torstai 11. lokakuuta 2018

Ompun ensimmäinen ruusuke

© Emmi Kinnunen
Pitkän tauon jälkeen päätin avata bloggerin ja tulla päivittämään lähinnä itselleni muistiin, mutta myös teidän lukijoiden iloksi uutta postausta. Tietokoneen käyttöni on vähentynyt huomattavasti tai loppunut oikeastaan lähes kokonaan. Olen avannut konettani tässä muutaman kuukauden sisällä vain pari kertaa ja silloinkin laittaakseni tyttärelleni Netflixin pyörimään. En ole pyytänyt kuvaajia tallille, enkä oikeastaan harrastanutkaan muuten, kuin omaksi iloksi humputellen kentällä ja maastossa. Viikonloppuna innostuin kuitenkin lähtemään Ompun kanssa sivistyksen pariin ja kävimme naapuritallilla koulukisoissa. Seuraavana päivänä ennen kotimatkaa otettiin vielä lyhyt estetreeni. Sain sekä kouluradasta, että hyppäämisestä videomateriaalia ja niiden tukemana päätin tulla purkamaan fiiliksiä tänne blogin puolelle. Pidemmittä puheitta, mennään asiaan ja ensimmäisenä siis koulukisoihin.


Lähtökohdat kisapäivää ajatellen eivät olleet kovin kummoiset. Olin ollut itse yövuorossa ja yli vuorokauden valvoneena kurvasin kisapaikan pihaan aamulla varsin jumittunein tunnelmin. Omppua oltiin ratsastettu kisoja edeltävään kahteen viikkoon tasan kaksi kertaa. Toisella kerralla menin kotikentällä oman yövuoron päätteeksi kevyen koulutreenin ja kisoja edeltävänä päivänä ratsastin sen kisapaikalla kouluaitojen sisällä. Kenraaliharjoitukset menivät lähinnä poikittaen ja pukittaen, eikä se ainakaan vähentänyt jännitystäni. En yleensä jännitä kilpailemista, mutta Ompun kanssa huomaan jännittäväni usein koska se on toisinaan hyvin haastava ratsastettava ja käsiteltävä kilpailupaikalla. En haluaisi loukkaantua, enkä aiheuttaa vaaratilanteita myöskään muille.

Omppu aloittikin jo tutuksi tulleen käyttäytymismallinsa heti pihamaalla. Talutellessani sitä se alkoi pukittaa ja hyppiä pystyyn. En oikeastaan voinut tehdä muuta kuin katsoa ettei minulle tai ulkopuolisille aiheudu tästä vahinkoa. Melko nopeasti tein päätöksen hakea juoksutusliinan ja antaa Ompun juosta pahimpia höyryjä pois sitä kautta. Vartin verran se jaksoi pukitella upottavalla ja kuraisella kentällä, kunnes sain sen ensimmäistä kertaa rauhallisesti kävelemään. Juuri samaan aikaan alkoikin verryttely, minne talutin hikisen ja höyryävän hevosen. Itse verryttely sujui ihan hyvin. Pysyttelin aluksi pois muiden hevosten luota ja Ompun rentouduttua hivuttauduin lähemmäksi. Omppu oli hyvin herkkä ja energinen, mikä toisaalta paransi sen ratsastettavuutta mukavasti.

Radalla se kuitenkin rentoutui ensimmäisen pituushalkaisijan jälkeen. Omppu suoritti omalla tasollaan mukavasti tehden parhaansa kuskin mokailuista huolimatta. Ensimmäinen laukannosto meni ihan harakoille, sillä en osannut mukautua hetkessä rentoutuneeseen ratsuuni tarpeeksi, enkä antanut sille kunnollisia laukka-apuja. Laukannoston yhteyteen tulikin muutama erittäin levinnyt ja ruma raviaskel, mutta itse laukassa sain hevosen välittömästi takaisin avuille. Radan lempikohtani oli ensimmäisen laukan jälkeen tullut siirtyminen ravista käytiin. Se onnistui hyvin ja tuomari palkitsikin onnistumisemme seiskalla. Kaksi muutakin seiskaa saatiin keskikäynnistä. Tämä huvitti minua, sillä en tiennyt ratsastavani keskikäyntiä. En jaksanut opetella ohjelmaa ulkoa, vaan muistelin sen vuoden takaisista koulukisoista. Vielä juuri ennen radalle lähtöä kysyin yhdeltä kilpakumppaniltani, että missä kohti se käyntiin siirtyminen piti tehdäkään. Pituushalkaisijalla tullessamme lopputervehdykseen Omppu taas kiemurteli ja jännittyi, mutta ihan kelvollisesti selvisimme siitäkin. Tuomari arvioi suorituksemme 61,905% arvoiseksi ja mielestäni prosentit ovat hyvinkin realistiset. Mitäs mieltä te olette?



Omppu pääsi kilpailusuorituksen jälkeen talliin syömään vähän heinää ja availin siltä samalla sykeröt. Siinä vaiheessa se olikin jo tarhassa, kun kaverini tuli sanomaan, että palkintojenjako alkaisi hetken päästä. Hieman hölmistyneenä sitten kuulin, että minunkin tulisi ottaa osaa kyseiseen seremoniaan Ompun kanssa. Seurallamme oli samoissa kilpailuissa seuranmestaruudet ja me oltiin Ompun kanssa kolmansia C-tason mestaruudessa. En päässyt siis vieläkään kotiin nukkumaan, vaan hevonen oli haettava tarhasta ja palkintojenjakoon Omppu saapuikin tyylikkäästi tukka kiharalla. Palkintojenjaon jälkeen hän oli hyvin väsyneen ja tyytyväisen oloinen ensimmäinen ruusuke suitsia koristaen. Luokkana oli siis Helppo C E.B. Special ja olimme kaikkien ratsukoiden joukossa sijalla 11/20 ja seuranmestaruudessa kolmansia. Olen erittäin tyytyväinen hevoseen. Näin vähällä treenillä siltä ei voi odottaakaan enempää. Omat virheet hieman harmittaa, mutta nehän on helposti korjattavissa ratsastamalla seuraavan kerran vain paremmin. Helpommin sanottu kuin tehty!


Seuraavana päivänä jatkoimme estetreenien merkeissä. En tavallaan pitänyt ajatuksesta, että rankan päivän jälkeen vielä hypätään, mutta nyt ajattelin laiskasti ja itserakkaasti tehdä niin kun kerran maneesilla olimme. Maneesissa olikin valmiiksi muutamia esteitä ja lyhyiden alkuverryttelyjen jälkeen päästiin hyppäämään. Hevonen tuntui hieman vetelältä edellisestä päivästä, joten päätin pitää hypyt maltillisina. Hypättiin kolmea yksittäistä estettä ja hyppyjä tuli yhteensä vain seitsemän, joista viisi näkyy videolla.

Ensimmäisenä ollut pieni pysty ei tuottanut ongelmia ja Omppu vaihtoi toisen hypyn jälkeen laukankin suht' kivuttomasti, mikä on sille yleensä haastavaa. Pystyn jälkeen otin pari hyppyä noin 90cm korkealle lankulle. Omppu oli aika paljon pohkeen takana ja sen lisäksi onnistuin itse nypläämään sen ihan liian pieneen askeleeseen tai kokonaan raviin. Tästä kuitenkin selvittiin ja siirryttiin seuraavalle esteelle, joka oli noin metrinen pysty pienellä laatikolla höystettynä. Tähän tuli kyllä todella hienoja hyppyjä! Jäädyin yhdessä lähestymisessä kokonaan ja lopetin ratsastamisen, minkä seurauksena laukka hävisi juuri ennen estettä. Selkäytimestä mieleeni muistui kuitenkin, että liian läheltä estettä ei saa kääntää pois ja niimpä pyysinkin ratsuni hyppäämän esteen ravista. Viimeinen lähestyminen oli onnistunut ja hyppy hieno, joten päätettiin lopettaa nämä estetreenit siihen. 



Estetreenien päätteeksi käveltiin kylän läpi takaisin kotitallille metsän keskelle. Pikainen visiitti sivistyksen parissa nostatti kyllä treenimotivaatiota huomattavasti. Olenkin tässä pähkäillyt vielä parit pienet kisat tälle vuodelle sekä koulu-, että esteratsastuksessa. Katsotaan toteutuvatko ne suunnitelmat. Sen lupauksen tein kyllä itselleni, että tästä lähtien aion käydä kahdesti kuussa maneesilla. Ei näin mukavaa treenikumppania kannata pelkästään metsässä hautoa. 

Mitäs sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? Ja mitäs sanotte Ompusta näin pitkästä aikaa? ☺

4 kommenttia:

  1. Hyvältä näytti meno teidän treenaus määrään nähden :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä kyllä toivon että päästäis treenaa vähän aktiivisemminkin taas!

      Poista
  2. Miksi poistit edellisen postauksen? Oletko palannut yhteen poikaystäväsi kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun piti poistaa sen vieressä oleva luonnos mut postin sit vahingossa sen postauksen :D Enkä ole palannut! Onnellisesti yksin edelleen :)

      Poista

En julkaise asiattomia ja törkeitä kommentteja. Arvostella saa, mutta se tulee tehdä asiallisesti ja hyvää kielenkäyttöä kunnioittaen. En myöskään julkaise kommentteja, jotka ovat osoitettu toisille kommentoijille.

Kiitos kun kommentoit ☺