lauantai 30. joulukuuta 2017

Vuoden viimeinen postaus

Blogi oli suljettuna tämän päivän. Edellinen tekstini Fionasta sai aikaan kuumia tunteita, joten koin parhaimmaksi ratkaisuksi vähän viilentää tilannetta ja laittaa blogin hetkeksi suljetuksi. En tykkää poistaa tekstejä, mutta tämän tekstin kohdalla päädyin siihen ratkaisuun. En halua aiheuttaa kenellekään mielipahaa ja joskus näköjään tahtomattani teen niin.

Vaikka yrittäisin kirjoittaa asiani kuinka kaunistellusti ja harkitusti, voi joku aina loukkaantua. Olen kirjoittanut tätä blogia pian kymmenen vuoden ajan ja olen joutunut kerran jos toisenkin tilanteeseen, jossa minut on ymmärretty tahattomasti tai tahallisesti väärin. Blogini tarkoitus on tuottaa sekä itselleni, että lukijoille hyvää mieltä. Toisinaan paneudun asioihin syvällisestikin, joka tietenkin saattaa nostattaa esiin muitakin tunteita.

Toivoisin kuitenkin kaikilta blogin lukijoilta myös sen verran panostusta, että lukisitte teksini ajatuksen kanssa ja tekisitte omat päätelmänne vasta sitten. Usein tekstit luetaan kovalla kiireellä ja rivien väleihin tehdään omia tulkintoja. Haluaisin muistuttaa myös sen, että tämä on minun oma nettipäiväkirjani ja koko tämän blogin sisältö on osa minun persoonaani ja kirjoitan kaikki asiat niin kuin minä ne tunnen ja koen.

Mikäli blogini ja tekstieni parissa pilaa päivänsä, eihän tänne kannata missään nimessä tulla. Minä en ainakaan lukisi kenenkään sellaisen ihmisen kirjoituksia, jonka kanssa olen jatkuvasti täysin eri mieltä ja jonka toimintatavat tai ajatukset ärsyttävät minua. Se on loppujen lopuksi kamalan kuluttavaa. Senkin ajan voi käyttää ihan hyvin sen oman hevosen tai vaikkapa perheen parissa ja istua illalla tietokoneen ääreen lukemaan jotain mukavaa, mistä saa itselleen hyvän mielen.

© Iina Makkonen


Muutosten vuosi 2017


Vuonna 2017 elämässäni on tapahtunut paljon kivoja asioita. Päällimmäisenä minulla on tosi hyvä fiilis kaikesta ja uskon, että seuraavakin vuosi tulee olemaan mahtava. 

Vuosi alkoi niin, että minulla oli yksi hevonen ylläpidossa täysihoitotallilla. Monen mutkan kautta vuosi lopetellaan niin, että minulla on kaksi omaa hevosta, jotka saan hoitaa täysin itse mukavalla tallilla. Olen haaveillut sekä omasta hevosesta, että itsehoitotallista pitkään ja saman vuoden aikana molemmat toiveeni toteutuivat, toinen jopa tuplaten. Olen nykytilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen. 


Nämä kaksi kuvaa © Tiia Jordan
Vuoteen mahtui myös paljon ikäviäkin asioita, kuten Ompun sairastelut ja pohdintani hevosharrastuksen lopettamisesta. Jokaisesta suosta ollaan kuitenkin noustu entistä vahvempana ja motivaatiota on juuri nyt enemmän kuin pitkiin aikoihin. 

Motivaatiota todella tarvitaankin, sillä tammikuusta on tulossa aika kiireinen kuukausi. Hepat jäivät nyt myös kahdestaan tallille, joten uutta opeteltavaa riittää senkin suhteen. Etenkin Fiona on aika läheisriippuvainen ja huolestuu pienimmistäkin muutoksista. Vaatii varmasti paljon harjoittelua ennen kuin Ompun kanssa pystyy poistumaan pihapiiristä niin, että Fionan voi jättää turvallisesti yksin odottamaan joko talliin tai tarhaan. Onneksi meillä ei ole mihinkään kiire ja sekä tätä, että muitakin asioita voidaan harjoitella vaikka maailman tappiin asti. 

© Tiia Jordan


Uusi vuosi, uudet kujeet


Vuonna 2018 aion keskittyä entistäkin enemmän siihen, että hevosilla olisi hyvä olla ja ne saisivat mahdollisimman stressittömän ja mukavan elämän. En halua asettaa itselleni mitään kilpailullisia tavoitteita, sillä kummankin hevosen kanssa on paljon tärkeämpääkin tekemistä juuri nyt. 

Ompun tärkein tavoite on tietenkin tervehtyä pari päivää sitten tapahtuneesta loukkaantumisesta ja muutenkin saada se koko kropaltaan mahdollisimman hyvään kondikseen. Toivottavasti hiekkaongelmat eivät vaivaa meitä enää tulevana vuonna ja saisin nauttia elämästä muutenkin mahdollisimman terveen hevosen kanssa. 

Fionan kanssa on myös hyvin maltilliset tavoitteet. Ponin kanssa tärkeintä on vaan muuttaa sen asennetta kokonaisvaltaisesti parempaan suuntaan kaikkien osa-alueiden osalta. Fiona saa varmasti lomailla jonkin verran, kasvattaa hitaasti kuntoa ja lihasmassaa, sekä tietenkin oppia vähitellen uusia asioita. 



Minun omat tavoitteeni vuodelle 2018 onkin hieman vaativammat kuin hevosten. Tahdon ensinnäkin olla vielä parempi äiti, puoliso, ystävä, hevosenomistaja ja opiskelija. Haluan valmistua aikataulussa, eli heti huhtikuun alussa ja toivon myös yhden unelmani toteutuvan. Aion hakea ammattikorkeakouluun ja toivon myös pääseväni opiskelemaan heti ensi syksystä alkaen. Vähän pienempinä tavoitteina on myös pudottaa painoa ja saada rahaa säästettyä. 

Tämän vuoden tavoitteena oli olla vuoden verran juomatta tippaakaan alkoholia. Onnistuin tavoitteessani moitteettomasti, joten toivotaan että myös ensi vuodelle asetetut tavoitteet täyttyvät yhtä hyvin. 


Blogin suhteen en aio asettaa mitään odotuksia tai suunnitelmia. Jo jonkin aikaa minua on rassannut kuvaajien puuttuminen ja tietenkin myös aika kirjoittamiseen on rajallista. En aio lopettaa bloggaamista, mutta sisältö voi ehkä huonontua vielä entisestään. Otan kuvaajan mukaan tallille tietenkin aina kun saan ja jos uusia innokkaita kameramiehiä löytyy niin olkaa ihmeessä yhteyksissä. En kuitenkaan koe tämän bloggaamisen olevan minulle niin henki ja elämä, että alkaisin kokea stressiä siitä vaikka en saisi tuotettua jatkuvasti laadukasta sisältöä uusine kuvineen. Ehkä vuonna 2018 blogini muuttuu vielä enemmän päiväkirjamaiseksi, jossa uudet kuvat ja videot ovat ennemminkin harvinaista herkkua kuin arkipäivää. Aika näyttää, miten tässä loppujen lopuksi käy. 

Millaisia tavoitteita sinulla on ensi vuodelle? 
Oliko sinulla jokin tavoite tälle vuodelle? 
Onnistuitko, vai epäonnistuitko aikeissasi? 



21 kommenttia:

  1. Hmm.. mun mielestä sun blogi on niin hyvä, että vaikka sisältö huonontuisi, se olisi silti hyvä :D Mukavaa lukea selkeetä ja asiallista tekstiä! Mukavaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että tekstien huononeminen ei aiheuta paniikkia :D Samoin myös sinulle!

      Poista
  2. Ensi vuoden tavoitteina pudottaa painoa ja kiinteytyä. Liikkua enemmän , aloittaa ratsastus uudestaan sekä sokerin vähentäminen ruokavaliosta. Tämän vuoden tavoitteet olivat liikunnan lisääminen mikä ei onnistunut kovinkaan hyvin. Ihania herkiä sai viettää hoitohevosen kanssa. Ihana blogi sinulla 💚 jatka samalla tavalla ja hyvää uutta vuotta 2018.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin oon kyllä sellanen sokeriholisti, että tosissaan pitäis päästä siitä eroon... Hyvää uutta vuotta myös sinulle :)

      Poista
  3. Oon samaa mieltä ensimmäisenä kommentoineen kanssa! Sun blogi on ihan tosi kiva lukea postauksesta riippumatta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Hyvää uutta vuotta!

      Poista
  4. Ensi vuoden heppatavoitteet ovat saada hevonen menemään traileriin, jotta päästään valmennuksiin ja vähän muitakin maisemia katselemaan. Ja ehkä muuttaa maneesitallille.
    Ensi vuoden muut tavoitteet ovat perinteisempiä; liikunnan lisäämistä ja syömisen vähentämistä :)

    Tälle vuodelle oli tarkoitus saada tuo koppiin meneminen kuntoon, mutta oman laiskuuden ja aikapulan takia emme onnistuneet.

    Hevonen ei siis halua mennä traileriin ja koska joudun sitä yksin kuskailemaan niin kätevintä olisi saada se opetettua itse lastautuvaksi. Olen päätellyt, että tammalle jäi mahahaavaisena matkustamisesta muistijälki ja siksi se ei koppiin halua. Se ei pelkää traileria, mutta ei tule kokonaan sisälle, että takapuomin saisi kiinni. Joten meillä harjoittelut jatkuvat entistä tiiviimmin!
    Hyvää Vuotta 2018!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä treeneihin! Minä vähän luovutin lastausharjoittelun kanssa ja vien hepat keväällä Vepsälle harjoittelemaan.

      Hyvää uutta vuotta myös sinulle!

      Poista
  5. Mulla on tinkertamma, joka on tekstien perusteella aivan kuin Fiona. Älä siis välitä typeristä kommenteista, ehkä tää on vain joku rotuvika :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllähän tinkerit on monesti aika itsepäisiä :D

      Poista
  6. Ensivuoden tavoitteena on pudottaa rutkasti painoa ja aloittaa ratsastus sen myötä uudelleen. Toivon todella myös löytäväni työpaikan, joka mahdollistaa niin monia muita asioita.

    Ylempien kommentoijien mukaan olen samaa mieltä! Blogiasi on kiva lukea postauksesta riippumatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea työpaikan etsintään! Minunkin pitäis sellainen saada valmistuttua.

      Poista
  7. Rehellisyydestä sakotetaan valitettavasti. Mielestäni edellinen postauksesi oli nimenomaan niin rehellistä tekstiä asioista, joista monikaan ei halua oikeilla nimillä puhua. Negatiivisia asioita monien on vaan niin hiton vaikea työstää vaikka ne olisi jonkun muun elämästä. Tsemppiä ja mahtavaa uutta vuotta! Harvoin kirjoitan, mutta seurailen teidän arkea tämän blogin kautta!👍 terkuin Anne Pirinen(sori, en jaksanu kirjautua...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näinhän se on. Monet ihmiset tahtovat peitellä omia virheitään ja eivät siedä edes sitä, jos joku muu puhuu niistä ääneen. Onhan siinä tietenkin myös se, että jonkun mielestä virhe ei ole toisen mielestä sitä ollenkaan. Vaikeita juttuja :D Mut onneks voi aina sopia asiat niin elämä jatkuu :)

      Samoin hyvää uutta vuotta sinulle!

      Poista
  8. En ole vähään aikaan käynyt lukemassa blogiasi joten en tiedä mitä edellinen postaus sisälsi. Olen kuitenkin sitä mieltä että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin ei kannata kommentoida ollenkaan. Kukaan muu ei toisen asioita tiedä paremmin joten ei niitä voi arvostellakaan.

    Minulla meni viime vuosi aivan eri lailla kuin odotin. Tänä vuonna on tarkoitus palata sairauslomalta opintojen pariin, valmistua ensi vuoden alussa. Muita tavoitteita ei oikein ole kun tuokin tulee vaatimaan niin paljon. Tai ehkä voisin alkaa venytellä niin että saisin spagaatin, olen nykyään aivan rautakanki :D

    Kaikkea hyvää sinulle. Blogisi on nykyään oikeastaan ainoa jota käyn lukemassa. Tekemisiäsi on ollut todella mukava seurata. Harmi kun en asu lähelläkään, muuten kyllä voisin tulla kameran taakse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä voi kommentoida myös niitä huonoja asioita, mutta niin ettei tyrmää toisen mielipidettä kokonaan vaan kertoo asiallisesti oman kantansa ilman sen suurempia syyttelyitä ketään kohtaan.

      Tsemppiä opintojen pariin!

      Juu sehän se on vähän ongelmana täällä mörön perseessä, että kuvaajia ei oikein ole kun ei ole muita aktiivisia bloggaajiakaan minun lisäkseni tällä hetkellä ilmeisesti ollenkaan. Kaikki kuvaajat ovat joko muuttaneet pois tai heidän kiinnostuksensa kuvaamista kohtaan on vain syystä tai toisesta lopahtanut. Mut katsotaan miten tää tästä etenee, paineita en aio ottaa kun niitä riittää tarpeeksi muussakin elämässä :D

      Poista
  9. En nähnyt sitä postausta Fionaan liittyen jonka olet poistanut. Luin tuon jonka olet Ompusta kaunistelematta ja suoraan kirjoittanut, ja mietin että mitähän sellasta olet Fionasta rustannut että siitä on kimpaannuttu ja olet sen päätynyt poistamaan :D Mikä Fionassa voi olla sellaista että saat siitä kärryllisen sontaa niskaan? Sinun hevosiahan nuo on, ei niiden puutteet, aivoitukset ja ominaisuudet pitäisi muita haitata? Mutta näköjään haittasi?

    Vähän sääli sinänsä, sillä olisin halunnut lukea sen postauksen, sillä minua kiinnostaa todella paljon hieman "hankalampien" (omalaatuisten) hevosten kanssa harrasaminen. Itselläkin ollut muutama sellainen käsissä, yksikään ei ollut virallisesti oma mutta jokaista sain pitää kuin omaani ja hoitaa ja liikuttaa vaikka päivittäin. Ja paljon sain sontaa niskaani besser wissereiltä kun heidän mielestään tein värin, vaikka olin lähes ainoa joka noiden hevosten kanssa edes tuli toimeen... Ja minä tavallaan pidän eniten hevosista jotka eivät ole täysin automaatteja. Ovathän ne haastavia kun kuka tahansa ei niitä suostu hoitamaan ja liikuttamaan, mutta kun niitä oppii lukemaan ja tulemaan toimeen juuri niiden hevosten kanssa, niin se lopulta antaa ja opetttaa huomattavan paljon.

    Kaikkea hyvää sinulle ja hevosillesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentoin Fionan kohdalla sitä, että minun mielestäni se on kiertänyt liian monessa paikassa ennen minulle tuloaan ja luottamuspulan takia se käyttäytyy toisinaan aika ikävästi. Ei mitään tämän kummempaa, mutta näin talvimasennuksen aikaan kaikki ihmiset on aika kärkkäitä myös itseni mukaan lukien :D kohta kevät tulee ja kaikki helpottaa!

      Tulen kirjoittamaan Fionasta uuden postauksen, mutta nyt annan vähän pölyn laskeutua kun tiedän kuinka haukkana kys. ihmiset tätä blogia nyt lukevat.

      Sama homma! Minä oon myös tyytyväinen et näiden hevosten kans riittää haasteita, vaikka välillä on tietty kivaa että on niitä seesteisempiä kausia ja päiviä :)

      Kaikkea hyvää myös sinulle!

      Poista
  10. Sun postauksen alku oli ihan kuin mun näppäimiltä joskus aiemmin! "Mikäli blogini ja tekstieni parissa pilaa päivänsä, eihän tänne kannata missään nimessä tulla. Minä en ainakaan lukisi kenenkään sellaisen ihmisen kirjoituksia, jonka kanssa olen jatkuvasti täysin eri mieltä ja jonka toimintatavat tai ajatukset ärsyttävät minua. Se on loppujen lopuksi kamalan kuluttavaa."

    Joskus tuli nimittäin niin paljon negaa että alkoi mennä hermo, niin kirjoitin ihan samaan tapaan blogiin!

    Suurin osa lukijoista tuntuu pitävän siitä, että myös vastoinkäymisistä ja ongelmista kerrotaan, ja sitten on se pieni osa besserwissereitä, jotka ihan omien sanojensakin mukaan pyörittelevät silmiään ja höyryävät kun kaltaisemme amatöörit kuvittelevat tietävänsä jostain jotain, huoh.

    Ja nyt vaikuttaa siltä, että amatööri ei saisi edes hankkia koulutusapua tai on epäonnistunut luuseri ja "hyvä että pääsee osaavampiin käsiin" (lähde: hevostalli.net). No ei siinä, klikkejä blogiin tulee oikein mukavasti.

    Eli tsempit siihenkin suuntaan! Harmi ettei trailerikoulutus ole edennyt odotusten mukaan, odottelin niitä postauksia, mutta odottelen mielenkiinnolla myös Vepsäpostausta. Vaikkei Muuli mikään ongelmalastattava olekaan, olin ihmeissäni miten helposti Vepsä sen traileriin laittoi.

    Tulen kuvaamaan teitä varmasti, kun ekan kerran ajelen Sonkajärvelle itsekseni Muulia katsomaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä :)

      En tiedä, olisiko lastauskoulu edennyt jos olisin sitkeästi harjoitellut. Minusta vaan alkoi tuntua, että en ole riittävän taitava siihen asiaan ja koska en ollut varma onko minun ''koulutuksesta'' enemmän hyötyä vai haittaa, en halunnut missään nimessä jatkaa. Olen toki myös laiska, että mielummin ehkä ostan itselleni sen tiedon ja taidon Vepsältä, kuin että peruuttelisin jatkuvasti täällä itsekseni perse edellä puuhun :D

      Tervetuloa ehdottomasti :) Ilmoita vaan etukäteen koska tulet niin järjestetään sulle aikaa ja tarvittaessa saat vaikka yösijankin meiltä jos et saa mahdutettua kaikkea samalle päivälle/yövy Sonkajärvellä. Innolla odotetaan josko sieltä tulis sitten aikanaan sellainen muuli mitä oot toivonut! Kovasti täällä ainakin pidetään peukkuja ja seuraillaan :)

      Poista
    2. Joo se vaatii jonkin verran omaa kokemusta, että homma toimii. Mun on esimerkiksi melko helppo tehdä naksutinkoulutusta, kun olen tehnyt sitä onnistuneesti jonkin verran, kun taas pyöröaitatyöskentely on mulle vieraampaa heti kun mennään alkeista pidemmälle..

      Mä ajattelin ihan samaa Vepsälle mennessä ja nyt Muulin ollessa koulutuksessa. Lisäks mulle (varmaan sullekin) on jatko helpompaa, kun näkee että eläin toimii kouluttajan kanssa, että miksei se toimisi kans omistajan kanssa. Että kun se on kerran saatu koppiin helposti monta kertaa, miksei se onnistuisi uudestaankin. Kyllä se siitä :)

      Poista

En julkaise asiattomia ja törkeitä kommentteja. Arvostella saa, mutta se tulee tehdä asiallisesti ja hyvää kielenkäyttöä kunnioittaen. En myöskään julkaise kommentteja, jotka ovat osoitettu toisille kommentoijille.

Kiitos kun kommentoit ☺