torstai 29. kesäkuuta 2017

Omistatko nuoren hevosen? Tervetuloa vertaistukiryhmään!

© Emmi Kinnunen
Perustin jonkin aikaa sitten nuorten hevosten omistajille/ratsastajille suunnatun WhatsApp-ryhmän. Ryhmä on ikään kuin ''vertaistukiryhmä'' nuorten hevosten kanssa toimiville. Siellä puidaan hevosten kanssa tulleet ilot ja surut, keskustellaan uusista varustehankinnoista tai jännitetään tulevia kilpailuja. Siellä voi saada hyviä neuvoja, mutta ketään ei ryhdytä kuitenkaan arvostelemaan negatiivisesti. Ryhmään toivotaan aktiivisia keskustelijoita. Stalkkerit eivät tähän ryhmään kuulu, vaan tänne on tervetullut jokainen, joka on valmiina heittäytymään myös itse esille rehellisesti omien ajatustensa kanssa. Mielipiteiden vaihto on sallittua ja toivottavaa, kunhan se tehdään hyvässä hengessä. Keskustelut pyhitetään ryhmän jäsenten kesken, eikä niitä saa jakaa ulkopuolisille ilman lupaa.

Ryhmän ylläpitäjänä huolehdin seuraavista asioista;

○ Ketään ei kiusata missään tilanteessa
○ Keskustelu on tasapuolista ja kaikkien mielipiteet otetaan huomioon
○ Keskustelu pysyy asiallisena ja aiheeseen sopivana
○ Ryhmään sopimaton/asiattomasti käyttäytyvä henkilö poistetaan ryhmästä

Jos sinulla on nuori tai muuten vain koulutuksen alkutaipaleella oleva hevonen, toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi mukaan ryhmäämme. Jokainen on vapaa tulemaan ja lähtemään miten haluaa, eli voit tulla vaikka vain kokeilemaan ja katsomaan, olisiko tämä sopiva tukiverkosto juuri sinulle. 

Mukaan pääset laittamalla minulle viestiä numeroon 044 5711 300
Tervetuloa!

Kuulumisia uudelta tallilta

Kaikki postauksen kuvat © Iina Makkonen 
Heppuli on nyt siirretty kylältä korpeen. Minun tallimatka kasvoi noin 15 kilometriä, mutta se nyt on pienimpiä murheita. Hepan elämä muuttuu niin, että se siirtyy kokopäivä tarhaukseen ollen ulkona päivittäin vähintään 12 tunnin ajan. Tietty myös liikutusrutiinit muuttuu, sillä hevosen kotiutuessa meidän olisi tarkoitus suorittaa noin puolet viikon liikutuksista maastossa. Eilen me testattiin uutta kenttää ensimmäisen kerran.


Luulen, että pari ensimmäistä viikkoa meillä menee ainoastaan kotiutumisen merkeissä. Omppu on melko arka hevonen ja siitä huomaa hyvin selvästi, kuinka uusi ympäristö jännittää sitä. Minuakin vähän suoraan sanottuna ärsyttää, kun monet jo edellisessä kodissa toimineet asiat täytyy nyt opetella uudestaan. Se on tietenkin ihan normaalia, että herkkä hevonen reagoi muutoksiin voimakkaasti. Silti Ompun henkisen kasvun ja kehityksen kannalta tämä on hyvä juttu, vaikka viekin nyt aluksi paljon aikaa ja hermoja. Minunhan täytyy vain tukahduttaa ärräpääni ja todeta, että itsehän minä tälläisen hevosen itselleni valitsin.

Treenaaminen saa jäädä nyt toistaiseksi vähän vähemmälle ja minun on käytettävä enemmän aikaa ja energiaa ihan arkipäiväisiin ongelmiin. Aika on rajallista ja jostain on aina karsittava, mikäli tahtoo paneutua toiseen asiaan vähän enemmän. Tällä hetkellä treeniä vaatii mm. käytävällä nätisti seisominen, hoitotilanteissa asiallisesti käyttäytyminen, uuteen pesupaikkaan opetteleminen jne... Nämä ovat monesti itsestäänselvyyksiä, mutta ei kaikille. Hevoset tulisi totuttaa kaikkeen käsittelyyn, pesemiseen, liikkumiseen paikasta toiseen ja kaikkeen muuhunkin ''normaaliin'' elämään jo varsana. Kun hevosen annetaan elää pellossa aikuisen kokoiseksi ja se lyödään yht'äkkiä myyntiin, niin seuraukset ovat sen mukaiset. On eri asia käsitellä pientä varsaa, joka epäröi kuin lähes 600kg painavaa isoa hevosta, joka todella pelkää.


Uuden tallin myötä myös minun vastuu Ompun hoidossa on lisääntynyt. En hoida Omppua täysin itsenäisesti, mutta täysihoitotalliin verrattuna muutos on suuri. Minun on päivittäin huolehdittava Ompun vedet sekä tarhaan, että talliin, karsinan putsaus, heinien punnitseminen ja pussitus, sekä tietenkin myös väkirehujen laittaminen valmiiksi. Vaikka työtä on aikaisempaan verrattuna enemmän, olen silti innoissani nykytilanteesta. Mitä enemmän voin hevoseni hoitoon vaikuttaa, sitä tyytyväisempi olen. En tarkoita, etteikö kukaan muu osaisi hoitaa minun hevostani, mutta tuntuuhan se silti hyvältä kun sen kaiken tekee itse.


Tähän hätään en nyt ehdi kirjoittaa tämän enempää kuulumisia, mutta tässä nyt kuitenkin lyhyesti mietteitä muutosta. Palataan asiaan mahdollisimman pian ja muistakaahan kaikki nauttia kesästä ♥

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kahdet hypyt

Kaikki postauksen kuvat ja videot © Iina Makkonen
Tiistaina Omppu herätettiin estetreeneille klo 20:00. Se makasi pitkin pituuttaan karsinassa ja kun pyysin sitä nousemaan, se vain tuijotti minua epäuskoisen näköisenä. Huvittunein mielin varustin Ompun ja pienen suostuttelun jälkeen sain väsyneen ratsuni raahattua maneesiin.




Iina alkuverrytteli Ompun käynnissä ja ravissa. Kun hyppäsin itse selkään, pääsin ohjaamaan sen suoraan pienelle jumppasarjalle. Omppu oli kaiken kaikkiaan varsin kyllästynyt ja väsynyt. Otin erittäin maltillisen määrän hyppyjä ja Omppu suoritti kaiken rehellisesti, vaikkakin puomeja hipoen. Yksikään puomi ei kuitenkaan pudonnut.


Jumppasarjan jälkeen tein vielä muutaman laukanvaihdon pienellä pystyllä. Vetelällä hevosella lähestymiset ovat vaikeita, mutta suoriuduin tehtävästä kelvollisesti. Lopuksi irroitin otteeni ohjaksista ja annoin hevosen loppuverrytellä sitä vauhtia ja juuri siinä asennossa kuin se itse halusi.



Seuraavat hypyt otettiin jo perjantaina pienten ratatreenien merkeissä ulkokentällä. Omppu muuttaa tiistaina tallille missä ei ole kamalasti estekalustoa, joten halusin tehdä vielä yhdet ratatreenit kun hyvien hyppymahdollisuuksien äärellä ollaan.



Tällä kertaa minulla oli allani erittäin skarppi ja hyvin hyppäävä nuorukainen. Ratsastettavuus jäi kohtalaisen tasolle. Keskiviikkoinen hampaiden raspaus taisi vielä vähän kaihertaa suussa ja kunnollista ohjastuntumaa en kokenut treenin missään vaihessa. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä hyppääminen sujui kuin rasvattu. Siis ensimmäisen kymmenen hypyn ajan.



Omppu väsyy erittäin helposti varsinkin hypätessä. Sillä on hypätty aika vähän, mutta veikkaan suuremman syyn löytyvän ylipainosta. Seuraava projekti tämän hevosen kanssa on tallin vaihdon myötä maastoilla paljon ja sitä kautta kasvattaa kuntoa, sekä saada ylimääräiset kilot karistettua vaikkapa niille maastolenkeille.


Omppu suoritti pari pientä +/- 70cm rataa kiltisti, vaikkakin jo vetelästi. Hevosen väsyessä hyppy muuttuu laakeaksi ja ennen kaikkea lähestyminen on vaikeaa. Omppu ei enää reagoi tarpeeksi nopeasti eteen ja jarruttaessa laukka sammuu. Saatiin kuitenkin ihan ok suoritukset ja treenit voitiin päättää ristiriitaisin mielin.

Minä näen Ompussa kaikesta huolimatta erittäin paljon potentiaalia. Yritän rakentaa tätä projektia mahdollisimman rauhassa, etten tukahduta sitä kaikkea piilossa olevaa lahjakkuutta. Kovin moni ei oikein usko tähän hevoseen, mutta minulla on ihan erilainen tunne. Saa nähdä parin vuoden päästä, kuka onkaan oikeassa. Jos siis sinne asti ikinä päästään ilman suurempia haavereita.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Ratsastusta ilta-auringossa

© Iina Makkonen
Ajattelin olevani heti kahdeksan jälkeen ratsailla. Uuden satulan kanssa painiessa kului ajateltua enemmän. Musta kaari oli liian kapea ja ajattelin kokea onneani sinisellä, joka osoittautui myös hieman kapeaksi. Onneksi sain satulan ostaessani vielä yhden sinistäkin leveämmän, eli punaisen kaaren, jonka kanssa satulan pitäisi kaiken järjen mukaan sopia. Painosanalla pitäisi, sillä eipä sitä niin helposti enää laitettukaan paikoilleen. Olin onnistunut sinistä kaarta asentaessani nylppäämään yhden ruuveista niin, etten saanut sitä enää auki. Koin satulan kuitenkin sen verran käypäiseksi, että sillä kehtaa yhden lyhyen iltahölkän suorittaa.

Omppu on kyllä siitä erikoinen hevonen, että se liikkuu aina ihan samalla tavalla, vaikka satula olisi asetettu sen selkään väärinpäin. Tämä on toisaalta hyvä juttu, sillä jotkut hevoset saavat pienimmästäkin puristavasta tunteesta jumalattoman kohtauksen. Kaikista herkimmät hevoset saattavat traumatisoitua pitkiksi ajoiksi, vaikka sopiva satula löytyisikin. Omppu ei ole koskaan kiukutellut yhdellekään satulalle vaikka uskokaa tai älkää, sen selässä on vaikka millaista lättyä ollut. Minun omatunto ei kuitenkaan kestä käyttää epäsopivaa satulaa, vaikka hevonen ei siihen reagoisikaan.


Uuden penkin valinta ei kuitenkaan johtunut ensisijaisesti vanhan epäsopivuudesta. Eipä se vanha satulakaan täydellinen ollut -etuosan muotoilu ei ollut ihan kuin piirretty tälle hevoselle ja siinä oli aavistuksen liian jyrkät toppauskulmat varsin leveälle virolaiselle selälle. Suurin syy satulan vaihtoon oli se, että minun omat rakkaat kannikkani eivät tykänneet siitä. Kyseessä oli siis Kieffer Donau estepenkki, joka oli aika kova istua. Se on erittäin hyvä hyppysatula, mutta tälläiseen tätiköröttelyyn estesatula ei ole se paras vaihtoehto.

Kiefferin tilalle tuli Kent & Masters S-Series High Wither Compact GP yleissatula. Odotin satulalta kieltämättä aika paljon (onhan sillä noin helvetin pitkä ja hieno nimikin). Onnekseni satula ylitti odotukseni moninkertaisesti. Kerrankin löysin satulan, joka sopii hyvin sekä hevoselle, että minulle kuin nenä päähän. Kunhan satulaan saadaan oikean levyinen kaari, voidaan me alkaa Ompun kanssa nauttia kesästä täysillä.


Otin raipan käteen, koska alkuperäisen suunnitelman mukaan treeniohjelmassa oli luvassa pohkeenväistöjä. Väistöt jäivät sille tielleen kun keskityin nauttimaan ilta-auringosta, sekä ratsuni tarjoamasta tasaisen keinuvasta kyydistä. Satulakin tuntui kuin nojatuolilta, joten totiset väistöharjoitukset saivat väistyä rennon iltaratsastuksen tieltä.

Iina nappasi pyynnöstäni hieman videopätkää laukasta. Tarkastelen Ompun laukan kehitystä enemmän kuin minkään muun hevosen kanssa aiemmin. Suurin syy on tietenkin se se, että kyseessä on puoliksi ravisukuinen hevonen. Minun silmiini laukassa ei ole kuitenkaan mitään muuta vikaa kuin voimattomuus. Voimaa tulee vain ja ainoastaan ajan kanssa, mutta minun silmiini tämä on ihan riittävä koulutusvaihe 4-vuotiaalle.


Omppu toimi tänään poikkeuksellisen helpon tuntuisesti, joten päätettiin treenit meidän osalta heti 15-20 minuutin humputtelun jälkeen. Ompun urakka ei loppunut kylläkään siihen, sillä sen tehtävänä oli tarjota myös Iinalle turvalliset kyyditykset. 


Iinalla on hurjan pitkä ratsastustauko takanaan, eikä kokemusta isoista hevosista ymmärtämäni mukaan juuri olekaan. Iina on käväissyt Ompun selässä kerran aikaisemmin loppukäyntien merkeissä, mutta tänään oli luvassa vähän totisempaa ratsastusta kun kyseessä olivat ratsukon ensimmäiset yhteiset ravit. Molemmat ansaitsivat täydet 10 pistettä ja papukaijamerkit. Iina toteutti minun ohjeitani tunnollisesti ja Omppu kyyditsi hienosti ruosteessa olevaa ratsastajaa. Tarkoitus olisi, että Iina saa kuvausreissujen ohella opetella ratsastamaan vähän enemmänkin, sillä Omppu on osoittautunut varsin turvalliseksi opetushevoseksi. 


On kyllä suorastaan ihme kuinka kiltti Omppu nykyään onkaan. Se on arimpia hevosia, mitä minulla on koskaan ollut ja varsinkin alkuaikoina sen pelko ratsastajaa kohtaan oli yllättävän voimakasta. Nyt tilanne on kuitenkin se, ettei se hätäänny ratsastajan tekemistä ylimääräisistä liikkeistä, eikä se edes jännity vaikka kuskilla olisikin ajo-ojeet vähän hukassa. Sen sijaan se tarjoaa parasta osaamistaan aina kaikille. Uskon, että isosta koostaan huolimatta se tulee olemaan turvallinen ratsu myös Ninnille muutaman vuoden päästä. 

Ompulla on tulevaisuutta minun omistuksessani, mikä siinä riittää laatua minun käyttööni pidemmällä tähtäimellä tai se osoittautuu Ninnille tarpeeksi turvalliseksi. Tällä hetkellä molempia tavoitteita ajatellen tilanne näyttää erittäin lupaavalta. 


Mites teidän kesä on hevosten kanssa sujunut? 

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Ompun ensimmäinen esterata



Olin sopinut, että Miila tulee uudelleen viikolla ratsastamaan ponia ja samalla Omppua. No nyt kun poni myytiin, jäljelle jäi ainoastaan Omppu ja tietenkin Miila sai tulla ratsastamaan sillä. Minä olen edelleen ihan järkyttävässä flunssassa, joten ratsastusapu on enemmän kuin tarpeen. Ompulla ja Miilalla sujuu treenit kyllä niin kivasti, että vaikka minun flunssa tästä pian tokenisikin, niin ratsastukset saavat jatkua mikäli Miila itse niin haluaa.

Suunniteltu kouluratsastus vaihtui esteisiin. Olin ajatellut hyppääväni perjantaina, mutta kilpailujen vuoksi esteitä ei voi enää silloin hypätä vaan kisaradan on annettava olla koskematon iltakilpailuihin saakka. Hyppypäivä oli pidettävä tänään, eikä Miilakaan vastustanut ehdotustani hyppäämisestä.

Auton mittari näytti +25 lämpöastetta, mutta auringossa hellettä riitti varmasti tuotakin enemmän. Koska Omppu ei ole luonnostaan mikään pikakiituri, pidettiin verryttely lyhyenä ja aloitettiin melko pian hyppäämään pieniä tehtäviä.

Omppu suoritti tehtäviään tasaisen varmasti, mutta ennen esteiden nostamista hain Miilalle raipan maneesista. Päätin muutama viikko sitten, että raippaa tälle hevoselle ei tulla enää näyttämään, mutta tässä tapauksessa sallin lipsahduksen periaatteistani. Pienet napautukset kaulalle eivät olleet kovinkaan merkittäviä, mutta hevonen piristyi kummasti joko siitä raipasta tai sitten nousevista esteitä.

Ratsuni (tai tässä tapauksessa kylläkin Miilan ratsu), hyppää paremmin mitä isompi este on edessä. Edelleenkään esteet eivät isoja ole, olisiko päivän korkein okseri ollut 80-90cm, joka hypättiin kaksi kertaa. Muuten esteet pysyttelivät 50-70cm kokoluokassa.

Omppu työskenteli rehdisti neljän askeleen porttilinjalla, jonka jälkeen päätettiin hypätä pientä rataa. Ennen radalle lähtemistä Miila otti muutaman lähestymisen laukassa pienelle pystylle ja laineelle. Ompulla on hyvä taipumus passailla omia askeliaan ihan itsekin monessa tilanteessa. Yhtään kosketusta puomiin ei tänään tullut, eikä kieltoa. Laukatkin olivat esteen jälkeen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta aina oikein. Tähän ratsastaja kommentoi, että hevonen huolehtii niistä aivan itse. Videot ovat vähän epäloogisessa järjestyksessä, sillä rata hypättiin viimeisenä eikä ensimmäisenä niin kuin se videossa näkyy.


Kaiken kaikkiaan pidin näkemästäni tänään. Minulla on käsissäni mukava aihio, josta voi oikealla treenillä tulla ihan hyväkin. Laukkaan tarvitaan rutkasti voimaa lisää, mutta sitä tulee kunnon ja iän karttuessa. 

Miltä näyttää?

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Se siitä myynti-ilmoituksesta

Kaikki postauksen kuvat, sekä videot © Mia Ikonen
Olin varannut tämän aamupäivän ponin myyntipostauksen kirjoittamiselle. Eipä tarvitse enää kirjoitella, sillä poni on löysi jo uuden omistajan eilen iltapäivällä. Fiona lähtee huomenna uuteen kotiin, mutta jää onneksi ihan tähän lähelle, joten pääsen sitä varmasti jatkossa katsomaan ja ratsastamaan jos haluan. Mielestäni nämä olivat onnistunet kaupat. Poni tuli lauantaina minulle myyntiin ja kaupat sovittiin sunnuntaina. Kun tässä taloustilanteessa saa hevosen myytyä vuorokauteen, voi olla aika tyytyväinen. Eikä tarvinnut edes ilmaiseksi antaa, kun joku sitä kuitenkin miettii ;)

Ponista ehdittiin kuvata kuitenkin myyntivideot sekä sileältä, että hypyistä. Julkaisen ne nyt vähän jälkijunassa tänne huvin ja urheilun kannalta. Olen ymmärtänyt, että lukijat pitävät ratsastusvideoista ja tässä niitä tulee. Ensimmäisellä videolla ratsastan minä ja toisella videolla Fionaa ratsastaa 14v Miila.



Miila sai Fionalla hyppäämisen jälkeen kokeilla myös Omppua. Nuori ratsastaja ja nuori ratsu yhdistelmä ei aina ole se paras mahdollinen, mutta Miila on pärjäsi todella hienosti molempien nuorten kanssa. Eipä hän ehkä mikään tavallinen tasoinen 14-vuotias olekaan, vaan huomattavasti keskivertoa taitavampi.


Miila näytti hallitsevan hepan niin kivasti sileällä, että päätin antaa hänen hypätä hieman. Kukaan muu ei ole minun lisäkseni hypännyt Ompulla ja minusta oli ihan mielenkiintoista päästä katsomaan mitä se näyttää maastakäsin. 

Miila hyppäsi pieniä tehtäviä yksittäisillä esteillä tai parilla helpolla linjalla. Kaikki sujui tosi hienosti. Isoimman peukun ansaitsee Omppu, joka toimi ihan mielettömän kiltisti uuden ratsastajan kanssa. Miilakin sanoi ratsastuksen lopuksi, että; ''Tämä tekee aivan kaiken mitä pyytää''. Se jos mikä lämmittää mieltä, että on saanut hevosen koulutettua kivaksi ja toimivaksi, vastaamaan ratsastajan apuihin ja miellyttämään ratsastajaa. 



Päivän paras estekuva tietenkin sumeana :D
En tykkää tästä postauksesta. En saanut kuvia ja videoita sommiteltua niin kuin haluan ja teksti jäi hätäiseksi. Painan kuitenkin Jukaise -nappia, sillä en ehdi tätä korjaamaankaan ja postaus venyisi parilla päivällä eteenpäin. Toivottavasti ratsastusvideot kuitenkin korvaavat muuten kehnon tekstin.



lauantai 3. kesäkuuta 2017

Kolmen hevosen päivä

© Iina Makkonen / iinamakkonenn.kuvat.fi
Flunssa on ottanut melko kovan otteen minusta. En jää herkästi kotiin, mutta tämä flunssa on ollut minua vahvempi. Peruin eiliseltä kaiken, mitä peruttavissa oli. Tänään kaikki kuitenkin kostautui ja vietin aika täyden tallipäivän (11 tuntia), jonka lisäksi olen tehnyt vaikka mitä muuta. Hyviä yöuniakaan ei ehtinyt edellisenä yönä kertyä. Vilkaisin imuroinnin lomassa kelloa, joka näytti 00:30. Nukkumaan mennessä en halunnut enää tietää kuinka paljon tiuku rientää.

© Iina Makkonen / iinamakkonenn.kuvat.fi
Aamupäivän eka hevonen oli Siro, eli tutummin Sirpukka, Sipuli tai mitä näitä nyt on. Blogistakin tuttu suomenhevonen, joka on tosiaan ex-ravuri ja ratsastettu nyt epäsäännöllisen säännöllisesti puolen vuoden ajan. Minun ja Siron viimeisimmästä yhteisestä treenikerrasta on aika paljon aikaa ja on ihan luonnollista, ettei tamma tosiaankaan ollut minulle sopivilla säädöillä.

Tehtiin vajaan tunnin treeni joka sisälsi minun ratsastuksen, sekä lopuksi myös Siron omistajan loppuravailut. Aluksi oli aika hankalaa, mutta lopuksi sain ihan kivojakin pätkiä. Päivän teemana oli herkistellä jyräjooseppi vähän kevyemmälle tuntumalle, rauhallisempaan tahtiin ja pidempään muotoon. Hetkittäin onnistuin tavoitteessani hienosti, mutta kyllähän tämä hevonen kaipaisi säännöllisempää johdonmukaista koulutusta. En tiedä, pystynkö minäkään sitä sille tarjoamaan, mutta toivottavasti joku pystyy. 

© Iina Makkonen / iinamakkonenn.kuvat.fi
Siron jälkeen vuorossa olikin Fionan haku ja ratsastus. Mia pääsi ihanan lyhyellä varoitusajalla tallille ja ensimmäiset kuvaukset ovat jo purkissa. Fiona on tosiaan nyt myynnissä ja tuli minulle lähinnä myyntivideoiden kuvausta varten, sekä hetkeksi aikaa vähän parempiin puitteisiin ja kovempaan treeniin. Ajattelimme, että myös koeratsastajien on mukavampi tulla laadukkaisiin puitteisiin maalaistallin sijaan. Fionasta on tulossa myynti-ilmoitus tänne blogin puolelle ihan erikseen, mutta tässä pari videolta napattua kuvaa. 




Fionan jäleen vuorossa olikin ihanan tuttu ja turvallinen Omppu. Tässä vaiheessa voimat olivat jo niin poissa, että ratsastuksen sijaan pallomaha pääsi juoksuttaen kevyelle kenttähölkälle. 


Fiona muutti Ompun karsinanaapuriksi, eikä se ollut Ompun mielestä missään nimessä hyvä juttu... Ajattelin alunperin, että olisin jopa uskaltanut laittaa ne samalle laitumelle, mutta taidan passata tässä asiassa. Omppu vaikuttaa aika kipakalta toisia hevosia kohtaan ja sehän ei tiedä mitään hyvää. Liian monta murtunutta jalkaa on hoidettu ja siihen lukemattomat muut ''pikkujutut'' päälle. Tässä asiassa mä oon varmaan ikuinen hannari. Samaan aikaan sisälläni myllää tieto siitä, kuinka lajitovereiden lähikontakti olisi ehdottoman tärkeää. Saas nähdä, kumpi mielipide pääni sisällä lopulta voittaakaan.


Nyt taidan kaatua sohvalle poikaystävän kainaloon. Näin pitkä hevospäivä ei sovi hyvin yhteen flunssan kanssa. Onneksi huomenna paikalle saapuu yksi tuttu poniratsastaja joka saa sekä hypätä Fionalla, että hölkytellä Ompun. Toivottavasti olokin paranee arjen koittaessa, sillä luvassa olisi taas kerran kiireinen viikko.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Ohjasajoa ja ilman satulaa ratsastusta

Kaikki postauksen kuvat © Aino Huupponen/aiino.kuvat.fi
Me ollaan treenattu nyt niin ahkerasti, että eilen oli vihdoin aika heittää aivot narikkaan ja tehdä jotain ei niin totisia harjoituksia. Olin illan töissä ja kärsin ihan kamalasta flunssasta, joten omakaan olo ei kovin kummoinen ollut. Päivän harjoitukset aloitettiin ohjasajolla. 



Tämä taisi olla kolmas kerta kun ohjasajan Ompulla. Ohjasajo olisi hyvä liikuntamuoto jos perämiehen kunto kestäisi. Tällä kertaa laitoin hengästymisen ja heikotuksen flunssan piikkiin, mutta eipä minulla kovin kummoinen juoksukestävyys ole muutenkaan. Muutaman hölkkäkierroksen jälkeen siirryttiin hyttysliuskojen (?!) pariin. Pienen epäröinnin jälkeen Omppu meni useamman kerran hyttysliuskahäkkyrän (voisko joku keksiä tälle paremman nimen? :D) läpi rohkeasti. Perämiehellä oli ensimmäisessä suorituksessa hieman tekemistä, ettei vahingossa nappaisi hevosta suusta sen pompatessa voimalla eteenpäin. Taisin kuitenkin onnistua tehtävässä, mikäli kuvia on uskominen.


Maastakäsin tehtyjen alkuverryttelyjen jälkeen hyppäsin ratsaille. Ratsastin Ompulla toista kertaa ilman satulaa ja minua kieltämättä jännitti, menikö ensimmäinen onnistuminen vahingon piikkiin vai olisiko Omppu oikeasti noin helppo siinä hommassa. 





Ja niin siinä taas kävi, että jännitin ihan turhaan. Heppa käyttäytyi tosi hienosti. Ilman satulaa ratsastus täytyy ottaa ehdottomasti mukaan viikottaiseen treeniin. Se tekee hyvää sekä hevoselle, että ratsastajan tasapainolle. Toistaiseksi ilman satulaa ratsastus tapahtuu maneesissa, mutta ehkä loppukesästä tämänkin lystin voi siirtää ulkokentälle. 




Olen älyttömän ylpeä Ompusta ja siitä kuinka kiltin ja mutkattoman harrastuskumppanin olen siitä saanutkaan. Se ei ole ollut missään nimessä itsestäänselvyys ja paljon tämän eteen on töitä tehty. Sanonta; ''Kyllä työ tekijänsä palkitsee'' pitää kyllä täysin paikkaansa. Kun muistelen lähtötilannetta ja kaikkia niitä ongelmia joita meillä oli, en voi kun olla ylpeä meistä molemmista. Olen aloittanut luonnostelemaan postausta, jossa kokoan tarkemmin hetkiä meidän matkasta ja ehkä saan sen julkaistua piakkoin.