torstai 31. elokuuta 2017

Miljoona muuttujaa


On vaikeaa löytää sanoja. Miten muotoilla tämä sekamelska ymmärrettäviksi lauseiksi? En olisi arvannut, kuinka vaikeaa yksi tallipaikan vaihto voi loppujen lopuksi olla. Tallipaikassa tai varsinkaan sen omistajassa ei ole mitään vikaa, mutta muut ''muuttujat'' ovat rasittaneet tätä muuttoa enemmän kuin kohtuuttomasti.

Lähdin tähän mukaan sillä ajatuksella, että joudun tekemään itse paljon, mutta en ihan kaikkea. Vain pari viikkoa ennen muuttoa kaveri peruikin hänen hevosensa muuton. Asia ok -hänellä oli siihen varmasti hyvä syy. Jokaisella on meillä vapaus valita ja totesinkin tässä vaiheessa, että mielummin jää kelkasta pois tarpeeksi ajoissa kun liian myöhään. Jatkoin projektin suunnittelemista ja toteuttamista omin voimin. Sitä voimaa nimittäin tarvittiinkin alla näkyvän puruvuoren siirtämisessä vain lapion ja talikon voimin. Ennen kuin kukaan ehtii miettimään niin kyllä, minäkin luulin sen olevan vain kevyttä purua ennen kuin sen siirtämisen aloitin.


Onneksi olin varautunut kaikkeen (siis tässä vaiheessa kuvittelin, että pahempaa ei voisi tapahtua... ). Olin hommannut itselleni toisen hevosen, jotta Ompulla on joku hevonen kaverina, mikä kulkee sen kanssa samassa rytmissä. Tässä vaiheessa kaikki oli harvinaisen selvää ja aikaa muuttoon oli viikon verran.

Mitä enää voisi tapahtua? No, sitä en voi valitettavasti kertoa koska kyseessä on toisen ihmisen henkilökohtaisia asioita, mutta jouduin perumaan Fionan tulon ja hommaamaan uuden hevosen. Onneksi minulla on paljon hevosihmisiä tuttuina ja uusi tulokas löytyi jo seuraavana päivänä. Ratsastin hevosen ja totesin, että varsin kiltti tapaus ja kaikki toimii. Mikä voisi mennä pieleen?


Esimerkiksi se, että tämä meidän ''perhehevonen'' päätti juoksutustilanteessa hyökätä suoraan minua kohti. En ole joutunut eläessäni kirjaimellisesti pakenemaan hevosta, mutta maanantaina jouduin tekemään sen. Mitään ei onneksi ehtinyt sattua, mutta kyllähän se säikäytti.

Oikeasti vihainen hevonen on aika kamala näky kun se seisoo kahdella jalalla suoraan edessäsi -tai tulee suoraan kohti vielä senkin jälkeen kun olet jo joutunut väistämään sitä. Hevostahan ei saisi paeta missään tilanteessa, mutta ei minulla ollut munaa jäädä kyllä kokeilemaankaan tuleeko se todella päälle vai oliko se loppujen lopuksi pelkkää uhittelua.

On varmaan selvää, ettei tämä hevonen todellakaan muuta meille lasten ratsuksi. Muuttoon on aikaa neljä yötä ja uuden hevosen oli löydyttävä. Päätin kuitenkin palata vaihtoehtoon yksi ja soitin Fionan omistajalle kysyäkseni, vieläkö tarjous on voimassa. Olihan se -luojan kiitos. Fiona ei ole pidemmän päälle meidän tarpeisiin sopiva hevonen, mutta se on kuitenkin tuttu ja sitä kautta turvallinen vaihtoehto.

Mennään keskiviikkoon. Muuttoon on aikaa kaksi yötä. Kaikki tuntui olevan järjestyksessä, mutta eipä siihen tarvita kuin yksi vetopaniikki ja käteen hirttäytyvä naru, niin löydän itseni ensiavun kipsihuoneesta.


Muuttoon ei ole aikaa enää yhtään yötä. Omppua lähdetään hakemaan tunnin päästä ja sen jälkeen on vuorossa Fiona. Tästä päivästä lähtien pyörittelen sitten kahta nelivuotiasta uudessa ympäristössä vasemmalla kädellä. Saan tallihommiin onneksi edes vähän apua tutuilta ja kavereilta, mutta kyllähän tämä yhtälö on aika surkea.

Toivottavasti edessä ei ole kovin pitkää sairaslomaa. Joudun odottamaan vielä pääsyä käsikirurgin puheille, jonka jälkeen olen paljon viisaampi jatkosta. Ei auta kuin toivoa parasta.

Mites teidän muiden syksy on alkanut? ☺


maanantai 21. elokuuta 2017

Tallipaikan valinta

© Mia Ikonen
Tallipaikan valinta ja vaihto on ollut minulle nyt hyvin ajankohtainen mietinnän aihe kuluneen kevään ja kesän aikana. Mistä se hyvä tallipaikka oikein koostuu? Mikä puolestaan tekee huonon tallipaikan? Mistä asioista on valmis tinkimään saadakseen jotain hyvää? Onko hinnalla merkitystä?

© Mia Ikonen
Minä aloitan miettimisen sijainnista. Minulla ei ole mahdollisuutta kuluttaa tallimatkoihin isoa osaa päivästäni, enkä myöskään ole valmis maksamaan pitkästä matkasta aiheutuneita bensakustannuksia. Halpakin tallipaikka kauempaa saattaa pian olla samoissa hintalukemissa kuin kallis paikka lähempää, mikäli myös tallimatkat lasketaan kustannuksiin mukaan. Tällä hetkellä kuljen päivittäin 15km matkan joka kestaa kaupungin läpi ajettaessa noin 20 minuuttia. Tämä on maksimi. Viikossa minulle kertyy 180km pelkkiä tallimatkoja ja niihin kuluu päivittäin aikaa 40 minuuttia. Jokainen voi ynnäillä siitä kuinka monta hukkaan heitettyä tuntia saan kerrytettyä viikossa.

Hinta on myös yksi määrittelevä tekijä. Minä ajattelen niin, ettei hinnalla ole juurikaan merkitystä jos jokaiselle eurolleen saa vastinetta. Korkean hinnan odotuksena on ensiluokkainen hoito, hyvät puitteet ja joustava asiakaspalvelu. Tietenkin lähtökohtana on, että oli kyseessä vaikkapa pihatto keskellä metsää tai täysihoitotalli kaupungin vilinässä, hoidetaan hevoset aina hyvin. Näin ei toki ole kuin kauneimmissa kuvitelmissa, joten ensisijaisesti miettisin maksavani hoidosta. Kauan hevoset tarhaavat? Onko niillä talvella vettä ulkona? Hoidetaanko hevonen omistajan ohjeiden mukaisesti? Tuleeko hevonen ylipäätään hoidettua hyvin? Eihän kimppatallin Kaisa unohtanut mennä aamutalliin?

Tästä aihe johdatteli meidät mukavasti hoidon laadun pariin. Ainut asia, mistä ei ihan oikeasti kannata tinkiä. Jokaisella on toki vapaus miettiä mikä on parasta hoitoa juuri sille omalle hevoselle. Toiselle sopii pidempi tarhausaika kun toiselle ja jollekin hevoselle tarhojen ja/tai ratsastusalueiden pohjan laatu on ratkaisevassa osassa tallipaikan valinnassa. Kaikista tärkeintä on kuitenkin, että hevoset tulee hoidettua aina hyvin.

© Iina Makkonen
Aika on rajallista. Joillakin enemmän ja joillakin vähemmän. Minulla on siinä suhteessa hyvä tilanne, että elän kovin tasaista elämää koulun kanssa ja voin suunnitella asuvani joko täysi- tai itsehoitotallilla omien mieltymyksieni mukaisesti. Kaikilla ei kuitenkaan töiden ja muiden harrastusta rajoittavien tekijöiden vuoksi ole mahdollisuutta valita. On kuitenkin ajateltava niin, että itsehoitotallille mennään vain jos on oikeasti valmis hoitamaan hevosensa itse monta kertaa päivässä vuoden jokaisena päivänä. Vastaavasti myöskään täysihoitotallille ei ole järkevää mennä, mikäli kuvittelet ettei kukaan muu osaa hoitaa sinun hevostasi. Näiden vaihtoehtojen väliin mahtuu toki kimppatalli ja joidenkin tallien tarjoama mahdollisuus ''puolihoitoon''. Tässä elämäntilanteessa ja näillä resursseilla minä päädyin lopuksi täysin itsehoitotalliin. Toki asiaa vauhditti myös se, että itsehoitotallissa on mahdollisuus kustannusten suhteen pitää kahta (tai jopa kolmea) samaan hintaan kuin täysihoitotallilla. Niimpä meidänkin perhe kasvaa toistaiseksi yhdellä ihanalla ja itsepäisellä ponilla suuremmaksi. Muistatteko kuvan ponin?

© Iina Makkonen
Kun sijainti, oma hintahaarukka ja tallipaikan toimintamuoto on mietitty, voidaan loput rahat törsätä puitteisiin. Joku tahtoo maneesin ja toinen taas paremmat maastot. Parhaimmassa paikassa voit saada kaikki hienoudet ja ensiluokkaisen hoidon laatuunsa nähden hyvin edulliseen hintaan. Huonoimmassa tapauksessa hevosesi asuu navetan perällä huonossa tallissa ja huonolla hoidolla. Jokaisella hevosenomistajalla on kuitenkin viimeinen vastuu huolehtia hevoselleen hyvät oltavat.

Millaisessa tallissa sinun hevosesi asuu? 
Oletko tyytyväinen vai toivoisitko jotain muuta? 
Oletko ollut joskus huonossa tallipaikassa? 
Mitkä ovat sinun tärkeimmät kriteerit tallipaikkaa valittaessa? 

maanantai 14. elokuuta 2017

Epäonnistunut - ja tavallaan onnistunut kurssiviikonloppu

Kurssia edeltävät kotitreenit, kuvaajana Aino Huupponen
Viime perjantaina minä ja Omppu suunnistettiin Leppävirralle, missä järjestettiin viikonloppuna sennujen kouluratsastuskurssi. Kotoaan neiti nirppanokka ei toki olisi halunnut mihinkään lähteä, mutta ihan helposti se sinne kyytiin loppujen lopuksi survottiin. Lastaaminen ja kuljettaminen vaativat vielä rutkasti harjoitusta, mutta nyt ei ollut sen aika. Parin viikon päästä tapahtuvan tallipaikan vaihdoksen jälkeen lastaustreeneihin voidaan paneutua vähän pidemmällä tähtäimellä, sillä tiedossa ei ole mitään ''pakollisia'' kuljetuksia, joiden vuoksi työ pääsee keskeytymään. Tiedossa on monta tuntia lastausta, sillä Ompun lisäksi yksi toinenkin hevonen kaipaa treeniä sillä osa-alueella... Tähän palataan kuitenkin myöhemmin.


Siinä kohtaahan se kurssi meni pilalle, kun heräsin ensimmäisenä varsinaisena kurssipäivänä (eli lauantaina) kuumeeseen, kurkkukipuun ja hillittömään yskään. Eipä auttanut kuin vetää lääkettä naamatauluun ja suunnata hevosen selkään. Kurssin ensimmäinen ja minun osaltani myös viimeinen tunti sujui kohtalaisen hyvin. Yksi onnistunut ravisiirtyminen ja yksi laukannosto jäivät erityisesti mieleen. Mukaan mahtui toki muitakin hyviä hetkiä, mutta erityisesti näiden kohdalla tuli sellainen ''wau'' -fiilis. Koko tunti meni kuitenkin enemmän ja vähemmän oman olon sallimissa rajoissa.

En jäänyt paikan päälle yöksi, enkä saunonut. Tärisin kuumeessa niin kauan kunnes valmentajan tekemä kinkkukiusaus oli valmista. Pistelin ison annoksen sitä poskeeni ja poistuin paikalta kotiin nukkumaan. En kyennyt ratsastamaan seuraavana päivänä.


Kyllä minä mieleni pahoitin. Sen kerran kun minä vähät rahani johonkin tungen ja edistyn tuon hevosen kanssa kotikenttää kauemmaksi, olen itse ratsastuskyvytön. Eipä auttanut itkut markkinoilta, vaan oli etsittävä reissusta positiivisia puolia. Onneksi niitä riitti.

Omppu käyttäytyi vieraassa paikassa varsin mallikelpoisesti. Se ei stressannut, vaan oli ensimmäisestä illasta alkaen kuin kotonaan. Ratsastuksellisesti se oli saman tuntuinen kuin kotona, eikä välittänyt vaikka tunnilla oli yhtä aikaa monta muutakin hevosta. Sain kaksi ammattilaisen ratsutuskertaa ja paljon vinkkejä jatkoa ajatellen. Kurssilta lähdettiin monta kokemusta rikkaampana kotia kohti, vaikka reissu erilainen olikin kuin kuvittelin.

Ihanat Jonna ja Omppu ♥
Olen edelleen kipeä ja tuntuu, että vain pahemmaksi menee. Kaikesta huolimatta kävin tänään tekemässä lyhyet hölkät meille syyskuussa muuttavan ponin kanssa. Siitä ja muistakin muuttomietteistä lisää myöhemmin. Nyt yritän jotenkin saada itseni tervehtymään, sillä koulukin alkaa tällä viikolla.



keskiviikko 9. elokuuta 2017

Onko sinulla meille juuri täydellinen hevosystävä?


Olisiko sinulla hevonen vailla hyvää ja huolehtivaa kotia?

Meidän perheessä olisi rakkautta toisellekin hevoselle. Nyt etsitään ylläpitoon hevosta, jolla voi harrastaa turvallisesti ja joka ei syöksy ilmaan tai harrasta muitakaan typeryyksiä. Hevonen tulisi aikuisen harrastuskäyttöön ja kahden pienen 4-vuotiaan tytön pienimuotoiseen ratsastuksen opetteluun. Hevosen ei tarvitse kummempia osata, kunhan on turvallinen ja kiltti. Voin opettaa itse lisää sen minkä tarvitsee ja jos omistaja haluaa, että hevosta koulutellaan samalla eteenpäin. Myös vanhempi hevonen käy, eikä sen tarvitse kestää kun tavallisen harrastekäytön sileällä ja maastossa. 

Hevoselle tarjotaan monipuolista liikuntaa hevosen iän- ja terveydentilan huomioon ottaen, mahdollisesti lisäkoulutusta, osaavaa hoitoa ja terveydentilan tarkkailua. 

Kysy lisää ja tarjoa omaasi malava.laura@gmail.com tai 0445711300