lauantai 6. tammikuuta 2018

Asenne ratkaisee


Tänään oli pitkästä aikaa sellainen päivä, kun ei olisi yhtään kiinnostanut lähteä tallille. Olin käynyt jo aamutallilla, sekä antamassa päiväheinät. Ulkona satoi räntää ja keli oli vähintäänkin karmea. Päätin lähteä tallihommille iltapäivällä, sillä ajattelin ottaa hevoset sisälle vähän aikaisemmin huonon kelin vuoksi. Pakollisten tallihommien jälkeen sade olikin jo loppunut, enkä keksinyt enää yhtään hyvää tekosyytä olla liikuttamatta hevosia.

Fiona sai olla huonon päiväni ensimmäinen uhri. En halunnut ratsastaa, sillä oma olo oli niin kiukkuinen. Ei olisi pitänyt kyllä juoksuttaakaan, sillä en jaksanut olla tarpeeksi palkitseva ja positiivinen. Fiona reagoi helposti kaikkeen käskemiseen vain kiukuttelemalla ja tänään saatiinkin useampi kiukkukohtaus, ihan minun omasta typeryydestä johtuen. Jossain vaiheessa päätin, että on pakko vähän ryhdistäytyä ja keskittyä siihen mitä tekee. Onneksi saatiin lopuksi muutamia hyviäkin pätkiä ja ponikin alkoi motivoitua paremmin heti kun sitä kehui ja palkitsi oikeista suorituksista. Päästiin talliin ihan hyvillä mielin, mutta itseäni jäi tietysti kaivelemaan oma toimintani jälleen kerran.

Hevosten kanssa pitäisi aina jaksaa keskittyä siihen mitä tekee. Sellaisina päivinä kun ei kiinnosta, pitäisi vain tehdä niille palvelus ja jättää ne liikuttamatta. Minun elämässäni liikutuspäivät määräytyvät tosin muun elämän mukaisesti, joten joskus ajaudun kentälle myös silloin, kun ei oikeasti kannattaisi. Olen kuitenkin kehittynyt tässä asiassa ja nykyään osaan tulkita omaa käyttäytymistäni paremmin jo heti työskentelytilanteessa, kun aikaisemmin morkkikset alkoivat vasta kotona. Jatkossa täytyy kiinnittää tähän asiaan vieläkin enemmän huomiota, jotta hevoset saisivat mahdollisimman johdonmukaista ja reilua käsittelyä päivästä toiseen.


Fionan jälkeen vuorossa olikin Omppu, joka pääsi vähän käppäilemään ja hengailemaan lumihankeen. Tallilla on yksi pieni tarha, jota ei ole käytetty talvella ollenkaan ja siellä oli melko houkutteleva lumivaippa kahlattavaksi. Omppu on tosiaan kolmen viikon ajan vain kävelyliikunnalla ja eläinlääkäri suositteli erityisesti lumihangessa kävelyä. Muutaman kerran Omppu karkasi raville, mutta sain sen onneksi nopeasti käyntiin. Tuskin muutamat raviaskeleet pilaavat toipumista, sillä se saa eläinlääkärin ohjeella ainakin tarhata normaalisti ja eiköhän se ole ihan selvä juttu, ettei nuori hevonen pelkästään kävele ulkoillessaan. Jatkossa kävelytyksiä olisi tarkoitus tehdä paljon myös ratsain, mikäli Omppu malttaa kävellä ja käyttäytyy muutenkin siivosti.




Oma olotila ei illankaan mittaan oikein ottanut parantuakseen ja iltatallille lähdettiin edelleen aika huonoilla fiiliksillä. Todella harvoin minua ärsyttää käydä tallilla tai hoitaa hevosia, mutta tänään se jostain syystä vain ärsytti. Halusinkin keksiä iltatallin yhteyteen jotain mukavaa puuhaa, mikä saisi hymyn taas huulille. Otin ajatuksen aika kirjaimellisesti, sillä illan aktiviteetti toi kirjaimellisesti hymyä huulille! 


Minulla on ollut haaveissa opettaa hevosille jotain pieniä temppuja ja tänään temppukouluun pääsi Omppu. Päätin opettaa sen hymyilemään, sillä ajattelin sen olevan ensimmäiseksi tempuksi sopiva. En olisi todellakaan uskonut, kuinka nopeasti hevonen voi oppia varsinkaan tälläisen amatöörin kanssa, jolla ei ole mitään hajua miten tämäkään temppu kuuluisi oikeasti opettaa. Ei se ihan metsään mennyt, sillä vartissa minulla oli jo suloisesti hymyilevä irvileuka.


Aloitin tempun harjoittelemisen niin, että piilotin porkkanan palasen nyrkkiin ja nostin etusormen pystyyn. Pidin kättä ihan Ompun turvan edessä ja heti kun se vähänkään hamuili herkkua liikauttamalla nenäänsä, kehuin ja palkitsin sitä. Vähitellen siirsin kättä asteittan kauemmas ja heppa sai pienimmästäkin ylähuulen liikkeestä palkinnon. Vähitellen aloin odottaa ylähuulen nousemista yhä ylemmäs ja myös niin, että hampaat näkyvät. Lopuksi siirryin itse vielä huomattavasti kauemmas ja aloin pyytämään temppua myös merkkisanalla ''hymyile''. Pyysin Ompulta aina muutamia toistoja kerrallaan, jonka jälkeen se sai pienen tauon ja minä menin täyttämään taskujani taas rehukarsinan puolelle. Pian minulla olikin edessäni oikein leveästi hymyilevä kaunokainen. Temppua täytyy kylläkin kehittää vielä niin, että Omppu malttaa hymyillä pidempiä aikoja kerrallaan. 


Huono fiilis vaihtui hetkessä onnistumisen tunteeseen, nauruun ja iloon. Meillä oli Ompun kanssa ihanan hulvaton tempputuokio yhdessä ja uskallan väittää, että me molemmat nautittiin siitä. Omppu sai tekemistä, sekä tietenkin paljon herkkuja ja minä sain itselleni paremman mielen. Kotiin ajellessani totesin jälleen kerran, että kaikki on vain omasta asenteesta kiinni. Päätin itse parantaa päiväni ja tehdä illalla jotain mukavaa, joten sen myös tein. Oman asennemuutokseni ansiosta olenkin saanut nyt koko illan kikatella näille Ompun hymykuville ja pääsen hyvillä mielin nukkumaan. 



Mites te muut onnistutte parantamaan omia huonoja päiviänne?

6 kommenttia:

  1. Ihanaa rehellisyyttä! Pakko myöntää, etten itsekään huonoina päivinä kestä ollenkaan rakasta pappahevostani, joka vaatii aikamoista huumorintajua. Sillä kun on aina pilke silmäkulmassa ja se naurattaa ja ihastuttaa niinä päivinä kun hermo ei ole tiukalla :D Tämähän on varmasti monelle tuttu tilanne, mutta harva puhuu siitä (enkä kyllä ihmettele miksi - taidanpa käydä heti hötönetissä tarkistamassa että onko tästä postauksesta noussut p-myrsky).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ainakaan halua peitellä mitään :) Varsinkin bloggaamisessa käy helposti niin, että jos kaunistelee asioita tänne, alkaa vähitellen kaunistella niitä myös itselleen. Tietenkään kaikesta ei voi kirjoittaa, mutta siitä mistä kirjoittaa, täytyy puhua aina kaunistelemattomasti ja täysin totta.

      Poista
  2. Asenne kyllä kantaa tosiaan pitkälle , you go girl! <3

    Jos itsekin olis aikoinaan tregedioitten keskellä vuoteenpohjalle makaamaan, niin eipä sieltä välttämättä olis noin vaan noustu :( Onneks sitä vaan sisulla, hammasta purren on noustu aika pahoistakin paikoista ja noustaan jatkossakin ! <3 Itse oon kans oppinut sen että jos on huono päivä tai stressi niin pittää vaan osata antaa olla tai keskittyä johonkin rentoon puuhailuun! Vaikka tosiaan hymyilemään noin kauniisti niin kuin Omenapomena näyttää esimerkkiä :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu on kyllä ihan huippu tuon likaisen hymynsä kanssa :D<3 Me ollaan kuules toveri niin monessa liemessä keitetty, että ollaan selvitty ja tullaan selviimään ihan mistä vaan <3 :)

      Poista

En julkaise asiattomia ja törkeitä kommentteja. Arvostella saa, mutta se tulee tehdä asiallisesti ja hyvää kielenkäyttöä kunnioittaen. En myöskään julkaise kommentteja, jotka ovat osoitettu toisille kommentoijille.

Kiitos kun kommentoit ☺