lauantai 15. heinäkuuta 2017

Voiko ravurista tulla ratsua?

Kaikki postauksen kuvat © Iina Makkonen
Tietenkin voi, mutta se vaatii paljon aikaa, työtä, kärsivällisyyttä ja tietenkin sekä osaamista, että ymmärrystä. Ravureilta vaaditaan täysin eri asioita kuin ratsulta, joten niiden liikemekaniikka on ratsun uraa ajatellen epäedullinen. Ravihevonen ravaa helposti etujaloilla kauhoen isoa liikettä eteenpäin ja takajalat seuraa levällään perässä. Pää on yleensä pystyssä, alakaulan lihakset ovat ylälinjan lihaksistoa suuremmat ja hevonen on tottunut kulkemaan rungostaan pitkänä ja jopa matalana. Ravihevonen kulkee siinä asennossa, missä se voi juosta mahdollisimman lujaa, mutta ratsuna sen on muutettava liikkumismalliaan täysin. 


Ihan ensimmäinen toimenpide itse ratsastajaan totuttelun (=hevonen pitää ratsastajaa selässään pelkäämättä käynnissä ja ravissa) jälkeen on mielestäni se, että hevonen oppisi kantamaan ratsastajansa oikein. On turhaa hypätä esteitä tai harjoitella vaikkapa pohkeenväistöä, ennen kuin hevonen osaa kantaa ratsastajansa oikeilla lihaksilla ja voi liikkua rennon letkeästi kipeytymättä. Hevosesta ja tietenkin ratsastajan taidoista riippuen tähän saattaa kulua vaikka kuinka paljon aikaa. Hevosten kanssa ei kuitenkaan kannata oikoa, sillä väärin opittujen asioiden korjaaminen vasta vaikeaa onkin. 


Yllä olevassa kuvassa huomaa sen asennon, mihin Siro jämähtää todella helposti. Sen selkä on alhaalla ja jäykkänä, joka näkyy koko takaosan toimimattomuutena. Tästä johtuen myöskään takajalka ei astu syvälle rungon alle, vaan jää ikään kuin puolitiehen. Myös etuosa on erittäin jännittynyt, minkä näkee tästä kuvasta erittäin selvästi. Kaulan lihakset ovat jännittyneet, hevonen kulkee aivan liian lyhyenä kantamatta itseään ja sen leukaperät jäävät tällä tyylillä todella ahtaiksi. 


Tässä kuvassa asiat ovat huomattavasti paremmin. Siro on lyhentynyt rungostaan sopivasti jännittymättä. Se kantaa ratsastajan kivasti selkä ylhäällä ja muutenkin tasapainoisen näköisenä. Takajalka astuu syvälle rungon alle ja hevonen näyttää kaikin puolin rennolta ja levolliselta. Ylälinja on rennosti pyöristynyt ilman, että hevosen asento näyttää tukalalta. 

Onhan se tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Mielestäni tähän koulutusvaiheeseen ei voi kuitenkaan panostaa liikaa. Mitä paremmin hevoselle jaksaa opettaa perusasioita, sitä helpompi sillä on jatkossa ratsastaa. Ennen kuin hevonen osaa liikkua tasapainoisesti kaikissa askellajeissa, ei sille mielestäni ole järkeä opettaa mitään sen enempää.


Kirjoitettuna kaikki on vielä helppoa, mutta itse ratsailla tehtävä muuttuu haastavammaksi. Lähtökohtaisesti minä ajattelen näin, että hevonen liikkuu silloin oikein kun se kuuntelee ratsastajan kaikkia apuja ja vastaa niihin pehmeästi. Yhä useammin kuulen vain puhuttavan ''pidä ulko-ohja tuntumalla, tee pieniä puolipidätteitä sisäohjalla, taivuta hevonen sisäpohkeen ympäri ja ratsasta ulkopohkeella eteen''. -Mitä veikkaatte kuinka monta asiaa näistä entinen ravuri tai saati tavallinen vähän koulutettu ratsukaan ymmärtää? Ei yhtään mitään. 

Mielestäni kaikki lähtee siitä, että hevonen saadaan liikkumaan haluamassa tahdissa. Reipasta hevosta on jarruteltava ja laiskaa hevosta pyydettävä eteen. Kun hevonen liikkuu sopivassa tahdissa, sitä voidaan alkaa vähitellen taivutella ja pehmitellä, jotta se lähtisi rentoutumaan myös kaulastaan. Kuollutta suuta voi elävöittää ihan pienellä ohjan liikkeellä ja levottomalle suulle tulee tarjota tasainen tuntuma. Minä haen kaikkien hevosten kanssa sitä, että ne työskentelevät suoraan ''allani'' -siis eivät juokse altani karkuun, eivätkä jää pohkeen taakse lyllertämään. Siinä vaiheessa kun hevonen vastaa pohkeisiin pehmeästi, tulee ohjasta takaisin joustavasti, taipuu molempiin suuntiin ja ravaa sille ''määrätyssä'' tahdissa, liikkuu se oikein. En koskaan ajattele lyhentäväni hevosen runkoa tai nostattavani sen selkää ylös, vaan kun edellä mainitut asiat toteutuvat, liikkuu hevonen automaattisesti hyvin.


Siron suurin ongelma on sen loputon eteenpäinpyrkimys, ''kuollut'' suu ja taipumus painaa kuolaimelle. Kovilla kuolaimilla se toimii paremmin ja muut sillä ratsastaneet ovat tainneet niitä enemmän käyttääkin, mutta minä en vielä toistaiseksi ainakaan ole nähnyt sille mitään tarvetta. Kovan kuolaimen sijaan olen tarjonnut Sirolle erittäin vakaan ja pehmeän kuolaimen. Toivon, että säännöllisen opin myötä se uskaltaa luottaa ratsastajan käteen ja rentouttaa suunsa pysyvästi. Tällä hetkellä se kulkee 50% ajasta pehmeästi, mutta toiset 50% se on vahva ja puree kuolaimeen. Pysäytän hevosen usein päin aitaa tai muuten vain voimakkaasti, mutta silti koen tämän olevan parempi vaihtoehto kuin kovat kuolaimet. Pari viikkoa sitten Siro painoi kädelle vielä reilusti yli puolet ratsastusajasta, joten kehitystä on jo havaittavissa. 


Laukan ratsastaminen on vaikeaa. Suurimmalta osalta ravureista ei löydy mitään luonnollista taipumusta laukata tasapainoisesti, vaan se täytyy opettaa niille vähitellen. Sirolla on laukassa samat ongelmat kuin ravissa, mutta moninkertaisina. Kääntyminen on toisinaan vaikeaa, se on vahva, menisi mielummin matalana ja tietenkin täysiä. 

Laukassa kaikki tapahtuu paljon nopeammin. Vain muutaman laukka-askeleen sisällä minun on parhaimmillaan osattava kääntää, jarruttaa ja pyytää hevosta eteen. Avut täytyisi kuitenkin osata antaa yksitellen, jotta hevonen ehtii ymmärtää ja reagoida niihin. Jokaisen avun on hellitettävä juuri silloin kun hevonen vastaa siihen. Minä olen huomannut hyväksi keinoksi auttaa Siroa myös laukka-askeleen sisällä. Kun etujalat nousevat ilmaan, pyrin hieman jarruttamaan hevosta kevyellä kädellä ja lähinnä ylävartalolla, jotta se ei painuisi matalaksi ja silloin kun on takajalkojen vuoro polkaista vauhtia, kannustan jalalla eteen. Tämä kuulostaa vaikealta (ja sitä se todella onkin), mutta ne pienet pätkät kun saan kaiken ajoitettua oikein, on Siro laukannut jo täysin puhdasta laukkaa. 


Mitä enemmän ratsastan Sirolla ja paneudun siihen, sitä enemmän alan oikeastaan pitää siitä. Sirossa on paljon haastetta, mutta ei kuitenkaan liikaa. Siron kanssa ne hyvät hetket tuntuvat oikeasti hyviltä. Jokaisen askeleen tulee olla ratsastettu, mutta samalla kaikki on kuitenkin tehtävä niin pehmeästi, ettei hevonen hermostu ja karkaa avuilta totaalisesti. Täytyy kyllä sanoa, että aika kivoja pätkiä ollaan parhaimmillaan saatukin. Toivottavasti saan jatkaa tämän hevosen työstämistä pitkään ja joskus näyttää sen vaikka valkoisten aikojen sisäpuolella -mihin voi olla tosin vielä vaikka kuinka pitkä aika. 


Minun täytyisi nyt terästäytyä ja yrittää hommata myös enemmän videoita tänne blogiin, sillä kuvien kautta teksi jää aina jotenkin köyhemmäksi. Yritän saada kaiken kiireen keskellä uusia videoita sekä Sirosta, että Ompusta. Toistaiseksi ratsastan Siroa siis paristi viikossa, joten olen vihdoin päässyt tämän kanssa oikeasti työstämisen makuun, eikä treenikerrat ole yksittäisiä (ja sitä kautta minun taidoillani täysin turhia).


Kuinka moni on joskus työstänyt ex-ravuria? 
Mitä asioita juuri sinä olet kokenut tärkeiksi koulutuksen alkuvaiheessa? 
Mitä tykkäsit postauksesta? Analysoinko liikaa, liian vähän vai sopivasti?

14 kommenttia:

  1. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta. Rautalankamallikuvat näyttävät hienosti mistä puhut. On totta että kirjoitettuna tämä kaikki kuulostaa helpolta. Mutta sitten kun selkään nousee kaikki muuttuu muutamaa pykälää haasteellisemmaksi.


    Minulla oli projektiravuri. En osannut ratsastaa sitä yhtä tasokkaasti kuin sinä. Tein virheen, rupesin liian nopeasti vaatimaan asioita joihin hevonen ei kertakaikkiaan ollut vielä valmis. Nyt kun aikaa on kulunut jo vuosia ja hevonenkin on kuopattu, niin voin anonyymisti tunnustaa että vikaan meni. Hevonen ei koskaan oppinut liikkumaan rehellisen rennosti, ja kipeytyi sen vuoksi selästään. Syytin satulaa vaikka vika oli satulan päällä. Eihän tähän satulan vaihdot auttanut, ja tilanne paheni niin että luovutin. Hevonen jäi puskaratsuksi, jossa oli kyllä mahtava. Mutta juuri tuota alkuvaihetta jos en olisi hätäillyt, olisi hevosesta saanut miellyttvän ratsun myös kenttätyöskentelyyn.

    Ilmeisesti sinulla on kuitenkin paksu nahka ja oma pää, ja teet niinkuin parhaaksi näet ulkopuolisten painostuksesta huolimatta. Jälki on varmasti hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin teen paljon virheitä, eikä ratsastus ole todellakaan aina mitenkään tasokasta, vaan huonoja päiviä sattuu jolloin teen lähes kaikki väärin.

      Se on kyllä totta, että ''oikein päin'' liikkuminen ja työskentely ehkäisee hevosia monelta vammalta. Niitä kun ei ole luotu kantamaan painoa selässään, vaan se on erikseen koulutettava ja rakennettava siihen asiaan lihakset ihan rauhassa -juurikin perustyöskentelyllä.

      Se on kyllä totta, että teen niin kuin itse haluan ja koen parhaaksi :) Tottakai kysyn neuvoa jos tarvitsen, mutta kovia kuolaimia en käytä siksi että muutkin käyttävät.

      Poista
  2. Todella hyvä teksti. Eikä ainoastaan ex-ravurin ratsastajalle, vaan ihan meille kaikille. Kuvat tukivat ja havainnollistivat tekstiä hyvin.

    Meillä on poni, jonka koulutus on aloitettu (omasta mielestä) liian myöhään ja ehdottomasti aion kokeilla vinkkejä :)

    Mikä kuolain Sirolla on? Haen vain vinkkejä, mitä kuolainta voisin kokeilla omalla ponilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kiva kuulla :) sillä on sellainen kiinteärenkainen suoran kuolaimen/kolmipalan ''risteytys'' :D Siis halpisversio siitä Myler -kuolaimesta.

      Poista
  3. Ravihevosille ja (ex-ravureille) tekee hyvää, että joku osaava treenaa niitä välillä myös selästä: niitä saa suoristettua paremmin. Toki se on myös hyvää vaihtelua.

    Monesti puhutaan vaan niistä negatiivisista puolista mitä kärryjen edessä juokseminen aiheuttaa ratsastamiselle. Siitä on kuitenkin myös hyötyä: hevosella on yleensä hyvä eteenpäinpyrkimys, ne on oppinut tekemään työtä jne. Toki tasapaino voi alkuun olla aika huono, mutta eihän sitä voi "ratsuksi syntyneeltäkään" heti vaatia, että kulkee täydellisesti.

    Hitaasti etenemällä hyvä tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että on menneestä raviurasta paljon hyötyäkin. Enemmän kuitenkin koen, että haittaa. Siis jos vertaan ex-ravuria ja täysin kouluttamatonta ratsuhevosta (tai vaikka ravuria jolla ei ole koskaan ajettu) niin täysin tekemätön on ainakin minun käteen ollut aina helpompi.

      Poista
  4. Itse oon kaksi suomenhepsua ja yhden lämpösen perusratsuttanut raviradoilta ja ne maailmat oli täysin erilaiset. :D

    Itsekin rakensin vain perusasiat, eli mistä mennään eteen, taakse ja käännytään. Aikaa jäi siis hioa paljon tahtia ja hevosen omaa tasapainoa ja toki ihmisen hyväksyntää. Omasta mielestäni lämpönen oli helpompi kun kumpikaan suomalainen, ehkä etuosan keveyden vuoksi oli helpompi aloittaa työskentely.

    Hyvä vinkki laukan työstämiseen, pitää kokeilla pysyiskö itse rytmissä oman ratsun kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kans aina tykänny enemmän lämpösistä kun suokeista ja niin pidän edelleenkin, mut tämä suokki on (toimiessaan) yllättävän kiva :)

      Poista
  5. Kirjoitin kauhean pitkän kommentin vaan jostain syystä se poistui ennenkuin pääsin edes painamaan "julkaise". Tiivistettynä halusin sanoa, että melkein kaikki sun postaukset lukenena arvostan suunnattomasti sun realistisuutta ja rehellisyyttä asioiden suhteen! Odotan innolla aina postauksiasi ☺ Kaikkea hyvää sinulle Laura!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista :) Samoin kaikkea hyvää sinulle!

      Poista
  6. Nelivuotiaalle suomenhevosruunalle haettiin vaihtelevuutta treeniin joten rupesin ratsastamaan hänellä. Ravitreeeni jäi kokonaan noin 4.5v kohdalla, kun hevonen ei kestänyt aktiivista ravikäyttöä. Ratsastus ollut sen jälkeen pääsääntöisenä hommana. Ruuna täyttää kaikki kriteerit mitä olen häneltä lähtenyt hakemaankin, olen saanut mukavan ja luotettavan harrastuskaverin jonka kanssa hommat onnistuu ja yhdessä olo on mukavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla ♥ Monelle ravihevoselle on vielä merkityksellinen paikka ratsuna raviuran jälkeenkin, eikä ne ole mitään ongelmajätettä niin kuin monet varmasti ajattelevat.

      Poista
  7. Olipa mielenkiintoinen ja hyvä postaus!

    VastaaPoista

En julkaise asiattomia ja törkeitä kommentteja. Arvostella saa, mutta se tulee tehdä asiallisesti ja hyvää kielenkäyttöä kunnioittaen. En myöskään julkaise kommentteja, jotka ovat osoitettu toisille kommentoijille.

Kiitos kun kommentoit ☺