sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Mul on taskus pari unelmaa, mutta matkalla myös pari muuttujaa


Mul on taskus pari unelmaa, mutta matkalla myös pari muuttujaa.
Juuri kun on kaikki kaunista, joku vetää maton mun alta.
Elämäs kaks vaihtoehtoa; taistelen tai kaadun taistellessa.

Liian monta mielipidettä kertomassa oikeesta ja väärästä
Älä usko kaikkien puheita. Kuuntele, mut tee sun oma valinta.
Oot kaunis, rohkee ja elossa. Tää maailma muuttuu vaan teoilla.

Täytyy antaa kaikkensa jos haluu kylpee onnessa
Taivas ei oo rajana


Olen saanut vastauksia moniin kysymyksiin. Olotila on muuttunut tuskastuneesta levolliseksi ja tulevaisuus piirtyy mieleen terävämmin kuin pitkiin aikoihin. En muista, koska olisin viimeksi ottanut näin paljon omaa aikaa ja oikeasti miettinyt elämääni syvällisemmin. Olen tuumaillut kaikessa rauhassa, ottanut päiväunet ja jatkanut taas miettimistä. 

Jäin pienelle ratsastuslomalle, joka on tehnyt hyvää sekä keholle, että mielelle. Hevosten liikutukset ovat järjestyneet aika kivasti. Muutaman kerran olen itse kiivennyt selkään taskistamaan tilanteen ja ratsastus on ollut erittäin mukavaa kun olen saanut tehdä sen oikeasti ajan kanssa, kaikessa rauhassa ja keskittyneisyydessä. Pitkästä aikaa minulle on tullut sellainen tunne, että ehkä minä osaankin jotain ja pystynkin vielä johonkin. Allani liikkuva rento, aktiivinen ja avuille kuuliainen ratsu on paras vastaus kysymyksiini. Omppukin on käyttäytynyt säännöllisen liikunnan ansiosta tosi siivosti ja pukkilaukkojen sijaan se tarjoili minulle maastossa lauantaina rauhallisen keinuvaa laukkaa lumisessa ylämäessä. 


Hevosharrastuksesta tuli pakkopullaa monesta eri syystä. Epäonnistumisia sateli toinen toistensa perään, enkä mahtanut asialle mitään. Kukaan ei ymmärtänyt miten jollain voikin olla niin huonoa tuuria ja koska vastausta ei löytynyt, päättelivät he vian olleen tietenkin minussa. Muistan lukuisia kommentteja siitä, voiko minulle antaa hevosta koska kuitenkin rikon sen heti. Voitte vain uskoa, kuinka musertava jokainen kommentti oli. Ihmisten epäluulot ja suorat syytökset tekivät kipeää. Ihan niin kuin vaikeaa ei olisi ollut muutenkin. Vaikka itse tiedostin miten asiat oikeasti olivat, ei se helpottanut oloani. 

Otan epäonnistumiset edelleenkin aika raskaasti. Tiedostan, että syyttäviä sormia on ja paljon toki suoriakin syytöksiä. Esimerkiksi Ompun hiekkaongelmat ovat kuulemma saaneet alkunsa siitä, kun en osaa syöttää sitä tarpeeksi. Oli kuulemma vain ajan kysymys, koska hevoseni sairastuu kun aloitan itse sitä hoitamaan. Ketään ei kiinnosta kuunnella tarinaa kokonaaan, sillä tärkein osuus juoruilun kannalta asiasta oltiin jo kuultu. Eläinlääkäri sanoi minulle, että hiekan kerääntyminen on ollut pitkä projekti, eikä ole voinut kerääntyä pelkästään tämän kesän tai syksyn aikana. Tämä fakta menee kuitenkin kuuroille korville, eikä sitä kerrota eteenpäin. 

Tiedän koko ajan, että selän takana minusta puhutaan pahaa ja se ei varmasti lopu ihan hetkessä jos koskaan. Juoruilun vuoksi olen oppinut pelkäämään epäonnistumisia. Mitä useammin epäonnistun, sitä enemmän minusta puhutaan pahaa. Eihän siitä pitäisi tietenkään välittää, mutta en minä omille tunteilleni mitään mahda. Olen tehnyt kaikkeni näiden hevosten eteen ja kun sitä arvostellaan, ei se voi kovin hyvällekään tuntua. Kestän kritiikkiä ja asiasta huomauttamista, mutta kylillä tarinat muuttavat muotoaan ja pian ne ovat jo täysin valheellisia. Ilkeiden juoruilijoiden lisäksi on vielä niitä höperöitä, jotka uskovat automaattisesti kaiken kuulemansa. 


Muut ihmiset ovat asettaneet minulle paineita, mutta eniten olen asettanut niitä itse. Olen yrittänyt liikaa ''olla jotakin'' muiden silmissä ja siinä samassa rennon letkeä harrastaminen on jäänyt vähemmälle. Olen yrittänyt yli oman osaamiseni ja siinä samassa vaatinut hevosiltakin ihan liikaa. Olen pyöritellyt näitä asioita paljon mielessäni ja tajunnut, ettei ole mikään ihme kun kipinä hevosharrastukseen on kadonnut. 

Ompun sairastuessa kauan minussa muhineet murheet ja paineet purkautuivat. Se ei ollut itsessään iso juttu, mutta kuitenkin tarpeeksi iso katkaistakseen kamelin selän. Olen pyöritellyt kaikkea kokemaani ja tekemääni mielessäni. Vähitellen käsittelen jokaisen mieltä painavan asian yksitellen ihan lapsuudestani asti sekä hevosharrastuksen, että muun elämän osalta. Koskaan ei ole liian myöhäistä eheytyä ja ''kasvaa aikuiseksi''. Ehkä on minun aikani nyt tajuta, että en voi muuttaa maailmaa tai ihmisiä. Maailmassa tapahtuu paljon pahoja asioita ja jotkut niistä on vain nieltävä. 

Päivä päivältä tulen ehkä rohkeammaksi, uskallan olla oma itseni reippaammin ja pystyn selättämään ilkeät puheet vain naurahtamalla ja unohtamalla koko asian. Tie hyvään ja terveeseen itsetuntoon on pitkä ja kivinen, mutta joskus se on aloitettava. Toivon, että muutaman vuoden päästä voin lukea tämän tekstin hymyillen ja miettien, miten nämäkin murheet ovat selätetty ja hevosharrastus on jatkunut. 


Niin kuin rivien välistä varmaan luittekin, saa hevosharrastus jatkua pienen loman jälkeen. Olen ratsastamatta juuri niin kauan kuin tahdon ja tietenkin liikuttajia hevosille löytyy. Sen jälkeen aloitan vähitellen ja yritän opetella keskittymään vain minuun ja hevosiini. Haukuilta ei tietenkään voi välttyä, mutta ehkä ajan kanssa opin jättämään ne oman arvoonsa. 

Älkääkä vain kuvitelko, että ilkeät hevosihmiset tai hevoset ovat minulle jotenkin suuria murheita. Elämässäni on tapahtunut niin paljon kaikkea muutakin, mikä on uuvuttanut minua. Tämä blogi on pyhitetty suurimmaksi osaksi vain hevosasioiden ympärille, enkä haluaisi muutenkaan rikkoa itseni ja läheisteni yksityisyyttä. Vaikutan teksteisssäni ehkä väsyneeltä ja sitä toki olenkin, mutta kaikki ei johdu vain pelkästään hevosista tai siitä että niihin kuluu niin paljon aikaa ja energiaa. 

Ratsastusloman aikana yritän eheytyä ihmisenä muutenkin ja käsitellä monia vanhoja traumoja, mitkä vainoavat minua edelleen. Eikös yksi sanontakin kuulu niin, ettei arvet katoa koskaan mutta vain haavat satuttavat. 


Tavallaan tekisi mieli sulkea tämä sivu ja jättää koko teksti julkaisematta. Haluan kuitenkin tuoda kasvot tälläisillekin murheille, ettei kukaan kuvittele olevansa näiden asioiden kanssa yksin. Eihän näistä mielellään puhu ja onhan tämä vähän noloakin, mutta menköön nyt samaan masennukseen tämäkin julkaisu :D

12 kommenttia:

  1. Itse olen pitänyt rehellisestä ja totuudenmukaisesta blogistasi. Ei kenelläkään mene joka hetki kuin Strömssissä, mutta useimmat eivät sitä uskalla tunnustaa; maailmalle pitää näyttää, että kuinka hyvin menee. Itse olen jo täti-ikäinen ja tiedän, että välillä vastustaa enemmän, välillä vähän vähemmän. Ja minulla tämän nykyisen hevosen kohdalla sitä vastustusta on kyllä ollut ihan omiin tarpeisiin...

    Toivon, että loman aikana löydät kipinän uudelleen ja saan jatkossakin lueskella elämänmakuisia kirjoituksia teistä. Ja mikäli aiot jatkaa suljettuna blogiasi niin heitä viestillä marikirsi2@yahoo.com.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olet pitänyt lukemastasi. Juuri teidän ihanien ja hyvien tyyppien takia niin kuin sinä olet, tätä jaksaa päivästä toiseen. Kiitos siis kommentista ♥ Toistaiseksi blogi ei ainakaan ole siirtymässä suljetuksi. Jos joskus päätän tehdä niin, infoan siitä erikseen.

      Poista
  2. Todella rohkea kirjoitus, tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Sä olet kyllä Laura kehittynyt paljon ihmisenä. Olen jo vuosia seurannut blogiasi ja ainahan olen tiennyt, että olet todella osaava hevosihminen kaikissa muodoin mutta ihmisenä olet jotunut kipuyilemaan ja hakemaan paikkaasi myös hyvin epäsovinnaisin keinoin. Mutta nyt viimeajat, lähinnä tyttäresi syntymän jälkeen sinusta on kasvanut pikkuhijlaa vahvampi, järkevämpi puu jota ei joka pieni tuulepuuska kaada ja saa aikaan kauheaa draamaa. Niinhän siitä usein tuppaa käymään, että aika ja ikä tasoittaa luonteen sekä käytöksen suurimmat karikot- osalla ei- mutta on ilo havaita että just sun kohdalla Laura on niin käynyt. Olet joutunut kokemaan aikalailla täysperävaunullisen paskaa eri suunnista, lähinnä hevospuolella ja kirjoitukista päätellen elämästi blogin ulkopuolellakin on välillä ollut sellaista mitä ei kekenkään piti joutua kohtaamaan. Mutta vaikka olet kaatunut, olet pikkuhiljaa noussut ylös. Olet oppinut pohtimaan, puntaroimaan, pyytämään apua ja nostamaan kädet pystyyn kun ei vaan osaa, jaksa ja kykene. Olet hyvä ihminen ja toivon sulle kaikkea parasta, vaikka tidän itsekin että kyllä niitä vastoinkäymisiä eteen tulee jatkossakin- mutta sä selviit mistä vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista :)

      Se on ihan totta, että lapset kasvattaa paljon ja Ninni on kyllä ehdottomasti parhainta, mitä minulle on ikinä tapahtunut ♥

      Vastoinkäymisiä tulee ja menee, se on fakta. Sitä minä vaan toivon, että ihmiset eivät erikseen vielä ''lyö lyötyä'', vaan ymmärtäisivät joskus että vaikeaa on muutenkin ilman heidän haukkuja. Liikaa vaadittu, tiedän.

      Mukavaa joulun odotusta ♥

      Poista
  4. Loistava ja varmasti monelle tuttu kirjoitus! Tsemppiä tulevaan, olet vahva ihminen ja mainio hevosenomistaja :)

    VastaaPoista
  5. Mahtavaa että pystyit ottamaan aikaa itsellesi. Se ei ole kenenkään etu jos sinä palat loppuun, ei hevosten etu eikä varsinkaan sinun. Paljon tsemppiä ja hyvää joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Kiitos paljon ja samoin sinulle ♥

      Poista
  6. Arvostan hirveästi rohkeuttasi puhua näinkin henkilökohtaisista aiheista julkisesti, varsinkin, kun olet joutunut kestämään paljon asiatonta kritiikkiä, syyttelyä ja suoranaista haukkumistakin. Arvostan myös sitä, kuinka uskallat pysähtyä miettimään asioita kaikessa rauhassa ja ottaa vähän etäisyyttä. Toivon ja uskon, että selviät ja selviätte kaikesta. Tsemppiä hirmuisesti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti kaikesta selvitään ♥ Kiitos ♥

      Poista

En julkaise asiattomia ja törkeitä kommentteja. Arvostella saa, mutta se tulee tehdä asiallisesti ja hyvää kielenkäyttöä kunnioittaen. En myöskään julkaise kommentteja, jotka ovat osoitettu toisille kommentoijille.

Kiitos kun kommentoit ☺