perjantai 12. tammikuuta 2018

Fionan kuulumisia

© Iina Makkonen
Niin kuin vuoden ensimmäisessä postauksessa mainitsinkin, on tämä blogin sisältö muuttumassa hyvin päiväkirjamaiseksi. Tuotan sisältöä jatkossa täysin fiilispohjaisesti miettimättä blogin kehitystä tai suosiota. Kaikesta huolimatta toivon, että joku saa edelleen näistä teksteistä itselleen ajanvietettä, vertaistukea tai jopa apuakin. Ennen kaikkea toivon myös pohdiskelevia kommentteja, joista syntyy hyviä keskusteluja. Pidemmittä puheitta, siirrytään tämän blogiteksin varsinaiseen aiheeseen, eli Fionan kuulumisiin.


Fiona viettää varsin rentoa ja mukavaa elämää. Vuokraaja irtisanoi sopimuksen oman hevosen oston vuoksi, joten poni jäi kokonaan minun käyttööni. En halua etsiä sille uutta vuokraajaa, sillä en koe olevan sen ponin edun mukaista.

Fiona ei siedä kovin hyvin vaihtuvia ihmisiä ja on uusille tai muuten vaan vähän vieraammille ihmisille toisinaan aika agressiivinen. Vuokraaja pärjäsi ponin kanssa kyllä hienosti, vaikka Fiona näyttikin hänelle kaikki ikävimmät temppunsa. Toisinaan sain vuokraajalta viestiä, että ponin lähellekin oli vaikeaa päästä kun se hyppi pystyyn käytävällä ja yritti potkia kohti.

Minäkin olen joutunut Fionan kanssa joskus riitatilanteisiin, mutta ihan noin hankala se ei ole koskaan minun kanssani ollut. Mikäli olen tallilla yksin ja tilanne on muutenkin rauhallinen, Fiona on erittäin kiltti ja helppo hoitaa. Heti vieraiden ihmisten läsnäollessa se muuttuu kuitenkin hieman kireäksi ja jos se kokee ihmisestä mitään uhkaa, päättää se ennemminkin puolustautua kuin odottaa kuinka tilanne etenee.


Kengitystilanteet ovat olleet ponille vaikeita. Se purkaa jännityksensä kiukuttelemalla kengittäjälle, eikä sen tarvitse kuin nähdä kengityspakki niin se on korvat niskaa myöten luimussa ja hampaat irvessä. Aikaisemmin eräs kengittäjä erehtyi lyömään sitä jännittyneisyydestä johtuvan agression seurauksena ja siihen se kengitys sitten jäikin. Fionan kengitti nyt ensimmäistä kertaa sama mies, joka on saanut Ompustakin hyvän ja rauhallisen kengitettävän.

Olin pohjustanut hänelle etukäteen ponin tilannetta ja sanonut, että tätä ei saa missään nimessä lyödä, eikä sille saa huutaa tai muutenkaan komentaa. Työ täytyy tehdä rauhallisesti ja mikäli agressioita ilmenee, on ne jätettävä vain omaan arvoonsa.

Kengittäjä ottikin neuvoni tosissaan ja Fiona saatiinkin kengitettyä paremmin kuin koskaan aiemmin. Ensimmäistä jalkaa kengittäessä Fiona hyppäsi kerran pystyyn, mutta kengittäjä toimi tilanteessa juuri niin kuin olin aiemmin pyytänyt. Hän siirtyi vain sivummalle ja ponin rauhoituttua jatkoi muina miehinä siitä mihin oli jäänytkin. Muiden jalkojen kanssa ei mitään ongelmia ollutkaan ja kengitys saatiin loppuun tosi rauhallisissa merkeissä.

Minulle tuli tilanteesta erityisen hyvä mieli, sillä olin ollut oikeassa tämän(kin) ongelman suhteen. Tiesin, ettei kyseessä ole itsepäisyyttä tai tahallista perseilyä (niin kuin yksi toisensa jälkeen on jaksanut minulle väittää...), vaan ainut ongelma on ponin luottamuksen puute vieraisiin ihmisiin ja siitä muodostunut jännittymisestä johtuva agressio.


Muitakin ongelmallisia asioita ollaan saatu parempaan suuntaan, esimerkiksi juoksuttamista. Se ei ole ollut koskaan Fionan lempparihommaa ja ihmisiin kohdistuvan luottamuspulan kasvettua myös ongelmat juoksuttamisessa ovat lisääntyneet. Ongelmana on siis se, ettei Fiona malta keskittyä juoksuttajaan ollenkaan, vaan juoksentelee minne sattuu ja mikäli sitä komentaa pysymään oikealla reitillä tai etenemään haluttuun suuntaan, saattaa se pysähtyä kokonaan ja yrittää pukittaa kohti. Muutaman kerran se on tullut myös hampaat irvessä kohti uhkailemaan, mutta uhkailun tasolle se on onneksi jäänytkin.

Tänään me treenattiin asiaa niin, että jätin juoksutusliinan suosiolla talliin. Päästin ponin irti kentälle ja se yritti tapansa mukaan poistua paikalta juoksemalla aidan vierellä haikaillen pois kentältä. Muutaman kerran jouduin sen ajamaankin pois portilta, sillä se näytti tosiaan jo siltä, että täältähän lähdetään keinolla millä hyvänsä. Kun Fiona ensimmäisen kerran pysähtyi ja vilkaisi minua kohti, kävelin heti sen luokse antamaan pienen herkun ja paljon rapsutuksia.

Vähitellen Fiona huomasikin, että minun lähettyvillä kannattaa pysytellä, sillä siinä on kaikista mukavinta. Ajoin Fionaa vähitellen myös pois minun luotani, ensin vain muutaman askeleen verran ja lopuksi jopa raviympyröiden, sekä laukannostojen vuoksi. Heti kun se oli hetken edennyt reippaasti keskittyen minuun, sai se palkaksi tulla luokseni taas herkuttelemaan ja rapsuteltavaksi. Herkut loppuivat harjoitusten puolivälissä, mutta onneksi tämä poni nauttii myös rapsutuksista niin paljon, ettei ruokapalkkioiden puuttuminen tuota ongelmia motivaatioon.



Ensimmäistä kertaa minusta tosiaan tuntui siltä, että Fiona vastasi pyyntöihini protestoimatta tai juoksematta paniikinomaisesti karkuun. Olen todella tyytyväinen siihen, että vihdoin alan löytää tämän ponin kanssa yhteistä kieltä. Olen myös tyytyväinen itseeni siinä suhteessa, etten koskaan uskonut niitä ihmisiä, joiden mielestä tälle ponille olisi vain pitänyt näyttää kuka on pomo, tai piestä agressioiden kohdalla niin ettei se enää koskaan uskalla ryttyillä ihmiselle. Luulen, että sillä tavalla ponin pinna olisi palanut jossain vaiheessa lopullisesti, eikä se olisi tyytynyt pelkkään uhkailuun. 


Fiona saa jatkaa rentoa elämää edelleen ja me harjoitellaan vain perusasioita niin kauan, kunnes ne on itsestäänselvyyksiä. Ei tehdä mitään liian vaikeaa tai sellaista, joka saisi ponin taas puolustautumaan. Uskon vahvasti, että pitkäjänteisellä työllä tästä tulee todella kiva poni monipuoliseen harrastuskäyttöön. 

14 kommenttia:

  1. Hyvää työtä Fionan kanssa! Videoissa se näyttää oikein rennolta ja kuuliaiselta, vaikeaa edes kuvitella, että se olisi/on aggresiivinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mun oli itseasiassa tarkoitus kuvata myös protestointia, mut eipä se nyt sitä sit juuri tehnytkään :D Hyvä vaan toki että toimii, mut olisin halunnut blogiin myös sitä materiaalia kun se ei ole ihan noin rauhallisena.

      Poista
  2. sun blogi on pysynyt mun ykköslempparina, vaikka kirjoittaisit kerran kuussa. Blogi on parasta luettavaa silloin, kun kirjoittaja päivittää sitä juuri omien fiilistensä mukaan eikä väännä mitään väkisin. Sun tekstit on älyttömän rehellisiä ja suorapuheisia, näistä oikeesti tajuaa sen ettei kaikki ole aina ruusuilla tanssimista. Saan ite paljon inspiraatioo sun blogista! jatka samaan malliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla että tykkäät tästä blogista :) Päivän piristys ehdottomasti! :D

      Poista
  3. Minusta se hevosen pieksäminen on jäänne joka saisi jo unohtua. Eihän lapsiakaan enään pieksetä. Kaikessa kouluttamisessa on todettu että positiivisella vahvistamisella saadaan paras tulos. Hevosen kanssa se voi olla välillä vaikeaa, koska ne on isoja ja pelottavia eläimiä kun hampaat irvessä tulevat kohti tai kaviot viuhuu. Pitäisi olla sitä rohkeutta ja aikaa tutustua eläimeen oikeasti ja miettiä aina niitä perimmäisiä syitä. Sinussa on myös ihanaa tuo asenne että joka tilanteessa ei tarvi ihmisen jäädä "voitolle". Eikai hevosetkaan kuvittele että jokainen kohtaaminen on taistelu jossa jaetaan ykkös ja kakkospalkinto. On viisautta välillä perääntyä ja antaa tilanteen tasavua. Voisin kuvitella että tällä tavalla myös säästytään ylimääräisiltä mustelmilta, henkisiltä sekä todellisilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin minäkin sen aina ajattelen, ettei niiden kanssa kannata alkaa taistelemaan. Hevosesta riippuen osaan kyllä komentaakin, enkä ole täysin sitäkään toimitatapaa vastaan. Täytyy kuitenkin olla varma, ettei pelkäävää hevosta komenna koska se opettelee vähitellen puolustautumaan -niin kuin tämänkin ponin kanssa on käynyt.

      Poista
  4. Heippa :) puhut tässä paljon aggressiosta ja haluaisin vain kertoa jatkoa ajatellen, että se kirjoitetaan kahdella g:llä. Muuten pidin postauksesta. :)

    VastaaPoista
  5. Ihana kuulla, että teillä menee hyvin :) Kiva seurata sinun touhuja, kun et pakota hevosia väkivalloin asioihin.
    PS. aggressio ja aggressiivinen kirjoitetaan kahdella geellä, pakko nyt kommentoida :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oonhan mä siihen pakottamiseenkin sortunut elämässäni ihan liian monesti... Onneksi kaikesta oppii, eikä koskaan ole liian myöhäistä parantaa tapojaan. Kiitti korjauksesta :D Täytyy muistaa seuraavan kerran.

      Poista
  6. Minusta näyttää myös oikein rennolta ja kivalta noissa videoissa! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) sitä sen pitäiskin olla :D

      Poista
  7. Oletko jossain postauksessa avannut tarkemmin, mistä Fionan luottamuspula ihmisiin johtuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kirjoitin siitä kyllä postauksen, mutta se suututti tiettyjä ihmisiä liikaa ja päädyin poistamaan sen tekstin. Minun mielipiteen mukaan Fionaa ollaan joskus kohdeltu sen verran epäreilusti, että sen luottamus ihmisiin on horjunut ja se on oppinut sitä kautta puolustautumaan. Toisen ihmisen mielestä taas sitä ei ole koskaan kohdeltu huonosti. Vähän vaikee tilanne. Kirjotan kyllä uuden postauksen kunhan opin muotoilemaan asiat niin, etten vahingossakaan loukkaa ketään :D

      Poista

En julkaise asiattomia ja törkeitä kommentteja. Arvostella saa, mutta se tulee tehdä asiallisesti ja hyvää kielenkäyttöä kunnioittaen. En myöskään julkaise kommentteja, jotka ovat osoitettu toisille kommentoijille.

Kiitos kun kommentoit ☺