perjantai 8. joulukuuta 2017

Miten hevonen opetetaan hyppäämään?


Ajattelin aloittaa tälläisen uuden ''postaussarjan'' hevosten koulutukseen liittyen. Yritän miettiä aina aihe kerrallaan, kuinka olen jonkun asian hevosilleni tai vieraileville ratsuille opettanut ja olenko onnistunut siinä, vaiko en.

Ihan ensimmäisenä haluan sanoa, että en ole todellakaan mikään ammattilainen tai edes lähelläkään oikeaa ratsuttajaa. Olen täysi amatööri ja nykyään ennemminkin tätiratsastaja, kun hevosen kouluttaja. Silti koen, että minulla saattaa olla muutamia hyviä ajatuksia ja vinkkejä jaettavaksi, minkä vuoksi tämäkin postaus sai alkunsa.


Omien hevosteni kanssa aloitan aina irtohypyttämällä niitä. Irtohypyttäessä näen kuinka ne suhtautuvat esteisiin ja miltä niiden hyppy näyttää. Innostuuko hevonen nähdessään esteitä vai pelkääkö se niitä? Haluaako se lisätä vauhtia ja hyppää suunnilleen esteiden läpi vai onko se äärimmäisen varovainen? On ehdottoman tärkeää huomioida myös, onko hevosella itsellään ''esteälyä'', eli suomeksi sanottuna osaako se arvioida etäisyyksiä esteille ollenkaan. Enemmän innokas kuin älykäs hevonen roiskii miten sattuu ja joskus ehkä hyppää esteen sekaankin. Äärimmäisen varovainen hevonen haluaa päästä aina hyvään ponnistuspaikkaan ja sille sattuu harvoin virheitä, mutta saattaa kieltää enemmän kuin yli-innokas hevonen. On myös tärkeä huomioida kuinka hevonen korjaa virheensä, eli esimerkiksi puomin putoamisen. Hyppääkö se seuraavan kerran varovaisemmin, yhtä välinpitämättömästi vai jättääkö se kenties hyppäämättä? Irtohypytyksen havainnot ovat tärkeitä, mutta eivät tietenkään kerro koko totuutta, sillä hevonen voi käyttäytyä täysin eri tavalla ratsastaja selässään.

Hyppääminen ratsastajan kanssa kannattaa aloittaa jostain sellaisesta tehtävästä, mitä ollaan harjoiteltu jo maastakäsin. Minä olen itse aloittanut lähes poikkeuksetta pienellä ristikolla, jonka edessä on maapuomi. Puomin ja ristikon väliin olen hevosesta riippuen jättänyt 2,5-3,5 metriä. Kun sopiva este on pystytetty ja hevonen verrytelty, ei auta kuin ottaa reipasta ravia ja suunnistaa hevosen turpa tolppien väliin. Tässä vaiheessa ammattilainen tietää mitä tekee, mutta amatöörinä minä otan hevosta harjasta kiinni ja uskottelen itselleni, että Jeesus pitää kyllä huolen omistaan.




Ensimmäisten hyppyjen jälkeen homma (yleensä) helpottuu. Ihan alussa hyppyjä ei kannata ottaa kuin muutama kerrallaan ja lopettaa aina onnistuneeseen suoritukseen, sekä mielummin tietenkin liian ajoissa, kuin liian myöhään. Minun mielestäni on järkevämpää hypätä vaikka joka päivä pari pientä estettä, kuin hypätä nuorella tai muuten vain kokemattomalla hevosella yhden päivän aikana kymmeniä hyppyjä.

Kun apupuomin kautta ristikon hyppääminen alkaa tulla tutuksi, voidaan vaatimustasoa lisätä hieman. Tähän koulutusvaiheeseen mielestäni paras tehtävä on lisätä parin laukka-askeleen päähän ristikosta toinen este ja lähestyä ristikolle edelleen ravissa. Ristikon päällä laukka nousee monesti luonnostaan, mutta jos ei nouse niin hevosta voi auttaa vähän maiskuttamalla, käyttämällä pohkeita tai vaikka nostamalla estettä hieman. Kun laukka nousee ristikon päällä ja etäisyys seuraavalle esteelle on ennalta mitattu, on sekä ratsastajalle, että hevoselle helppo lähestyä ja keskittyä vain hyppäämiseen. Jos hevonen kiemurtelee, voi esteeseen tehdä puomeista ''johteet'' mitkä ohjaavat hevosta paremmin esteelle.


Laukasta lähestyminen onkin sitten oma juttunsa. Nuoren hevosen kanssa askeleen pidentäminen ja lyhentäminen on yleensä haasteellista, joten se kannattaa ottaa huomioon laukasta hypättäessä. Koen kuitenkin järkeväksi ratkaisuksi ottaa hyppäämisen mukaan treeneihin heti koulutukseen alkuvaiheessa, vaikka monet ovat tästä varmasti eri mieltä. Minusta hevonen on silloin valmis hyppäämään pieniä esteitä ratsastajan kanssa, kun se on oppinut kantamaan ratsastajaa pelottomasti jokaisessa askellajissa ja sitä on irtohypytetty muutamia kertoja. Monet odottavat hyppäämisen aloittamista aika kauan ja tekevät siitä muutenkin hevoselle vähän liian ''suuren numeron'', vaikka loppujen lopuksi kyseessä on hevosille täysin luonnollinen asia. Tietenkin mitä nuorempi ja kokemattomampi hevonen on kyseessä, tarvitsee se varsinkin laukassa hypätessä kokeneen ratsastajan.


Aina ei kuitenkaan mene niin kuin strömsössä ja joskus siinä vain käy niin, että hevonen pysähtyy esteen eteen eli kieltäytyy hyppäämästä. Siinä vaiheessa on huokaistava syvään ja muistettava se fakta, että hevosta ei voi pakottaa hyppäämään. Mikäli tässä vaiheessa otat raipan kauniiseen käteen ja alat mättämään ratsuasi persuksille, ei se todennäköisesti pian hyppää enää ollenkaan (siis ilman sitä lyömistä ja ilman, että se hyppää pelätäkseen sinua). Hevosta rankaisemista tärkeämpää on miettiä mistä pysähtyminen johtui. Pelkäsikö hevonen? Ratsastinko sen itse esteelle huonosti? Onkohan se kipeä jostain?

Mikäli hevonen pelkää, tulee sinun tehdä enemmän töitä totuttaaksesi sitä erilaisiin esteisiin ja muihin kummituksiin maastakäsin ja ihan pienten esteiden avulla. Kannattaa muistaa, ettei hevonen voi tietää syökö vesimatto sitä ennen kuin sinä olet sen kaikessa rauhassa sille kertonut. Mikäli menet lyömään pelkäävää hevosta, se pelkää todennäköisesti seuraavalla kerralla kahta kauheammin. Joskus pelkkä esteen edessä seisoskelu ja siihen tutustuminen auttavat hevosta ymmärtämään, ettei siinä ole mitään pelättävää.

Joillakin ihmisillä on hassu ajatus hevosen kieltelyyn liittyen. Minuakin on joskus ohjeistettu, että hevosen pää vain tulee nostaa pystyyn ja puskea sitä kohti estettä niin, ettei se ehtisi tuijottaa. Varmasti monissa tilanteissa ihan toimiva ajatus, mutta pitkällä tähtäimellä aika heikko tekniikka. Minusta järkevämpää on opettaa hevoselle alusta asti, ettei mikään esteen alla oleva tee sille pahaa ja se voi huoletta hypätä turvallisesti kaiken mitä ratsastaja pyytää. Yksikään minun kouluttama hevonen ei ole koskaan oppinut kieltelemään, sillä olen ottanut erikoisesteitä mukaan aikaisessa vaiheessa jo irtohypytyksen tai vaikka juoksutusliinan kanssa hypytyksen merkeissä. Hevosten kanssa ei sovi oikoa, eikä niiltä voi vaatia äkisti liikoja. Mitä huolellisemmin perustyön jaksaa tehdä, sitä varmempi hyppääjä hevosesta tulee.



Esteelle lähestyminen on sitten oma taiteen lajinsa. Esteen edessä tapahtuvaa viimeistelyä tärkeämpää on ratsastaa hyvä kaarre ja edetä sopivassa laukassa estettä kohti. Hevosta ei saa usuttaa liikaa, muttei myöskään jarrutella tarpeettomasti. Laukan on oltava ponnekasta ja eteenpäinpyrkivää, mutta kuitenkin sellaista jossa hevoselle jää vähän tilaa katsoa estettä ja arvioida lähestymistä. Ratsastajan tehtävä on auttaa hevosta tulemaan esteelle niin, että hyppääminen olisi sille mahdollisimman helppoa. Loppujen lopuksi jää kuitenkin hevosen päätettäväksi, hyppääkö se estettä vai ei. Kevyt kannustaminen ja pieni rohkaisu ei ole pahitteeksi, mutta pakottaaa ei saa. Onnistuneiden suoritusten jälkeen hevosta on aina kehuttava, jotta se rohkaistuu entisestään.

Lisään alle pari videota Fionan viimeisimmistä hyppytreeneistä vuokraajan kanssa. Videoiden avulla voin näyttää konkreettisemmin mitä tarkoitan. Ensimmäisessä videossa Fionalle ja ratsastajalle sattuu virhe, jonka seurauksena se hyppää esteen läpi ja kompuroi sen jälkeen. Tilanne ratkaistiin sillä, että otin okserista takapuomin pois ja pyysin ratsastajaa lähestymään uudelleen. Käskin pitää ponin vain suorana kohti estettä yhtään sitä paineistamatta vain katsoakseen, miten poni päättää ratkaista tilanteen. Mikäli Fionaa oltaisiin tässä tilanteessa alettu usuttamaan kohti estettä, olisi se saattanut pelätä ratsastajan äkisti muuttuvia apuja ja kieltäytyä hyppäämästä. Nyt se ratsastettiin esteelle yhtä normaalisti kuin aina ennenkin ja sille annettiin mahdollisuus valita itse aikooko se hypätä, vai jättää hyppäämättä. Este nostettiin vielä kerran okseriksi ja sen hypättyään poni saikin aloittaa loppuverryttelemään.




Lopuksi haluan painottaa vielä kerran sitä, että hyppäämisen on oltava sekä ratsastajalle, että hevoselle mukavaa. Esteiden tulee olla tarpeeksi matalia ja tehtävien tarpeeksi helppoja, että hyppääminen säilyy mielekkäänä. Kun sekä ratsastajan, että hevosen kokemus karttuu, esteiden nostaminen ja tehtävien vaikeuttaminen on helppoa. Kun perustyö on tehty rauhassa ja hevonen ymmärtää mitä siltä halutaan, se kehittyy usein nopeastikin ja loppujen lopuksi korkeus ei ole ongelma. Liian äkisti korkeiksi nostetut esteet epävarmalle hevoselle tappavat sen innon hyppäämiseen ja kyllästynyt hevonen on vaikeaa saada kiinnostumaan hyppäämisestä enää uudelleen. 

Fiona on mainio esimerkki siitä, millainen hevonen voi parhaillaan olla. Esteen sekaan hypättyäänkään se ei menetä uskoaan tai säikähdä, vaan on valmiina yrittämään uudelleen yhtä suurella innolla kuin aiemmin. Lisään tähän vielä yhden videon, mistä tulee minulle hyvä mieli. Hevonen lähestyy estettä innokkaasti ja nauttii selvästi hyppäämisestä. Koen onnistuneeni ainakin tämän ponin koulutuksessa, sillä se ei todellakaan ole alusta asti nauttinut hyppäämisestä. Sekä irtona, että ratsastajan kanssa ensimmäiset hyppykerrat sujuivat vain ristikon ihmettelyyn ja miettimiseen, voiko siitä mennä yli vai ei. 


Eiköhän tässä ole tarpeeksi luettavaa yhdelle kerralle. Kertokaa ihmeessä omia mietteitänne hyppäämisen suhteen ja voitte kommentoida, kuulostaako minun ajatukseni ihan hölmöiltä. Mikäli kiinnostusta riittää, voin jatkaa tätä postaussarjaa joko hyppäämisen tai ihan minkä tahansa muun aiheen parissa. 

14 kommenttia:

  1. Onko nuo videolla näkyvät esteet ponille vähän liian isoja? Poni näyttää videossa väsyneeltä, tasapaino ja rytmi hukassa. Kuten itse sanoit, että liian isoilla esteillä tappaa nopeasti innon :) Varsinkin kun kyseessä on nuori poni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakaan vielä ei ponin intoa tapettu niin kuin videoilta voi päätellä. Ehkä este oli huonoon lähestymiseen liian suuri. Toisaalta virheitä ei pidä varoa, vaan niiden täytyy antaa tapahtua jotta poni oppii varovaisemmaksi. Vähän kaksipiippuisia juttuja.

      Poista
  2. Jatka vaan postaussarjaa! Ihan kaikesta hevosen koulutukseen liittyen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan mistä kaikesta keksii kirjoittaa :D

      Poista
  3. Tästä oon sun toivonukki kirjottavan! Halusin kuulla sun mielipiteen asiaan ja on aikalailla samanlainen kuin omanikin :)

    VastaaPoista
  4. Voisitko tehdä postauksen miten hevoselle opetetaan laukka ratsastaessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin joskus tehdä postauksen vaikka sisäänratsastuksesta, mihin sisältyy myös tuon laukan opettaminen.

      Poista
  5. Olipa mukava lukea tätä! Huono aamuni sai heti paremman käänteen tuosta jeesus kohdasta. En siis suinkaan ole uskovainen, käsittääkseni se oli ironiaa. Tirskun sille vieläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä se oli :D vaikka itse kyllä osittain uskonkin jeesukseen

      Poista
  6. Tämä oli hyvä postaus! Tämmöisiä lukee mielllään lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Täytyykin alkaa miettimään heti uutta :D

      Poista
  7. Tosi kiva ja mielenkiintonen postaus! Naurahdin jeesus kohdalle :D Ja sulla on tosi selkeä ja kiva tyyli kirjottaa, plussaa siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Itse pähkäilen aina, että kirjoitanko tarpeeksi ymmärrettävästi ja kattavaksi. Ajatukset kun hyppii kirjoittaessakin miljoonan muunkin asian ympärillä, enkä läheskään aina jaksa oikolukea tekstejä :D että kiva vaan jos selvän saa

      Poista

En julkaise asiattomia ja törkeitä kommentteja. Arvostella saa, mutta se tulee tehdä asiallisesti ja hyvää kielenkäyttöä kunnioittaen. En myöskään julkaise kommentteja, jotka ovat osoitettu toisille kommentoijille.

Kiitos kun kommentoit ☺