. Eli lyhykäisyydessään tämän tekniikan tarkoitus on tehdä hevosen olo mukavammaksi trailerissa kuin sen ulkopuolella. Hevosta voi esimerkiksi pyytää astumaan lastaussillalle ja jos se ei tee niin, se saa laukata railakasta laukkaa pienellä ympyrällä kopin edessä. Lopulta hevonen valitsee varmasti mielummin lastaussillalla seisomisen. Vähitellen hevosta pyydetään pidemmälle ja pian se varmasti seisoo jo trailerissa mielummin kuin laukkaa sitä samaa rinkiä. 

Lastauksen toimintatavat eivät jää näihin kolmeen. Nämäkin kolme esimerkkiä tiivistin muutaman lauseen kappaleisiin, joten kokonaiskuvaa ette näistä tule samaan. Kokosin vain kolme esimerkkiä kuinka itse olen lastaustilanteissa toiminut ja miten minä olen niitä tapoja käyttänyt. Esimerkiksi positiivisen vahvistamisen olen varmasti ymmärtänyt vähän väärin, mutta näin minä olen sitä lastausharjoituksissani käyttänyt ja siksi toin sen esille juurikin noin. Tällä hetkellä me sekoitellaan Ompun kanssa tapoja kaksi ja kolme, mutta mennään niihin vähän myöhemmin.


Yksilöllisesti

Ensimmäinen nyrkkisääntö lastaukseen on paineen ja palkinnon oikea ajoitus, olipa kyse sitten ruoskaamisesta tai kauroilla lastaamisesta. Palkkion on tultava juuri oikealla hetkellä, mikäli siitä on hyötyä. Hevosta on osattava paineistaa sopivasti ja juuri sopivalla hetkellä, muuten siitä ei ole hyötyä. Ennen kaikkea tärkeintä on löytää itselleen sopiva tyyli, jolla saa kerrottua hevoselle lastauksen olevan jollain tavalla kannattavaa, tai ainakin parempi vaihtoehto kuin jäädä pois kyydistä. 

Ompun lastaustreenit sujuvat vielä lähes täysin positiivisen vahvistamisen ympärillä. Se arastelee koppia jonkin verran, enkä halua paineistaa sitä liikaa tai pitää sisällä väkivalloin. Minä menen kopin etuosaan seisomaan kaurojen kanssa ja aina kun Ompun kaikki neljä jalkaa ovat kopissa (takaset tosin usein vielä lastaussillalla), se saa palkkion ja kehuja. Jos se jää vapaaehtoisesti seusomaan sisälle kauemmaksikin aikaa, se saa uuden erän palkkaa. Tällä hetkellä kopissa vietetyt ajat ovat 30-45 sekunnin väliltä. Aika kaukana helposta lastattavuudesta siis ollaan, mutta se on tietty hyvä lähtökohta, että heppa suostuu tulemaan traileriin edes jollain keinolla. Joskus olen herätellyt Omppua tekemällä nopean peruutusharjoituksen, mikäli se on näyttänyt keskittyvän enemmän pikkulintujen bongaamiseen kuin minun pyyntöihini.

Jossain vaiheessa kun olen varma ettei hevonen enää pelkää tippaakaan, voin lisätä vähän painetta ja epämukavuutta trailerin ulkopuolelle. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa sitä, että jos Omppu poistuu trailerista oma-aloitteisesti, se saa reipasta liikuntaa lastaussillan edessä ja pienen hetken laukattuaan pääsee takaisin traileriin syömään kauroja ja odottamaan, että minä pyydän sen sieltä pois. Tämän päivän treeneissä olin tosin jo monta kertaa Ompun ajatuksia edellä, sillä sain usein hevosen ulkostettua trailerista ennen sen oma-aloitteista siirtymää. Tämä on tietenkin hyvä asia. Hevonen ei tajua ajatella; ''No olisin minä itsekin hetken päästä täältä kuitenkin lähtenyt''. Se vain noudattaa kuuliaisesti yhtä ihmisen pyyntöä, mikä on sen mittakaavassa yhtä iso pyyntö kuin kaikki muutkin. Tästä(kin) tietty kehuja hepalle. Se, että hevonen tulee ja viihtyy kopissa ei tietty ole sama asia kuin kuljettaminen. Siihen vaaditaan vielä siedätys suljettuun tilaan (takapuomi, lastaussilta ym.) ja tottuminen itse kuljetustilanteeseen. Näihin palataan joskus myöhemmin, sillä muuten tämä postaus ei lopu ikinä. 


Kärsivällisyys ja rutiinit

Kukaan voi tuskin olettaa hevosen toimivan täydellisesti, jos hevonen survotaan koppiin kymmenen kertaa vuodessa. Hevosesta riippuen harjoitukset vaativat päivien/viikkojen/kuukausien säännöllistä harjoittelua. Voisin väittää, että jos uhraat hevosesi lastausharjoitteluun puoli tuntia päivässä kuukauden ajan, huomattavaa edistymistä on varmasti tullut. Monesti nuorten hevosten sisäänratsastus tehdään johdonmukaisesti vaiheittain ja hyvin hevosta siedättäen, mutta lastaus on jotenkin tabu, mitä ei niin paljoa harjoitella, Tiedän miljoonia hevosia, joilla voi tehdä lähes mitä vain temppuja, mutta matkalle niiden kanssa ei voida helposti lähteä. Miksi näin?

Kertokaahan nyt omia lastauskokemuksianne? 
Onko jollain hankala lastattava? 
Kuka on kenties omansa hyvin tähän toimintaan kouluttanut? 

Sana on vapaa! Vastaankin saa väittää, kuuntelen mielipiteitä enemmän kuin mielelläni. P.S. Olen aika onnellinen, että Omppu toipui ähkystään ja saan tälläisiä asioita sen kanssa pohtia. Kyllä tämä taas muistutti, kuinka tärkeää on nauttia jokaisesta hetkestä rakkaan karvaturpansa kanssa ♥

35 kommenttia:

  1. Oma polle ei mennyt mitenkään koppiin ellei itse ajatellut mielessä että "tule vain, hyvin se menee" niin silloin käveli perässä naru löysällä :) ajatuksen voimalla siis mentiin ja itse piti olla koko ajan rauhallinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta, että monesti hevoset eivät tee mitään pakottamalla, mutta vapaaehtoisesti tekevät saman asian ihan mielellään. Omppukaan ei siedä paineistusta juutikaan, vaan toimii parhaiten kehuilla ja pienillä kehoituksilla.

      Poista
  2. Muistampa kerran, kun poniratsastaja perheineen (ja poninsa kanssa) oli lähdossä kisapaikalta pois. Koko perhe vaikutti olevan aika ummikoita hevosen käsittelyn suhteen: ratsastaja kiskoi hevosta naru kireällä koppiin, kun muu perhe kannusti lastaussillan vieressä. Aikani seurasin tilannetta, mutta menin sitten tarjoamaan apuani. Kehotin muuta perhettä siirtymään kauemas kopista ja talutin ponin koppiin.

    Usein ihminen itse kävelee koppiin ja kääntyy katsomaan hevosta kohti. Tällöin paine on hevosella nimenomaan ihmisestä poispäin, eli kauemmas kopista. Ja useat ongelmat saataisiin estettyä sillä, että hevosen lastaaminen (ja muukin käsittely) olisi alusta alkaen johdonmukaista ja loogista. Itse pidän siis ehdottomasti tärkeimpänä hyvää totutusta alusta alkaen, sekä pientä ripausta hevosenlukutaitoa ja ymmärrystä hevosen sielunelämästä - joka loppujen lopuksi on oikeastaan aika yksinkertainen :)

    Hyvä ja varmasti keskustelua herättävä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäiselle anonyymille: Kiitos. Tämä postaus herätti tosiaan keskustelua, mikä on ihan huippua! Todella mukavaa, että löytyi tämmöinen aihe joka sai monet lukijat heräämään kommentoimisen suhteen. Mutta hyvä pointti tuo ''kuinka päin tulisi seisoa'', sillä itse en ole tätä(kään) tajunnut ajatella. Kiitos siis vinkistä!

      Poista
  3. Aikanaan omalla vakkaritallillani oli hevonen jota omistajat eivät saaneet koppiin millään. Jäi monet valmennukset ja kisat väliin sen takia, ettei hevosta yksinkertaisesti saatu lastattua. Kunnes tallin omistaja keksi ehdottaa, että koppi laitettaisiin hevosen tarhaan ja päiväheinät sinne. Hevonen tottui koppiin ja kulki sen jälkeen sinne aina ilman pakottamista. Samalla tavalla aion totuttaa oman hevoseni traileriin, mikäli hevosen hankin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti koppi oli kuitenkin kiinni jossain ettei vain yksinään nököttänyt hevosen tarhassa. On nimittäin aika vaarallista jos koppi keikkuu yksinään ja kaatuu. Sen jälkeen hevosta ei taatusti saa koppiin hyvällä eikä pahalla.

      Aina siis koppi kiinni jossain autossa ettei kipaa ja kaadu mihinkään!

      Poista
    2. Ensimmäiselle anonyymille: Tuo on varmasti myös hyvä keino hevosille, jotka oikeasti pelkäävät traileria. Se ei kuitenkaan auta niiden hevosten kohdalla, jotka menevät traileriin empimättä, mutta eivät pysy siellä. Sellaiselle hevostyypille tuo voisi olla viimeinen mahdollinen tapa treenata. Mutta niin kuin postauksessakin kirjoitin, on nämä lastausjutut erittäin yksilöllisiä ja joku keino mikä toimii toiselle, ei sovi toiselle alkuunkaan.

      Toiselle anonyymille: Olet täysin oikeassa. Toivottavasti kukaan ei lastaa hevostaan koppiin joka ei ole kiinni missään. Se on erittäin vaarallista.

      Poista
  4. Meillä ei yleisesti ottaen hevosten kanssa ole suurta ongelmaa lastauksen ja kopissaseisomisen kanssa ollut. Nykyinen tamma voi joskus stressaavassa tilanteessa alkaa pullikoimaan vastaan, ettei menekään koppiin. Mutta yleensä olemme lastanneet suoraan tallin ovista, jos se on vain ollut mahdollista. Se on tosi hyvä tapa, jos hevosella on lastautumisen kanssa epäröintiä. Kyseessä ei ole hevonen jolla kilpailtaisiin, joten matkustusta ei tule kuin maksimissaan kerran kk:ssa. Tästä huolimatta hevosta ei ole ikinä väkivalloin koppiin lastattu, sen jälkeen se ei sinne enää olisi koskaan mennyt. Toivon, että hevospiireissäkin pikku hiljaa aletaan siitä "luudalla hakkaamisesta" päästä eroon, se tie ei pitkälle vie ja edestä löytyy taas liuta ongelmia sen jälkeen. Kun positiivisella vahvistamisella saadaan niin paljon parempia ja pysyvämpiä tuloksia (vaikka se viekin hieman enemmän aikaa).
    Tsemppiä teille lastausharjoituksiin! :) kyllä omppu sen pian hoksaa, että koppi on ihan jees, vaikka onkin outo paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Hyvä keino tuo oviaukossa lastaaminen. Olen kuullut monilta tutuilta, että se toimii. Meidän tallilla ei vain ole oikein sellaista ovea jonka kanssa tuo olisi helppo ja turvallinen toteuttaa, niin en ole itse kyseistä keinoa käyttänyt.

      Poista
  5. Oman varsani opetin vuosikkaana menemään kaverin kanssa koppiin. Kaveri sujahti aina sukkana sisään ja varsalla jo vähän kiirus perään. Silta ylös ja saivat syödä esim. 15min ajan heiniä ja sitten ulos rauhassa. Varsa oppi trailerissa olon mukavaksi asiaksi ja lastaus ei jäänyt mieleen ainakaan kamalana kokemuksena. Nykyään tämä nuori lastautuu lähettämällä ja tulee ulos hännästä vetämällä :D Välillä varmistelen traileriin menon mielekkäänä pysymistä laittamalla ruokintakaukaloon porkkanaa, oppii muuten aika äkkiä seisomaan hyvin paikallaan kun hamuilee porkkanoita heinien seasta.
    Kauheimpia kokemuksia on kisapaikalla nähdyt lastaukset - kaksi miestä hakkaa juoksutusraipat kaarella, yksi vetää hevosta sisään ja muut huutavat vieressä. Varmasti jää hyvät muistikuvat lastauksesta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kans suomenhevosruuna joka menee koppiin lähettämällä ja tulee ulos hännästä vetämällä. Pysähtyy ulos tullessa lastaussillalla ja kääntää päänsä kohti että saa kaulalla olevasta riimunnarusta helposti kiinni :) Mukava herran kanssa matkustaa kun on niin helppoa ja onnistuu yksinään kuljetella :)

      Poista
    2. Kuulostaapa ihanalta! Toivottavasti Omppukin on joskus yhtä helppo lastata kun teidän hevoset. Kisapaikkojen lastausalueille vois tosissaan ottaa tuolin ja popparit, siellä näkee vaikka minkälaista toimintamallia, eivätkä ne tosiaan aina ole niitä hevosystävällisiä...

      Poista
  6. Mulla on tommonen helposti lastattava, ainakin kotona. Vieraassa paikassa tarvitsee usein liinan tueksi, kotona menee lähettämällä. Tämä ei koskaan ole pelännyt koppia, mutta kokee matkustamisen varmaan aika raskaaksi ja sen takia takaisin päin ei lastaudu yhtä hyvin? Ajetaan aina todella siististi, ei siis ole siitä kiinni.
    Lähettämiseen opetin ihan sillä, että laitoin koppiin tynnyrin päälle herkkuämpärin ja käytiin ensin yhdessä toteamassa herkut, jonka jälkeen hevonen meni itse syömään niitä. Tällä on myös ollut heiniä kopissa tarhassa ym. Vielä pitäisi treenata paremmin juurikin tuo suljettu tila ja itse kuljetus, mutta olen ylpeä jo tuosta lastautumisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä homma että lastaus sujuu ja siitä kuuluukin olla ylpeä. Entä jos joku menis hepan kaveriksi pihapiirissä koppin seisomaan ja syöttelemään vaikka herkkuja tai muuten vain rapsuttelemaan?

      Poista
  7. Omaani saa ennemmin jarrutella lastatessa. Tulee koppiin perässä, menee lähettämällä molemmilta puolilta. Hirveästi varsinaista lastausta en edes kouluttanut. Totuttannut varsasta asti kaikkeen erilaiseen niin uusien asioiden kohdalla harvoin tulee ongelmia. Käytä eniten neg. ja positiivista vahvistetta tämmöisissä tilanteissa.

    Lisäksi yksi syy helposti lautautuvaan hevoseen on myös varmasti se etten ole siitä tehnyt ikinä sen suurempaa numeroa. Minulle se on sama kuin esim. pesarille meno eli en ole muodostanut siitä itsellenikään mitään mörköä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä pesari oli pahempi mörkö kuin traileri :D Mutta joo, se on ihan totta että kun nämä varsasta asti totuttais hyvin niin ongelmia myöhemminkään harvoin tulee. Se ei tietenkään ole aina mahdollista ja ainakin minä olen törmännyt lastausongelmiin erittäinkin paljon. Osittain omasta itsestäni johtuen ja osittain ihan hevosten kokemattomuuden, pelon tai puutteellisen varsa-ajan koulutuksen johdosta.

      Poista
  8. Oma kävelee täysin ilman ongelmia koppiin yhtään empimättä, mutta kuljetus itsessään on yhtä helvettiä jos ihminen ei ole kopissa hevosen seurana(mikä on laitonta näin sivuhuomautuksena). Hyppii pystyyn, riuhtoo, kuopii tekee aivan kaikkea. Matkustus onnistuu kun hevonen paketoitu kokonaan ja pumpulit korvissa ja kun ihminen on koko ajan vieressä lykkäämässä porkkanaa aina kun kierrokset alkaa nousta. Ottaisin 1000 mielummin lastausongelmaisen joka seisoo kuin tatti itse kuljetustilanteessa kuin tämmöisen joka lastautuu ilman ongelmia mutta itse matkustaminen on tuskaa. Meidän ratkaisu on se että hevosta ei kuljeteta ellei ole pakko, koska on selvästi todella stressaavaa hepalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :( Kuulostaa kyllä ihan siltä, että heppa yrittää oikeasti paeta kopista kuljetuksen aikana. Hienoa, että ette kuitenkaan kuljettele turhia jos koette, ettei asiaan löydy ratkaisua muuten.

      Poista
  9. Tallille tuotiin 1v tamma. En tiedä miten lastaus lähtiessä sujui, kokeneet ravi-ihmiset sen lastasivat. Seuraavan kerran hevosta lastattiin vuoden päästä kun kintereessä oli jotain ja se piti käyttää klinikalla irtopalojen vuoksi. Hevosta yritettiin totuttaa koppiin menoon niin että 2 hevosen kopista otettiin väliseinä pois ja koppi parkkeerattiin niin että koppi oli valoisa. Hevosta ei saatu koppiin vaikka oli monta auttajaa vieressä ja muutenkin ihmisiä pihassa. Yritettiin lastata tunti, välillä laitettiin väliseinä paikalleen ja tottunut hevonen koppiin seuraksi. Tottunut meni koppiin noin vain (minä talutin), nuorempi ei. Ei auttanut apuihmiset, liinat, tukeminen, mikään. Klinikalle matkaa monta sataa kilometriä, lähtö yöllä. Hevosen omistaja oli ajanut kopin pihaan ja taluttanut tuon kaksivuotiaan koppiin. Samalla tavalla se oli lastautunut sitten poislähtiessäkin.

    Käytettiin sitä raveissakin, koelähtö ja pari starttia sen jälkeen. Ravihevosta siitä ei kuitenkaan tullut kun ei kilvanjuoksemisesta ymmärtänyt.

    Kun se sitten myytiin harrastehevoseksi, niin käveli koppiin tuosta vain.

    Tuon hevosen kanssa siis toimi se ettei lastauksesta tehty numeroa. Ei ylimääräisiä ihmisiä ympärillä, ei hälinää, ei liinoja, stressaamista, herkkuämpäreitä, mitään. Koppi pihaan, lastaussilta alas, hevonen talutetaan sisään, koppi kiinni ja matkaan.

    Tuo tekniikka on toiminut kaikilla hevosillani. Ainuttakaan en ole yrittänyt saada kyytiin maanittelemalla tai harjoittelemalla askel kerrallaan.

    Olen vierestä seurannut kun hevosta yritettiin saada koppiin niin että yksi tökki luudalla takajalkojen vuohiskuoppia. Sanoin että voisin auttaa, olihan hevonen minulle tuttu. Kaikki muut komensin pois, ja talutin hevosen koppiin. Tuota hevosta siis auttoi se ettei vieressä ollut ketään nyrkit pystyssä ja luuta kourassa valmiina hyökkäämään kimppuun jos hevonen jarruttaa.

    Ja tottakai ymmärrän sen että joissain tilanteissa hevosta ei vain huvita mennä koppiin ja se on siitä huolimatta sinne saatava, esim. klinikalta kotiinlähtö. Silloinkin yleensä toimii se ettei hommaa pitkitä, vaan hevonen laitetaan kyytiin, vaikka väkisin. Mutta yleensä kannattaa aina kokeilla tuota stressitöntä tapaa, ja jos se ei toimi, hevonen laitetaan kyytiin nopeasti vaikka kantamalla. Homman pitkittäminen tekee siitä vain hankalamman.

    Jotkut hevoset tosiaan reagoivat siihen että kyyti ei ole tasaista, ja tiedän hevosia jotka eivät suostu menemään traileriin, eivät vain yksinkertaisesti mene. Hevosautoon kävelevät pyytämättä. Enkä ihmettele, sillä jos olisin hevonen, en todellakaan suostuisi seisomaan heiluvassa peräkärryssä, vaan mielummin seisoisin vähän vakaammassa hevosautossa. Sen vuoksi ostin kahden hevosen auton ja möin trailerin pois. Onhan tuo auto hemmetin kallis traileriin verrattuna, mutta moni lastaus- ja kuljetusongelmainen kulkee kyydissä ongelmitta kun traileriin niitä ei saa etuperin eikä takaperin väkisin tunkemalla, ei edes kilon palasina poikittain.

    Jos siis pystyt harjoittelemaan sitä että hevonen vain talutetaan koppiin ja kopissa se saa syödä herkkuja niin tee sitä mahdollisimman paljon, äläkä kiirehdi ulostulon kanssa. Suurin virhe kun hevonen alkaa jumittaa on koittaa kiskoa sitä narusta eteenpäin. Ei varmasti tule.

    Olen nähnyt lastausharjoituksena myös sitä että vuotiaat talutettiin kuorma-auton koppiin joka jostain syystä oli tallin pihassa "heinälatona" korokkeen päällä irti maasta. Ei ollut lastaussiltaa, mutta sen verran tyhjä jo heinästä että sinne mahtui helposti hevonen taluttajansa kanssa. Sinne siis kiivettiin, annettiin syödä heinää, talutettiin ulos, taas hypättiin kyytiin, ja taas ulos. Samaa tehtiin pienen tallimökin kanssa, ja harjoitusten ajaksi sinne laitettiin laatikollinen leipää. Tuo mökkikin oli noin puoli metriä irti maasta ja oviaukko sen kokoinen että vuotias suokki siitä meni. Ideana siis oli että varsat totutetaan tulemaan ihmisen perässä ihan mihin vain. Ja tulivathan ne, oli helppo sitten myöhemmin lastata auton tai trailerin kyytiin kun oli lastaussilta mitä pitkin kävellä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä kommentista, se on varmasti yksi minun blogihistorian pisimpiä :D Puhut kyllä ihan asia, eikä minulla ole sanoihisi juurikaan lisättävää. Minustakin paras vaihtoehto olisi jokin muu kuin traileri, mutta mulla ei oo mahdollisuutta mihinkään kuorma-autoihin tai muihin, eikä kyllä kannattavaakaan kun matkoja kertyy enintään kymmenen vuodessa.

      Poista
    2. En minäkään olisi todellakaan hevosautoa hankkinut jos en kuljettaisi hevosia kuin muutaman kerran vuodessa. Hevosauton pitokulut ovat kuitenkin isot pelkkään traileriin verrattuna, joten ihan koristeena sitä ei viitsi pitää. Mutta kun hevosia tulee kuljetettua paljon, niin on tärkeää että homma on helppoa niin itselle kuin hevosille. Livingiä autossa ei ole, eikä se ole mikään järkäle, mutta minun käyttööni hyvä kun siihen mahtuu itseni lisäksi kaksi ihmistä ja kaksi hevosta.

      Sinulla tuntuu kuitenkin olevan hyvä asenne hevosharrastusta ja kaikkeen siihen liittyvää kohtaan, joten eiköhän teilläkin homma ala sujua jossain vaiheessa. Rutiinia ja kärsivällisyyttä, niillä on monet ongelmat saatu selätettyä :)

      Hyvää kesää teille, kiva että sinulla on taas oma hevonen jonka kanssa harrastaa. Kirjoituksistasi huokuu hieman erilainen olo kun nyt tosiaankin treenaat ja opetat omaa hevostasi. Oma on aina oma ja siihen suhtautuu lopulta kuitenkin eri tavalla kuin jonkun toisen omaan. Toivon teille pitkää ja antoisaa kavioliittoa!

      Poista
    3. Kiitos ja samoin sinulle! Kyllä se oma hevonen ihan eri juttu kuitenkin on, vaikka aina minäkin oon väittänyt, että kohtelen ylläpitohevosia samalla tavalla kuin omiani. Joissain asioissa se pitää paikkaansa, mutta en ehkä kokonaisvaltaisesti yhtä syvällisesti niihin perehdy -vaikka olisi varmasti pitänyt. Oma on kuitenkin aina oma ja varsinkin kun se on mun elämän eka oma heppa josta olen jokaisen euron maksanut itse! Siksipä se on arvossaan suurempi kuin kukaan muu.

      Poista
  10. Olet lempibloggaajani, ja olen aina pitänyt sinua todella fiksuna ja taitavana hevosihmisenä. Tämä postaus muutti hieman käsitystäni sinusta.. Postausta lukiessani olin kanssasi samaa mieltä siitä, että jos hevonen on saatava koppiin niin kiiretilanteessa pakottaminen on ok. Suoraan sanottuna kuitenkin järkytyin tuosta "Hevosia olen lastaustilanteissa hakannut ja sillä selvä". Hakannut? Herranjumala! Hevonen on todella herkkä pakoeläin, ei sitä hakata missään tilanteessa :( Hevosen huono käytös johtuu lähes aina virheellisestä tai puutteellisesta koulutuksesta, joten on aivan äärimmäisen epäreilua rankaista hevosta (varsinkaan fyysisellä väkivallalla) sen epäröinnistä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa, että huono käytös johtuu suurimmaksi osaksi ihmisen aiheuttamista asioista. Mutta minä olen sitä mieltä, että kyllä sinun käsityksen olikin jo korkea aika muuttua. Minä en tahdo, että kukaan ''ihailee minua'' tai pitää todella fiksuna tai taitavana. Teen erittäin paljon virheitä ja olen ihan yhtä erehtyväinen kuin kaikki muutkin ihmiset. Useimmiten minä opin ideologialla ''ensin perse edellä puuhun'', mikä ei ole ehkä se parhain tie oppia, mutta näin se on näiden heppojen kanssa vaan valitettavasti mennyt.

      Poista
  11. Mulla 5v tamma, joka oli haastava lastattava mulle tullessa. Alotin lastaustreenit yhen hevoset traikkuun ihan vaan palkitsemis taktiikalla. Lopuksi hevonen jopa juoksi traikkuun. Nyt traileri vaihtunut 2-hevosen koppiin ja lastaaminen taas haastavaa. Olen aloittanut taas alusta harjoittelun ja tänään 3. Kerralla seisoi jo etujalat kopissa ja takaset lastausillalla. Tälle hevoselle ei voi huutaa tai paineistaa, muuten ei tule enään lähellekkään traileria..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä teille lastaustreeneihin! Toivottavasti ne tuottavat pian toivottua tulosta. Kannattaa ehkä 2 hevosen traileristakin levittää sitä välisiltaa ja sentti sentiltä pienentää kun edellinen leveys sujuu ongelmitta.

      Poista
  12. Jos hevonen viedään joka kerta trailerilla epämukavaan paikkaa niin hevonen kyllä oppii tietämään, että sillä trailerilla mennään inhottavaan paikkaan. Jos jokainen reissu vie eläinlääkärille..
    Toiset hevoset nauttivat kun pääsevät kisapaikalle esim. hyppäämään ja toiset taas stressaantuu siitä paikasta.
    Kaikkea on nähty, hurjimpana juurikin liinoilla piiskoilla ja luudilla sekä tietty raa'alla voimalla ja huudolla pakotettuna. Eräs suomenhevonen joka kerta lastauksessa laittoi ensin shown pystyyn ja lopputulos oli usein irtijuokseva hevonen, tämän jälkeen käveli koppiin ilman mitään ongelmaa tai niin kuin aikaisempaa ei olisi tapahtunut, varsin jännä tapaus! :D

    Omat hevoset kävelevät rauhassa koppiin naru löysänä, toinen yleensä pysähtyy sekunniksi katsomaan sivulle ja sitten jatkaa koppiin. Nuorena totutettiin, että trailerilla pääsee kivoihin paikkoihin (hyppäämään esteitä, pitkille mahtaville maasto ja uintireissuille yms.). trailerissa hevosilla aina heinät ja parit porkkanat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta, että hevonen oppii kyllä tapahtumaketjut. Siksi täytyisi kuljetella paljon ihan muuten vaan ilman, että varsinaisesti menee mihinkään.

      Poista
  13. Tätä lastausasiaa olen useinkin ihmetellyt. Jos hevosta pitää lastaustilanteessa hakata, niin missä se raja menee kaiken muun suhteen? Jos hevonen ei hyppää estettä, mene jostain mistä ihminen menee sen haluavan tai ei muutoin osaa olla ihmiselle mieliksi - hakataanko silloinkin? Tai ylipäätään jos hevonen tarvitsisi enemmänkin rohkaisua, niin kuvitellaanko seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa olevan helpompi jos otetaan väkivallan keinot käyttöön? Jostain syystä ihmisestä tulee hevosta lastattaessa peto, monta kertaa sen nähneenä miten ei edes yritetä taluttaa hevosta sinne koppiin vaan aletaan saman tien räimimään hevosta. Pahinta mitä olen nähnyt on kun hevonen nousee paniikissa pystyyn ja kaatuu selälleen itsensä pahasti satuttaen. Siinä tilanteessa ei kukaan voittanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä kysymys, mihin en osaa vastata. Ajatuksia tämä sinun kirjoitus kuitenkin herättää ja tunnen omalta osaltani myös piston sydämessä.

      Poista
  14. Meillä hevonen tulee traikkuun suorilta, mutta lähtee pakittaan ulos kun yrität saada takapuomia paikoilleen. Ollaan treenattu tätä niin, että ollaan herkkusankon kanssa trailerissa ja hevonen saa itse tulla traikuun ja jos pakittaa ulos niin pakittaa. Kun jää traikkuun pidemmäksi aikaa niin annetaan syödä herkut. lähinnä siedätetään siihen, että jäisi seisomaan traikkuun, eikä heti pakene ulos. muutoin osaa olla nätisti kopissa, mutta sinne jääminen on hankalaa. seisoo kyllä nätisti kun takapuomi kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä treeneihin, toivottavasti pian onnistuu toivotulla tavalla :)

      Poista
    2. Tavoite saavutettiin alle 10 treenikerran jälkeen ;) Nää on niitä asioita jotka vaativat hermoja ja pitkäjänteisyyttä, just niitä asioita mitkä eivät ole ominaisia minulle :D

      Poista
  15. Sattuneista syistä erityisen ajatuksia ja etenkin tunteita herättävä aihe.

    Mielestäni tärkeimmät asiat lastaamisessa ja kuljettamisessa ovat turvallisuus ja hevosenlukutaito. Ja erityisesti taito ymmärtää omien taitojen rajallisuus. Lastaaminen ja trailerista pois ottaminen voivat olla hyvin vaarallisia tilanteita niin hevoselle itselleen kuin ihmisille.

    Jos et tiedä, mitä teet, älä tee. Kuvitelmat omasta osaamisesta ja ymmärryksestä karisivat, kun eteen tuli mahdoton kuljetettava. Ennen tätä olisin varmasti kannustanut harjoittelemaan ja käyttämään erilaisia keinoja, joiden avulla olen tähän asti saanut muut hevoset lastattua (liinat, tallin oven eteen trailerin peruuttaminen ym). Nyt suhtautumiseni asiaan on muuttunut hyvin mustavalkoiseksi. Se joko on tai ei.

    Voidaan jatkaa keskustelua tästä aiheesta seuraavalla kisareissulla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä asiasta keskustelu ei mahdu Pieksämäen edestakaisin mittaiselle matkalle, joten varaa seuraavan kerran pidempi reissu ;) Tai vaikka montakin. Luulen, että vielä moni asia kaipaa keskustelua ja tarkempaa analysointia. Mukava ollut tutustua ihmiseen, joka puhuu ja miettii yhtä paljon kuin minäkin ja on vieläpä monessa asiassa niin paljon viisaampi, että saan samalla oppia. Koen, että Pieksämäen reissulta sain enemmän, kuin annoin. Innolla odotan uutta kisapäivämäärää!

      Poista

En julkaise asiattomia ja törkeitä kommentteja. Arvostella saa, mutta se tulee tehdä asiallisesti ja hyvää kielenkäyttöä kunnioittaen. En myöskään julkaise kommentteja, jotka ovat osoitettu toisille kommentoijille.

Kiitos kun kommentoit ☺